Nykyajan orjuutta Qatarissa

SAATTUEEMME LÄHTEE hiljalleen liikkeelle. Poliisin huomiota ei pidä herättää. Poliisi pitää silmällä uteliaita, jotka ovat liian kiinnostuneita vierastyöläisten kohtalosta. Lähes pimeästä tulevat esiin parakkirivistöt pölyistä polkua kulkiessamme. Tämä ”työleiri” muistuttaa kipsittömine julkisivuineen ja kaikkialla lojuvine purkujätekasoineen slummia. Al-Rayyanin, joka on Qatarin toiseksi suurin kaupunki, on määrä isännöidä useita pelejä vuoden 2022 jalkapallon MM-kisoissa Ahmed-Bin-Alin stadionilla.

Työmaa sijaitsee noin 25 kilometriä luoteeseen pääkaupungista, Dohasta. Siellä kymmenkunta intialaista ja nepalilaista työntekijää ottaa vastaan Rakennus- ja puuteollisuuden työntekijöiden kansainvälisen järjestön (BWI) valtuuskunnan. Työntekijöiden pienessä yhdeksän neliön­ makuuhuoneessa on päällekkäin kahdeksan vuodetta, joissa on likaiset ja kuluneet patjat.

”Meille ei ole maksettu palkkoja neljään kuukauteen”, asukkaat valittavat yhteen ääneen.

Koska resursseista ja välttämättömyystarpeista on pulaa, työntekijät velkaantuvat paikallisten ruokakauppiaiden koronkiskonnan takia, joka on yhtä häikäilemätöntä kuin työnantajien. Velat lisätään lainoihin, joiden avulla maksetaan rekrytointitoimistojen perimä provisio. Toimistot perivät sen työntekijöiden lähtömaassa laittomasti. Rekrytointitoimistojen kautta työntekijät pääsevät työsuhteeseen Persianlahdella olevan työnantajan kanssa. Vähäiset korvaukset säästetään lähetettäväksi perheelle kotimaahan.

Länsi-Bengalin osavaltiosta Intiasta kotoisin oleva Rajiv1 on työskennellyt Qatarissa 15 kuukautta. Kolmikymppinen puuseppä säästää puolet ansioistaan (300 euroa) puolisolleen, joka kasvattaa yksin heidän lapsiaan. Qatarin hallituksen mukaan siirtotyöläiset lähettivät vuonna 2014 yli 10,7 miljardia euroa kotimaihinsa. Harvat virkistysmahdollisuudet ovat heidän ulottumattomissaan, jopa heiltä kiellettyjä. ”Monet Dohan lähiöistä, joihin siirtotyöläisillä ei ole pääsyä, on luokiteltu ʼperhevyöhykkeiksiʼ, mikä rajoittaa edelleen heidän liikkumisvapauttaan”, kertoo Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestön (ITUC) uusin raportti2.

Majoituspaikat sijaitsevat syrjäisillä alueilla kaukana työpaikoista. Siksi työpäivät työmatkoineen venyvät 13-tuntisiksi. Sosiaalinen kanssakäyminen rajoittuu satunnaisiin yhteisökokoontumisiin.

”Toverimme järjestävät nepalilaisen yhteisön suuren juhlan 18. joulukuuta. Se on kansainvälinen siirtolaisten päivä. Se on tilaisuus koota työntekijät yhteen kulttuurin juhlistamisen varjolla”, selittää rouva Binda Pandey, Nepalin ammattiliittojen yhdistyksen Gefontin johtaja sekä Kansainvälisen työjärjestön (ILO) hallintoneuvoston varajäsen. Qatarissa ammattiliitot on kielletty, kuten muissa Persianlahden valtioissa, paitsi Kuwaitissa ja Bahrainissa.

Qatarissa on arviolta 250 000 filippiiniläistä vierastyöläistä. Se on paljon maassa, jossa on 1,5 miljoonaa asukasta. Qatarin sheikki Hamad bin Khalifa Al-Than ja Filippiinien presidentti Benigni Aquino III tapasivat elokuussa 2012. Kuva: Wikimedia Commons.
Qatarissa on arviolta 250 000 filippiiniläistä vierastyöläistä. Se on paljon maassa, jossa on 1,5 miljoonaa asukasta. Qatarin sheikki
Hamad bin Khalifa Al-Than ja Filippiinien presidentti Benigni
Aquino III tapasivat elokuussa 2012. Kuva: Wikimedia Commons.

Kafala-järjestelmä muistuttaa maaorjuutta

Kuten kaikki Qatarissa asuvat kaksi miljoonaa ulkomaalaista, myös nämä rakennusalan työntekijät kuuluvat kafala-järjestelmän alaisuuteen. Ulkomaiset työntekijät muodostavat 90 prosenttia maan työtä tekevästä väestöstä, ja järjestelmässä he kaikki kuuluvat ”sponsorinsa” ja työnantajansa alaisuuteen. He tekevät työtä kuutena päivänä viikossa, kesät talvet, usein yli 50 asteen lämpötiloissa.

Tämä reserviarmeija rakentaa stadionit vuoden 2022 jalkapallon MM-kisoja varten. Näillä siirtotyöläisillä ei ole käytännöllisesti katsoen mitään oikeuksia. Palkat maksetaan myöhässä tai ei ollenkaan. Asumukset ovat rapistuneita ja asuinkelvottomia­. Työnantajan vaihtaminen on kiellettyä ilman työnanantajan suostumusta. Työntekijöiden passit takavarikoidaan ja he tarvitsevat työnantajan luvan poistuakseen maasta.

Amnesty International haastatteli 88:aa siirtotyöläistä, jotka työskentelevät Khalifan stadionin rakennustyömaalla Dohassa. He kertoivat, että he eivät saaneet poistua Qatarista. Kaiken huipuksi seitsemää nepalilaista ei päästetty käymään kotona läheistensä luona edes huhtikuussa ja toukokuussa 2015 tapahtuneiden maanjäristysten jälkeen3.

Kun MM-kisaisännyys myönnettiin Qatarille4, siihen liittyvän hämmingin uutisoinnin vanavedessä ITUC sekä ihmisoikeusjärjestöt Human Rights Watch ja Amnesty International tuomitsivat tämän maaorjuutta muistuttavan järjestelmän. Kafala-järjestelmä on voimassa koko Arabian niemimaalla, Yhdistyneistä arabiemiirikunnista Kuwaitin kautta Saudi-Arabiaan.

”MM-kisojen aloituspotkuun mennessä yli seitsemäntuhatta siirtotyöläistä on vaarassa kuolla”, varoittaa ITUC:in pääsihteeri Sharan Burrow. ITUC on hyvin aktiivinen Kansainvälisessä työjärjestössä. Siellä se tutkii valituksia valtioista ja monikansallisista yrityksistä, joiden epäillään rikkoneen työtekijöiden oikeuksia. ITUC:iin kuuluu 350 jäsenliittoa 150 maasta ja se edustaa 180 miljoonaa työntekijää. Sen jäsenet ovat yksinomaan ammattiliittojen keskusjärjestöjä, kuten Ranskalaiset Confédération General du travail (CGT) ja Confédération française démocratique du travail (CFDT). Se tekee tiivistä yhteistyötä kaikkien eri alojen kansainvälisten ammattiliittojen kanssa.

Qatarin hallitus torjuu nämä hälyttävät arviot: ”Tähän mennessä ei ole ollut yhtään maail­manmestaruuskisojen infrastruktuuriin liittyvää kuolemantapausta. Ei ainuttakaan5.” Vain kisojen järjestelykomitea myöntää hiljattain kahden intialaisen työntekijän kuolleen sydänkohtaukseen, ”luonnollisista syistä”. Intian, Bangladeshin ja Nepalin suurlähetystöt ovat kuitenkin laskeneet yhdeksänsataa kuolemantapausta kahden viime vuoden aikana. Niistä puolet on ollut äkillisiä. Ne ovat johtuneet sydänkohtauksesta tai jostain tuntemattomasta syystä.

Intian ammattiyhdistysten koalition All India Congres Committeen pääsihteeri, Rakennus- ja puutyöntekijöiden kansainvälisen järjestön (BWI) varapuheenjohtaja sekä Kongressipuolueen entinen kansanedustaja Ramachandra Khuntia ottaa esiin nämä muka luonnolliset kuolemat, jotka todellisuudessa liittyvät selvästi harvinaisen ankariin työoloihin: ”Monet työntekijät työskentelevät yksityisissä kodeissa, joissa he eivät saa käyttää WC:tä. Siksi monet heistä eivät juo koko päivänä, ja koska lämpötilat ovat usein korkeita, jotkut kuolevat nestehukkaan. Lääkäri toteaa sitten kuolinsyyn olleen luonnollinen, eikä vainajan perhe saa korvauksia.”

Huolissaan maineestaan, jota likaiset kuvat työntekijöiden leireistä ovat mustanneet, Qatarin hallitus lupasi lieventää kafalaa ensimmäisen kerran toukokuussa 2014. Emiiri Tamim bin Hamad al-Thani sääti viimein uuden lain 27. lokakuuta 2015. Sen pitää kuitenkin vielä odottaa lopullista voimaan astumistaan vuoden 2017 tammikuun alkuun. Huonoon kohteluun viittaava termi ”sponsori” korvataan enemmän yhteisymmärrykseen viittaavalla sanalla ”työnantaja”. Vastedes työntekijä ei enää tarvitse enää työnantajan suostumusta poistuakseen maasta – mikä on ollut kafalan tyypillinen ja eniten julkisuutta saanut piirre. Poistumisviisumi katsotaan myönnetyksi, jos työnantaja ei vastusta sitä kolmen päivän kuluessa.

”Kun työlainsäädäntö on niin epäsuhtainen työnantajien hyväksi ja vaikka valitusmahdollisuuksia on vahvistettu, hyväksikäyttö tuskin loppuu kovin pian”, sanoo eräs Dohassa toimiva eurooppalainen yritysjuristi.

Arabiemiirikuntien innoittamaan uudistukseen sisältyy myös palkkasuojajärjestelmä, jonka tarkoituksena on lopettaa palkkojen maksun laiminlyöminen. Sopimuksessa mainittu summa tulee kokonaisuudessaan maksaa pankkitilille. ”Säädöksen ansiosta Qatarissa asuvat yksityisten yritysten työntekijät saavat palkkansa sähköisenä maksuna enintään seitsemän päivän kuluttua”, hehkuttaa hallituksen lehdistöpalvelu. Tässä on se ongelma, että vain hyvin pienellä osalla siirtolaisista on pankkitili, kansalaisjärjestöjen ja ammattiliittojen laskelmien­ mukaan ehkä noin viidesosalla. Qatarin keskuspankki on varmasti ohjeistanut pankkeja auttamaan tilien avaamisessa. Pankeilla ei kuitenkaan näytä olevan mitään kiirettä ottaa vastaan näitä pienituloisia asiakkaita.

Toinen varovainen edistysaskel koskee todistusta, joka osoittaa, että työntekijä on käyttäytynyt moitteettomasti. Sponsorin kieltäytyessä allekirjoittamasta tätä asiakirjaa työntekijän on sopimuksen umpeuduttua tähän asti täytynyt poistua maasta vähintään kahdeksi vuodeksi ennen kuin hän saa työskennellä siellä uudelleen. Vastedes työntekijä, jonka määräaikainen sopimus päättyy, ei enää tarvitse tätä asiakirjaa voidakseen jatkaa oleskeluaan Qatarissa. Sama pätee työntekijöihin, joilla on vakinainen sopimus ja jotka haluavat vaihtaa työnantajaa, kuitenkin sillä ehdolla, että he voivat osoittaa työskennelleensä yrityksessä viisi vuotta.

Työkaupunki muurien sisällä

Marraskuun 2015 ensimmäisenä päivänä Qatarin pääministeri Abdallah Ben Nasser Al-Thani ja työministeri Abdallah Al-Khulaifi pitivät ensimmäisen ”työkaupungin” loisteliaat avajaiset. Siellä on 70 000 siirtotyöläiselle tarkoitettu majoituskompleksi, jossa on miellyttävät olosuhteet, toisin kuin niissä slummeissa, joissa asuu satoja tuhansia työntekijöitä. Viikon kuluttua virallisista avajaisista hallituksen lehdistöpalvelun johtaja Jassim Al-Thani tapaa meidät henkilökohtaisesti basaarissa. Tämä Persianlahden miesten perinteiseen dishdasha-tunikaan pukeutunut tyylikäs nuori kuninkaallisen perheen jäsen ajaa itse maastoautoaan, jossa on täyteläisen pehmeät nahkaistuimet. Kaupungin vartioidun sisäänkäynnin luona tapaamme Zoher D:n, joka on nimitetty oppaaksemme. Hän on libanonilainen insinööri, joka on ollut mukana rakentamassa asuinaluetta, josta kolme neljäsosaa on vielä tyhjillään.

Korkean muurin ympäröimä leiri on jaettu asuinalueeseen sekä vapaa-aikaa ja ruokailua varten tarkoitettuun alueeseen. Sen reunoilla sijaitsee kaksi poliisiasemaa, ja poliisit haravoivat säännöllisesti läpi alueen jokaisen nurkan. Kussakin rakennuksessa on sali, josta vartija valvoo asukkaita neljän valvontamonitorin avulla moitteettoman siisteihin yleisiin tiloihin asennettujen kameroiden kautta. Kahdenkymmenenneljän neliön makuuhuoneisiin mahtuu kuhunkin neljä henkilöä. Kaikki näyttää oikein hyvältä tässä työntekijöiden mallikaupungissa. Tulevat työntekijät saavat käyttöönsä myös pian avattavan kauppakeskuksen, jossa on kaksisataa liikettä.

Kuusi muuta samanlaista asuinkompleksia, vaikkakin pienempää, on saatava valmiiksi vuoden 2017 loppuun mennessä niin, että kokonaiskapasiteetti on 379 000 henkilöä6. Tämä on kuitenkin vain pisara epähygieenisten kasarmien meressä. Varsinkin kun ITUC:in mukaan nykyhetken ja kisojen alkamisen välisenä aikana Qatariin voi asettua 500 000 siirtotyöläistä lisää.

Filippiiniläinen ay-aktivisti Ambet Yuson, joka astui BWI:n johtoon toimittuaan sitä ennen Aasian ja Tyynenmeren sektorin johtajana, tunnustaa siirtolaisten asuinolojen ”parannukset”. Hän ei kuitenkaan peittele epäluuloaan uudistuksen kokonaisvaikutusten suhteen.

”Tämä on kolmas vuosi, kun tuomme valtuuskunnan Qatariin, eikä siirtotyöläisten asema ole pohjimmiltaan muuttunut.”

Vaikutelman vahvistavat ne kolmekymmentä intialaista työntekijää, jotka on kutsuttu puhumaan BWI:n järjestämään dohalaisessa ravintolassa pidettävään seminaariin. Intialaiset, joita on Qatarissa noin 650 000, muodostavat maan suurimman ulkomaalaisyhteisön. Sen jälkeen tulevat nepalilaiset (500 000) ja filippiiniläiset (250 000)7. Onko hallituksen lupaus lakkauttaa monien yritysten harjoittama kafalan väärinkäyttö sitten pitänyt? Osanottajien joukosta kuuluu epäilevää mutinaa. Vain kahdeksan haastatelluista työntekijöistä kertoo saaneensa pitää passinsa. Kaikilta muilta työnantajat olivat takavarikoineet passin. Eräs työntekijä nousee ylös ja julistaa osoittaen­ insinöörin diplomiaan: ”Virasto, joka rekrytoi minut, pani minut allekirjoittamaan sopimuksen sähköasentajana. Mutta kun sitten saavuin, minulle sanottiin, että työskentelisin putkimiehenä 900 riyalin palkalla (225 euroa), joka on puolet siitä, mitä oli sovittu.” Työntekijöiden keskimääräinen kuukausipalkka on 275 euroa, asumiskorvaus mukaan luettuna. Se on hyvin kaukana noin 250 000 Qatarin kansalaisen kuukausituloista, jotka ovat arviolta 10 800 euroa8.

Palkat pieniä ja työ vaarallista

Palkat ovat naurettavan pieniä ja työ erittäin vaarallista. ”Eilen yksi työtoveri haavoittui käsivarteen työmaalla Mercure-hotellin takana”, kertoo eräs srilankalainen työntekijä. Toinen näyttää pohjettaan, jota kone oli leikannut kuusi kuukautta aikaisemmin. Putoamisia ja esineiden tai ajoneuvojen aiheuttamia iskuja tapahtuu työmailla. Qatarin virallissa raportissa vuodelta 2012 sanotaan, että 22,8 prosenttia siirtotyöläisten kuolemista johtuu ”ulkoisista syistä”, enimmäkseen onnettomuuksista rakennustyömailla9.

Taistelunhaluiset työntekijät tuomitsevat järjestelmän, jonka pääasiallisia uhreja he ovat, mutta korostavat samalla niiden enimmäkseen länsimaisten monikansallisten yritysten vastuuta, joille he työskentelevät. Ne ovat usein häikäilemättömämpiä kuin Qatarin laki.

Yksi työntekijöistä selittää, että ranskalaisen Vinci-konsernin tytäryhtiö Qatari Diar Vinci Construction (QDVC) sieppasi passit työntekijöiltään ja palautti ne kuusi kuukautta myöhemmin yhtiöön kohdistuneen painostuksen ansiosta10. Maan laki oli kuitenkin jo kieltänyt passien takavarikoinnin. Maaliskuussa 2015 ranskalainen kansalaisjärjestö Sherpa nosti tätä ylikansallista yhtiötä vastaan kanteen ”pakkotyöstä” ja ”orjuuttamisesta”.

”Kafala asettaa mahdollisesti rajoituksia, varsinkin liikkumisvapauteen, mutta jotkut yritykset eivät noudata vähimmäisvaatimuksia. Qatarin lain mukaan Vincin olisi kuitenkin varmistettava, että kaikilla työntekijöillä, myös alihankkijoilla, on samat oikeudet”, kommentoi Sherpan asianajaja Marie-Laure Guislain.

Kanteen nostamisen jälkeen Vinci on suostunut parantamaan tytäryhtiönsä joidenkin työntekijöiden asuinoloja. QDVCn 3200 työntekijästä vähintään 2000 majoitetaan nyt huoneisiin, joissa on enintään neljä vuodepaikkaa, kuten Qatarin laki määrää. Sen sijaan yhtiön alihankkijoihin, joissa on työntekijöitä 4500, sovelletaan Sherpan mukaan edelleen samaa järjestelmää. Lisäksi yksikään Vinci-konsernin 7700 työntekijästä ei enää tee työtä yli kuuttakymmentä tuntia viikossa, joka on paikallisen lain asettama enimmäismäärä. Vastaavasti palkkaa on alennettu 10 prosenttia.

Siirtotyöläisten pieni eliitti

Kafala ei uhkaa kaikkia ulkomaalaisia. Monikansallisten yritysten toimihenkilöt, yritysjohtajat, asianajajat tai virkamiehet muista maista muodostavat pienen etuoikeutettujen luokan, jolla ei ole mitään pelättävää.

Rahoitusalalla toimiva johtaja Andrew M. ei vaihtaisi pois elämäänsä siirtotyöläisenä Qatarissa. Hän on kotoisin Britanniasta ja asunut Dohassa seitsemän vuotta. Hän ottaa meidät vastaan bermudasortseissa sandaalit jalassa ja saattaa meidät ilman sen kummempia muodollisuuksia huvilansa olohuoneeseen. Huvila sijaitsee West Bay Lagoonissa, suljetulla asuinalueella, jolla asuu varakkaita ulkomaalaisia sekä joitakin Qatarilaisia. Talon vieressä puutarhan puolella on puisto kuin suoraan maisemapostikortista. Siinä on reheviä puistokäytäviä ja se tarjoaa lapsille satumaisen leikkipaikan. Siitä hieman kauempana levittäytyy hieno hiekkaranta, johon on istutettu palmuja. Sieltä on henkeäsalpaavat näkymät Dohan lahdelle.

”Tämä on paras Dohan suljetuista asuma-alueista, joita on kaikkiaan parikymmentä. Huvilan kuukausivuokra on 7500 euroa. Sen pinta-ala on 500 neliötä, jos puutarhaa ja uima-allasta ei lasketa. Se on hieman ahdasta qatarilaisille, jotka haluavat enemmän tilaa, 1000 tai 2000 neliömetriä”, kommentoi isäntämme hymyillen. 30 000 euron kuukausipalkalla kyllä kelpaa elellä kafala-järjestelmässä.

”Minulla on onneksi viisumi, jonka avulla voin poistua maasta useita kertoja milloin haluan, pyytämättä työnantajan lupaa.”

Vain muutama tuhat ulkomaalaista, useimmat länsimaalaisia, hyötyvät tästä poikkeuksesta tavanomaiseen järjestelmään. Heitä suojaa asema suurten konsernien työntekijöinä. Siksi he saavat vaikeuksitta työnantajan lupatodistuksen, jonka myöntäminen on heille pelkkä muodollisuus.

”Kafalan uudistaminen ei vaikuta länsimaiseen eliittiin, jolla on mahdollisuus neuvotella itselleen mahdollisimman suotuisat sopimusehdot”, sanoo Michel Daillet, Dohassa asuva ranskalainen liikejuristi.

Muilla taas on tuskin muuta mahdollisuutta kuin antautua sponsorinsa hyväntahtoisuuden varaan. Qatarilaisen rakennuskonserni Midmacin palveluksessa työskentelevä insinööri Said F. saa 7400 euroa kuussa, siis erittäin mukavaa palkkaa. Kuitenkaan tämä nelikymppinen libanonilainen ei löydä kyllin voimakkaita sanoja kuvaamaan kafala-järjestelmän epäinhimillisyyttä.

”En odota suuria muutoksia. Tuli uudistuksia tai ei, minun liikkumisvapauteni on estetty.”

Vaikka uusi laki vapauttaisikin hänet työnantajan todistuksen tarpeesta, koska hän on ollut työssä yli kymmenen vuotta, hän uskoo, että hänen esimiehensä ei päästäisi häntä lähtemään. Edes vauraammat ulkomaalaiset työntekijät eivät ole turvassa tämän työnantajille räätälöidyn järjestelmän mielivallalta, varsinkin jos he jäävät yksin ilman tukea mahtavan sponsorinsa armoille. Ranskalainen Zahir Belounis, entinen ammattijalkapalloilija, on esimerkiksi kertonut, kuinka hän ei päässyt poistumaan Dohasta lähes puoleentoista vuoteen, koska hän ei hyväksynyt vastoin hänen tahtoaan määrättyä siirtoaan toiseen seuraan11.

Perhekonsernin toimitusjohtaja Ahmed Al-Rayes puolustaa kafalaa kiihkeästi. Hän johtaa 37 yrityksen konsernia, joka työllistää 1900 työntekijää pesuloissa, kuljetusalalla ja logistiikassa. Hän on yksi harvoista qatarilaisista yritysjohtajista, jotka uskaltavat esittää kantansa avoimesti. Kirjoituspöytänsä takana istuen tämä reipas ja lämmin kuusikymppinen pitää pitkän ja estottoman monologin. Kafalako pitäisi lakkauttaa? Hän kieltäytyy edes harkitsemasta asiaa ja tuomitsee jopa kaikki lievennykset. Hän ilmaisee meille huolensa.

”Kafalan kumoaminen olisi vaarallista. Jotkut ulkomaiset työntekijät haluaisivat ehkä tappaa minut. Qatarilaisiin kohdistuvat murhat ja varkaudet lisääntyisivät dramaattisesti. Yhdeksänkymmentä prosenttia Qatarilaisista ei halua lakkauttaa eikä edes uudistaa kafalaa. Ei siksi, että he kannattaisivat orjuutta, vaan koska he ovat varovaisia.”

Kosmeettisia muutoksia kafalaan

On vaikea saada tietää kansalaisten mielipide maassa, jossa emiiri pitää käsissään suurinta osaa toimeenpano- ja lainsäädäntövallasta ja jossa hänen arvostelemisestaan seuraa vankeustuomio. Jo pelkkä todistajanlausunto ilman tuomioistuimen tuomiota voi viedä kaltereiden taakse. Maaliskuussa 2016 qatarilainen virkamies vangittiin, koska hän oli ”puhunut liikaa” ILO:n valtuuskunnalle.

”Lainsäädäntöprosessimme on suunniteltu ottamaan tasapainoisesti huomioon eri näkökulmat. Kafala-järjestelmän uudistus esiteltiin ensin ministerineuvostolle. Sitten se annettiin neuvoa antavan shura-neuvoston tarkasteltavaksi 28. kesäkuuta 2015 ennen kuin se hyväksyttiin”, kertoo hallituksen lehdistöpalvelu.

Vaikka emiirillä onkin viimeinen sana, hänen oli otettava huomioon työnantajien varaukseton vihamielisyys kaikkia uudistustoimenpiteitä kohtaan. Työnantajien mielipiteillä on niin paljon painoarvoa, että shura-neuvosto jopa esitti kafala-järjestelmän koventamista. Neuvosto esittää lausunnossaan, että siirtolaiset, jotka ”aiheuttavat ongelmia” sponsorilleen tai jotka yrittävät lähteä yrityksestä ennen työsopimuksen päättymistä, pitäisi pakottaa työskentelemään työnantajalleen kymmenen vuotta, siis kaksinkertaisesti alun perin kaavailtuun nähden, ennen kuin hän voi vaihtaa työnantajaa.

”Tämä vuonna 1972 perustettu neuvosto, joka koostuu tärkeimpien heimojen ja liikeyritysten merkkihenkilöistä, on kuin jäänne menneisyydestä, vaikka sen jäsenet, jotka nimittää emiiri, vaihtuvat aika ajoin”, analysoi Qatariin erikoistunut antropologi Anie Montigny12.

Siitä lähtien kun Qatar nimettiin vuoden 2022 MM-kisojen isäntämaaksi, monia journalisteja, kansalaisjärjestöjen jäseniä ja ammattiyhdistysaktiiveja on pyydetty kääntämään katseensa toisaalle. Marraskuussa 2015 ILO:n hallitus päätti kuitenkin puuttua ongelmaan ja lähettää ”korkean tason valtuuskunnan” painostamaan hallitusta. Päätös seurasi ay-liikkeen maailmanjärjestön ITUC:in tekemää valitusta pakkotyöstä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun ILO:n neuvosto äänesti enemmistöllä tarkkailuvaltuuskunnan lähettämisestä maahan, jota epäillään sen sääntöjen rikkomisesta.

”Muutamaa päivää ennen äänestystä Qatarin hallitus päätti toteuttaa minimaalisen uudistuksen osoituksena yhteistyöhalusta. Samalla se kuitenkin jätti ennalleen kafalan kaikkein taantumuksellisimmat piirteet. ILO ei antanut hallituksen opportunistisen uudistuspäätöksen pettää itseään”, kiteyttää CGT:n entinen pääsihteeri Bernard Thibault, joka edustaa Ranskaa ILO:n hallintoneuvostossa palkansaajien kollegion vakinaisena jäsenenä.

Maaliskuun alussa 2016 Qatarin hallituksen korkeimmat edustajat ottivat vastaan kolmikantaisen valtuuskunnan, joka koostui järjestön hallintoneuvoston kolmen kollegion jäsenistä (hallitusten, työnantajien ja työntekijöiden edustajista). Itse emiiri kuitenkin loisti poissaolollaan. Kolme päivää ennen kuin he kävivät katsomassa rautatierakennusprojektia, johon sisältyi Dohan rataverkko ja Lusailin, viidentoista kilometrin päässä pääkaupungista sijaitsevan uuden kaupungin, raitiovaunut, Qatar Rail -yhtiön filippiiniläinen työntekijä Juanito Pardillo oli kuollut Dohan metrotyömaalle13.

”Valtuuskunnan raportti osoittaa, että tämä niin sanottu uudistus ei ole saanut aikaan muutosta työntekijöiden kohtaloissa. Siirtotyöläiset maksavat edelleen rekrytointimaksun eikä lähtömaassa allekirjoitetulla sopimuksella ole välttämättä mitään tekemistä Qatarissa määrättävän työn kanssa. Tarkastuskeinot ovat varmasti lisääntymässä, mutta kahta miljoonaa työntekijää varten on 365 työsuojelutarkastajaa, joilla on käytössään vain kymmenen tulkkia. Suurin osa siirtotyöläisistä ei puhu arabiaa”, väittää Thibault.

ILO:n valta on kuitenkin rajallinen. Suositukset tai lausunnot työntekijöiden oikeuksista eivät ole sitovia14. Mutta vaikka järjestö ei voikaan pakottaa uppiniskaisia hallituksia noudattamaan säädöksiään, vain harvat suhtautuvat niihin kylmän piittaamattomasti. Tämä selittää sen, että Qatar lähetti kiireesti parikymmentä hallituksen virkamiestä hallintoneuvostoon 17. maaliskuuta vaikuttaakseen mahdollisimman monen johtajan, ystävän tai epäröivän mielipiteisiin, jotta valituksesta ei seuraisi jatkotoimia. Lopulta Qatar sai vuoden lisäaikaa toteuttaakseen siirtotyöläisten suojelulainsäädäntöä.

22. huhtikuuta 2016 Kansainvälisen jalkapalloliiton (FIFA) uusi puheenjohtaja Gianni Infantino ilmoitti, että perustetaan ”valvontaelin varmistamaan, että MM-kisojen stadionien rakennustyömaiden työolot ovat moitteettomia.” Ei ole kuitenkaan varmaa, että tämä aloite ja tutkintalautakunnan uhka riittävät muuttamaan maata, joka on yhtä rikas kuin se on pieni ja strategisesti tärkeä sen öljyä ja sopimuksia ahnehtiville läntisille liittolaisille

LMD 6/16

David Garcia LMD:n erikoistoimittaja.
Suom. Mika Peltola.

1 Etunimet on muutettu.

2 ”Qatar, profits et pertes. Ce que coûte lʼesclavage moderne au Qatar : quel prix à payer pour la liberté?”, raportti ”Nouveaux fronts 2015”, Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestö ITUC, Brysseli, 18.12. 2015.

3 ”Le revers de la médaille. Exploita­tion de travailleurs migrants sur un site de la Coupe du monde de football Qatar 2022”, Amnesty International, Lontoo, maaliskuu 2016.

4 Ks. ”Corruption et ballon rond”, LMD 07/2015.

5 Qatarin hallituksen tiedote vastineeksi Washington Post –lehdessä ilmestyneeseen artikkeliin (”The toll of human casualities in Qatar ”, 27.5. 2015), Doha, 2.6. 2015.

6 Kansainvälisen työjärjestön raportti, Geneve, Maaliskuu 2016.

7 Lähteet: Qatarin kehittämisen suunnittelu- ja tilastoministeriö, Ranskan talousministeriö, Filippiinien suurlähetystö Qatarissa.

8 Lähteet: CIA, Kansainvälinen valuuttarahasto, Ranskan hallitus.

9 Qatarin hallituksen terveysraportti, Doha, 2012.

10 Ks. Nicolas de La Casinière, ”Le soleil ne se couche jamais sur lʼempire Vinci”, LMD 03/2016.

11 Zahir Belounis, Dans les griffes du Qatar. Chantage, mensonges et trahisons, Robert Laffont, Pariisi 2015.

12 Anie Montigny, ”Les représentations du changement dans la société qatarie, dʼun émir à lʼautre (1972-2013)”, Arabian Humanities, nro 3, Sanaa 2014.

13 Doha News, 5.3. 2016.

14 Ks. Chloé Maurel, ”Le commerce à lʼassaut du droit social”, LMD 12/2014.