hdysvallat on vähitellen palannut Ecuadoriin maan hallituksen suostumuksella. Ainutlaatuinen luonnonsuojelualue, Galápagossaaret, on yksi tämän uudelleensijoittumisen tärkeimmistä tukikohdista.
”Ovatko amerikkalaiset todella täällä suojellakseen biodiversiteettiämme?”, pohtii Jorge Vázquez. Luontoasiantuntija on asunut San Cristóbalin saarella Ecuadorissa kuusi vuotta. Jyrkkää polkua pitkin hän johdattaa meidät tutustumaan tämän suojellun luonnon muuttumattomaan kauneuteen. Aivan lähellä partioivat Yhdysvaltain armeijan rannikkovartioston alukset. Kivikon päälle noustuaan kulkija saapuu näköalapaikalle, jolta avautuu näkymä Tyynenmeren vesille. Tällä Galápagossaarten itäisimmällä kolkalla mikään ei keskeytä merileijonien paraatia eikä iguaanien kulkua.
Saaristo muutettiin kansallispuistoksi 1959, siitä tuli Unescon maailmanperintökohde 1978 ja merensuojelualue 1998. Ecuadorin vuoden 2008 perustuslakiin kirjattu erityisasema asettaa sinne tulijoille tiukat terveystarkastukset, jotta vieraslajien, loisten tai virusten leviäminen estettäisiin. Tarkastukset eivät kuitenkaan koske Yhdysvaltalaissotilaita, jotka on sijoitettu alueelle maiden välisen virallisen ”yhteistyön” puitteissa.
”Täällä amerikkalaiset eivät piilottele”, Vázquez kertoo. Hänen kätensä osoittaa hieman länteen kivikukkuloiden taakse, josta pilkistävät sataman ja lentokentän rakennukset. ”Tuonne heidän drooninsa ovat sijoitettuina. Ja kiitotieltä, jonka näette tuolla takana, heidän partiointikoneensa nousevat ilmaan”, oppaamme kuvailee. ”Kuten muutkin asukkaat, olen tottunut näiden koneiden balettiin.” Siihen osallistuvat P-3 Orion-tiedustelukoneet (Lockheed Martin), Awacs-tutkavalvontakoneet (Boeing) ja DHC-8-pommikoneet (De Havilland). Lentokenttää on täytynyt laajentaa niiden sijoittamiseksi. Kuuden tuhannen asukkaan satama-alueella on nyt myös vierailulla yhdysvaltalainen laivasto-osasto.
Yhdysvaltojen läsnäolo virallistettiin vuonna 2019 entisen presidentin Lenín Morenon (2017–2021) toimesta. Vasemmistolaisen Rafael Correan (2007–2017) valtakauden jälkeen maa ajautui vakavaan kriisiin, ja uusi presidentti kääntyi Donald Trumpin puoleen. Kansainvälisen valuuttarahasto (IMF) myönsi Ecuadorille lainan, ja Moreno määräsi maalleen säästökuurin. Hän pyysi myös Yhdysvaltain hallitukselta apua laittoman kalastuksen torjuntaan ja huumekaupan vastaiseen taisteluun. Moreno hyväksyi näin Yhdysvaltojen paluun Galápagossaarille, joita se oli miehittänyt toisen maailmansodan aikana vuoteen 1946 saakka.
Yhdysvallat reagoi innokkaasti varsinkin kun Ecuador syytti Kiinaa laittomasta kalastuksesta. Trumpin hallinto oli huolissaan Kiinan vaikutusvallan kasvusta Andien maassa, minkä se katsoi Correan syyksi. Ekologisen suojelualueen ympärillä sijaitsevalla halkaitsijaltaan lähes 200 merimailin (370 kilometrin) talousvyöhykkeellä salametsästäjien lisääntyneet iskut ovat aiheuttaneet ajoittaisia diplomaattisia kiistoja. Kalmarien vuosittainen vaellus houkuttelee laitonta kalastusta, johon Kiinan katsotaan syyllistyneen laajamittaisesti 2010-luvun lopulta lähtien, kun se on pyrkinyt kattamaan kasvavia elintarviketarpeitaan. Vuosina 2021–2023 yhdysvaltalainen kansalaisjärjestö Oceana laski alueella vierailleen 510 Kiinan lipun alla toimivaa alusta, jotka harjoittivat laitonta kalastusta kaikkiaan 148 000 tunnin ajan (1).
Kiinan aggressiivinen toiminta saaristossa herättää suurta huolta. Yhdysvaltalaiset strategit paheksuvat sitä, että kiinalainen kauppalaivasto – maailman suurin tonnistolla ja arvolla mitattuna – rikkoo kansainvälistä oikeutta loukkaamalla liittolaismaan alueellista suvereniteettia ja harjoittaa epäreilua taloudellista kilpailua tuhoten suojelualueita, joiden säilyttämiseen monet yhdysvaltalaiset suojeluohjelmat pyrkivät. Yhdysvallat katsoo lisäksi, että Kiinan armada harjoittaa ”kaksikäyttötoimintaa” (siviilitoiminnan kylkiäisenä tiedustelua ja sotilaallisesti merkittävää tiedonhankintaa), joka vahvistaa Kiinan asemia Tyynellämerellä aina ”läntisen pallonpuoliskon” rajoille saakka (2).
Ecuadorilaisen eversti evp. Roberto Marchanin mukaan nämä syytökset tarjoavat Yhdysvalloille kätevän verukkeen, vaikka todelliset syyt ovat ennen kaikkea geopoliittisia. ”Galápagos on ainoa Latinalaisen Amerikan Tyynenmeren saaristo, jolla on sotilasinfrastruktuurin edellyttämät topografiset ominaisuudet”, hän selittää Quitossa sijaitsevassa entisille upseereille tarkoitetussa asunnossaan. ”Niiden avulla Yhdysvallat voi harjoittaa korkeateknologista valvontaa ja tarkkailua tässä osassa maailmaa kilpailussaan Kiinan kanssa.” Tämän vahvistaa myös entinen ulkoministeri ja Ecuadorin Washingtonin-suurlähettiläs Francisco Carrión (2017–2020). Hänen mukaansa saaristo ”mahdollistaa strategisen kolmion turvaamisen Ecuadorin rannikolta Galápagokselle ja Galápagokselta Keski-Amerikkaan”.
Palattuaan valtaan Trumpin hallinto on nopeuttanut Yhdysvaltain uudelleen sijoittumista alueella. Se sai helmikuussa 2025 Guatemalan presidentti Bernardo Arévalon hallituksen rahoittamaan Quetzalin sataman laajennustöitä maan kaakkoisosassa Tyynenmeren rannikolla ”taloudellisen vaurauden edistämiseksi, laittoman siirtolaisuuden vähentämiseksi (risteilyalusten valvonta) ja alueellisen turvallisuuden vahvistamiseksi (laittoman kaupan torjunta)”. Hanketta valvoo Yhdysvaltain armeijan insinöörijoukot (3).
Muutamaa viikkoa myöhemmin Yhdysvallat pakotti Panaman presidentin José Raúl Mulinon sopimukseen, joka sallii yhdysvaltalaisten joukkojen sijoittamisen kanavan ympärille torjumaan Kiinan oletettua vaikutusvaltaa ja huumekauppaa (4). Yhdysvallat harkitsee myös ilmailu- ja avaruustukikohdan rakentamista Perun Talaraan, Chancayn megasataman pohjoispuolelle, joka kuuluu osana Kiinan uusiin silkkiteihin (5).
Laittoman kalastuksen torjunnan ohella myös huumekaupan vastainen taistelu tarjoaa Yhdysvalloille uutta jalansijaa Ecuadorissa. Kahden kokaiinin tuottajamaan – Perun ja Kolumbian – välissä sijaitseva Ecuador toimii rahanpesun väylänä ja huumeiden vientialustana Yhdysvaltoihin ja erityisesti Eurooppaan. Murhien määrä maassa kasvoi 800 prosenttia vuosina 2018–2023, ja henkirikosten määrä ylittää nyt Kolumbian ja Meksikon luvut (6). Viranomaiset ovat pyytäneet Yhdysvaltain joukkojen apua järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan Galápagokselle, missä salakuljettajat tankkaavat veneensä ennen matkaa pohjoiseen. Yhdysvallat on läsnä myös Guayaquilin ja Mantán suurissa mannermaan satamissa.
Vuosina 2007–2017 Correan presidenttikaudella suhteet Yhdysvaltoihin viilenivät. Ecuador hylkäsi IMF:n suositukset, ja vuoden 2008 perustuslain 5. artikla kielsi ”ulkomaiset sotilastukikohdat tai sotilaallisiin tarkoituksiin tarkoitetut ulkomaiset laitokset” sekä kansallisten tukikohtien luovuttamisen ”ulkomaiden asevoimille tai turvallisuusjoukoille”. Vuonna 2009 vasemmisto ei uusinut sopimusta, joka oli sallinut Yhdysvaltain joukkojen toiminnan Mantán operatiivisessa tukikohdassa. Sen olemassaoloa oli perusteltu huumeiden vastaisella taistelulla.
Vuodesta 2017 lähtien Correan seuraajat ovat kuitenkin systemaattisesti hakeneet yhteistyötä Yhdysvaltain tiedustelupalvelujen ja armeijan eteläisen komentokeskuksen kanssa. Edeltäjiensä Morenon ja Guillermo Lasson tapaan myös kiistanalaisten vaalien jälkeen (7) 13. huhtikuuta 2025 presidentiksi noussut Daniel Noboa haluaa tehdä maastaan Yhdysvaltojen tärkeimmän turvallisuusliittolaisen Etelä-Amerikassa. Syyskuun 4. päivänä 2025 hän vastaanotti Quitossa Yhdysvaltain ulkoministerin Marco Rubion, joka ilmoitti 20 miljoonan dollarin lisärahoituksesta turvallisuusyhteistyön vahvistamiseksi ja Ecuadorin asevoimien modernisoimiseksi (erityisesti droonien hankinnalla). Rubio ilmaisi myös toiveensa Yhdysvaltain joukkojen läsnäolon lisäämisestä alueella. Samana päivänä Yhdysvallat julisti osana uutta militarisoitua huumepolitiikkaansa Ecuadorin pääkartellit – Los Choneros ja Los Lobos – ”ulkomaalaisiksi terroristijärjestöiksi”, mikä antaa sille valtuudet ryhtyä kaikkiin toimiin niiden ”täydelliseksi eliminoimiseksi” (8).
Tie Yhdysvaltain täysimittaiseen paluuseen Ecuadoriin on näin avattu, ja maan hallitus tekee kaikkensa miellyttääkseen pohjoista suurvaltaa. Kirjailija ja Galápagoksen tuntija Hugo Idrovo muistuttaa, että Guayaquilista tai San Cristóbalista nousevat P-3 Orion -koneet on varustettu tutkilla, kameroilla ja infrapunasäteilyn ilmaisimilla. ”Muodollisesti nämä lennot ovat yhteisiä sotilasoperaatioita, ja amerikkalaissotilaiden on oltava ecuadorilaisten seurassa ohjaamossa. Mutta merellä yli kahdentoista merimailin päässä rannikosta, missä Ecuadorin alue päättyy ja talousvyöhyke alkaa, heillä on oikeus toimia yksin ilman ecuadorilaisia. Näin he voivat pitää lentoreittinsä salassa.”
Onko tämä vainoharhaisuutta? ”On nykyään yleisesti tiedossa, että Yhdysvallat käytti Mantán tukikohtaa sen sulkemiseen asti vuonna 2009 vakoillakseen Ecuadoria”, Idrovo muistuttaa. Nykyään Yhdysvallat säilyttää yksinoikeuden saariston merialueen tiedustelutietoihin, jotka on kerätty Costa Rican talousvyöhykkeen sekä Panaman, Kolumbian ja Ecuadorin mannermaan rajaamalla alueella. Kaikki osana sen turvallisuus- ja sotilaallista verkostoa tällä alueella.
Mantán sotilastukikohdan symbolinen uudelleen avaaminen on yksi osa tätä prosessia. Samalla IMF nostaa taas rooliaan, kun se toukokuussa 2024 myönsi Ecuadorille uuden lainan. Vastineeksi se vaatii budjettileikkauksia, jotka tosin eivät koske puolustusministeriötä ja sen satojen miljoonien dollarien asehankintoja Yhdysvalloista.
Maiden lähentyminen on nostanut vastarintaa kansan keskuudessa. Kansanäänestyksessä 16. marraskuuta 2025 yli 60 prosenttia ecuadorilaisista torjui perustuslain 5. artiklan muuttamisen eikä antanut poistaa viittausta ulkomaisten sotilastukikohtien kiellosta. Vaikka tämä oli isku Noboalle, hänen vastustajansa pysyvät varovaisina.
Yhdysvaltain läsnäolo on jo tosiasia, muistuttaa Manabín teknillisen yliopiston oikeustieteen professori Romel Jurado: ”Sitä eivät säätele kahdenväliset sopimukset vaan yhteisymmärryspöytäkirjat, joissa ei tarkoituksella mainita ’sotilastukikohtien’ kieltoa. Tällaiset pöytäkirjat suojaavat yhdysvaltalaissotilaita, jotka eivät ole Ecuadorin lain alaisia. Viranomaisillamme ei ole heihin toimivaltaa, ja koska kyse ei ole varsinaisista sopimuksista, ne vapauttavat Yhdysvaltain joukot kaikesta kansainväliseen oikeuteen perustuvasta oikeudellisesta vastuusta.” Vuodesta 2019 lähtien tällaisia yhteistyökehyksiä on neuvoteltu viisi, ja ne ovat yhä voimassa.
Guayaquilin rantabulevardilla Idrovo pohtii tilannetta, johon vaikuttavat IMF, eteläinen komentokeskus, Yhdysvaltain tiedustelutoiminta ja niiden lisäksi suuret Yhdysvaltoihin sidoksissa olevat oligarkkiperheet. “Ecuadorin historia etenee sykleissä, vapautumisen ja näiden klaanien hallinnan vaiheiden välillä.” Hän kertoo Noboa-dynastiasta – miljardööripresidentin isästä ja hänen tädistään, Ecuadorin rikkaimmasta naisesta. Guayaquilissa sijaitsee heidän yhtiöryppäänsä, pankkinsa ja kiinteistöimperiuminsa päämaja. Maan toiseksi suurimman banaaninviejäyhtiön omistajasuvun ”banaaniprinssillä” riittää resursseja politiikkansa ajamiseen. Mutta kärsittyään selvän tappion äänestysuurnilla hänen on nyt uhmattava kansan tahtoa palvellakseen Yhdysvaltoja.