Velkabumerangit palaavat velkojien syliin
Susan Georgen klassikkokirja Velkabumerangi – Kolmannen maailman velka kaikkien ongelmana julkaistiin vuoden 1992 Rion ympäristökokouksen alla.
Velkabumerangi osoitti, kuinka velkakriisin kurjistamien köyhien maiden laajenevat ongelmat palaavat takaisin Pohjoisen rikkaiden maiden velkojien syliin. Kansainvälisen valuuttarahaston vaatiman talouden sopeutuksen uhreja eivät ole vain etelän köyhät, armottoman velkakriisin kerrannaisvaikutukset rokottavat vähitellen myös rikkaiden maiden veronmaksajia.
Susan Georgen bumerangeja oli alun perin kuusi. Vientidollareiden tavoittelu luo ympäristöbumerangin: se tuhoaa köyhien maiden luonnonvaroja ja pahentaa kasvihuoneilmiötä. Niukat toimeentulomahdollisuudet virallisessa taloudessa paisuttavat osaltaan huumekauppaa. Köyhimpien maiden maksukyvyttömyys palaa bumerangina rikkaan pohjoisen veronmaksajien kukkarolle, kun pankit vaativat julkista tukea tappioidensa kattamiseen. Köyhien maiden ostokyvyn romahtaminen puolestaan tuhoaa vientimarkkinoita ja siten työpaikkoja myös rikkaissa maissa. Kriisimaiden ahdinko pakottaa miljoonia ihmisiä siirtolaisiksi. Velkakriisi lisää myös välillisesti konflikteja ja sotia.
Rion ensimmäisen ympäristökokouksen alla kirjoitettu kirja ennakoi hyvin velkaongelman syvenemisen: Velkaloukun ja sopeutusohjelmien sosiaaliset seuraukset ovat olleet raskaat. Köyhimpien maiden velkataakka ei ole 20 vuodessa kevennyt. Vaikka helpotusohjelmilla mitätöitiin 110 miljardin edestä kaikkein köyhimpien maiden velkoja, velkaisilla mailla on edelleen arviolta 400 miljardin dollarin edestä lainoja, joita ne eivät koskaan pysty maksamaan. Lisäksi aikoinaan epäilyttävin perustein diktaattoreille myönnettyjä velkoja on ainakin 500 miljardin dollarin edestä (katso sivu 8–9).
Rion toisen ympäristökokouksen alla velkabumerangit ovat saaneet uusia muotoja. Etelän velanmaksun kerrannaisvaikutukset ovat kuitenkin vain osa ongelmaa kun velkakriisi on levinnyt myös rikkaisiin maihin, jotka joutuvat nyt nielemään samaa karvasta lääkettä. 20 vuodessa finanssimarkkinoiden sääntely poistettiin ja rahamarkkinat paisuivat hallitsemattomiksi. Spekulatiivisten finanssimarkkinoiden viimeisimmän suuren kuplan puhkeamisesta syntynyt yksityinen velkakriisi on nyt muuttunut Euroopan julkisen sektorin velkakriisiksi.
Kreikkalaisten ankarassa vyökiristyskuurissa ei ole mitään uutta, köyhimpien maiden asukkaat ovat joutuneet sietämään epäonnistuneiden sopeutusohjelmien seurauksia jo vuosikymmeniä. Euroopan komissio ja Euroopan keskuspankki uskovat taltuttavansa eurooppalaisen kriisin IMF:n etelässä testaamilla hevoskuureilla, leikkauksilla ja veronkiristyksillä. Kulukuri ajaa kriisimaiden taloudet lamaan ja vaarana on, että vaikeuksiin ajautuneet pakotetaan säästämään itsensä hengiltä.
Suomi on Saksan vanavedessä vaatinut kriisimaiden tukipaketeille tiukkoja ehtoja ja ankaraa kulukuria, joka johtaa sosiaalisiin ongelmiin. Jos köyhien maiden velkaloukusta olisi otettu opiksi, tiedettäisiin että velkabumerangit palaavat nopeasti Kreikasta ja muista hevoskuureille määrätyistä maista suhteellisesti vakaampien velkojien syliin.
