Krokotiilin kyyneleitä

Kansainvälisen oikeuden kannalta asia on päivänselvä: Venäjän miehittää laittomasti naapurimaataan Ukrainaa aivan kuten Israelin Palestiinan miehitys on laiton. YK on toistuvasti tuominnut ne. ”Sääntöihin perustuvaa järjestystä” puolustavien länsimaiden tulisi paheksua molempia laittomuuksia yhtälailla. Mutta näin ei kuitenkaan ole tapahtunut: toisessa Yhdysvallat ja EU ovat hyökkäyksen kohteeksi joutuneen maan puolella, toisessa hyökkääjän puolella.

Heti Ukrainan sodan alettua Eurooppa avasi ovensa miljoonille ukrainalaisille pakolaisille ja osoitti vieraanvaraisuutta, jota Irakista, Syyriasta ja Afganistanista tulleet pakolaiset eivät ole kohdanneet. ”[Ukrainalaiset] vaikuttavat niin meidän kaltaisiltamme”, kirjoitti eräs brittiläinen kommentaattori. ”[He] katsovat Netflixiä ja heillä on Instagram-tili, äänestävät vapaissa vaaleissa ja lukevat sensuroimattomia sanomalehtiä”.1. Kukaan ei halua ottaa vastaan Gazasta pakenemaan pyrkiviä satojatuhansia ihmisiä. Israelin 44 päivää kestäneiden pommitusten jälkeen Ranskan presidentti Emmanuel Macron suostui vastahakoisesti ottamaan 50 loukkaantunutta palestiinalaislasta, ”jos se on hyödyllistä ja tarpeellista”.

Yhdysvallat ja EU vastasivat Venäjän hyökkäykseen asettamalla Venäjälle ankaria pakotteita (öljynvientikielto, kauppa- ja pankkirajoitukset, oligarkkien varojen jäädyttäminen, Russia Todayn lähetyskielto Euroopassa ja niin edelleen). Urheilijoita, muusikoita, elokuvantekijöitä ja kirjailijoita vaadittiin boikottiin. Näyttelyitä peruttiin ja konsertteja poistettiin ohjelmistoista. Mutta Israeliin ei ole reagoitu samalla tavalla. Vuonna 2005 perustettu Boycott, Divestment and Sanctions -liike (BDS) on turhaan vaatinut vastatoimia Israelia vastaan. Säännöllisesti antisemitistiseksi leimattu kampanja on Saksassa tukahdutettu ja se on kielletty noin 30 Yhdysvaltain osavaltiossa. Ranskassa se on haastettu oikeuteen, ja Kanadassa sen edistäminen on kielletty.

Epätasa-arvoisen kohtelun luettelo on pitkä. Samaan aikaan kun länsimaat toimittavat aseita miehitetylle Ukrainalle, ne myyvät aseita miehittävälle Israelille ja uhkaavat kostotoimilla kaikkia niitä, jotka tukevat palestiinalaisia sotilaallisesti. Yhdysvaltain presidentti Joe Biden kutsui Mariupolin sairaalan pommitusta ”häpeäksi koko maailmalle”, mutta vaikenee, kun Israelin pommitukset ja saarto tekevät kolmanneksen Gazan sairaaloista toimintakyvyttömiksi. Hän tuomitsi Butšan verilöylyn ”kansanmurhaksi”, mutta kieltäytyi vaatimasta tulitaukoa Gazaan, jossa lähes 20 000 ihmistä on kuollut alle kolmessa kuukaudessa.

Länsimaiset kommentaattorit vertaavat tavanomaisesti Hamasin 1 200 uhria Israelin kahdeksan miljoonan asukkaan väkilukuun ja laskeskelevat, että suhteellisesti 331 miljoonan asukkaan Yhdysvalloissa Hamasin murhaamia olisi vastaavasti 45 000 siviiliä – ”20 kertaa 9/11” – tai Ranskassa 10 000, ”sata Bataclania*”. Mutta entäpä jos verrattaisiinkin Gazan 20 000 kuolonuhria sen 2,3 miljoonan asukkaan väestöön? Ranskassa tämä vastaisi 580 000 kuollutta. Ja Yhdysvalloissa noin 2,8 miljoonaa – enemmän kuin kuolleita kaikissa Yhdysvaltain sodissa yhteensä, sisällissota mukaan lukien. 

Lähes 70 prosenttia Gazan väestöstä on joutunut pakenemaan. Miksi emme siis vertaisi sitäkin? Se vastaa noin 50 miljoonaa ranskalaista ja lähes 200 miljoonaa yhdysvaltalaista.

*Pariisin Bataclan-teatterissa tapahtui vuonna 2015 terrori-isku, jossa kuoli noin 100 ihmistä.

(1Daniel Hannan, ”Vladimir Putin’s monstrous invasion is an attack on civilisation itself”The Telegraph, Lontoo, 26 helmikuuta 2022.

LMD 01/24

Benoît Bréville on Le Monde diploatiquen toimituksen johtaja Pariisissa.