1449501406_1439986139_diplotekijat

Françafriquen mallioppilas

OLIVIER PIOT

Soittaako nykyinen poliittinen kriisi Gabonin Françafrique-suhteiden (tai sen, mitä niistä vielä on jäljellä) kuolinkelloja? Yksi asia on varma: Pariisin ja Librevillen akseli on jo pitkän aikaa toiminut Ranskan Afrikan suhteiden viitekehyksenä sen siirtomaiden itsenäistymisen jälkeen, ja Gabon on nauttinut etuoikeutetuista Ranska-suhteista monella tasolla1.

Ensimmäiseksi nousee taloudellinen yhteistyö: ranskalaiset yhtiöt ovat voimakkaasti läsnä maan kaikilla toimialoilla2: metsätaloudessa, mangaanin ja uraanin hyödyntämisessä, rakennusteollisuudessa, infrastruktuureissa, kuljetusalalla, ase- sekä tietenkin öljyteollisuudessa. Napanuora entiseen emämaahan on pitkä. Se syntyi jo vuonna 1928 ranskalaisten geologien tekemistä ensimmäisistä tutkimusmatkoista ja jatkui mustan kullan hyödyntämisen alusta lähtien (1956), mitä Ranska valvoi 1949 perustetun Société pétrolière d’Afrique-Équatoriale françaisen (Spaef) kautta. Spaefista tuli vuonna 1968 Elf-Spafe, viisi tuotta myöhemmin Elf Gabon ja lopulta vuonna 2003 Total Gabon. Taloussuhteet selittävät osaltaan sen, miksi maassa asuu peräti 10 000 Ranskan kansalaista.

Poliittisella tasolla maiden väliset suhteet liittyvät olennaisilta osin strategisiin talouskumppanuuksiin (Ranskalle niillä on merkitystä energiasektorilla, Gabonille ne tuovat korkotuloja). Neljänkymmenen vuoden mittainen valta- ja intressivyyhti, joka on kattanut niin yrityssuhteet kuin korkeimmat vallan sfääritkin, on alkanut selvitä3. Suurelle yleisölle ovat paljastuneet Gabonin hallinnon, Ranskan armeijan (joka on ollut maassa läsnä vuodesta 1960) ja Ranskan tiedustelupalvelun (ensin Sdece eli Service de documentation extérieure et de contre-espionnage ja sitten DGSE eli Direction générale de la sécurité extérieure) väliset suhteet. Niitä symboloi Sdecen lähipiiriin kuulunut palkkasoturi Bob Denard (1929–2007), joka toimi pitkään Omar Bongon henkivartiokaartin kouluttajana. Kun kesällä 1990 Librevillessä ja Port-Gentilissa puhkesi mellakoita, Ranskan armeijan väliintulo pelasti Gabonin valtionpäämiehen horjuvan valtaistuimen.

Nykyisin kaikki tietävät, että Ranskan poliittiset puolueet ovat saaneet pimeää rahaa Gabonista tulleissa ”matkalaukuissa” koko 5. tasavallan olemassaolon ajan. ”Elfin tapaus” oli poliittis-juridisten kolumnien kärkiaiheena koko 1990-luvun ajan ja nyt Françafrique-kyläpolemiikkia käydään ranskalaisten monikansallisten yhtiöiden (Bolloré, Veolia, BNP, Bouygues, Eramet) vilpillisestä varainhankinnasta Gabonissa. Yhtiöiden epäillään kavaltaneen Gabonin valtiolle kuuluvia rahoja sen alkulähteillä4.

Onko tilanne kohentunut sitten François Hollanden presidentiksi tulon5? Ranskassa Françafrique-kuvion lopettaminen on ollut vuodesta 1981 pakollinen teema vaalipuheissa, mutta sen kummempaa vaikutusta sillä ei ole ollut. Vuoden 2012 jälkeen Gabonin taloudellinen integroituminen globalisaatioon on sekoittanut pakan. Jos kohta öljysektori onkin sidottu vanhojen ”ystävien” kanssa solmittuihin sopimuksiin, joissa Ranska on ykkösenä, muilla toimialoilla presidentti Ali Bongo on laajentanut ulkomaisten kumppaneiden kirjoa, ja saanut maahan sellaisia raskaan sarjan toimijoita kuin singaporelaisen Olamin ja kiinalaisen Honest Timberin. YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin Unctadin mukaan vuosina 2009–2012 ”Gabon on vapautunut ranskalaisten yhtiöiden valta-asemasta ja avannut markkinansa nousevan talouden maille, kuten Kiinalle, Etelä-Korealle, Intialle ja Turkille”. Merkki uusista tuulista? Presidentti Bongo on mennyt jopa niin pitkälle, että määräsi vuonna 2014 Total Gabonille 585 miljoonan euron jälkiverot. Kriisiä kesti 17 kuukautta, mutta vuonna 2015 yhtiön pääjohtaja Patrick Pouyanné ilmoitti julkisuuteen, että riita oli ”saatu sovittua yhteisymmärryksessä, kuten aina afrikkalaisten ystäviemme kanssa6”.

1 Boubacar Boris Diop, ”Omar Bongo, une passion française”, Le Monde diplomatique, heinäkuu 2009.

2 Rufin Didzambou, ”Entreprises françaises au Gabon et développement économique et social, 1960–2010”, Outre-Mers, vol. 97, n° 368–369, Pariisi, 2010.

3 Esimerkiksi Douglas A. Yates, The Rentier State in Africa: Oil Rent Dependency and Neocolonialism in the Republic of Gabon, Africa World Press, Trenton (New Jersey), 1996.

4 Xavier Harle ja Thomas Hofnung, Le Scandale des biens mal acquis. Enquête sur les milliards volés de la Françafrique, La Découverte, Pariisi, 2011.

5 ”’Hollande l’Africain’? La politique africaine de la France à la croisée des chemins”, L’Afrique en questions, n° 13, ”Actuelle”, Institut française des relations internationales, Pariisi, syyskuu 2012.

6 Radio France Internationale, 6. heinäkuuta 2015.

Nepotismin rattaat jumissa Gabonissa
Uusliberalismi lisää radikaalin oikeiston suosiota

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *