Kymmenen kysymystä kirjailijalle

Evelin Kask on Virossa syntynyt ja Suomessa kasvanut esikoiskirjailija ja valokuvaaja. Hänen vallankäyttöa käsittelevä romaaninsa Hurmos on “absurdiudessaan armoton lähikuva ihmisen pienuudesta ja suuruudesta”.

Millainen kirjoittaja olet?

Rönsyävä ja leikkisä. Viihdyn tekstin äärellä. Etenkin käsikirjoituksen alkuvaiheessa annan ajatusten kehkeytyä vapaasti ja vetää intuitiivisesti haluamaansa suuntaan. Suunnittelen silloin vähän, kirjoittaminen on vasta ideoiden testaamista ja kielellistä kokeilua, jonka aikana romaanin rakenne, henkilöhahmot ja tarinamaailma löytävät muotonsa. Myöhemmissä editointivaiheissa kirjoittaminen muuttuu järjestelmällisemmäksi, alan tarkastella kriittisemmin rakennetta, kytköksiä ja aukkoja. 

Miksi halusit kirjoittaa juuri valitsemastasi aiheesta?  

Yhteiskunnallisuus on esikoisromaanissani vahvasti läsnä. Kirja yhdistää kapitalismikritiikkiin mustaa huumoria, tarkastelee yhteiskuntaamme tarkasti mutta nyrjähtäneestä näkökulmasta. Huumori kuplii pinnassa. Taustalla jylläävät kuitenkin vakavat teemat: köyhyys, epätasa-arvo ja valta sekä ihmisen kyvyttömyys saada otetta suurista kehityskuluista. Romaani voi kommentoida aikaansa hyvinkin osuvasti juuri fiktiivisen luonteensa vuoksi ja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun tekemällä valtasuhteita näkyväksi.

Kauanko työstit esikoisteostasi?

Olen saanut ensimmäiset ajatukseni jo vuonna 2017, mutta aktiivisesti työstin romaania noin viisi vuotta. Hurmos ei lähtenyt liikkeelle yhdestä oivalluksesta, vaan niistä havainnoista, joita olen tehnyt yhteiskunnastamme jo vuosia. Myös oma henkilöhistoriani, koulutukseni ja työtaustani vaikuttavat siihen, millaisen kirjan olen kirjoittanut. 

Tärkein oppimiskokemuksesi kirjoitusprosessista?

Hurmos on moniaineksinen romaani, jossa on eri tasoja, useita hahmoja ja tapahtumapaikkoja. Kokonaisuuden hallinta vaatii tarkkuutta ja malttia. Muutosten tekemistä ei kuitenkaan saa vältellä siinä pelossa, että jotain menee peruuttamattomasti vikaan. Aika on usein paras työväline – kun antaa käsikirjoituksen hetken levätä, näkee selkeämmin kohdat, jotka tarvitsevat työstöä. Tauon aikana hankaliin kohtiin voi löytyä myös yllättäviä ratkaisuja. 

Mikä on yllättänyt eniten esikoiskirjailijana? 

Syvä rauha. Vaikka kirjan vastaanotto kovasti jännittää, olen tyytyväinen Hurmokseen. Mielestäni olen tehnyt sen eteen kaiken mitä tähän asti keräämälläni osaamisella ja näkemyksellä olen voinut. Kirjan maailmasta irti päästäminen ei ole tuntunut vaikealta – se on nyt valmis omaan elämäänsä toivottavasti mahdollisimman monen lukijan käsissä!

Millaisten lukijoiden toivot löytävän kirjasi pariin? 

Kaikenlaisten! Mutta uskon Hurmoksen innostavan erityisesti sellaisia lukijoita, jotka eivät etsi tekstistä valmiita vastauksia tai suljettuja loppuja. Lukijoita, jotka nauttivat tekstin avautumisesta moneen suuntaan ja kaivella merkityksiä rivien välistä. Lukijoita, jotka tykkäävät vuoropuhella romaanin kanssa. 

Onko sinulla suunnitelmia seuraavaa teosta varten?

Kyllä, mutta ne ovat vielä hyvin alkutekijöissä. Odotan innolla uuden prosessin alkua seuraavan teoksen parissa. 

Ketä kirjailijaa arvostat?

Arvostan monien kirjailijoiden teoksia, mutta erityisesti László Krasznahorkain vinksahtaneita dystopioita; Michel Houellebecqin, Eleanor Cattonin ja Kaveh Akbarin terävää yhteiskuntakritiikkiä sekä Pirkko Saision maailmallisia teoksia. 

Mikä kirja on tehnyt sinuun lähtemättömän vaikutuksen?

Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan. Palava rakkauteni satiiriin on saanut alkunsa tästä teoksesta. 

Kehu toista esikoista tai uutuuskirjaa!

Maria Matinmikon viime vuonna ilmestynyt runoesseekokoelma SIIS NIIN, suuri ihmetys on värisyttävä kielellinen ja visuaalinen matka. Pidän muutenkin Matinmikon teoksista, esimerkiksi Kolkka (2019) on täynnä merkintöjäni kirjan sivujen liepeissä.

---

Kahdeksan kysymystä kääntäjälle

Taru Salminen on koreankielisen kirjallisuuden suomentaja, joka on kääntänyt muun muassa Nobel-palkitun Han Kangin teoksia.

Kuinka ryhdyit kääntäjäksi?

Aloitin nurinkurisesti: olin tullut tunnetuksi sujuvasta korean kielen taidostani asuessani Koreassa, joten korealaiset kustantamot alkoivat lähestyä minua 2000-luvun loppupuolella ja pyysivät kääntämään suomalaisia lastenkirjoja koreaksi. Myöhemmin vuonna 2014 Suomi-Korean tasavalta -yhdistys yhdessä Suomen Etelä-Korean suurlähetystön kanssa ehdotti, että suomentaisin Kyung-sook Shinin bestsellerin Pidä huolta äidistä. Se oli ensimmäinen suoraan korean kielestä suomennettu korealainen romaani. Siitä ura pikkuhiljaa urkeni ja olen siitä lähtien suomentanut korealaista kaunokirjallisuutta sen minkä opetustöiltäni ehdin.

Mikä tekee hyvän kääntäjän?

Mitä pidempään olen näitä töitä tehnyt, sitä enemmän minusta on alkanut tuntua, että kääntäjä ikään kuin kirjoittaa romaanin uudelleen suomeksi. Kyse ei siis ole pelkästä sanojen ja virkkeiden kääntämisestä, vaan kokonaisen maailman välittämisestä. Siksi sujuva oman äidinkielen taito on tietysti tärkeää, mutta yhtä tärkeää on ymmärtää korealaista historiaa, yhteiskuntaa ja kulttuuria, jotta pystyy välittämään teoksen suomalaisille lukijoille niin, että lukukokemus olisi mahdollisimman samanlainen kuin alkuteosta koreaksi lukevan. Oppiminen ei siksi koskaan lopu. 

Onko kääntäjän työ muuttunut urasi aikana?

Itse teen nykyään ainoastaan romaanikäännöksiä, joten ei varsinaisesti. Toki tekoälyn vaikutuksesta on puhuttu paljon, mutta ainakaan vielä se ei kykene tekemään kunnollisia kaunokirjallisia käännöksiä koreasta suomeen. 

Mikä on ollut tähän asti mieleenpainuvin käännösprojektisi?

Minulla on tällä hetkellä työn alla hulvaton, paikoin groteski korealainen Kang Jiyoungin romaani, jossa seikkailee keski-ikäinen palkkatappaja rouva Shim. Teos ilmestyy toukokuussa 2026 Johnny Knigan kustantamana. Taitavasti punottu tarina pitää hyppysissään niin, ettei sitä malta laskea käsistään, mutta teoksessa on runsaasti kulttuurisia viittauksia ja vitsejä, jotka auennevat vain korealaisille. On kuitenkin suorastaan hauskaa pähkäillä, miten sen suomentaisi suomalaiselle lukijalle niin, että tämäkin pääsee mukaan ihmettelemään esimerkiksi terien päällä hyppivää shamaania. 

Mitä toivot suomalaisen kustannusalan tulevaisuudelta suhteessa ammattiisi?

En oikein osaa tähän vasta sen kummempaa.

Millaisia tarinoita, ääniä tai teemoja toivoisit lisää suomalaisen kirjallisuuden kentälle?

Näin Korea-ihmisenä toivon tietysti, että korealaista kirjallisuutta saataisiin yhä monipuolisemmin esille. Olen toistaiseksi suomentanut vain korealaisten naiskirjailijoiden teoksia, mutta haluaisin esitellä suomalaisille esimerkiksi elävän legendan, kirjailija Hwang Sok-yongin proosaa.

Millaisesta kirjallisuudesta nautit eniten?

Nautin sekä suomalaisista että maailmankirjallisuuden klassikoista. Lähinnä toivoisin, että lukemiselle jäisi ruuhkavuosissa enemmän aikaa, mutta kyllä sekin päivä vielä koittanee.

Kehu jotain kollegan aikaansaannosta!

Tammikuun lopulla julkaistiin korealaisen runouden antologia Mustetta ja kyyneleitä Jeongdo Kimin suomentamana, mikä on aivan uskomattoman upea kulttuuriteko! Aion hankkia sen ensi tilassa ja suositella kaikille tuttavillenikin.