gallerie-one-iii

Intian sortotoimet uudessa vauhdissa

Intian sortotoimet uudessa vauhdissa Kashmir vastaa kulttuurin keinoin

RAPHAËL GODECHOT

Vuoden 1947 jälkeen Intia ja Pakistan ovat käyneet kolme sotaa Kashmirista. Intian hallinnoimalla alueella vallitsee poikkeustila. Viime kesänä 8. heinäkuuta intialaiset sotilaat tappoivat separatistijohtaja Buhrhan Muzaffar Wanin, josta oli tullut aseistautuneen vastarinnan symboli sosiaalisen median ansiosta. Osa oppositiosta on ruvennut taistelemaan kaikin nykykulttuurin tarjoamin keinoin.

Puolitoista kuukautta myöhemmin Galleria Onen avaamista, 23. helmikuuta 2015, viranomaiset  päättivät sulkea gallerian ilman ennakkovaroitusta ja voimakeinoin. Kuvat: Galleria One
Puolitoista kuukautta myöhemmin Galleria Onen avaamista, 23. helmikuuta 2015, viranomaiset
päättivät sulkea gallerian ilman ennakkovaroitusta ja voimakeinoin. Kuvat: Galleria One

GALLERIE ONE, nykytaiteen galleria miehityksen alaisessa kaupungissa. Jammun ja Kashmirin osavaltioon perustettiin 12. tammikuuta 2015 sen historian ensimmäinen kulttuuritila. Intian hallitseman alueen kesäpääkaupungissa1 Srinagarissa sijaitseva Gallerie One perustettiin tilaksi, jossa taiteilijat saisivat töitään näytteille ja opiskelijat pääsisivät näkemään taidetta ja oppimaan.

”Vihdoinkin Kashmir saa pysyvän tilan taiteelle”, julisti tilan perustaja Syed Mujtaba Rizvi.

Tämä nuori mies on muslimi kuten 96 prosenttia Kashmirin laakson asukkaista2. Hänen taidetilahankkeensa tuntui yllättävältä seudulla, jossa Intian armeijan sotilaat ja kapinallisryhmät ovat taistelleet keskenään jo yli 60 vuotta. Taiteella on vaikeuksia löytää paikkaansa tässä Himalajan laaksossa, kun vastassa on 700 000 sotilasta, joille vuonna 1990 voimaan tullut laki antaa rankaisemattomuuden suojan ja oikeuden tappaa epäilynalaiset ja takavarikoida näiden omaisuuden. Rizvi ei kuitenkaan antanut periksi ja onnistui lopulta keräämään varat tilan perustamiseksi. Paikalliset matkailuviranomaiset antoivat hänen käyttöönsä 460 neliömetrin laajuisen tilan.

Kuitenkin vajaat puolitoista kuukautta myöhemmin, 23. helmikuuta 2015, samat viranomaiset päättivät sulkea Gallerie Onen, mikä tehtiin ilman ennakkovaroitusta ja voimakeinoin. Osa gallerian töistä tuhottiin.

”Miehitys koskee myös kulttuuria. Taide antaa mahdollisuuden sosiaaliseen ja kulttuuriseen kehitykseen, ja on selvää, ettei sortovalta halua sellaista miehittämällään alueella”, toteaa Rizvi. ”Tiedotusvälineet eivät saa enää kertoa mitä haluavat”

Luovan työn tukahduttaminen on osaa valtaapitävien strategiaa

Nykyisin Syed Mujtaba Rizvi pitää kahvilaa Srinagarissa. Kahvilan tiloissa kaikenikäiset kashmirilaiset taiteilijat voivat lukea runojaan, laulaa ja soittaa. Tyyli saa olla perinteistä tai nykyaikaista ja teokset voivat olla poliittisesti sitoutuneita tai sitten eivät. Rizvi toteaa kitkerästi, että kashmirilaisen taiteen annetaan olla olemassa sillä ehdolla, ettei se vaadi oikeutta olemassaoloon nimenomaan kashmirilaisena taiteena. Kun Srinagarin taidetiedekunta tuhoutui suurissa tulvissa vuonna 2014, ”laitos siirrettiin vielä entistä paljon pienempään tilaan vanhaan hylättyyn rakennukseen Srinagarin yliopiston kampuksella”.

Srinagarin yliopiston taidehistorian lehtori Showkat Kathjoo kertoo, että tietyt taidemuodot suvaitaan, toisia ei. Perinteisesti ”taidekäsityö on erittäin tärkeää Kashmirin taloudelle, kun taas nykytaiteesta ei välitetä tippaakaan”, mikä on ymmärrettävää.

”Taiteilijat voivat ilmaista kapinaa töissään. Heillä on näin ollen erittäin heikot mahdollisuudet saada töitään esille.” Luovan työn tukahduttaminen on osa valtaapitävien strategiaa.

”Meidät [Kashmirin muslimit] halutaan esittää väkivaltaisena joukkona, jonka tavoitteena on nousta aseisiin ja tappaa toisia ihmisiä, ja silloin runoilijat, taiteilijat ja kirjailijat työnnetään aina taustalle”, toteaa Rizvi.

Tämän vahvistaa Jammun ja Kashmirin asiantuntija Dibyesh Anand, joka johtaa Westminsterin yliopiston politiikan ja kansainvälisten suhteiden laitosta.

”Konfliktia käytetään Intian kansallismielisyyden ruokkimiseksi. Kun Kashmirissa tapetaan joku, Intian tiedotusvälineet tekevät siitä heti kansallisen ongelman ja esittävät kashmirilaiset epäinhimillisinä ja väkivaltaisina”, Anand selittää.

Media hiljaa Kashmirin todellisuudesta

Lännessä media on enimmäkseen hiljaa. ”Kylmän sodan aikaan Yhdysvallat ja Britannia eivät vastustaneet Kashmirin vaatimuksia itsenäistyä neuvostoliittolaismielisestä Intiasta. Yhdysvaltojen liittolaisena oli silloin Pakistan, joka auttoi amerikkalaisia toimimaan Afganistanissa Neuvostoliittoa vastaan. Yhdysvallat tuki myös kashmirikapinallisia. Mutta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Intiasta on tullut lännelle potentiaalinen markkina-alue”, Dibyesh Anand selittää. Esimerkiksi Ranska on vuodesta 1998 ollut Intian etuoikeutettu kumppani erityisesti ilma-asekaupoissa.

”Kashmir saa yhä vähemmän tilaa lännen mediassa. Kansainväliselle yhteisölle sopii parhaiten pitää Intiaa maailman suurimpana demokratiana ja sulkea silmänsä sen sisäisiltä tapahtumilta”, Anand toteaa.

Jammun ja Kashmirin aseellinen kansannousu alkoi 1990-luvulla ja vuonna 1996 siihen arvioitiin osallistuneen 5000–10 000 taistelijaa3. Siitä lähtien Intian tiedotusvälineillä on ollut vapaus esittää kashmirilaiset sillä tavalla, mikä niille kulloinkin sopii.

”Viime aikoina on korostettu talibanien ja uusimpana Isisin tukemista, vaikka sellaista on ilmennyt vain muutamassa graffitissa – esimerkiksi ”Welcome Talibans” -seinäkirjoituksena – tai on nostettu esiin tuhansien mielenosoittajien joukosta ne neljä kasvonsa peittänyttä, jotka heiluttavat mustia lippuja. Minun käsitykseni on, että nämä ryhmät eivät ole edustettuina Kashmirissa, vaikka muita islamilaisia suuntauksia siellä vaikuttaakin”, professori vakuuttaa.

Tärkeimpiin Kashmirin kapinallisryhmittymiin kuuluu islamilainen Hizbul Mujahideen­ ­-­ryhmä, jonka tavoitteena on liittyä Pakistaniin sekä maallinen Jammu and Kashmir Liberation Front, JKLF, joka taistelee itsenäisyyden puolesta4. Nykyisin aseelliseen kapinaan ryhdytään selvästi vähemmän kuin 90-luvulla5. Professori Anandin mukaan Kashmirin väestön mielipide on jakautunut, mutta enemmistön kannatuksen saa azadi (vapaus). Siksi nykyisin on tavanomaista kannustaa lähes ketä tahansa, joka pitää puoliaan Intiaa vastaan. Kun huhtikuussa 2016 Länsi-Intian (Karibian) krikettijoukkue voitti Intian, Srinagarin kaduilla riemuittiin ja iloa saattelivat väkivaltaisuudet ja pidätykset. Kun Intian armeija viime heinäkuussa tappoi Hizbul Mujahideenin johtajan, 22-vuotiaan Buhrhan Muzaffar Wanin, siitä seurasi valtavat mielenosoitukset. Ne tukahdutettiin ankarasti ja ainakin 50 siviiliä tapettiin ja 8000 ihmistä loukkaantui. Lisäksi sanomalehtiä kiellettiin ja sosiaalisen median yhteydet katkaistiin.

Anandin mukaan Intian pääministerin Narenda Modin kansallismieliselle puolueelle BJP:lle (Bharatiya Janata Party eli Intian kansanpuolue) Kashmir on keino vaientaa Intian oppositio.

”Kaikki, jotka uskaltavat puhua Intian armeijan tekemistä väärinkäytöksistä ja julmuuksista, leimataan ’kansallisaatteen vastaisiksi’ ja heidän edistyksellisiltä puheiltaan viedään uskottavuus automaattisesti. Parlamentissa ei ole ainuttakaan muslimia tai kristittyä kansanedustajaa, vaikka Intian väestöstä 14,2 prosenttia on virallisesti muslimeja.”

Kashmirin laaksosta syntyisin oleva toimittaja Fahad Shah perusti vuonna 2011 Jammun ja Kashmirin ensimmäisen nettilehden The Kashmir Wallan. Hänelle lehden tarkoituksena on toimia vastapoolina Intian valtamedioille, joissa ”on äärettömän vaikea kertoa monipuolisesti tästä konfliktista. Monet jutut sensuroidaan.” Heinäkuun tapahtumat olivat tästä hyvä esimerkki. Huhtikuussa 2015 Intian hallitus oli keskeyttänyt Al-Jazeera English -kanavan lähetykset viideksi päiväksi, koska kanavalla oli näytetty Kashmirin kartan, jossa Pakistanin hallinnassa olevaa aluetta ei ollut erotettu Intian­ hallitsemasta Kashmirista.

Shah myöntää, että hänen perustamansa nettilehti leviää pääosin Kashmirin englantia puhuvien nuorten pariin ja lukijoita on lisäksi Intiassa ja ulkomailla. Hän korostaa, että lehdellä on merkitystä suojana harhaanjohtavaa tiedotusta vastaan.

”Perinteinen media on luonut erilaisia myyttejä Kashmirista, mutta nettijournalismi sekä sosiaalinen media pystyvät rikkomaan ne. Internetin kautta voimme vahtia kaikkea mitä konfliktista julkaistaan, eikä media voi enää kertoa mitä tahansa ilman, että siihen reagoidaan.”

Vaikeuksia tulee myös Kashmirin oman yhteiskunnan sisältä. Vuonna 2013 Fahad Shah joutui ankaran hyökkäyksen kohteeksi sosiaalisessa mediassa puolustettuaan ainoastaan kashmirilaisista nuorista naisista koostuvaa rockyhtyettä Pragashia, sen jälkeen kun suurmufti (korkein uskonnollinen johtaja) oli julkaissut fatwan yhtyeen jäseniä vastaan ja julistanut heidän musiikkinsa islamin vastaiseksi. Shah muistutti julkisuudessa, että Kashmirin perinteisiin kuuluu myös naisten esittämä suufilainen musiikki. Hän ei ole lannistunut lynkkausmentaliteetista:

”Meidän on opittava kritisoimaan omaa yhteiskuntaamme. Se on tiedotusvälineiden tehtävä. Kun kirjoitimme lehdessä naisten yhtyeestä, sain lukuisia puhelinsoittoja, joissa minua kehotettiin lopettamaan toimintani. Kerran Kashmirin sananvapautta käsitelleen jutun kirjoittaneelle toimittajalle soitettiin ja häntä uhattiin: ’Perheesi asuu Kashmirissa, lopeta työskentely Fahadille.’ Shah ei halua kertoa sen enempää uhkailujen alkuperästä. The Kashmir Walla jatkaa ilmestymistään, mutta Pragashin naismuusikot ovat lopettaneet soittamisen.

Fahad Shah uskoo, että tilanne voisi parantua, jos Kashmirin konfliktista puhuttaisiin enemmän kansainvälisesti.

”Kashmirin tilanne muistuttaa hyvin paljon Palestiinaa. Mikään ei muutu, elleivät vaikutusvaltaiset henkilöt rupea puhumaan siitä. On tärkeää, että koko maailma voi vastaisuudessa lukea artikkeleita Kashmirin tilanteesta, nähdä täällä tehtyä taidetta tai kuunnella täällä tehtyä musiikkia.”

Intian hallitus pyrkii päinvastoin antamaan sen vaikutelman, että Kashmir on kiinteä osa Intiaa, eivätkä ulkomaiset toimittajat tarvitse viisumia sinne matkustaessaan. Tosin jos jonkin tiedotusvälineen linja on selvästi Intian politiikkaa vastaan, se ei jää seuraamuksitta. Vuonna 2011 Intian armeijan Kashmirissa tekemistä ihmisoikeusrikkomuksista kirjoittaneelta tunnetulta amerikkalaistoimittajalta David Barsamianilta evättiin pääsy maahan6.

