Reykjavik. 
Kuva: Andreas Tille, 
Wikimedia Commons

Rohkea vastaus talouskriisiin

Piraatit ja Islannin valtaus

PHILIPPE DESCAMPS

Vuonna 2008 Islanti sai niskaansa täyden laidallisen finanssikriisiä, mikä johti maan pankkijärjestelmän romahtamiseen. Nykyään, vain kahdeksan vuotta myöhemmin, maan talous kukoistaa terveellä pohjalla. Ratkaisuksi talouskriisiin pikkuruinen maa hylkäsi liberaalit opit ja nousi jaloilleen äärettömän nopeasti. Lupaukset yhteiskuntasopimuksen uudistamisesta odottavat kuitenkin vielä lunastamistaan.

Eyjafjallajökullin jäätikkö. Islannin ainutlaatuinen sijainti Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen saumakohdassa tarjoaa poikkeuksellisia geologisia muodostumia, kuten siirroksia, geysireitä, tulivuoria ja jäätikköjä.  Kuva: Andreas Till, Wikimedia Commons
Eyjafjallajökullin jäätikkö. Islannin ainutlaatuinen sijainti Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen saumakohdassa tarjoaa poikkeuksellisia geologisia muodostumia, kuten siirroksia, geysireitä, tulivuoria ja jäätikköjä.
Kuva: Andreas Till, Wikimedia Commons
Entinen pääministeri  Gunnlaugsson oikealla. Kuva: Framsókn,  Wikimedia Commons
Entinen pääministeri
Gunnlaugsson oikealla.
Kuva: Framsókn,
Wikimedia Commons

NÄKÖPIIRISSÄ EI näy poliisin poliisia, mistään ei kuulu kiistelyä ja foorumi sujuu kaikessa rauhassa, vaikka koolla ovat kaikki Islannin poliittiset puolueet. Parlamenttivaalien (29.10.) tunnetuimmat ehdokkaat ovat puhumassa Reykjavikin yliopiston eteen pystytetyssä vaatimattomassa teltassa. Syksyisen 64. leveysasteen auringonsäteet valaisevat maisemaa viistosti ja mereltä nousee viileää ilmaa. Vaalikeskustelun aiheista perustuslain kohtalo ja uusien asuntojen rakentaminen herättävät enemmän kiinnostusta kuin maahanmuutto tai verotuksen taso. Myös henkilötietojen suoja nousee täällä puheenaiheiden kärkeen. Ja kriisi… siis mikä kriisi?

Tulivuorisaaren jäätikköjen alla on kiehunut ja kuohunut vuoden 2008 rahoitusromahduksen jälkeen. Huhtikuussa 2016 Panama-papereista noussut kansan tyytymättömyyden purkaus pyyhkäisi niihin sotkeutuneen pääministeri Sigmundur Daviđ Gunnlaugssonin kahdessa vuorokaudessa pois virastaan. Seuraavana vuorossa oli tasavallan persidentti Ólafur Ragnar Grímsson, joka joutui 20 vuoden vallassa olon jälkeen jättäytymään pois viime kesäkuun presidentinvaaleista, kun hänen vaimonsa varoja paljastettiin olevan veroparatiisiyhtiön kätköissä. Uusin kipinä singahti ilmoille syyskuun puolivälissä, kun mielipidetiedustelujen pohjalta näytti siltä, että syntymässä olisi uudenlainen tasavalta, kun piraattipuolue nousi gallupien kärkeen.

Kahdeksan vuotta sitten keskellä Atlantin valtamerta yksinään kohoava 320 000 asukkaan saarivaltio joutui keskelle painajaista, kun maan kolme suurinta pankkia kaatui lokakuun alussa 2008. Ennen romahdusta pankkisektori oli yhdeksän kertaa suurempi kuin maan bkt ja paitsi pankkien markkina-arvo myös osa kotitalouksien säästöistä haihtuivat savuna ilmaan. Vain valtion laaja puuttuminen tilanteeseen pelasti Islannin täydeltä yhteiskunnalliselta kaaokselta ja suurimpien yhtiöiden konkurssilta. Pankit kansallistettiin, pääoman liikkeet pantiin tiukkaan kontrolliin ja kotimaisille säästöille annettiin takuut.

Valtion budjetti ylijäämäinen, tulot asukasta kohti maailman suurimpia

Vuoteen 2016 mennessä Islannin valtion budjetti on kasvanut ylijäämäiseksi, ulkomaanvelka on selvästi pienenemässä, talouden vuosikasvu on yli 3 prosenttia ja työttömyysprosentti on 2,71. Tulot asukasta kohti ovat maailman suurimpia ja työllisyysaste teollisuusmaiden korkein: työikäisestä väestöstä 84,7 prosenttia on työelämässä, kun euroalueella vastaava luku on 64,5 prosenttia ja Kreikassa 50,82.

Romahduksen aikainen pääministeri Geir Haarde kutsui Islannin sairasvuoteen äärelle Kansainvälisen valuuttarahaston, jonka rahallista tukea Islanti sai nauttia vuoteen 2011 asti. Jopa IMF:n ekonomistit ovat joutuneet myöntämään, että Islannin menestystarina on perustunut suurelta osin markkinaperiaatteiden vastaisiin toimenpiteisiin ja erityisesti hallituksen päätökseen asettaa talletukset osakesäästämisen edelle ja kieltäytyä ottamasta vastuuta pankkien menetyksistä toisin kuin Irlannissa tehtiin3.

Kun ”kattilavallankumous” oli syössyt sosiaalidemokraattien kanssa liittoutuneen konservatiivisen Itsenäisyyspuolueen vallasta, huhtikuun 2009 vaaleissa enemmistön saanut vasemmisto (sosiaalidemokraatit ja vasemmistolainen ympäristöpuolue) ryhtyi noudattamaan talouskuria. Yksityisten velkataakkaa pyrittiin kuitenkin keventämään esimerkiksi mitätöimällä omaisuuden arvon ylittävät velat ja sijoittamalla hyvinvointivaltion tulot lieventämään laman vaikutuksia kotitalouksiin4. Sosiaalipuolella vahvistettiin heikkotuloisimmille suunnattuja tukiohjelmia (jos eläkkeitä ei lasketa mukaan, sosiaalitukien ja kotitalouksille tehtyjen tulonsiirtojen osuus bruttokansantuotteesta nousi yhden vuoden aikana 15 prosentista 19,5 prosenttiin vuosina 2008–2009) ja toisaalta korkeimmissa tuloluokissa verotusta kiristettiin voimakkaasti (esimerkiksi vuonna 2010 rikkain kymmenesosa kansasta maksoi käytettävissä olevasta tulostaan veroa 31,8 prosenttia vuonna 2008 voimassa olleen 24 prosentin sijaan). Islanti on siis esimerkki talouslaman voittaneesta maasta, joka ei pelkästään ole ripeästi palauttanut talouskasvua ja pienentänyt työttömyyttä, vaan on myös vähentänyt sosiaalista eriarvoisuutta.

Useita pankkiireja on tuomittu vankeuteen

”Me myös kieltäydyimme yksityistämisistä ja tarjosimme runsaasti koulutusmahdollisuuksia työttömiksi joutuneille”, kertoo tuolloin opetusministerinä toiminut Katrín Jakobsdóttir, joka on nykyisin Islannin Vihreän vasemmiston johtaja.

Hänen arvionsa mukaan Islannille oli onni, ettei se ollut EU:n jäsen ja saattoi devalvoida valuuttansa: ”Euroopan keskuspankki noudattaa liian tiukasti inflaation vastaista talouspolitiikkaa. Kun työttömyysluvut ovat korkeat ja noudatetaan sellaista talouskuria kuin Kreikassa, Espanjassa tai Portugalissa, kansan tyytymättömyys saattaa kasvaa raivoksi, ja se voi johtaa hyvin vaaralliselle tielle. Meistä talouspolitiikkaa on uudistettava enemmän keynesiläisessä hengessä.”

Islantilaiset olivat rikastumisen toivossa äänestäneet monet vuodet yhä uudestaan valtaan sääntelyn poistamisen ja pankkien yksityistämisen kannattajia, mutta nyt he joutuivat finanssien kurimukseen. Oman elämänsä sankaruus ja ankarissa luonnonoloissa kehittynyt pioneerihenki väistyivät ja tilalle tuli inho talouspetoksia kohtaan ja oikeudenmukaisuuden vaatimus.

”Ihmisten odotukset kasvoivat niin suuriksi, että kaiken omaisuutensa menettäneistä monet eivät voineet ymmärtää, että tilanteen korjaaminen vaati monenlaisia varotoimia. Syytteiden nostaminen talousrikollisia vastaan on paljon hankalampaa kuin muissa rikoksissa”, muistelee Ragna Árnadóttir, joka oli oikeusministerinä syvimmän laman aikaan ja toimii nykyisin kansallisen sähkölaitoksen varatoimitusjohtajana. Kokemus näyttää jättäneen häneen raskaat muistot.

”Kun ihmiset ovat menettäneet luottamuksensa järjestelmään, on järjestelmän tehtävä voittaa se luottamus takaisin. Onnistuimmeko me siinä? En tiedä.”

Hallintovirkamiehistä ja poliisista kootun tutkimustoimikunnan5 selvitysten perusteella useita pankkiireja tuomittiin vankeuteen ja pääministeri Haarde todettiin syylliseksi, muttei saanut vankeustuomiota. Haarde vei tapauksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, mutta sen päätöstä entisen pääministerin kohtalosta ei ole vieläkään tullut, ja suurin osa pankkiireista on jo palannut takaisin talouselämään. Panama-papereiden paljastukset eivät ole tähän mennessä johtaneet muuhun kuin verotarkastuksiin.

”Emme ymmärtäneet, mitä ihmiset oikein odottivat sen jälkeen, kun parlamentin asettama tutkimustoimikunta oli antanut erinomaisen raporttinsa6 siitä, mikä poliittisessa ja pankkijärjestelmässämme ei toiminut”, selittää Birgitta Jónsdóttir, joka on Islannin piraattipuolueen johtohahmo. Hän ryhtyisi mielellään seuraavan alÞingin (parlamentin) puhemieheksi, jos puolue nousisi vaalivoittoon. Birgitta Jónsdóttir on lähtöjään taiteilija sekä WikiLeaks- ja ympäristöaktivisti, joka lähti mukaan politiikkaan Kansalaisliikkeen riveissä vuonna 2009. Hänet valittiin parlamenttiin ja vuonna 2012 hän perusti Piraattipuolueen.

”Islannissa ei ole vieläkään erotettu toisistaan liikepankkeja ja ’kasinopankkeja’. Uuden perustuslain laatiminen oli hieno asia ja nyt meillä on erinomainen teksti, jossa määritellään vallanjako, läpinäkyvyys ja vastuut7, mutta vaikka se on hyväksytty kansanäänestyksessä, prosessin eteneminen on ollut jumissa vuodesta 2013 parlamentin takia”, Birgitta Jónsdóttir huomauttaa.

Kesäkuussa 2010 Jónsdóttir saavutti äänestyksessä kansanedustajien yksimielisen tuen ”medioiden modernisoimisaloitteelleen”, jonka ansiosta Islannista olisi tullut sananvapauden paratiisi ja pilliinviheltäjien turvapaikka.

”Myös tämä hanke on keskeytyksissä. Täytäntöönpanoa koskevat tekstit odottavat edelleen käsittelyään parlamentissa. Lakeja ei saada laadittua tarpeeksi no­peasti tilanteessa, jossa tekniikka kehittyy hurjaa vauhtia.”

Kansanäänestyksellä EU:n komissiota vastaan

Kun oikeisto palasi valtaan huhtikuussa 2013, Islannin poliittisen elämän uudistusprosessi jämähti paikalleen. Vasemmisto ei ollut kyennyt vastaamaan kansan toiveisiin ja demokraattisen päätöksenteon laajentaminen ja tiettyjen konkreettisten ongelmien, kuten asuntopulan ratkaiseminen, jäivät kesken. Vasemmisto sai myös maksaa erityisesti Eurooppa-suhteistaan sekä rahojen takaisinmaksusta ulkomaisille tallettajille. Sosiaalidemokraatit ja erittäin vaikutusvaltainen Islannin ammattiliittojen keskusjärjestö olivat 2000-luvun alusta lähtien vaatineet maan liittymistä euroon, jotta valuuttakurssien vaihtelu saataisiin päättymään.

Sosiaalidemokraattien pääsihteeri Kristján Guy Burgess selittää: ”Kun vuonna 2009 aloitimme neuvottelut EU:hun liittymisestä, uskoimme pääsevämme hyvään sopimukseen, vaikka ratkaistavina oli erittäin kiperiä kysymyksiä, kuten kalastuksen ja maatalouden erityissuoja. Islanti tarvitsee edelleenkin vakaata valuuttaratkaisua voidakseen lopettaa tasapainoisella tavalla pääoman liikkeiden valvonnan. Romahduksen aikaan ja sen jälkeen meille oli ilman muuta hyödyksi pystyä devalvoimaan kruunu, mutta kurssin ailahtelut olivat myös yksi syy kriisiin, koska ne tarjosivat mahdollisuuden spekuloida korkoprosenteilla, etenkin kun keskuspankki ei ollut toiminnassaan turhantarkka.”

”Kansan luottamus hallitukseen alkoi rapautua Icesave-tapauksen vuoksi”, Kristján Guy Burgess myöntää ja puolustautuu muistuttamalla, että ”me tiesimme joutuvamme maksamaan siitä poliittisesti kovan hinnan, mutta meidän oli pakko toimia kansallisen edun mukaisesti”.

Icesave-pankin (Landsbankin tytäryhtiö) konkurssin jälkeen Britannia ja Alankomaat vaativat Islantia maksamaan takaisin kansalaistensa talletukset. Euroopan painostuksen alla Islannin hallitus suostui kompromissiin, joka olisi tullut kalliiksi islantilaisille veronmaksajille. Silloin presidentti Grímsson käytti poikkeuksellisesti oikeuttaan alistaa päätös kansanäänestykselle ja äänestäjät hylkäsivät parlamentin hyväksymän sopimuksen kahteen otteeseen, sekä maaliskuussa 2010 että huhtikuussa 20118. Näin presidentti sai käännettyä kansalaisten kapitalistista järjestelmää kohtaan tunteman vastarinnan suuttumukseksi brittejä ja hollantilaisia kohtaan. EU:n komissio halusi kuitenkin jääräpäisesti panna islantilaiset maksumiehiksi ja vei asian Euroopan vapaakauppajärjestön EFTAn tuomioistuimeen. Se teki päätöksen Islannin hyväksi 28. tammikuuta 20139. Tuomioistuin totesi, ettei Islanti ollut toiminut vastoin Euroopan talousalueen ETAn velvoitteita, vaikka se ei ollutkaan taannut ulkomaisten kansalaisten talletuksia. Myöhemmin Landsbankin rahoitusvälineiden myynnin ansiosta osa näiden aloittelevien spekuloijien rahoista on loppujen lopuksi pystytty korvaamaan.

”Mielenosoittajat ja äänestäjät ovat kaksi eri asiaa”

Kun agraaritaustainen oikeistokeskustalainen Edistyspuolue ja Itsenäisyyspuolue lupasivat tukensa kotitalouksien velkataakan helpottamiseksi ja hyväksyivät presidentin järjestämän kansanäänestyksen, ne saivat puhdistettua kilpeään sen verran, että palasivat takaisin valtaan.

Itsenäisyyspuolueen kansanedustaja Vilhjálmur Bjarnason tunnustaaa että paluuta helpotti onnenpotku.

”Meillä oli onnea kahdella avainsektorilla eli matkailussa ja kalastuksessa. Kun Eyjafjöll-tulivuoren purkauksen aiheuttama savu- ja tuhkapilvi keskeytti lentoliikenteen moneksi päiväksi vuonna 2010, Islannista tuli jännittävä matkakohde ja turismi kasvoi räjähdysmäisesti. Valtamerien lämpenemisen vuoksi jättiläismäiset makrilliparvet siirtyvät kohti pohjoista, missä ne päätyvät islantilaisten kalastajien verkkoihin.”

Parlamenttivaalien alla maan johtavan puolueen edustaja vakuuttaa optimismiaan siitäkin huolimatta, että Panama-papereiden aiheuttama järkytys on syössyt parlamentin nykyisen enemmistön nopeasti epäsuosioon:

”Mielenosoittajat ja äänestäjät ovat kaksi eri asiaa.”

Konservatiiviset äänestäjät oli mahdollista tavata 3. syyskuuta äveriäässä uudessa kerrostalossa, jossa Itsenäisyyspuolueen päämaja sijaitsee. Suurin osa Islannin puolueista on kääntynyt esivaaliuskoon ja syyskuun alussa itsenäisyyspuolue päätti, ketkä ehdokkaat nimettäisiin taistelemaan tarjolla olevista parlamentin 63 paikasta. Kokoukseen osallistujat olivat varsinainen karikatyyri puolueen kannattajakunnasta: paikalle oli tultu komeilla luksusautoilla tai maastureilla, naisilla oli näyttävät korut ja korkeat korot, miehillä moitteettomat puvuntakit ja tyylikkäät rannekellot. Juhlasalissa roikkuvat suuret muotokuvat muistuttivat, että tämä puolue oli hallinnut Islannin poliittista elämää vuonna 1944 saavutetusta itsenäisyydestä lähtien aina vuoteen 2009.

Oikeisto on ymmärtänyt, että Kreikan ja euron ongelmista tietoiset huono-osaisimmat äänestäjät ovat ennemmin valmiit hylkäämään EU:hun liittymisen kannattajat – joita olivat erityisesti sosiaa­lidemokraatit – kuin rikkaimman väestön verohelpotusten ajajat. Kannattajakuntaansa kuuluvien laivanvarustajien tavoin oikeistojohtajat ovat euroskeptikkoja ja luottaen oma-aloitteisuuden toimivuuteen he kirjoittavat maaliskuussa 2015 EU:n komissiolle, että Islantia ”ei enää tarvitse pitää jäsenehdokkaana”. He eivät arvanneet, että siitä seuraisikin uusi vastarinnan purkaus. Vaikka äänestäjät suurelta osin vastustavatkin EU:hun liittymistä, he olisivat silti halunneet ilmaista mielipiteensä hallituksen lupaamassa kansanäänestyksessä.

Vaalikampanjan lupausten pettäminen synnytti konservatiivien parissa toisinajattelijoiden ryhmän, ja siitä kehittyi uusi EU-myönteinen keskustaoikeistolainen puolue Viđreisn, jolla arvellaan olevan mahdollisuuksia päästä vaaleissa vaa’ankielen asemaan. Kansalaisten kiukustuminen tuossa yhteydessä nosti myös suoraa demokratiaa ajavan Piraattipuolueen­ kannatuksen peräti 40 prosenttiin äänestysaikeita kartoittavassa mielipidetiedustelussa. Kesällä 2016 sen osuus kuitenkin putosi 20–30 prosenttiin.

Piraattipuolueen päämajassa tunnelma on aivan toisesta maailmasta. Keskellä keskeneräistä pienteollisuusaluetta sijaitsevasta kaksikerroksisesta rakennuksesta näkee merelle (sekä valaita). Pihalla liehuu violetti lippu. Sisätiloja koristavat pienet piraattiliput ja piraattimukit ja lasten leikkinurkkauksessa on piraattilaiva ja hylly täynnä seurapelejä. Ehdokkaiden keski-ikä on kolmissakymmenissä. Ovatko he valmiita käymään vallankahvaan?

”Olemme valmiit jakamaan valtaa”, vastaa Björn Leví Gunnarsson, joka toimii maan koululaitoksessa IT-asiantuntijana. ”Me olemme kansainvälisestikin vastuussa siitä, että annamme toivoa politiikan muuttumismahdollisuuksista”, lisää Viktor Orri Valgarđsson, nuori politiikan tohtori.

Kuuluvatko he oikeistoon vai vasemmistoon? Väärä kysymys!

”Me vastustamme rasismia, kannatamme kansainvälisyyttä, pohjoismaista hyvinvointivaltiota ja puolustamme kaikkien oikeutta koulutukseen ja terveydenhuoltoon riippumatta tuloista tai kotipaikasta”, vastaa Viktor Orri Valgarđsson.

”Haluamme myös hylätä monopolit ja protektionismin. Haluamme taistella korruptiota ja talouspetoksia vastaan, mutta emme toisaalta ole sitä mieltä, että on valtion asia tehdä maailmasta tasa-arvoisempi. Minusta rikkaudessa ei ole ongelmaa, jos rikas on rikastunut lojaalilla tavalla.”

Hänen puoluekumppaninsa lieventävät viestiä omissa vastauksissaan, mutta yleistä tuomiota puolue ei tästä asiasta anna. Sitä onkin välillä syytetty libertaaripuolueeksi – koska se kannattaa hyvin suurta valinnanvapautta liike-elämässä – ja välillä neuvostojen kommunistipuolueeksi – koska se kannattaa suoraa demokratiaa.

”Piraatit tarjoavat vastauksen systeemin hyljeksintään.”

Yksi piraattien kärkitavoitteita on taattu perustulo kaikille ja sen ansiosta Birgitta Jónsdóttirista saa puristettua konkreettisempia vastauksia: ”Me emme ole Milton Friedmanin mukaisen perustulon kannalla vaan selvästi vasemmiston version puolella10. Toivon, että pysymme avoimina muillekin näkemyksille ja saamme mukaamme monenlaista osaamista myös ulkomailta. Taiteilijoiden ja aktivistien tehtävänä on erityisesti normien kehittäminen, jotta myös poliittisesti ei-aktiiviset ihmiset voivat päästä eteenpäin.”

Jónsdóttir haluaa erityisesti edistää taistelua tietoverkon tasa-arvoisuuden ja henkilötietojen suojan puolesta, mikä on piraattipuolueen kantava teema:

”Perustuslaissa yksityiselämän suoja on yksi perusoikeuksista – miksi sitä ei sovelleta myös verkkoon? Ja toisaalta kun nykyisin olisi niin yksinkertaista sallia pääsy yleishyödyllisiin tietoihin, niin miksi on niin vaikea saada oikeutta valaista niitä hämäriä kolkkia, joissa korruptio piileskelee?”

Oikeisto on jo ilmoittanut, ettei se halua hallita piraattipuolueen kanssa. Sitä vastoin hallitus olisi mahdollista saada aikaan uuden keskustalaisen Viđreisn-puolueen, sosiaalidemokraattien ja vihreän vasemmiston kanssa.

Vihreän vasemmiston johtaja Katrin Jakobsdóttir, joka on ennen vaaleja pääministerisuosikki, ei pelkää uusia tulokkaita.

”Kuten kaikkialla Euroopassa, myös Islannin poliittinen tilanne on muuttunut hyvin nopeasti vaihtelevaksi. Meillä on kuitenkin ollut se onni, ettei vastassamme ole äärioikeistolaisia puolueita. Piraatit tarjoavat vastauksen systeemin hyljeksintään. Se on hyvä juttu, koska heidän kanssaan meidän on mahdollista tehdä töitä. Emme tietenkään ole samaa mieltä veropolitiikasta tai julkisesta kulutuksesta, mutta yhteinen sävel löytyy pakolaisten vastaanottamiseen, demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja läpinäkyvyyteen liittyvissä kysymyksissä. Minua kuitenkin huolettaa, se, että yhä yleisemmin väitetään, ettei vasemmiston ja oikeiston välillä ole todellista eroa. Minusta se ero ei ole koskaan ollut suurempi, sillä epätasa-arvo kasvaa joka puolella.”

Edellä mainittujen puolueiden väliltä löytyy monia merkittäviä kiistakapuloita, kuten EU-suhteet, tulonsiirrot tai protektionismi. Geopolitiikan tasolla ainoastaan vihreä vasemmisto on valmis etenemään neutraaliuden suuntaan ja irrottautumaan Natosta. Puolueen johtaja muistuttaa, että panokset eivät ole valtavat maalle, jolla ei ole armeijaa ”eikä edes tiedustelupalvelua”.

1 Islannin keskuspankki, 7. syyskuuta 2016.

2 Taloudellisen kehityksen ja yhteistyön järjestö OECD:n tilastot vuodelta 2015, www.data.­ocde.org

3 ”Iceland’s recovery. Lessons and challenges”, Reykjavík, 27. lokakuuta 2011, www.imf.org

4 Stefán Ólafsson: ”Level of living consequences of Iceland’s financial crisis. What do the social indicators tell us?”, Reykjavík, 2011 ja ”La sortie de crise de l’Islande”, École des hautes études en sciences sociales, Pariisi, 28. toukokuuta 2014.

5 Eva Jolyn kirjoitus: ”Pour en finir avec l’impunité fiscale”, Le Monde diplomatique, kesäkuu 2016.

6 ”Rannsóknarnefnd AlÞingi” (parlamentin tutkimustoimikunnan raportti), 12. huhtikuuta 2010, www.rna.is

7 Silla Sigurgeirsdóttir ja Robert Wade: ”Une Constitution pour changer d’Islande?”, La valise diplomatique, 18. lokakuuta 2012, www.monde-diplomatique.fr

8 Silla Sigurgeirsdóttir ja Robert Wade: ”Quand le peuple islandais vote contre les banquiers”, Le Monde diplomatique, toukokuu 2011.

9 Judgment of the Court (Directive 94/19/EC on deposit-guarantee schemes). European Commission vs. Iceland, 28. tammikuuta 2013, www.­eftacourt.int

10 Mona Chollet: ”Le revenu garanti et ses faux amis”, Le Monde diplomatique, kesäkuu 2016.

LMD 10/16

Suom. Kirsi Kinnunen

Kansan ohittamisen taiteesta
Matkailu – uusi kupla?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *