Avantgardististen kaupunkien, uusiutuvien energiamuotojen ja lukuisten innovaatioiden myötä Neomiksi nimetty uusi kehitysalue ilmentää Saudi-Arabian autoritaarisen kruununprinssin Muhammad bin Salmanin (MBS) modernisaatiopyrkimyksiä. Todellisuudentajun ja suunnitelmallisuuden puuttuessa näyttävästä räjähdyksestä on tulossa vain tussahdus.

Tabukin kaupungista Punaisellemerelle johtava pitkä tie on täysin autio. Laajat karut alueet vaihtuvat vähitellen kalliomuodostelmiin. Beduiinileirit levittäytyvät niille harvoille aroille, joilla muutamat ruohotupsut kestävät kuumuutta. Polttavan auringon alla näkyviin ilmestyy dromedaarilaumoja. Niitä ohjaavien kamelikuskien pää ja kasvot ovat suojattuina keffiyehillä. Eläminen alueella oli pitkään riippuvaista paimentolaisuudesta ja meren luonnonvarojen hyödyntämisestä. Beduiinit vaelsivat autiomaassa etsiessään vesipaikkoja. Nykyään he ovat asettuneet kyliin, mutta faaraoiden pyramideihin verrattavat uudet hankkeet aiheuttavat heille uusia mullistuksia.

Saudi-Arabian luoteisosissa sijaitseva Neomin kehitysalue on maan taloudellisen ja rakenteellisen muutoksen ytimessä. Yhteiskunnan muutosta ajaa 40-vuotias kruununprinssi Muhammad bin Salman, lempinimeltään MBS, kuningas Salman bin Abdelaziz Al Saudin poika. Neom ulottuu Akabanlahdelta sisämaan vuorille 26 500 neliökilometrin eli lähes Belgian kokoiselle alueelle. Nimi, josta on tullut rekisteröity tavaramerkki, ilmaisee merkitystä ”uusi tulevaisuus”. Sana on muodostettu kreikan neo-etuliitteestä ja arabian tulevaisuutta tarkoittavan sanan moustaqbal ensimmäisestä kirjaimesta.

Yksi maailman suurimmista rakennustyömaista

Kuningaskunta aikoo rakentaa ultrateknologisen megakaupungin, jonka on määrä päihittää innovatiivisuudessa sellaiset futuristista arkkitehtuuria edustavat älykaupungit kuten Songdo Etelä-Koreassa tai Woven City Japanissa. Lentokentät, venesatamat, luksushotellit, luotijunat, lasi- ja terästornit yrityksille ja liikekeskuksille, logistiikkakeskukset ja merikanavat: mitään ei puutu.

Toistaiseksi maisema on kuitenkin steriili. Kaivinkoneet möyrivät maata ja raskaat ajoneuvot kulkevat edestakaisin pölypilviä nostattaen. ”Yli 2 500 kuorma-autoa liikkuu täällä yötä päivää”, kertoo egyptiläinen Neomin työntekijä (1) yhdellä maailman suurimmista rakennustyömaista. Alueella työskentelee tällä hetkellä noin 140 000 ihmistä. Olemme NC1-leirissä, joka Neomin suurin. Se on eräänlainen erillisalue, jossa työskentelee noin 5 000 ihmistä eri puolilta maailmaa: Brasiliasta, Yhdysvalloista, Espanjasta, Italiasta, Intiasta, Pakistanista, Sri Lankasta…

Paikallista väestöä sen sijaan on houkuteltu tai pakotettu poistumaan. ”He ovat tasoittaneet beduiinikyliä maan tasalle rakentaakseen tämän leirin”, vahvistaa eurooppalainen työntekijä. Virallisten lukujen mukaan viranomaiset ovat siirtäneet alueelta noin 6 000 Huwaitat-heimon jäsentä, jotka ovat asuneet alueella vuosisatojen ajan. 

”Vuonna 2020, kun Neom julkistettiin, paikalliset asukkaat kieltäytyivät lähtemästä kodeistaan. Useimmille saudiarabialaisille hanke ei ollut prioriteetti”, selittää Brysselissä maanpaossa elävä saudiarabialainen ihmisoikeusaktivisti Lina al-Hathloul. Jotkut lähtivät korvausta vastaan, mutta vastaan hangoittelijat pidätettiin. Jotkut jopa tuomittiin vankeuteen tai kuolemanrangaistukseen. Paikallinen kyläläinen Abdul Rahim al-Huwaiti arvosteli julkisesti pakkosiirtoja, ja poliisit tappoivat hänet. Entinen tiedustelu-upseeri eversti Rabih Alenezi on paljastanut, että sisäministeriö määräsi pakkotyhjennyksen ja kaiken vastarinnan eliminoimisen (2).

Väkivalta tuo mieleen merkittävän saudiarabialaisen kirjailijan Abdul Rahman Munifin kuvaaman todellisuuden romaanisarjassa “Suolakaupungit” (Mudun al-Milh), jossa kuvataan Saudi-Arabian beduiiniyhteiskuntaan 1900-luvun puolivälissä kohdistuneita mullistuksia ensimmäisten öljynporausten seurauksena.

Ulkopuolelta katsottuna NC1 muistuttaa piikkilangalla ympäröityä sotilastukikohtaa. Sisäänpääsy on tarkasti valvottua. Vartijat, kasvojentunnistusjärjestelmät ja useat turvallisuustasot rajoittavat liikkumista. Sisäänkäynnin iskulause ”I love Neom” ja alueen logo tuovat mieleen Piilaakson monikansalliset yhtiöt. Mainosjuliste julistaa: ”Neom ilmentää saudinuorten elinvoimaa, ja tarjoaa meille fyysisen tilan sen näyttämiseen”.

Leirin sisällä maisema muistuttaa dystooppista maailmaa elokuvasta The Truman Show: rivissä olevia parakkeja aurinkopaneeleineen ja huolellisesti kasteltuine pienine puutarhoineen. Kaikkialla olevat kamerat takaavat jatkuvan valvonnan. NC1:n alueella majoittuvat pääasiassa vain ylemmät toimihenkilöt. Tarjolla on kansainvälistä ruokaa tarjoavia ruokaloita, kuntosaleja ja ulkouima-altaita. Työntekijöiden arki on tarkkaan rytmitetty: työ, ruokailu, liikunta, makuusali. Toimistot, joista osa on ikkunattomia, ovat ilmastoituja. Se on välttämättömyys, kun ulkona lämpötila voi kesä–syyskuussa nousta 50 asteeseen. ”Täällä rahaa ei säästellä”, myöntää työntekijä, jokaisella rakennuksella on oma generaattorinsa.

Leirin liepeille nousee rakennuksia uusien tulokkaiden majoittamiseksi. Puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitseva upouusi lentokenttä yhdistää alueen Dubaihin, Dohaan ja Lontooseen. Se on vasta ensimmäinen neljästä suunnitellusta.

High-tech-julkisivun takana Neomin työntekijät kertovat kuitenkin ahdistavasta johtamiskulttuurista, jota leimaavat jatkuva paine ja vaikeat työolot. He eivät epäröi ilmaista epäilyksiään hankkeen elinkelpoisuudesta. ”Elämme kultaisessa häkissä”, myöntää eräs eurooppalainen. ”Heti kun palkka tulee, masennus katoaa.” Ylemmät johtajat ansaitsevat useita kymmeniä tuhansia euroja kuukaudessa, ja johdon verovapaat palkkiot voivat nousta jopa 1,1 miljoonaan dollariin vuodessa (3). ”Kaikki isot pomot rakentavat täällä uransa valheiden varaan. He sanovat itselleen: ’Okei, kahdessa vuodessa teen jättipotin, puren hammasta ja sitten lähden’”, kertoo eräs työntekijä.

Neom-hankkeen alkuperäinen kustannusarvio oli 500 miljardia dollaria, ja se on osa erittäin kunnianhimoista ”Vision 2030” -ohjelmaa, jonka MBS käynnisti vuonna 2016 edistääkseen energiasiirtymää, vähentääkseen riippuvuutta öljystä ja murtaakseen maan ultrakonservatiivisen imagon. Vuonna 2024 Saudi-Arabian öljyviennin arvo oli noin 217 miljardia dollaria, mikä vastasi 90 prosenttia vientituloista, 80 prosenttia budjettituloista ja 40 prosenttia bruttokansantuotteesta. Kruununprinssin julkilausuttuna tavoitteena on pudottaa osuus 10 prosenttiin BKT:sta vuoteen 2030 mennessä. Tämän saavuttamiseksi kuningaskunta pyrkii kasvattamaan siihen mennessä öljyn ulkopuoliset tulonsa 265 miljardiin dollariin. ”Meillä on tyhjää tilaa, ja haluamme ottaa vastaan kymmenen miljoonaa ihmistä”, totesi MBS” vuonna 2017 käynnistetyssä mainoskampanjassa (4).

Kaikista Neomin näyttävistä hankkeista eniten huomiota on herättänyt The Line (Dha Layn). Tämän 170 kilometriä pitkän lineaarisen kaupungin oli määrä nousta hiekasta ja halkoa autiomaa idästä länteen kuin repeämä äärettömän karuuden keskellä. 200 miljardin dollarin budjetilla kaupunki rakennettaisiin kahden 500 metriä korkean seinän väliin – 170 metriä Eiffel-tornia korkeammiksi – seinien ollessa 200 metrin etäisyydellä toisistaan. Peilimäiset julkisivut heijastaisivat taivasta ja hiekkamerta. Kaupungin sisällä suurnopeusjuna mahdollistaisi siirtymisen päästä päähän 20 minuutissa. The Line muuttaisi 34 neliökilometriä autiomaata yhdeksän miljoonan asukkaan ”maailmankaupungiksi”. Esimerkiksi Pariisin keskustan 105 neliökilometrin alueella asuu noin kaksi miljoonaa ihmistä.

Suurten arkkitehtitoimistojen (Morphosis, Pei Cobb Freed & Partners, HOK) lisäksi The Line on houkutellut paikalle kymmeniä länsimaisia suunnittelu- ja rakennusalan yrityksiä.

”Nooan arkkeja globaalille eliitille”

Valitettavasti on hyvin epätodennäköistä, että hanke toteutuu – ainakaan niissä näyttävissä mittasuhteissa, joissa se alun perin esiteltiin. Saudi-Arabian julkinen sijoitusrahasto ilmoitti 16. syyskuuta viime vuonna hankkeen keskeyttämisestä päätettyään jo aiemmin supistaa sitä rajusti edellisenä vuonna. Aiotun 170 kilometrin sijasta pituutta olisi kolme kilometriä ja asukkaita ensimmäisessä vaiheessa vain 300 000 kahden miljoonan sijaan. Marraskuun alussa Financial Times paljasti, kuinka taloudelliset vaikeudet mutta myös fysiikan lait ovat koituneet joidenkin The Linen osien kohtaloksi Tämä koski muun muassa kolmekymmentäkerroksista tornia, jonka oli määrä roikkua autiomaahan kaivetun merikanavan yläpuolella risteilyalusten kulkiessa alta (5). Insinöörien mukaan kyseessä olisi ollut varma katastrofi.

Mutta miksi tällainen mittakaava? Puhuessaan Persianlahden hankkeista Milanon teknillisen korkeakoulun kaupunkisuunnittelun professori ja Lähi-idän suhteiden edustaja Davide Ponzini totesi, että ”vallan legitimointi perustuu yhä enemmän innovaatioon eikä perinteeseen. Auktoriteettia ei enää luo jatkuvuus menneisyyden kanssa, vaan kyky esittää visio tulevaisuudesta.” Tämän näkemyksen takana on myös eräällä työmaalla työskentelevä arkkitehti Amal. ”Aluksi pieni arkkitehtien ja kaupunkisuunnittelijoiden ryhmä hahmotteli ympyränmuotoista rakennetta ennen kuin päädyttiin yksinkertaisiin geometrisiin muotoihin, kuten kuusikulmioon tai The Lineen, jotka vangitsivat heti huomion”, hän kertoo. ”Hankkeen neuvonantaja sanoi meille, että Neomin imagon tuli edustaa tulevaisuutta eikä Saudi-Arabian kulttuurin jatkumoa. Sillä ei saanut olla mitään yhteistä perinteisen arkkitehtuurin kanssa.”

The Linen arkkitehdit ja kaupunkisuunnittelijat ovat ammentaneet inspiraatiota Sorbonnen tutkijan Carlos Morenon kehittämästä ”15 minuutin kaupungin” käsitteestä (6): työpaikat, koulut, terveyspalvelut, kulttuuri ja kaupat ovat kävely- tai pyöräilyetäisyydellä sosiaalisen sekoittumisen ja lyhyiden toimitusketjujen logiikalla. Vaikka mallin tarkoituksena on vahvistaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta, The Linen suunnittelijat ovat omaksuneet siitä vain liikkuvuuden näkökulman unohtaen sen humanistisen ulottuvuuden. He ovat keskittyneet teknologiseen kaupunkivisioon, jossa digitaalisen järjestelmän on määrä ohjata kaikkea.

”Nämä tyhjästä rakennetut ylisuurikokoiset kaupungit ovat keinotekoisia. Ensin ylistetään niiden teknisiä saavutuksia, ja sitten kysytään, kuka niissä oikein asuu. Se päättyy usein epäonnistumiseen”, Moreno toteaa. ”Unohdetaan, että olennaista on resurssien jakaminen ja pääsy koulutukseen, kulttuuriin ja kaupankäyntiin.”

”Tämän kaiken taustalla on postapokalyptinen ajattelu”, arvioi École des hautes études en sciences sociales -korkeakoulun (EHESS) tutkija Alain Musset (7). Hankkeen mielikuvitusmaailma, joka vaihtelee Ihmemaa Ozin ja Blade Runnerin välillä, onkin paljon velkaa Hollywoodin taiteelliselle gurulle ja menestyselokuvien erikoisosaajalle Olivier Pronille (8). Intohimoinen videopelien ja Marvel-studioiden tieteisfiktion ystävänä MBS ei voinut olla viehättymättä hänelle esitetystä visuaalisesta maailmasta. 

”Ilmastonmuutoksen aiheuttamien häiriöiden edessä pyritään rakentamaan Nooan arkkeja globaalille eliitille”, Musset jatkaa. ”Neom on arkkitehtien unelma, mutta maantieteilijöiden ja sosiologien painajainen.”

Maan pinnalla utopia on törmännyt todellisuuteen. ”Paperilla tämä on näyttävää, mutta tekniset haasteet ovat valtavat: tuuli, äärimmäinen kuumuus, rakenteelliset rajoitteet”, kertoo eurooppalainen insinööri. Hänen kollegansa menee ongelman ytimeen: ”Kaikki perustuu yhden miehen visioon eikä kukaan uskalla olla eri mieltä.”

Silti lähihistorian olisi pitänyt kehottaa Saudi-Arabian johtajaa suurempaan varovaisuuteen. Abu Dhabin luoma Masdarin ”nollapäästökaupunki”, jonka oli määrä edustaa 2000-luvun alun teknologista ja kaupunkirakenteellista ihmettä, on nykyään vain kalpea versio alkuperäisistä suunnitelmista. Sama pätee aiempiin ”talouskaupunki-kokeiluihin”, jotka käynnistettiin ennen bin Salmanin valtaannousua.

”On olemassa pienemmän mittakaavan kokeiluja, kuten King Abdullah Economic City (KAEC) lähellä Jeddaa”, Ponzini muistuttaa. ”Toteutusaikataulut ovat venyneet, ja viivästyksiä on paljon.” Vuonna 2005 kuningas Abdalluhin aloitteesta käynnistetyn 100 miljardin dollarin megahankkeen oli määrä ottaa vastaan kaksi miljoonaa asukasta vuoteen 2035 mennessä, mutta tällä hetkellä siellä asuu vain noin 10 000 ihmistä.

Toinen edesmenneen monarkin aikakauden symbolinen hanke on yhä keskeneräinen: Jeddah Economic Cityn keskipiste Jedda Tower, jonka rakentaminen käynnistettiin vuonna 2005. Tornin oli määrä syrjäyttää Dubain Burj Khalifa maailman korkeimpana rakennuksena, mutta rakennustyöt keskeytettiin MBS:n vuonna 2017 käynnistämän puhdistuksen seurauksena. Pidätettyjen joukossa oli Osama bin Ladenin velipuoli Bakr bin Laden, hankkeesta vastanneen Saudi Binladin Group -yhtiön johtaja. Valtio otti konsernin hallintaansa vuonna 2018 mutta luopui sen hallinnasta seuraavana vuonna. Rakennustyöt käynnistyivät uudelleen vuonna 2024 saman urakoitsijan kanssa, ja tornin on määrä valmistua vuonna 2028.

Modernia teknologiaa ja kulutusta

Monet Neomin nuoret työntekijät – erityisesti saudiarabialaiset ja muut arabimaiden kansalaiset – haluavat yhä uskoa hankkeeseen. ”Qatarissa oli ihan sama: kaksi vuotta ennen MM-kisoja monia projekteja ei ollut edes aloitettu. Sitten rakentaminen kiihtyi. Jotkut työmaat kompuroivat, toiset etenevät. Jos et usko tähän, sinulla ei ole mitään asiaa tänne”, jyrisee projektipäällikön avustaja Yussef.

Arkkitehti Amal pysyy luottavaisena kaikesta skeptisyydestä huolimatta. ”Olemme vasta alussa. Numerolliset tavoitteet vaikuttavat nyt realistisemmilta kuin aiemmin. Tämä on kunnianhimoinen hanke, mutta koskaan ei ole ollut tarkoitus saada kaikkea valmiiksi vuoteen 2030 mennessä. Vanhempani muistuttavat minua, ettei Dubaihinkaan aluksi uskottu eikä kukaan halunnut mennä sinne töihin”, hän toteaa.

Yksi hänen kollegoistaan närkästyy länsimaisesta Neomiin kohdistuvasta kritiikistä: ”Aina kun Lähi-idän maa haluaa kehittyä, he käyvät kimppuun.” Toinen jatkaa: ”Kuinka tekopyhää! Yhdysvallat puhuu ihmisoikeuksista samalla kun se jättää oman kansansa kurjuuteen.”

Vaikka käyttäytymisen ja elämäntapojen länsimaistuminen on ilmeistä, soviniset asenteet nousevat nopeasti esiin, kun tietyt aiheet – kuten kuningaskunnan arvostelu – otetaan puheeksi. ”Merkittävä osa nuorisosta on omaksunut modernin teknologisen ja kulutuskeskeisen mallin hyväksyen samalla autoritarismin samaan tapaan kuin Kiinassa kolmekymmentä vuotta sitten”, huomauttaa historioitsija ja EHESSin tutkija Hamit Bozarslan. ”Omaksutaan hollywoodilainen estetiikka, monikulttuurisuus ja globaali kulttuuri, mutta korostetaan nationalismia: ’Me olemme nationalisteja, me olemme muslimeja.’ Autoritarismi hyväksytään, koska prinssi ruumiillistaa moderniuden. Autoritarismi on poliittinen valinta, ei kulttuurinen ominaisuus.”

Muutaman kaapelinmitan päässä työmaalta pitkällä koskemattomalla kultahiekkaisella rannalla lähellä Sharman kuninkaallista kompleksia joukko nuoria saudiarabialaisia Neomin työntekijöitä ui Umberto Tozzin Glorian ja diskohittien soidessa. Huoliteltupartainen nuori mies shortseissa ja T-paidassa istuu hihattomaan toppiin pukeutuneen tyttöystävänsä vieressä. Näky voisi olla Miamista, Cannesista tai Dubain hienostorannalta Jumeirahista. Nuoret naiset käyttävät uimapukuja. Yksi heistä polttaa sähkösavuketta samalla kun vahtii koiraansa, joka leikkii ravun kanssa. Vielä muutama vuosi sitten tällainen näky olisi ollut mahdoton, sillä saudiarabialaisilla naisilla ei ollut oikeutta ajaa autoa eikä poistua kodistaan ilman pään peittävää hijabia tai miespuolista saattajaa.

Saudi-Arabian kultainen nuori sukupolvi nauttii nyt vapauksista, joista edellinen sukupolvi ei olisi voinut kuvitellakaan. Naiset voivat matkustaa yksin eivätkä ole velvoitettuja käyttämään abayaa, vaikka tämä pitkä peittävä vaate on yhä laajalti käytössä julkisissa tiloissa. ”Olen hämmästynyt muutoksen nopeudesta”, tunnustaa eurooppalainen työmaapäällikkö. ”Tänään näemme naisten kasvot. Vielä kaksi vuotta sitten emme olisi voineet istua yhdessä.”

Ympärillämme nuoret naispuoliset työntekijät nyökkäilevät. Jotkut kertovat tarinansa. Yksi on välttynyt järjestetyltä avioliitolta, toinen on juuri purkanut kihlauksensa miehen kanssa, joka vaati häntä käyttämään hijabia. ”Avioliitto on instituutio, jolla naisia kontrolloidaan, pidetään aisoissa ja pakotetaan hankkimaan lapsia”, sanoo yksi heistä. ”Meille sanotaan, että naiset ovat jarru, mutta todellisuudessa miehet estävät meitä etenemästä. Olen tiimini ainoa naisinsinööri”, hän lisää ylpeänä. ”Kaikki mieskollegani ovat naimisissa ja hyvin naisvihamielisiä.”

Monet ulkomailla, usein Yhdysvalloissa tai Euroopassa koulutetuista saudiarabialaisista naisista siirtyvät kansainvälisiin yrityksiin, jotka ovat velvoitettuja palkkaamaan maan kansalaisia myös Neomin projekteihin. Kruununprinssi tavoittelee useiden miljoonien työpaikkojen luomista vuoteen 2030 mennessä vastatakseen vuosittain työmarkkinoille tulevien 300 000 nuoren tarpeisiin. Tällä politiikalla pyritään hillitsemään työttömyyttä 35 miljoonan asukkaan maassa, jossa yli 60 prosenttia väestöstä on alle 30-vuotiaita ja jossa saudiarabianaiset muodostivat virallisten lähteiden mukaan 36 prosenttia työvoimasta vuonna 2024 (9). Nuoria rohkaistaan nyt työskentelemään myyjinä, tarjoilijoina, kaupan työntekijöinä tai rakennustyöläisinä. Aiemmin tällaiset ammatit oli varattu ulkomaalaisille työntekijöille. Työpaikkojen ”saudisaatio” on johtanut maahanmuuttopolitiikan kiristämiseen ja kahden miljoonan siirtotyöläisen karkottamiseen viime vuosina.

”Kohtelen kaikkia kuin orjia”

Vuonna 2024 yli 994 000 pidätetystä ulkomaalaisesta vähintään 573 000 karkotettiin. Sitä ennen he olivat usein kärsineet kurjissa säilöönottolaitoksissa. Rajaseuduilla on raportoitu kidutuksista ja ajoittain myös tapoista. Maaliskuun 2022 ja kesäkuun 2023 välisenä aikana saudiarabialaisten rajavartijoiden kerrotaan tappaneen satoja etiopialaisia siirtolaisia (10).

Neomissa pakistanilaiset, bangladeshiläiset, filippiiniläiset, intialaiset ja nepalilaiset siirtotyöläiset työskentelevät rakennustyömailla, ruokaloissa sekä kuljettajina ja siivoojina samaan tapaan kuin monissa muissakin Persianlahden öljymonarkioissa. ”Filippiiniläiset ja intialaiset pitävät koneiston käynnissä, ja britit johtavat”, tiivistää alistuneena Välimeren alueelta kotoisin oleva eurooppalainen. ”Britti ansaitsee kuukaudessa 15 000 rialia [3 500 euroa] enemmän kuin minä samoilla taidoilla. Pakistanilaiset ja intialaiset, jotka tekevät samaa työtä, saavat vielä vähemmän palkkaa kuin minä. Tämä ei ole rasismia, vaan täällä vallitseva normi, eikä siitä neuvotella”, hän tokaisee.

Rasismi- ja seksismisyytökset Neomin johtoa kohtaan ovat silti kasaantuneet. Neomin mediapäällikön, entisen Hollywood-johtajan Wayne Borgin kerrotaan esittäneen islamofobisia huomautuksia ja kutsuneen työmailla kuolleita aasialaisia työntekijöitä ”idiooteiksi” todeten perään: ”Siksi valkoiset ovat hierarkian huipulla.” Entinen toimitusjohtaja Nadhmi Al-Nasr puolestaan oli sanonut: ”Kohtelen kaikkia kuin orjia. (…) Kun joku heistä kuolee, olen tyytyväinen”,. Hänet vaihdettiin viime vuonna kuuden Neomin johdossa vietetyn vuoden jälkeen (11).

Aasialaisten ulkomaalaistyöntekijöiden elinolot ovat yhtä surkeat kuin Qatarissa jalkapallon MM-kisojen alla. He joutuvat usein tekemään yli 60-tuntisia työviikkoja rakennustyömailla. Työntekijät asuvat epävirallisissa leireissä kurjissa olosuhteissa työlainsäädännön vastaisesti, todettiin brittiläisen ITV-kanavan esittämässä dokumentissa (12). Sen mukaan yli 21 000 intialaista, bangladeshilaista ja nepalilaista työntekijää olisi kuollut rakennustöissä vuonna 2017 käynnistyneen Vision 2030 -ohjelman aikana.

Neomin pitkää työpäivää tekevät ja korkeasti koulutetut työntekijät asuvat paremmin varustelluissa leireissä ja nauttivat tietystä vapaudesta. Tabukin lähellä sijaitseva Bajdan autiomaa on yksi heidän suosikkipakokohteistaan. Sen hehkuvanpunaisia hiekkadyynejä reunustavat eroosion muovaamat hiekkakivimuodostelmat, jotka murenevat jalan alla. Näihin okranväristen kallioiden ja kapeiden rotkojen rytmittämiin maisemiin pääsee vain maastoautolla ja kokeneen kuljettajan kuskaamana.

Nuotion äärellä keskustelu käy vilkkaana. Osa on työskennellyt Neomissa jo vuosia, toiset ovat vasta saapuneet. Puhe kääntyy pääkaupunki Riadin muuttumiseen, ja sen asteittaiseen irtautumiseen wahhabilaisesta konservatismista. ”Riadista tulee uusi Dubai”, heittää nuori insinööri Antonio viitaten emiraattikaupungin vapaamieliseen maineeseen. Saudi-Arabian pääkaupungissa vallitsee silti yhä ankara kuri, vaikka alkoholia on saatavilla suurlähetystöissä ja muissa länsimaisissa virallisissa edustustoissa. ”Tee siellä mitä haluat, mutta huomaamattomasti”, varoittaa hänen kollegansa. ”[Saudit] haluavat houkutella turisteja, mutta olet mennyttä, jos sorrut ylilyönteihin.”

Näillä dyyneillä, joilla vain beduiinit tuntevat olevansa kotonaan tähtitaivaan alla, keskustelu palaa lopulta samaan kysymykseen: mitä tästä nykyisten faaraoiden Neom-hankkeesta lopulta jää jäljelle?