Kamerunin kielisota

CHRISTINE HOLZBAUER

KAMERUNIN englanninkieliset ovat kahden tulen välissä. Yhtäällä ovat itsenäisyyden kannattajat, jotka uhkaavat heitä, ja toisaalla armeija, joka harjoittaa mielivaltaista sortoa. Englanninkieliset odottavat edelleen, että neuvottelut heidän alueidensa asemasta alkaisivat. Väkivaltaisuudet estivät useimpia heistä menemästä äänestämään viime presidentinvaaleissa 7. lokakuuta 2018.

Vallassa vuodesta 1982 lähtien ollut presidentti Paul Biya valittiin odotetusti uudelleen 71 prosentilla äänistä. Hän voitti selvästi kahdeksan kilpailijaansa, erityisesti Maurice Kamton, joka edustaa Kamerunin jälleensyntymän liikettä (RMC) ja sai 14 prosenttia äänistä, ja Social Democratic Frontin (SDF) Joshua Osihin, joka sai 3 prosenttia äänistä. Biyan englanninkielisen vastustajan SDF:n heikko tulos selittyy sillä, että erilaiset hyökkäykset ja väkivalta ovat lisääntyneet englanninkielisellä alueella, jolla äänestysprosentti jäi alle viiteen. Marraskuun 2016 jälkeen lähes 300 000 ihmistä on joutunut pakenemaan kotoaan.

Vuoden 1918 jälkeen Saksan siirtomaa Kamerun jaettiin Britannian ja Ranskan kesken. Brittien hallitsema osa jaettiin 11. helmikuuta 1961: Southern Cameroonin asukkaat päättivät yhdistyä viereiseen Kamerunin tasavaltaan, joka oli itsenäistynyt Ranskasta vuonna 1960, ja Northern Cameroonin asukkaat puolestaan valitsivat Nigeriaan yhdistymisen. Nykyisin maan noin viisi miljoonaa englanninkielistä (80 miljoonasta asukkaasta) elävät kahdella alueella nimeltä Nord-Ouest ja Sud-Ouest Nigerian rajalla.

”Sud-Ouest on kiistatta tärkein alue öljyntuotantonsa ja maataloustuotantonsa ansiosta”, selittää taloustieteilijä Dieudonné Essomba. ”Alue yksin tuottaa 45 prosenttia valuuttatuloista." Suurin osa maan öljystä (12 % bruttokansantuotteesta) saadaan englanninkieliseltä alueelta.

”Viha ranskankielisiä kohtaan”

Marraskuun 2016 jälkeen kummallekin alueelle on syntynyt itsenäisyysliike, jota lietsoo asianajajien ja opettajien rintama. He protestoivat hallituksen keskusvaltaisuutta vastaan. Vaikka perustuslaki takaa kaksikielisyyden ja kulttuurisen moninaisuuden, hallitus pakottaa käyttämään roomalaiseen oikeuteen perustuvia sääntöjä, jotka ovat ristiriidassa tässä osassa Kamerunia hallitsevan brittiläisen common law -järjestelmän kanssa. Paikallisväestölle tämä on provokaatio, eikä suinkaan ainoa: lisäksi englanninkielisiin kouluihin on järjestelmällisesti nimitetty ranskankielisiä opettajia opettamaan englantia!

Southern Cameroon National Council (SCNC), liike, jota osa diasporasta tukee, julistikin tässä jännittyneessä ilmapiirissä 1. lokakuuta 2017, että ”Ambazonia” eroaa Kamerunin valtiosta. Autonomistit ovat päättäneet nimetä maansa Kamerunvuoren eteläpuolella sijaitsevan Ambas-tasangon mukaan. He ovat myös ottaneet käyttöön oman (sinivalkoisen) lipun.

Amnesty Internationalin mukaan yli neljäsataa ihmistä on menettänyt henkensä ”Ambazonian tasavallan” julistamisen jälkeen. Myös naapurialueilla, jotka ovat ottaneet vastaan suurimman osan 300 000 pakolaisesta, ollaan humanitaarisessa kriisissä. Lisäksi 25 000 ihmistä on joutunut pakenemaan Nigeriaan.

Maaliskuussa 2018 nimitettiin kaksi valtionpäämiehelle uskollista englanninkielistä ministeriä, mutta se vain pahensi tyytymättömyyttä englanninkielisellä alueella. Pauline Nalova Lyonga Egbe, synnyinpaikkansa Buean yliopiston entinen rehtori, nostettiin toisen asteen koulutuksen ministeriksi surkeasta maineestaan huolimatta. Vuonna 2016 hän vetosi yleiseksi järkytykseksi poliisiin ja santarmeihin lannistaakseen lakkoilevat opiskelijat.

Paul Atanga Njin nimitys aluehallintoministeriksi oli pisara, joka sai maljan vuotamaan yli”, sanoo Kamton kampanjajohtaja Paul Éric Kingué.

Nji lähetettiin saman tien kotikaupunkiinsa Bamendaan aloittamaan dialogi, mutta hän keskittyi käyttäytymään ylimielisesti. Niying Roger Mbihbiih, viisi vuotta Yaoundéssa asunut englanninkielinen tohtoriopiskelija, on erityisen levoton ”englanninkielisten eliittien petoksesta”.1 Pahin petturi on pääministeri Philemon Yang, joka ei edes uskaltanut mennä kyläänsä äänestämään, koska hän on erittäin halveksittu omassa yhteisössään.

Muut englanninkieliset Biyan kätyrit ovat kaikki vaikutusvaltaisia jäseniä presidentin puolueessa Kamerunin kansan demokraattisessa liikkeessä (RDPC), joka perustettiin Bamendassa 1985 korvaamaan Ahmadou Ahidjon Kamerunin kansallinen ykseys (UNC). Mbihbiihin mukaan he eivät ainoastaan ole epäonnistuneet jännitteiden vähentämisessä vaan ”jopa pahentaneet niitä”.

Nyttemmin kauna ranskankielisiä vastaan tuntuu vakiintuneen.

”Monet nuoret aktivistit ovat kuin huumattuja. Heitä liikuttaa ainoastaan viha ranskankielisiä kohtaan”, vakuuttaa Ndong Christopher Nveh, yksi kolmesta asianajajasta, joiden tehtävänä on puolustaa kolmea tammikuussa 2018 Nigeriassa pidätettyä separatistia. (Nigeria on ollut Biyan vankkumaton liittolainen Biafran sodasta lähtien.)2

”Lähdin mukaan Maurice Kamton vaalikampanjaan nimenomaan rakkaudesta maatani kohtaan ja estääkseni Kamerunin hajoamisen.”

Kameruniin luovuttamisen jälkeen kapinalliset on sijoitettu salaiseen paikkaan ”jonnekin Yaoundéen” odottamaan sotaoikeuden tuomiota.

Maan talous kärsii konfliktin pitkittymisestä: kriisialueilta ei enää tuoda tuotteita (kaakaota ja esimerkiksi kumia), kriisi hidastaa talouspääkaupunki Doualan sataman toimintaa, ja Kribissä toiminta on vähentynyt 10 prosenttia, vaikka se onkin noin sadan kilometrin päässä. Tammikuusta toukokuuhun 2017 hallitus yritti tukahduttaa protestiliikkeet katkaisemalla englanninkielisen alueen internetyhteydet, mutta se onnistui vain lamaannuttamaan liiketoiminnan ennen kuin perui päätöksensä.

”Tahto elää yhdessä on ennallaan”

Kamto on entinen Biyan ministeri. Hän oli keskeinen vaikuttaja öljyä tuottavan Bakassin niemimaan siirtämisessä Kamerunille vuonna 2008.3 Hän on asianajaja, ja nyt häntä pidetään asemastaan luopumattoman presidentin tärkeimpänä vastustajana. Hän todisti armeijan raakuuksia englanninkielisellä alueella.

”Turvallisuusjoukot tekivät vakavia ihmisoikeusrikkomuksia englanninkielisellä alueella käyttäessään kohtuutonta voimaa rauhanomaisissa mielenosoituksissa”, hän syytti erään vaalitilaisuuden jälkeen vaalipiirissään Bafoussamissa.

”Ne tekivät myös haravointioperaatioita, joiden yhteydessä tapahtui mielivaltaisia pidätyksiä, ja syyllistyivät murhiin ja tuhopolttoihin kymmenissä kylissä.”

Mbihbiih puolestaan tuomitsee järjestelmällisen uhkailun kahdessa hallintopääkaupungin korttelissa 23. syyskuuta, muutama päivä ennen vaaleja. Väitetään, että viitisenkymmentä englanninkielistä pidätettiin. Amnesty Internationalin tiedotteen mukaan aiheettomasti pidätetyt ”vapautettiin 24. syyskuuta heidän annettuaan rahaa turvallisuusjoukoille”.4

”Vaikka englanninkielistä väestöä on simputettu velvoittamalla se menemään Yaoundéen hankkimaan viralliset asiakirjat ja kärsimään koko ajan ranskankielisten viranomaisten ylimielisyydestä, kamerunilaisten tahto elää yhdessä on ennallaan”, korostaa Mbihbiih.

Väkivaltakierteen järkyttäminä kaikki oppositioehdokkaat vaativat hallitukselta, että sen pitää ryhtyä poliittiseen dialogiin englanninkielisten kanssa. Ensinnäkin täytyy puhua valtiomuodosta. Itse asiassa alkuperäisen liittovaltioajatuksen hylkäsi vuonna 1972 presidentti Ahidjo, Biyan opettaja, sillä hän arvioi sen liian hintavaksi maalle. Kansanäänestyksellä vahvistettu keskusvaltaisuus merkitsi hidasta lipumista autoritaarisuuteen. Nykyinen valtionpäämies, jota Ranska edelleen suojelee, vastaa poliittisiin ja yhteiskunnallisiin protesteihin yhä raaemmalla sorrolla.

Vaikka järjestelmästä on haittaa koko maalle, suurimpia häviäjiä ovat englanninkieliset. Jotkut heistä, kuten Kamto ja hänen nuori kilpailijansa Cabral Libii, tyytyisivät ehdotukseen ”alueellistamisesta”, joka alkaisi hallinnon hajauttamislain tiukasta soveltamisesta käytäntöön. Laki on ollut kuollut kirjain kaksikymmentä vuotta. Muut puhuvat paluusta liittovaltioon.

Koska valta pitää kaikin keinoin kiinni valtion yhtenäisyydestä, presidentinvaalien päävaatimukseksi nousi se, että englanninkielisille alueille on pakko suoda entistä suurempi autonomia, vaikka oppositio ei onnistunutkaan yhdistymään vaatimuksen taakse ja ottamaan valtaa. Biyan RDPC puolestaan syytti oppositiota siitä, että se yritti ”etnistää” kampanjan pahentamalla alueellisia jakolinjoja, ja esitti presidentin ainoaksi, joka pystyy takaamaan kansallisen yksimielisyyden.

Polemiikki työttömyysasteesta

Ehdokas Biya päätti tehdä kampanjansa ainoan matkan äärimmäiseen pohjoiseen. Siellä on 1,9 miljoonaa äänioikeutettua ja nigerialainen terroristijärjestö Boko Haram on hyökännyt sinne useasti. Sen jälkeen, kun Nigeria ja Kamerun solmivat sopimuksen, joka sallii terroristien seuraamisen naapurimaan alueelle, alueelle tunkeutumiset ovat vähentyneet, mutta paikalla olevien ihmisoikeusjärjestöjen mukaan kiristys ja väärinkäytökset jatkuvat. Pitkänomaisen, Nigerian ja Tšadin väliin jäävän alueen keskuspaikassa Marouassa valtionpäämies puhui epätoivoiselle nuorisolle rauhasta, teiden rakentamisesta ja turismin aloittamisesta uudelleen.

Työttömyysaste herättää Kamerunissa polemiikkia: kansallinen työvoimatoimisto arvioi sen 4 prosentiksi, huippuina 14 prosenttia Yaoundéssa ja 12 prosenttia Doualassa. Ammattiliittojen mukaan työttömyys on maassa keskimäärin 13 prosenttia, Yaoundéssa 30 prosenttia ja Doualassa 22 prosenttia. Englanninkielisellä alueella sen väitetään nousevan lähes 40 prosenttiin. Monet niistä, jotka ovat syntyneet ja kasvaneet ”Biyan aikana”, eivät ole katsoneet aiheelliseksi ilmoittautua vaalikelpoisiksi tai noutaa äänestäjäkorttia.

”Seuraavissa parlamenttivaaleissa ja vuodelle 2019 suunnitelluissa kunnallisvaaleissa tilanne kuitenkin muuttuu”, ennakoi politiikantutkija Edgar Kuate.

Hän on ranskankielinen, mutta hän on tehnyt kaikki tutkimuksensa englanninkielisellä alueella. Se, että Biya vaivautui mainitsemaan englanninkielisten kriisin ja tuomitsi ”niin sanotut vapauttajat” puheessaan Marouassa, ei hänen mukaansa tarkoita sitä, että valtionpäämies kuuntelee kansaa, vaan sitä, että tämä pelkää kansainvälistä painostusta, erityisesti Kansainvälistä valuuttarahastoa, sillä Kamerun on erittäin velkaantunut ja velkaantuu koko ajan lisää.

Kesäkuussa 2018 Britannian ja Saksan hallitukset tuomitsivat ”asevoimien ja turvallisuusjoukkojen väkivallan” Amnesty Internationalin raportin jälkeen.5 Sitä ennen Yhdysvaltain suurlähettiläs Peter Henry Barlerin oli syyttänyt Kamerunin armeijaa ”täsmämurhista” taistelussa englanninkielisiä separatisteja vastaan. Hän antoi myös ymmärtää, että presidentti Biyan pitäisi ”ajatella tulevaisuuttaan”.

Kamerunin englanninkielisen alueen syttymisellä liekkeihin voisi olla vaarallisia geopoliittisia seurauksia, koska Nigeriassa toimii separatistiryhmiä ja alueelle on soluttautunut palkkasotureita Keski-Afrikan tasavallasta. Lisäksi Boko Haramin attentaatteja on rajan kummallakin puolella. Tilanne herättää levottomuutta Yhdysvalloissa, joka tuomitsikin avoimesti lokakuun seitsemännen vaaleissa havaitun vilpin. Ranska sen sijaan kutsui Biyan Pariisin rauhanfoorumiin 11. marraskuuta, jo ennen tämän virallista uudelleenvalintaa. Loppujen lopuksi hän ei osallistunut.

LMD 12/2018

Suom. Tapani Kilpeläinen

Digitaalihuumaa Keniassa
Musiikki, politiikka ja arvomaailma – valta hyökkää Venäjän nuorison kimppuun joka suunnasta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *