1467878604_1423747354_serge_halimi

Tähtäimessä Iran

Serge Halimi

YK:n turvallisuusneuvosto, 5. helmikuuta 2003. Yhdysvaltojen ulkoministeri Colin Powell heiluttelee kädessään pientä pulloa, joka saattaa sisältää pernaruttoitiöitä, ja esittelee satelliittikuvia salaisista laboratorioista, joissa hänen mukaansa valmistetaan kemiallisia aseita. Myöhemmin ilmeni, että koko tarina on sepitetty, mutta sitä käytettiin silti laukaisualustana Irakin sodan mainoskampanjalle. Neljätoista vuotta myöhemmin, 11. joulukuuta 2017, Yhdysvaltojen YK-lähettiläs Nikki Haley seisahtuu valtavien ohjusjäännösten eteen. Niiden sanotaan olevan peräisin iranilaisesta ohjuksesta, joka ei ole osunut maaliinsa.

Teatraalisesti Haley väittää, että ohjus oli ammuttu Jemenistä ja sen kohteena oli ollut yksi Saudi-Arabian, ”G20-maan”, lentokentistä. ”Se olisi voinut tappaa satoja viattomia siviilejä. (—) Kuvitelkaa, jos sen kohteena olisikin ollut Washingtonin tai New Yorkin lentokenttä. Tai Pariisin, Lontoon tai Berliinin kenttä.” Mutta eihän ohjuksen kantama olisi riittänyt niin pitkälle? Väliäkö tuolla, sillä nyt ollaan taas kerran oikeuttamassa sotaa luomalla pelon ilmapiiri. Vuonna 2003 tuhottiin Irak, nyt Yhdysvaltojen hallituksen tähtäimessä on Iran.

Jos vain aihe olisi sellaiseen sopiva, noin paha mielikuvituksen puute voisi riemastuttaa. Vuonna 2003 Colin Powell paljasti lisäksi Saddam Husseinin ja Al-Qaidan väliset ”synkät” siteet. Sama kaava toistui viime marraskuun alussa, kun CIA julkisti asiakirjasaaliin, joka oli otettu haltuun Pakistanissa Osama bin Ladenin murhan yhteydessä. Papereiden piti todistaa siitä luonnonvastaisesta suhteesta, joka vallitsi bin Ladenin perässähiihtäjien (sunneja) ja Iranin johdon (šiioja) välillä. Aivan kuin Yhdysvallat olisi jo unohtanut, miten se itse tuki – tällä kertaa aivan aikuisten oikeasti – bin Ladenia, kun tämä soti Afganistanissa Neuvostoliittoa vastaan. Tai miten presidentti Ronald Reagan myi laittomasti aseita Iranille siinä toivossa, että voisi näin rahoittaa äärioikeistolaisia ystäviään Nicaraguassa.

Tuolloin kukaan ei käyttänyt näitä toimia tekosyinä julistaakseen sodan Yhdysvalloille. Sitä vastoin halu tapella Irania vastaan on hitsannut yhteen Saudi-Arabian, Israelin hallituksen ja hyvänlaisen joukon Yhdysvaltojen johtoa. Vaikutusvaltainen republikaanien senaattori Tom Cotton, josta tiedetään tulevan seuraava CIA:n johtaja, odottaa tätä tilaisuutta malttamattomana. Hänen mukaansa kaikki Yhdysvaltojen diplomaattiset haasteet (Iran, Pohjois-Korea, Kiina, Venäjä, Syyria, Ukraina) sisältävät myös ”sotilaallisen option”. Iran edustaa Cottonin mukaan suurempaa vaaraa kuin Pohjois-Korea eikä siihen voi vastata muuten kuin ”meri- ja ilmavoimien pommituksilla Iranin ydinvoimalaitoksia vastaan”.1

Presidentti Barack Obama ilmoitti kaksi vuotta sitten, että Iranin sotilasbudjetti edusti vain yhtä kahdeksasosaa Yhdysvaltojen alueella olevien liittolaisten sotilasbudjetista ja yhtä neljäskymmenesosaa Pentagonin budjetista. Silti rummutus Iranin väitettyä uhkaa vastaan jatkuu täysillä. Kun ilma kihisee psykologista sodankäyntiä, niin olisi luullut, että Ranskan ulkoministerillä olisi jotakin älykkäämpääkin tekemistä kuin mennä Washingtoniin 18. joulukuuta syyttämään Irania ”hegemonian” tavoittelusta?

Serge Halimi on Le Monde diplomatiquen toimituksen johtaja ja hallituksen puheenjohtaja. Suom. Kirsi Kinnunen

Maailman häpeä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *