Yksi Venäjän asevoimien suljetuimmista rakenteista on Strategisen viestinnän erityispalvelu, joka tunnetaan nimellä Palvelu K (Suom.huom. Palvelu K on Venäjän armeijan Strategisen viestinnän erityispalvelusta käytetty epävirallinen nimitys. Tutkivien toimittajien mukaan K-kirjain saattaa viitata strategisten ohjusjoukkojen Kazbek-komentojärjestelmään.. Sen upseerit seuraavat Vladimir Putinia ja maan ylintä sotilasjohtoa ympäri vuorokauden kantaen niin sanottuja ydinasesalkkuja – laitteita, joiden avulla voidaan antaa käsky mannertenvälisten strategisten ohjusten laukaisemisesta.
Tutkivan journalismin hanke Dossier Center perehtyi K-yksikön toimintaan ja selvitti sen työntekijöiden henkilöllisyydet. Novaja Gazeta Europe kokosi yhteen keskeisimmät Dossier Centerin julkaisemat tiedot.
Ydiniskua koskeva päätöksenteko ja laukaisukäskyn välittäminen muodostavat äärimmäisen nopean ketjun, joka etenee muutamissa minuuteissa. Palvelu K:n upseerien tehtävä on varmistaa, että valtionjohdon käskyt kulkevat poikkeusoloissakin viiveettä komentokeskuksiin.
Dossier Centerin toimittajat perehtyivät niin sanotun K-yksikön toimintaan avoimiin lähteisiin ja tietovuotoihin perustuvan aineiston avulla. He analysoivat myös julkisesti saatavilla olevia valokuvia Vladimir Putinista, joissa hänen seurassaan näkyy salkkuja kantavia sotilasasuisia miehiä ja tunnistivat heitä kasvojentunnistusohjelmien avulla. Lisäksi Dossier kertoo saaneensa yksikköä lähellä olevalta lähteeltä Palvelu K:n sisäisiä asiakirjoja, joiden aitous pystyttiin vahvistamaan.
Salaisen yksikön työntekijät
Venäjän strategisten ohjusjoukkojen (RVSN) pääesikunta sijaitsee Moskovan lähellä Vlasihassa. Alueelle on jo neuvostoaikana rakennettu laajoja maanalaisia komentokeskustiloja ja suojarakennelmia, joiden tarkoituksena on turvata joukkojen johtaminen sodan aikana. Bunkkerit on varustettu omavaraisilla huoltojärjestelmillä ja suunniteltu toimimaan myös äärimmäisissä ydinsodan jälkeisissä olosuhteissa.
Dossier Centerin mukaan Palvelu K:n upseerit valitaan näissä maanalaisissa komentokeskuksissa palvelevasta sotilashenkilökunnasta. Julkisissa asiakirjoissa yksikkö mainitaan vain kerran – presidentin asetuksessa, joka koskee tietyn sotilasupseerin erottamista virasta. Lisäksi se esiintyy ukrainalaisten hakkerien paljastamassa Venäjän asevoimien yleisesikunnan työntekijäluettelossa. Kummassakaan asiakirjassa ei anneta yksityiskohtaisia tietoja yksikön toiminnasta.
Palvelu K:n virallinen nimi on Venäjän federaation presidentin alainen Strategisen viestinnän erityispalvelu, SSSS (Spetsialnaja služba strategitšeskoi svjazi) ja sen sotilasyksikkönumero on 26299. Dossier Centerin mukaan palvelus yksikössä merkitsee monille upseereille uran huipentumaa. Osa heistä työskentelee yksikössä 15 vuotta tai pidempään, minkä jälkeen he siirtyvät joko eläkkeelle tai Venäjän sotateollisuuden yritysten palvelukseen.
Kaksi vuotta sitten venäläinen tutkivan journalismin julkaisu Projekt paljasti kahden upseerin nimet, jotka kantoivat ydinasesalkkua ainakin vuoteen 2019 saakka: 1. luokan kapteenit Dmitri Šumeiko ja Vladimir Poleštšuk. Dossier Center selvitti, että heidän lisäkseen strategisten ohjusjoukkojen pääesikunnassa – jonka komentorakenteisiin Palvelu K on hallinnollisesti kytkeytynyt – on palvellut useita muita henkilöitä. Heihin lukeutuvat muun muassa Juri Tjurin, Lev Kirsanov, Vladimir Korobušin, Jevgeni Ovsjannikov, Jevgeni Oržehovski, Maksim Ptšelintsev, Sergei Spiridonov ja Jevgeni Zykov.
Selvityksessä tunnistettiin yhteensä 53 henkilöä, joilla on ollut yhteys salaiseen yksikköön ainakin vuodesta 2021 lähtien. Heidän joukossaan on yksi kenraalimajuri, Aleksandr Bulanov, kolme 1. luokan kapteenia, 35 everstiä sekä 14 henkilöä, joiden sotilasarvoa ei pystytty varmistamaan. Osa upseereista on siirtynyt yksikköön sotilasosastoista, jotka vastaavat avaruuskohteiden seurannasta ja ohjuslaukaisujen valvonnasta. Upseeri, jolla on muita harvinaisempi ura, on Jevgeni Šihov: hän aloitti palveluksensa merivoimissa, palveli ohjusristeilijä Moskvalla ja työskenteli sen jälkeen yli kymmenen vuoden ajan Iljušin Il-80-komentokeskuslentokoneessa ennen siirtymistään Palvelu K:n tehtäviin.
Palvelu K:n komentajana toimii eversti Andrei Žuravljov. Päivystysvuorot kestävät tavallisesti kaksi vuorokautta kerrallaan ja henkilöstön kuljetukset hoidetaan valtion erikoislentoyksikön Rossijan koneilla. Yksikön upseerit esiintyvät virallisissa tilaisuuksissa laivaston univormuissa, vaikka heidän joukossaan on vain vähän merivoimataustaisia henkilöitä. Asukäytäntö on peräisin Neuvostoliiton viimeisiltä vuosilta ja syntyi Raisa Gorbatšovan aloitteesta. Dossierin mukaan vain kolmella yksikön työntekijällä on todellinen tausta laivastossa: 1. luokan kapteeneilla Stanislav Gromovilla, Jevgeni Šihovilla ja Dmitri Šumeikolla.
Upseerit elävät tavallista elämää
Dossier Centerin tietojen mukaan Palvelu K:n upseerien palkat eivät pitkään poikenneet tavallisten sopimussotilaiden ansioista, vaikka tehtävät ovat poikkeuksellisen vaativia. Vuoteen 2022 asti peruspalkka oli 140 000–150 000 ruplaa (noin 1 400–1 500 euroa) kuukaudessa. Ukrainan sodan alkamisen jälkeen palkkatasoa korotettiin ja se nousi joillakin jopa 260 000 ruplaan (noin 2 600 euroon). Venäjän verohallinnon (FNS) tietovuodon perusteella upseereilla oli talletettuja varoja keskimäärin 400 000 ruplan (noin 4 000 euron) edestä. Vain neljällä henkilöllä talletukset ylittivät miljoonan ruplan eli noin 10 000 euron rajan.
Suurin osa yksikön työntekijöistä asuu Vlasihassa tai sen lähialueilla ja elää varsin vaatimattomasti. Monet upseereista ovat sotilassuvuista. Kaikilla on korkein mahdollinen turvallisuusselvitystaso, joka oikeuttaa käsittelemään valtion kaikkein salaisimpia tietoja. Matkustaminen edellyttää luvan anomista etukäteen.
Vaikka työ yksikössä liittyy tiukasti varjeltuihin valtion salaisuuksiin, osa upseereista on aktiivisia sosiaalisessa mediassa. He ovat julkaisseet valokuvia ja ylläpitäneet profiileja deittipalveluissa. Dossier Centerin selvityksen aikaan ainakin 12 yksikön työntekijällä oli profiili VKontaktessa, yhdeksällä Odnoklassnikissa, kahdeksalla Moi Mir -palvelussa ja kahdella Facebookissa. Osa heistä oli julkaissut kuvia jopa virallisista tilaisuuksista Kremlissä. Lisäksi kaksi upseeria oli jättänyt omalla nimellään arvosteluja Googlen karttasovellukseen.
Miten ”ydinasesalkku” toimii?
Dossier Centerin mukaan Palvelu K vastaa Kazbek-komentojärjestelmän operoinnista ja ylläpidosta. Kyseessä on Venäjän strategisten ydinaseiden komentojärjestelmä, jonka kautta maan ylin johto välittää ydinaseita koskevat käskyt. Kazbek-järjestelmän kehittäminen aloitettiin Neuvostoliitossa 1970-luvulla sen jälkeen, kun Yhdysvallat oli sijoittanut Eurooppaan keskipitkän kantaman ohjuksia.
Järjestelmän tunnetuin osa on kannettava Tšeget-ohjauslaite eli niin sanottu ydinasesalkku (engl. “Nuclear briefcase” Cheget). Sen avulla presidentti voi olla suojatussa yhteydessä sotilasjohtoon ja osallistua ydinaseita koskevaan päätöksentekoon missä tahansa. Kun Kazbek-järjestelmä vastaanottaa varoituksen mahdollisesta ohjushyökkäyksestä, se mahdollistaa suojatun viestiyhteyden presidentin ja sotilasjohdon välillä, jotta vastaiskusta voidaan tehdä yhteinen päätös.
Järjestelmän kehittäjien lähtökohtana oli, ettei ydinasesalkkua käytetä koskaan yksin. Tšeget-laitetta operoivat ja valvovat Palvelu K:n erityiskoulutetut upseerit. He kuljettavat mukanaan ydinasesalkkuja, joihin laitteet on sijoitettu ja vastaavat niiden turvallisuudesta. Upseereita on aina vähintään kaksi ja kummallakin on oma salkkunsa: toisessa on ensisijainen Tšeget-laite ja toisessa varalaite mahdollisen vikatilanteen varalta.
”Kuollut käsi”
Vaikka Venäjän poliittinen ja sotilaallinen johto tuhoutuisi kokonaan, maan ydinasearsenaalin on arvioitu pystyvän vastaiskuun niin sanotun Perimetr-järjestelmän avulla, joka tunnetaan myös nimellä ”Kuollut käsi”. Kyseessä on Neuvostoliitossa kehitetty varajärjestelmä, jonka tarkoituksena on varmistaa ydinasepelote myös tilanteessa, jossa ylin johto ei kykene antamaan käskyjä.
Perimetr perustuu erilaisten antureiden ja valvontajärjestelmien verkostoon, joka on kytketty ohjushyökkäyksen varoitusjärjestelmään. Jos järjestelmä havaitsee Venäjän alueella ydinräjähdyksiin viittaavia signaaleja ja samalla sen, ettei yhteyttä ylimpään johtoon ole, se voi laukaista erityisiä viestiohjuksia. Näissä ohjuksissa ei ole taistelukärkiä, vaan laitteet, jotka välittävät laukaisukäskyt strategisille ydinasejoukoille, kertoo sotilasasiantuntija ja sotilas- ja puolustuspolitiikkaan keskittyvän Arsenal Otetšestva -lehden päätoimittaja Viktor Murahovski venäläisen RBK-uutismedian haastattelussa.
Kaikki asiantuntijat eivät kuitenkaan hyväksy tulkintaa automaattisesta vastaiskusta. Venäjän tiedeakatemian maailmantalouden ja kansainvälisten suhteiden instituutin johtavan tutkijan Vladimir Dvorkinin mukaan Venäjällä ei ole järjestelmää, joka voisi laukaista strategiset ydinaseet ilman ylimmän johdon erillistä päätöstä.
Dossier Centerin selvityksen mukaan Perimetr-järjestelmä aktivoituu, jos se menettää yhteyden komentoon. Tällöin järjestelmä mahdollistaa niin sanottujen komentorakettien laukaisemisen. Ne eivät kanna taistelukärkiä, vaan niiden tehtävänä on välittää laukaisukäsky suoraan strategisten ohjusten lähtöasemiin. Tällöin joko hengissä säilynyt liikkuvan Jars-ohjusjärjestelmän miehistö tai arktisten jäiden suojassa tutkilta piileskelevän ydinsukellusveneen miehistö voisivat käskyn saatuaan toteuttaa vastaiskun vihollisen alueelle.
Järjestelmän kehittäjien mukaan Putin ja ylin sotilasjohto harjoittelevat säännöllisesti ydinasesalkun käyttöä sotaharjoitusten yhteydessä. Jos Putin päättäisi käyttää sitä tositilanteessa, hänen lähellään olisivat todennäköisesti vain henkivartijat, kaikkein läheisimmät neuvonantajat sekä muutama Palvelu K:n upseeri, Dossier Centerin selvityksessä todetaan. ”Hän harjoittelee säännöllisesti ja huolellisesti. Samoin tekevät Šoigu ja Gerasimov*. He suorittavat harjoituslaukaisuja ja iskevät kuvitteellisiin maaleihin”, kertoo yksi Kazbek-järjestelmän kehittäjistä, Valentin Golubkov.
*Sergei Šoigu toimi Venäjän puolustusministerinä vuosina 2012–2024 ja on nykyisin turvallisuusneuvoston sihteeri. Valeri Gerasimov on Venäjän asevoimien pääesikunnan päällikkö ja varapuolustusministeri.