LE MONDE DIPLOMATIQUE VI
Esipuhe
Samaan aikaan Suomen ja Ruotsin valtion omistama Stora Enso siirtää selluntuotantoaan trooppisiin maihin. Tuhannet ihmiset jäävät Euroopassa työttömiksi, kun Nokian ja Stora Enson kaltaiset suuryhtiöt siirtävät tehtaansa
halvempien tuotantokustannusten, heikomman ympäristölainsäädännön, tukiaisten ja veroetujen perässä muualle.
Stora Enso haalii satoja tuhansia hehtaareja maata sellutehtaidensa eukalyptusplantaaseille Etelä-Brasiliasta, jossa on jo ennestään pulaa viljelymaasta. Tuhannet maattomat perheet jonottavat väliaikaisilla leireillä omaa viljelymaata. Yhtiön suuret maakaupat nostavat maan hintaa entisestään, mikä on näkynyt myös ruuan hinnassa.
Kaiken lisäksi Stora Enso sekaantuu vaikeaan maakiistaan. Brasiliassa maanomistus jakaantuu epätasaisimmin maailmassa, ja maakeinottelullaan Stora Enso asettuu suurmaanomistajien puolelle.
Kiista viljelymaasta on jo johtanut vakavaan väkivaltaan, kun Etelä-Brasiliassa sotilaspoliisit pieksivät maaliskuussa 60 mieltään osoittanutta maatonta naista. Levottomuudet tulevat varmasti jatkumaan ruokakriisin pahentuessa.
Suomen hallitus kieltäytyy puuttumasta omistamiensa yhtiöiden toimiin, vaikka tuhansia kansalaisia jää työttömiksi
ja verotulot vähenevät. Monien mielestä on hyvä asia, kun työpaikkoja ja tuotantoa siirtyy köyhempiin maihin. Tämä kapitalistinen onni ei valu ainakaan Stora Enson tapauksessa Brasilian köyhille ihmisille, vaan yhtiön toimet pikemminkin kärjistävät maan yhteiskunnallista epätasa-arvoa. Samalla myös Kemijärven työttömien ruokalasku kasvaa. (MR)
Ylös
Kaupankäyntiä nälänhädällä
SERGE HALIMI
Kuudennen diplopokkarin avaukseksi Le Monde diplomatiquen uusi päätoimittaja Serge Halimi analysoi yllättäen puhjennutta globaalia ruokakriisiä. Anne Vigna puolestaan käsittelee artikkelissaan Naftan vaikutuksia Meksikon maatalouteen (sivu 69). Peruselintarvikkeiden hinnat ovat nousussa, mistä kärsivät jälleen köyhimmät ihmiset. Globaalissa etelässä on hyväuskoisesti (tai sopeutusohjelmien pakottamana) noudatettu kansainvälisten rahoituslaitosten makrotalouden reseptejä, joilla maatalouden kaupan sääntely on lopetettu ja maatalous viritetty vientituotteiden viljelyyn. Pahimmillaan seurauksena on nälänhätää ja ruokamellakoita, kun maaseudun köyhät luopuvat omavaraisviljelystä. Hintojen noustessa köyhistä köyhimmillä ei ole enää varaa ostaa ruokaansa – eikä eukalyptusta, puuvillaa tai muita vientikasveja voi syödä. Maataloustuotteiden kaupan "vapauttamisen" piti alentaa ruuan hintaa maailmanlaajuisesti. Halimi arvelee, ettei ruuan hinnan nousu ole kaikille yllätys. Ruokakriisin yhtenä syynä lienee vientitalousmallin lisäksi silkka keinottelu. Monet kyseenalaistavat "vapaakaupan" vapauden. Myös elintarvikkeiden tuotanto- ja myyntiketju geenimuunnelluista siemenistä valmiseineksiin on keskittynyt yhä enemmän suuriin elintarvikeyhtiöihin, joiden omistajat käärivät hintojen noustessa muhkeat voitot.
Ylös
|