Uudenlainen kriittinen ajattelu nousussa

Fahad Shahin ja Syed Mujtaba Rizvin hankkeiden rinnalla on tehty myös muita kulttuuritekoja. Laulu nimeltä I protest (Remembrance), jonka tekijä on Kashmirin ensimmäinen rapmuusikko MC Kash (”Kash” kuten Kashmir), liittyy vuoden 2010 mielenosoituksiin. Ne käynnistyivät kolmen kashmirilaisen siviilin murhan jälkeen ja tukahdutettiin väkivaltaisesti: 112 mielenosoittajaa tapettiin7. MC Kashin, joka on oikealta nimeltään Roushan Illahi, laulu levisi internetissä ja siinä sanotaan, että Kashmirin miehitys edustaa ”murhaajien hallintoa”.

”Kashmirin perinteinen taide ei seuraa yhteiskunnan kehitystä eikä käsittele nykysukupolven ongelmia. Siinä ei puhuta ihmisten kärsimyksestä, murhista eikä raiskauksista. Sen takia me haluamme käyttää toisenlaisia taidemuotoja hyväksemme. Siitä esimerkkeinä ovat rap, graffiti tai hiphop.” MC Kash kertoo, että hänen studioonsa on tehty kotitarkastus monta kertaa ja hänen puhelintaan kuunnellaan.

Ihmisoikeusjärjestö Jammu Kashmir Coalition of Civil Societyn aktivistin Khurram Parvezin mukaan yhteiskunnassa on näkyvissä uudenlaisen ajattelun nousu. Kun edellinen sukupolvi ryhtyi 90-luvulla kapinaan aseet kädessä, nykyinen sukupolvi taistelee Intiaa vastaan kirjoittamalla ja taiteen keinoin. Jo 90-luvulla kashmirilaiset vastustivat miehitystä, mutta ihmiset ”pelkäsivät vastarintaa, koska siihen liittyi väkivaltaa ja dogmaattisuutta”, Parvez selittää.

”Nykyisin miehitystä vastustetaan jo niin laajasti, että siitä on tullut normi.” Siksi rapin tyyppinen protestimusiikki on kasvanut Kashmirin laaksossa räjähdysmäisesti.

”Täällä on nykyisin satoja rapmuusikkoja”, kertoo MC Kash, ja Shah vakuuttaa, että netissä kukoistaa lukuisa joukko julkaisuja, jotka vastustavat konfliktia.

Uusi sukupolvi on löytänyt yhteisen sävelen yhteisistä projekteista. Siitä yksi esimerkki on dokumenttielokuva Bring Him Back. Vuonna 2015 valmistunut elokuva kertoo JKLF:n symbolin Maqbool Bhatin äidin taistelusta, kun hän yrittää saada Intian Tiharin vankilassa hirtetyn poikansa ruumiin kotiin. Elokuvan on ohjannut Fahad Shah, julisteen on tehnyt Syed Mjtaba Rizvi ja MC Kash on tehnyt siihen vastarintataistelijalle omistetun laulun. Elokuva ei ole pelkästään yksittäinen yhteistyöhanke vaan se todistaa kokonaisen sukupolven jakamasta aatemaailmasta, joka yhdistää taiteen, kulttuurin ja tiedonvälityksen aseeksi miehitystä vastaan. Vuonna 2015 julkaistiin Kashmirin ensimmäinen sarjakuva, Malik Sajadin työ Munnu: A Boy from Kashmir. Siinä Rizvin ystävä Sajad kertoo levottomasta lapsuudestaan, johon konflikti heitti päivittäisen varjon.

Vastarinnan ilmentäminen kulttuurin ja digitaalisen median kautta on vuodesta 2010 lähtien kasvanut Kashmirissa valtavasti, koska niiden kautta on mahdollista vapautua kaikkialla vallitsevasta valvonnasta ja väkivaltaisesta sortovallasta.

1 Talvella pääkaupunkina toimii Jammu.

2 Jammun ja Kashmirin 1 254 000 asukkaasta 68,3 % on muslimeja, 28,4 % hinduja, 2,4 % sikhejä ja 0,9 % buddhalaisia vuonna 2011 tehdyn väestölaskennan mukaan.

3 ”India’s secret army in Kashmir”, Human Rights Watch, toukokuu 1996, www.harw.org.

4 ”Who are the Kashmir militants?” BBC News, 1.8.2012, www.bbc.com.

5 Fahad Shah, ”Kashmir’s young rebels”, The Diplomat, 22. elokuuta 2015.

6 Rajesh Joshi, ”In free India I was denied entry”, Outlook, New Delhi, 26. syyskuuta 2011.

7 Bilal Ahmad Shga ja Dr P. Chinnathurai, ”Violence against the unarmerd protestors in Kashmir: a disguised brutality”, Asia Pacific Journal of Research, vol. 1, n° 35, Bangalore, tammikuu 2016.

LMD 9/16

Suom. Kirsi Kinnunen

Punkkari, anarkisti ja Reykjavikin kaupunginjohtaja
Pakolaiset saavat hengähtää Pakistanissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *