Autoritaarisissa maissa hallitsija on läsnä aina ja kaikkialla –kyllästymiseen saakka. Julisteita ja muotokuvia kadunkulmissa, rakennusten seinissä, tarralapuissa ja jääkaappimagneeteissa. Televisioesiintymisiä, vierailuja kaikissa mahdollisissa kissanristiäisissä, jatkuvaa uutisointia. Omien, usein kummallisten, ajatusten esittelyä valtion painattamissa kirjoissa. Suuren Johtajan katseelta ei voi välttyä, eikä sitä voi paeta minnekään.
Paluun tehnyt presidentti Donald Trump ei tässä suhteessa poikkea muista diktaattoreista. Helmikuun lopussa Trump julkaisi tekoälyn tekemän videon, jossa hänet esitetään Gazan jälleenrakentajana ja hyväntekijänä. Taustalla soi hänestä kertova laulu, jonka sanat muistuttavat Saddam Husseinia ylistäviä hymnejä. Trump pauhaa tauotta sosiaalisessa mediassa ja television kaikilla kanavilla tuttu irvistävä naama valehtelee, syyttää ja solvaa sekä kehuu itseään. Trump tunkeutuu amerikkalaisten arkeen tavalla, jota on alettu kutsua nimellä Trump Fatigue – Trump-uupumus. Se on stressiperäinen uupumustila, joka syntyy, kun yksi ja sama henkilö päivästä ja vuodesta toiseen saastuttaa ilmaa negatiivisella energialla.
Niin pitkälle Trump ei vielä ole mennyt, että alkaisi pystyttää itselleen patsaita, vaikkakin Gazan tekoälyvideolla hänellä on kultainen patsas aitoon Turkmenistanin diktaattoreiden tyyliin. Tässä mielessä hän on siis toistaiseksi yhtä ”vaatimaton” kuin virkaveljensä Vladimir Putin. Molemmat ovat kuitenkin innokkaita korostamaan kansakuntiensa suuruutta ja löytämään siihen uusia keinoja. Trump nimeää uusiksi vuoria ja merenlahtia ja Putin pystyttää valtavia muistomerkkejä. 3.1.2025 ilmoitettiin, että Pietariin rakennetaan 82-metrinen voiton pylväs, jonka huipulla on Pietari Suuren patsas. Pylvään graniittijalustaan suunnitellaan Suuresta Pohjan sodasta (1700-1721) kertovaa kuvastoa. Suomessa Pietari Suuren hyökkäys muistetaan Isonvihan aikana, jolloin Pohjanmaalla suomalaisia tapettiin, kidutettiin, raiskattiin ja myytiin orjiksi.
Patsaita tehtaillaan Venäjällä muutenkin kiihtyvään tahtiin. Krimin miehittämisen jälkeen Putinin hallinto on pystyttänyt lähes 50 uutta muistomerkkiä Stalinille. The Moscow Timesin mukaan niitä on nyt yhteensä 110. Viimeisin paljastettiin Vologdassa joulukuussa. Kuvernööri Georgi Filimonovin mukaan Venäjän on syytä tuoda esiin ”tasapainoisempi ja selkeämpi” käsitys Stalinin kaudesta. Filimonovin mukaan Stalinin muistoa pitää vaalia ja siirtää tuleville sukupolville, jotta Venäjä säilyisi voimakkaana. Hän on esittänyt toiveen pystyttää patsas myös Stalinin ihailemalle Tsaari Iivana IV:lle, joka Suomessa tunnetaan nimellä Iivana Julma.
Putinin hallinto nostaa esiin menneisyyden kyseenalaisia suurmiehiä, mutta haluaa samalla poistaa heidän uhriensa muiston. Marraskuussa Moskovan palkittu Stalinin vankileirien, gulagien, museo suljettiin. Syyksi kerrottiin ”ongelmat paloturvallisuudessa”.
Sekä Trump että Putin ihailevat häikäilemättömyyttä. Putinin sankareita ovat Pietari Suuri ja Stalin. Trumpin ihailun kohde taas on presidentti Andrew Jackson, jonka muotokuvan hän sijoitti ensi töikseen työhuoneeseensa. Jackson syyllistyi kyynelten tieksi nimettyyn intiaanien kansanmurhaan, jossa 100 000 alkuperäisasukasta pakkosiirrettiin Mississippi-joen länsipuolelle vuodesta 1830 alkaen. Pakkosiirto vaati 15 000 kuolonuhria. Nyt Trump on ilmoittanut haluavansa siirtää Gazan palestiinalaiset pois uuden uljaan unelmansa tieltä.
Julmat itsevaltiaat arvostavat vain itsensä kaltaisia kovia johtajia, jotka hallitsevat pelolla ja väkivallalla. Trump näyttää Putinin tavoin astelevan samoja jalanjälkiä kuin niin monet hirmuhallitsijat ennen heitä.