81-vuotias Algerian presidentti Abdelaziz Bouteflika haluaa jo viidennelle kaudelle huhtikuun 2019 presidentinvaaleissa. Kuva: Magharebia

Maghrebin epävakaa valta

AKRAM BELKAÏD

Valtionpäämiehen terveydentila huolestuttaa niin Algeriassa, Marokossa kuin Tunisiassakin. Tilanne ruokkii huhuja ja spekulaatioita siitä, kuka todellisuudessa on vallan kahvassa. Beji Caid Essebsin ikä, Abdelaziz Bouteflikan ja kuningas Muhammad VI:n sairaudet ja viimeksi mainitun poissaolot heikentävät järjestelmää, ja maissa pelätäänkin, että se kumotaan väkivalloin.

Virallisesti Marokon Muhammed VI:n sairaudesta ei tiedetä mitään. Vuonna 2018 Muhammed VI on viettänyt vähintään kolmanneksen ajastaan ulkomailla. Kuningas Dakarissa, jossa hän vastaanottaa kirjan valokuvaaja Mohamed Maradjilta.
Kuva: Mmaradji.
92-vuotias Tunisian Béji Caïd Essebsi poseeraa Tunivisions-lehden kansikuvassa.
Kuva: Nizar Chaari

Yksi miehistä on vanha, sairas ja voimaton, toinen yhtä sairas mutta ennen kaikkea usein poissa maastaan ja kolmas hyvin iäkäs – niin iäkäs, että hän pystyy suomaan valtion asioille vain muutaman tunnin päivässä. Näin voisi lyhyesti ja ytimekkäästi luonnehtia vallanpitäjiä kolmessa Maghrebin maassa, Algeriassa, Marokossa ja Tunisiassa.

Alueella on yli 90 miljoonaa asukasta, ja 60 prosenttia asukkaista on alle 30-vuotiaita. Vaikka elinolot ovat vaikeat lukuisien sosioekonomisten ongelmien, muun muassa 15–20 prosentin välillä liikkuvan työttömyyden, vuoksi, nuorison vireys on vastakohta valtaan takertuvien johtajien apatialle.

Algerian presidentti Abdelaziz Bouteflika sai vaikean aivoverenvuotokohtauksen huhtikuussa 2013 ja esiintyi viimeisen kerran julkisuudessa vuotta myöhemmin, kun hän vannoi valan neljännelle presidenttikaudelleen. Sen jälkeen hän on esiintynyt vain lyhyesti pyörätuolissa sanomatta mitään, ja hänen tuijottava katseensa on herättänyt epäilyksiä hänen kyvystään hoitaa valtion asioita.

Lokakuun lopulla Djamel Ould Abbes, joka silloin toimi kansallisen vapautuspuolueen (FLN) pääsihteerinä, julisti kuitenkin, että 81-vuotias Bouteflika valmistautuu viidennelle kaudelle huhtikuun 2019 presidentinvaaleissa. Bouteflika ei vahvistanut julistusta – ja syystä, sillä hän elää valtion hoitokodissa Algerin länsipuolella. Abbesin vetoomus ei jäänyt ainoaksi, sillä syyskuussa yritysjohtajien järjestö FCE pyysi ”spontaanisti” Bouteflikaa asettumaan uudelleen ehdokkaaksi.

Mouwatana-liikkeeseen (”kansalaisuus”) yhdistyneet oppositiojohtajat, entiset FLN:n jäsenet ja intellektuellit puolestaan yrittävät vastustaa viidettä presidenttikautta, sillä he pitävät sitä laittomana presidentin estyneisyyden vuoksi. He vaativat perustuslain artiklan 102 soveltamista. Artiklassa sanotaan: ”Jos tasavallan presidentti, vakavan ja pysyvän sairauden vuoksi, on täysin kyvytön hoitamaan tehtäviään, perustuslakineuvosto kokoontuu täysivaltaisena ja todettuaan presidentin estyneisyyden todelliseksi [– –] ehdottaa yksimielisesti parlamentille, että presidentti julistettaisiin kyvyttömäksi hoitamaan tehtäväänsä.” Perustuslakineuvosto on kieltäytynyt kuuntelemasta vaatimusta. Samoin kävi vuonna 2014, kun Bouteflika ei enää silloinkaan pystynyt kampanjoimaan.

Levottomat järjestelmät

Tunisian 92-vuotias presidentti Beji Caid Essebsi vaikuttaa paljon valppaammalta kuin algerialaiskollegansa. Hän puhuu kansalaisilleen säännöllisesti ja osoittaa mahdollisuuksien mukaan, että hän tahtoo ohjata maansa levotonta poliittista elämää. Mutta hänen päiväohjelmansa on erittäin kevyt, ja huhuja ruokkii sekin, että hänen lääkärinsä on koko ajan hänen vierellään.

Kesäkuussa 2018 monet johtohenkilöt, heidän joukossaan presidenttipuolue Nidaa Tounesin jäseniä, kertoivat meille epävirallisesti, että Caid Essebsin fyysinen kunto ei enää riitä maan johtamiseen, eikä hänellä ole energiaa tehdä loppua poliittisen ryhmittymänsä sisäisistä riidoista. Presidentti itse kiistää tällaisen ja kieltäytyy julkistamasta terveystietojaan. Elhiwar Ettounsi -televisiokanavalle 24. syyskuuta antamassaan haastattelussa hän julisti, että hänellä on oikeus asettua ehdokkaaksi joulukuun 2019 presidenttivaaleissa:

”Sanotaan, että olen iäkäs. Mutta jos jollakulla muulla on samanlaiset mentaaliset kyvyt kuin minulla, asettukoon vain ehdokkaaksi.”

Marokossa kaikki tietävät, että kuningas Muhammad VI, 55, on sairas. Siitä todistavat hänen toistuvat lääkärikäyntinsä ulkomailla. Mutta vaikka hallitsija onkin luopunut isänsä Hassan II:n terveyden ympärillä leijuneesta täydellisestä läpinäkymättömyydestä erityisesti tiedotteilla, jotka kertovat marokkolaisille hänen erilaisista vaivoistaan ja sairaalakäynneistään, virallisesti hänen sairaudestaan ei tiedetä mitään. Ranskalainen parlamenttiedustaja Jean Glavany julisti 18. tammikuuta 2017, että Muhammad VI kärsii ”hitaasti etenevästä sairaudesta, jota hoidetaan kortisonipistoksilla”. Viikkoa myöhemmin kansalliskokouksen edessä hän kiisti ehdottomasti, että ”hänellä olisi lääketieteellistä informaatiota Marokon kuninkaan terveydentilasta”.

Kuninkaan heikkoa terveyttä enemmän kommentteja kirvoittavat kuitenkin hänen poissaolonsa. Marokko-asiantuntija, journalisti Ignacio Cembrero on laskenut, että huhti- ja syyskuun 2017 välillä kuningas vietti 45 prosenttia ajastaan ulkomailla.1 Se on ennätys. Helmikuussa 2018 hänet leikattiin Pariisissa sydämen rytmihäiriöiden vuoksi, ja hän odotti puolitoista kuukautta ennen kuin palasi Marokkoon. Tuona aikana hän jakeli sosiaaliseen mediaan lukuisia kuvia, joissa hän esiintyi eräiden alamaistensa ja elokuvamaailman tähtien seurassa.

Vuonna 2018 Muhammad VI on viettänyt vähintään kolmanneksen ajastaan ulkomailla (Gabonissa, Ranskassa, Aasiassa), ja se on ruokkinut spekulaatiota siitä, että hän aikoo luopua kruunusta, kunhan hänen 15-vuotias poikansa Moulay Hassan saavuttaa täysi-ikäisyyden.

Kuka hallitsee todella?

Algerian ongelma on poliittisen järjestelmän läpinäkymättömyys. Ollessaan vielä täysissä ruumiin ja sielun voimissa Bouteflika sanoi, ettei hän jaa valtaa kenenkään kanssa, ei edes armeijan turvallisuuspalvelun. Nykyisin, kuten algerialainen politiikantutkija Hasni Abidi selittää, ”vallankäyttö on jakautunut eri klaaneille, jotka kilpailevat keskenään mutta pyrkivät samalla solidaarisesti säilyttämään vallitsevan järjestelmän”.

Ensimmäinen selväpiirteinen klaani järjestyy presidentin veljen Said Bouteflikan ympärille. Kaikki – journalistit, poliitikot ja ulkomaiset diplomaatit – ennustavat hänen pyrkivän presidentiksi, mutta tämä pian 61-vuotias terveydeltään heikko mies ei ole koskaan julistautunut isoveljensä mahdolliseksi seuraajaksi. Suoraa tukea hän saa liikemiehiltä, jotka ovat muutamassa vuodessa onnistuneet kokoamaan omaisuuksia suurten julkisten investointihankkeiden varjolla.

Toista klaania johtaa armeijan kenraali (kansanarmeijan korkein johtaja), yleisesikunnan päällikkö ja varapuolustusministeri Ahmed Gaid Salah. Häntä pidettiin pitkään presidentin liittolaisena – hän auttoi panemaan eräät korkeat upseerit ruotuun – mutta erään nimettömänä pysyttelevän upseerin mukaan presidentin tehtävä kiinnostaa häntä, jos Bouteflika todetaan estyneeksi. Hän on kuitenkin seuraavien vaalien aikaan jo 79-vuotias, ei siis mikään uudistumisen ruumiillistuma.

Kolmannen klaanin muodostaa armeijan salainen palvelu, vaikka siitä puhutaankin vähemmän. Kun kenraali Mohamed Mediene, tiedustelu- ja turvallisuuspalvelun (DRS, entinen armeijan tiedustelupalvelu) johtaja, jäi eläkkeelle syyskuussa 2015, alettiin ajatella, että ”palvelu”, kuten Algeriassa sanotaan, olisi menettänyt poliittisen vaikutusvaltansa presidentin klaanille ja Gaid Salahille. Oletusta vahvisti se, että DRS hajotettiin virallisesti vuoden 2016 alussa ja se korvattiin presidentin suorassa alaisuudessa toimivalla tiedustelu- ja turvallisuuspalvelulla.

Ei kuitenkaan tunnu uskottavalta, että elin, joka on vaikuttanut Algerian kohtaloihin itsenäistymisestä lähtien, olisi yhtäkkiä menettänyt voimansa. Vaikka vallan painopisteen kallistumista presidentin klaanin suuntaan ei voi kiistää, monet algerialaiset ovat vakuuttuneita, että ”palvelu” pitelee edelleen lankoja käsissään. Se selittäisikin, miksi maa toimii edelleen Bouteflikan sairaudesta huolimatta. Yliopistomies Mohammed Hachemaoui menee vielä pidemmälle: hänen mukaansa rakenneuudistuksen takana on salainen palvelu itse, ja salaisen palvelun näennäinen heikkeneminen on pelkkä julkisivu, jonka avulla se voi säilyttää otteensa valtiosta.2

Marokon kuningas on ehkä poissa ja sairas, mutta kukaan ei sentään tee päätöksiä hänen puolestaan. Hän on maan ylin päällikkö poliittisesti, uskonnollisesti ja sotilaallisesti, ja hänellä on valta nimittää ministereitä ja erottaa pääministeri mielensä mukaan.

Usein monarkin paluu kotimaahan merkitseekin yhtä äkillisiä kuin odottamattomiakin erottamisia. Esimerkiksi viime elokuussa vuodesta 2013 valtiovarainministerinä toiminut Mohamed Boussaid erotettiin siksi, että – virallisen tiedotteen mukaan – hän oli ottanut uudistukset käyttöön liian hitaasti. Todellinen syy on kuitenkin sitkeä ja voimakas yhteiskunnallinen tyytymättömyys, joka on ilmentynyt mielenosoituksina Rifissä vuodesta 2017 lähtien. Lisäksi tiettyjä kuluttajien liian kalliina pitämiä tuotteita on boikotoitu.3

Kuningas hallitsee myös välikäsien avulla: lukuisten neuvonantajien ratkaisut ohjaavat hallituksen päätöksiä. Yksi vaikutusvaltaisimmista on kuninkaan ystävä Fouad Ali El-Himma, joka vuonna 2008 perusti aitous- ja nykyaikaisuuspuo­lueen vaihtoehdoksi islamistiselle suuntaukselle. El-Himma työskenteli sisäministerinä marraskuusta 2002 elokuuhun 2007, ja hän toimii ”kuninkaan silminä” politiikassa. Juuri hän tarkkailee läheltä hallitusta. Hallitusvastuussa on islamistinen oikeus- ja kehityspuolue (PJD), joka voitti parlamenttivaalit ensin 2011 ja sitten 2016. Kun Muhammad VI on poissa, hänen kabinettinsa valvoo, että maan toiminta jatkuu, kävi miten kävi.4

Vuonna 2011 demokraattiselle siirtymäkaudelle lähteneessä Tunisiassakin on pakko miettiä, kenellä valta oikein on. Usean kuukauden ajan jatkuneessa kriisissä vastakkain ovat presidentti Caid Essebsi ja hänen pääministerinsä Youssef Chahed, jolla on taipumus sooloilla. Viimeisin esimerkki: marraskuussa hallituksen päämies järjesti ministerinpaikat uudelleen ja presidentti kritisoi häntä voimakkaasti selittäen kuulleensa asiasta ”vasta viime hetkellä”. Chahed sai jopa parlamentin luottamuslauseen, vaikka presidentti oli kehottanut päinvastaiseen.

Ällistyneet tunisialaiset seuraavat kädenvääntöä, joka paljastaa presidentin vallan heikenneen. Siihen vuoden 2014 perustuslaissa pyrittiinkin. Tämä on saanut monet heistä ajattelemaan, että vuoden 2019 parlamenttivaalit ovat tärkeimmät tulevat vaalit. Tulevan presidentin nimen sijasta tärkeintä on tulevan kansaa edustavan kokouksen kokoonpano. Tämä selittää, miksi islamistipuolue Ennahda asettaa nyt etusijalle pääministerin tukemisen. Laskelmoinnin päämäärä on nimittäin pedagoginen: sen avulla Ennahdan kannattajakunta ymmärtää, miksi puolue ei välttämättä aseta ehdokasta presidentinvaaleihin, se kun asettaa parlamenttivaalit etusijalle.

Vallankaappauksen pelko

Maghrebin kolmella vallalla on vielä yksi yhteinen piirre: haavoittuvuus, jonka alituinen puhe ”vakaudesta” kavaltaa. Marokon Muhammad VI:n täytyy jatkuvasti tehdä uudelleenjärjestelyjä armeijassa. Niin tapahtui esimerkiksi lokakuussa 2017. Marokon armeijan vallankaappaussuunnitelmat 1970-luvulta ovat toki pelkkä muisto vain, mutta kuningas tietää, että Afrikassa ja arabimaailmassa on tehty lukuisia vallankaappauksia maan johtajan ollessa ulkomailla.

Vallankaappauksen pelko velvoittaa palatsin pitämään turvallisuusjoukkoja silmällä koko ajan. Huhtikuussa 2018, kun Muhammad VI oli viettänyt puolitoista kuukautta Ranskassa, hän kävi ensimmäistä kertaa tiedustelupalvelun (DGST) päämajassa. Tiedustelupalvelu on yksi monarkian pääpilareista, sillä se valvoo yhteiskuntaa ja poliitikkoja tiukasti.

Tunisiassa vuoden 2011 demokratiasaavutukset ovat edelleen hauraita, ja vallankaappauksen haamu on alkanut kummitella. Kesäkuussa 2018 sisäministeri Lotfi Brahem erotettiin yhtäkkiä. Virallisesti päätös johtui useiden kymmenien tunisialaissiirtolaisten hukkumisesta laivaonnettomuudessa Kerkenna-saarien vesillä. Tunisissa kiertää kuitenkin huhu, jonka mukaan Brahem teki yhteistyötä Yhdistyneiden arabiemiirikuntien salaisen palvelun kanssa, valmisteli vallankaappausta ja yritti taltuttaa Ennahdan, jonka Yhdistyneiden arabiemiirikuntien johto arvioi joutuneen muslimiveljeskunnan alaisuuteen.5

Toinen entinen sisäministeri, Mohamed Najem Gharsalli, on puolestaan joutunut syytteeseen ”juonittelusta valtion turvallisuutta vastaan ja ulkomaisen armeijan käyttöön asettumisesta rauhan aikana”.

Ennahda-puoluettakin syytetään juonittelusta valtiota vastaan. Kahden vuonna 2013 tapetun vasemmistolaispoliitikon, Chokri Belaidin ja Mohamed Brahmin, murhia tutkiva komitea on vahvistanut, että puolue on vakoillut puolustusministeriötä.

Algeriassa sotilasvallankaappauksen riski kasvaa vuoden 2019 presidentinvaalien lähestyessä. On tarkoituksena sitten pitää Bouteflika ehdokkaana tai löytää jokin varasuunnitelma, armeijan sekaantumisen mahdollisuudet pyörivät kaikkien mielessä. Armeija on ollut muutosten kourissa kaksi vuotta ja ylempiä upseereja on siirretty eläkkeelle. Lokakuussa 2018 viisi kenraalimajuria, joukossa entisiä sotilasalueen johtajia, pidätettiin ”laittomasta rikastumisesta” ja ”valta-aseman väärinkäytöstä”, mutta sitten heidät vapautettiin presidentin käskystä. Kun viestiä ei ehkä ymmärretty tai se ei ollut tarpeeksi painokas, kolme muuta kenraalimajuria sekä armeijan tiedustelupalvelun (DCSA) uusi johtaja erotettiin marraskuussa 2018.

Maghrebin johtajat ovat sairaita tai poissa, ja se lisää muiden valtapyrkimyksiä ja vainoharhaisuutta vallan käytävillä.

1 "Mohammed VI aime le pouvoir mais pas le travail qu'il suppose", Baudoin Loosin tekemä haastattelu, Le Soir, Bryssel, 3.8.2018.

2 "La police secrète gouverne toujours l'Algérie", Marie Verdierin tekemä haastattelu, La Croix, Pariisi, 3.4.2018.

3 Quentin Bleuzen, "Maroc. Un boycott contre la vie chère ébranle Rabat", L'Humanité, Saint-Denis, 20.6.2018.

4 Fahd Iraqi, "Maroc: qui sont les conseillers du cabinet royal de Mohammed VI?", Jeune Afrique, Pariisi, 21.7.2016.

5 Nicolas Beau, "Tunisie, un appel discret au 'coup d'état militaire'", Mondafrique, 5.9.2018.

LMD 12/2018

Suom. Tapani Kilpeläinen

Bengalinlahden eripuran väylät
Tunisia vastaan Tunisia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *