yu_elamankaari_kansi_300dpi

Ei elämästä selviä hengissä

Pitkä tie valaistumiseen

yu_elamankaari_kansi_300dpi

Yu Hua
Yu Hua

Yu Hua

Elämänkaari 

AULA & CO SUOM. RAUNO SAINIO

Päähenkilö Fugui kiertää porttoloita ja pelipöytiä kuin huomista ei olisikaan. Ja pian sitä ei olekaan, sillä vähitellen perheen koko omaisuus on karannut parempiin taskuihin. Tästä alkaa Fuguin matka ylimielisestä perijästä kohti köyhyyttä, kurjuutta ja ehkä myös valaistumista. Hiljalleen mies joutuu hautaamaan jokaisen hänelle rakkaan ihmisen.

Taustalla vaikuttavat 1900-luvun Kiinan erilaiset vallankumoukset ja historialliset muutokset, mutta nämä koskettavat Fuguin elämää vain välillisesti. Häntä tuntuu vaivaavan kohtalo, jolta on mahdoton välttyä – ja lopulta rangaistus on suurempi kaikkiin rikoksiin nähden. Fugui tuntuu saavuttavan jonkinlaisen katarsiksen teoksen lopussa, mutta sitä ennen lukija kysyy useamman kerran, että eikö mies ole jo kärsinyt tarpeeksi.

Yu Huan romaani on kovaa kuin Oululaisen leipä. Päähenkilö Fuguihin nähden Raamatun Job vaikuttaa päässeen helpolla. Silti teoksen lukeminen ei yllättäen tunnu raskaalta, mihin vaikuttaa luultavasti lyhyt pituus. Kaksi kertaa laajempana kirja olisi voinut alkaa maistua jo puulta.

Lukiessani tulin verranneeksi Elämänkaarta jatkuvasti John Williamsin Stoneriin, joka sekin kertoo tavallisen miehen elämänkaaren. Yhdistävä tekijä on koettelemusten hiljainen hyväksyminen. Voiko elämä olla arvokasta, vaikka se ei olisikaan sellaista kuin alun perin kuvitteli? Onko elämän tarkoitus todella kärsiä ilman, että katkeroituisi? Elämänkaari ei anna helppoja vastauksia.

Laadukkaasta käännöksestä vastaa kiinan kielen taitaja Rauno Sainio, joka on aiemmin suomentanut myös Murong Xeucunin romaanin Unohda minut tänä yönä, Chengdu. Toisin kuin Murong Xuecunin teoksessa, tuhlaajapoika Fugui todella oppii jotakin. Yun kirja ei myöskään kritisoi Kiinan historiaa, vaan pikemmin vain asettaa pienen ihmisen myllerrysten keskelle. Vääjäämättä historia vyöryy yksittäisen ihmisen ylitse kuin aalto.

Elämänkaaren kehyskertomuksessa Fugui kiertää maaseutua laulujen perässä kuin Lönnrot konsanaan. Aluksi -Fugui laulaa: ”Keisari haluaa minut vävypojakseen, mutta en halua lähteä niin kauas pois.” Kun runonkerääjä on kuullut elämänsä ehtoolla olevan päähenkilön tarinan, on laulu vaihtunut: ”Nuorena vaeltaa ympäriinsä sain, keski-iässä aarteita maan alta hain, vanhana ryhdyin munkiksi vain.” Moni elää varmasti paremmin kuin Fugui, mutta harva meistä kuolee yhtä hyvin.

Ilkka Tuokko

Mad Music
Tiranan sydän

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *