Israelin aloitettua sotatoimet Gazassa vastauksena Hamasin 7. lokakuuta tekemään väkivaltaiseen iskuun, Jemenin huthit – jotka kuuluvat yhteen šiialaisuuden kolmesta päähaarasta eli zaidilaisuuteen – ovat voimistaneet toimiaan merenkulun vaikeuttamiseksi Bab el Mandebin salmessa. Kyynelten portti -nimellä tunnettu Arabian niemimaan ja Afrikan sarven väliin jäävä salmi on 193 kilometriä pitkä ja 32 kilometriä leveä ja se tarjoaa reitin Suezin kanavaan. Kapinalliset ovat lähettäneet räjähteillä tai ohjuksilla varustettuja drooneja salmessa kulkevien rahtilaivojen ja säiliöalusten kimppuun ja joskus jopa vallanneet aluksia helikopterihyökkäyksissä. Huthien tiedottajana toimiva Jahja Sarre perustelee iskuja: ”Uskonnollinen, moraalinen ja humanitaarinen velvollisuutemme on tällä tavoin tukea niitä, joita on kohdeltu väärin Palestiinassa ja Gazassa”.

Marraskuun 19:nnestä helmikuun puoliväliin mennessä rahtialuksia vastaan tehtyjen iskujen määrä nousi yli 30:een (1). Keskenään neuvottelematta tai toimintaansa koordinoimatta useat laivayhtiöt päättivät jo joulukuun puolivälissä muuttaa alustensa reittiä ja panna ne kiertämään Afrikan mantereen sen eteläkärjessä olevan Hyväntoivonniemen kautta. Tämä on aiheuttanut valtavia häiriöitä kansainväliseen kauppaan. Kielin maailmantalouden tutkimuskeskuksen (Kiel Institute for the World Economy, IfW Kiel) mukaan Punaisenmeren kautta kulkee nykyisin vain 200 000 konttia, kun ennen huthien iskuja niiden määrä oli 500 000 (2). Bab el Mandebin salmi on maailman kulutustavaraliikenteen merkittävimpiä väyliä, kansainvälisestä kaupasta 12 prosenttia – ja 30 prosenttia kaikista konttikuljetuksista – kulkee sen kautta, ja se on ratkaisevan tärkeä reitti myös hiilivetyjen, erityisesti öljyn ja nesteytetyn maakaasun (LNG), kuljetuksille. Suezin kanavan kautta kulkee vuosittain keskimäärin 4–8 prosenttia maailman nesteytetyn maakaasun rahdeista ja Punaisellamerellä seilaa päivittäin noin 8 miljoonaa tynnyriä öljyä. Bab el Mandebin salmi on maailmantalouden solmukohta, mutta samalla myös sen akilleen kantapää.

Adeninlahden laivaliikennettä suojeltiin 2000-luvun alussa terrorismilta ja merirosvoukselta sijoittamalla kauppalaivoille yksityisiä vartijoita. Vuonna 2008 Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1816 mahdollisti valtiollisen puuttumisen merirosvojen toimintaan Somalian aluevesillä. Vuoden 2008 lopussa Euroopan unioni käynnisti merirosvousta vastaan suunnatun Atalanta-operaation, joka Djiboutiin tukeutuen valvoo Adeninlahden turvallisuutta merellä ja ilmassa.

Resursseja sille on kuitenkin annettu niukasti: ”Tällä hetkellä operaation käytössä on todellisuudessa vain kaksi alusta ja kaksi lentokonetta, ja niiden avulla pitäisi kattaa valtavan laaja merialue”, kertoo Atalantaa koskevan tutkimuksen tehnyt asiantuntija.

Huhtikuussa 2022 perustettu, Yhdysvaltain komennossa toimiva ja Bahrainissa sijaitseva Combined Task Force 153 (CTF-153) ei ole sekään saanut lisäjoukkoja täyttääkseen tehtävänsä, joka on turvata Egyptistä ja Saudi-Arabiasta Omaniin ulottuvat merialueet. Erikoisyksikön johtajana toimiva vara-amiraali Charles ”Brad” Cooper myöntää, että sen perustamisen tarkoituksena ei ole ollut lisätä ”alusten ja lentokoneiden määrää Punaisellamerellä ja Adeninlahdella, vaan tehostaa [olemassa olevan] laivaston toimintaa” (3). Erään Atalanta-operaation kanssa työskentelevän lähteen mukaan alueella toimivien yksikköjen välisen tiedonvaihdon puute haittaa tehokkuustavoitetta. Euroopan ja Yhdysvaltojen välille viriteltiin myös yhteistyökehystä nimeltä Shade Forum, jossa olivat mukana myös merenkulkualan yritykset. Sen tarkoituksena oli koordinoida toimia merirosvousta ja muita meriturvallisuuteen kohdistuvia uhkia vastaan, mutta käytännössä eri maiden armeijoiden välinen kilpailu muodosti merkittävän esteen kaikelle yhteistyölle. Lopulta aloitteesta luovuttiin.

Euroopan laivasto

Huthikapinalliset eivät ole odottaneet Gazan sotaa ryhtyäkseen kasvattamaan alueen epävakautta. Liike valtasi Jemenin pääkaupungin Sanaan syyskuussa 2014 ja syrjäytti presidentti Abdrabuh Mansur Hadin hallituksen. Pääkaupunkia hallitsevat huthijohtajat ovat sopineet toiminnastaan hyvässä sovussa Iranin islamilaisen tasavallan johdon ja Libanonin Hizbollah-järjestön edustajien kanssa. Iran on torjunut Yhdysvaltojen syytökset sen osallisuudesta Punaisenmeren iskuihin (23. joulukuuta 2023). ”Vastarintaliikkeellä on omat joukkonsa ja se toimii omien päätöstensä ja kapasiteettinsa mukaisesti (4)”, ilmoitti Iranin varaulkoministeri Ali Bagheri 23. joulukuuta 2023.

Viime vuosikymmenen aikana huthit ovat olleet Iranin valttikortti sen valtataistelussa Saudi-Arabian kanssa. Tähän liittyy huthien kaksoisisku saudiarabialaisen öljyjätti Aramcon öljyntuotantolaitoksiin Abqaiqissa ja Khuraisissa syyskuussa 2019. Israelin sota tarjoaa siis Iranille tilaisuuden laajentaa huthien välityksellä vaikutusvaltaansa Punaisellamerellä.

”Iranin vallankumouskaarti Pasdaran on kouluttanut ja aseistanut hutheja vuodesta 2010″, kertoo kapinallisia vastustavan Arabiemiraattien tiedustelupalvelua lähellä oleva lähde.

”Huthit ovat pitäneet pintansa heitä vastaan taistelevaa Saudi-Arabian ja Arabiemiraattien liittoumaa sekä Jemenin armeijaa vastaan. Jemenin luoteisosasta peräisin olevat vuoristolaiset ovat ryhtyneet merenkulkijoiksi varmistaakseen taloudellisen riippumattomuutensa ja vahvistaakseen siten mahdollisuutensa jatkaa häiriköintiään. Aseiden, huumeiden, malmien, hiilen ja tietenkin ihmisten salakuljetus koko Arabian niemimaalla sekä Afrikan sarvessa on vapauttanut heidät Iran-riippuvuudesta.”

Vaikka huthit ovat Gazan sodan alkamisen jälkeen laukaisseet noin sata droonia ja ballistista ohjusta kohti Israelia, Israelin armeijan tiedonantojen mukaan siinä ei ollut mitään uutta. YK:n turvallisuusneuvoston valtuuttama Jemenin asiantuntijaryhmä vaati helmikuussa 2023 antamassaan raportissa, että kapinallisia vastaan asetetut pakotteet on pidettävä voimassa. Turvallisuusneuvosto oli myös hyväksynyt vuotta aiemmin eli 28. helmikuuta 2022 päätöslauselman, jossa se tuomitsi erittäin jyrkästi Saudi-Arabiaan ja Arabiemiraatteihin kohdistuneet toistuvat hyökkäykset.

Vähättelemättä huthien palestiinalaisia kohtaan osoittamaa lojaalisuutta on kauppalaivoihin kohdistuvat hyökkäykset nähtävä osana Saudi-Arabian suojeluksessa tapahtuvia huthien ja Jemenin hallituksen välisiä rauhanneuvotteluja.. Yhdistyneiden Kansakuntien Jemenin erityislähettiläs Hans Grundberg ilmoitti 23. joulukuuta 2023, että hallitus ja huthit olivat päässeet sopimukseen tulevasta rauhanprosessista. Silti kapinalliset uhkaavat edelleen Bab el Mandebin salmen kautta kulkevia aluksia. Toiminnan itsepintaisuus osoittaa, ettei yksikään osapuolista usko sopimuksen allekirjoittamiseen. Ottawan yliopiston apulaisprofessori Thomas Juneaun mukaan viimeisimmissä neuvotteluissa on lähinnä pyritty toteamaan Saudi-Arabian ja sen liittolaisten vuonna 2015 hutheja vastaan aloittaman sodan epäonnistuminen ja valmistelemaan Saudi-Arabian vetäytymistä Jemenistä (5).

Saudi-Arabian pahimmasta painostuksesta vapautuneina huthit ovat voineet tyytyväisinä seurata Yhdysvaltojen vaikeuksia luoda kansainvälinen kriisinhallintaoperaatio Punaisellemerelle. Viime joulukuussa perustetun Prosperity Guardian -operaation tarkoituksena on torjua huthien hyökkäyksiä alueella. Jotkut Yhdysvaltojen liittouman jäseniksi ilmoittamat maat ovat kuitenkin hiukan väsähtäneesti kieltäytyneet osallistumasta operaatioihin Yhdysvaltojen komennossa. Ranskan puolustusministeriö julkisti heti Prosperity Guardianin perustamisilmoitusta seuraavana päivänä eli 19. joulukuuta 2023 tiedotteen, jossa se täsmensi ranskalaisen fregatti Languedocin pysyvän aluksen toimintavapauden takaamiseksi ”kansallisen komennon” alaisena. Italia, jolla myös on alueella yksi fregatti, on ilmoittanut samoin. Espanja oli jo suostunut mukaan, mutta pyörsi päätöksensä ja ilmoitti lopulta osallistuvansa vain Naton tai Euroopan unionin alaisuudessa toimivaan operaatioon.

EU käynnistikin 19. helmikuuta Eunavfor-Aspides -meriturvallisuusoperaation toimimaan ”pelote- ja puolustustehtävissä” Prosperity Guardianin rinnalla – mutta ei sen komennossa. Yhdysvaltojen yleensä uskollinen liittolainen Australia on kieltäytynyt pyynnöstä lähettää sota-alus Punaisellemerelle. Intia on lähettänyt pikapikaa yhden laivastonsa aluksen alueelle turvaamaan Intian lipun alla purjehtivia rahtilaivoja, mutta se on halunnut toimia yksin. Kiina noudattaa tässäkin Kiinan ja Yhdysvaltojen välisistä kireistä suhteista kertovaa ”kolmen ein” linjaansa (ei yhteistyötä, ei tukea, ei yhteenottoa) eikä siis osallistu Prosperity Guardian -operaatioon. Huthit ovat tahollaan ilmoittaneet, että kiinalaisia tai venäläisiä aluksia ei oteta kohteeksi edellyttäen, että niillä ei ole kaupallisia yhteyksiä Israeliin.

Käytännössä Yhdysvallat voi siis luottaa vain yhden Britannian hävittäjän ja yhden Kreikan fregatin tukeen. Jopa alueellisella tasolla tämä on sille nöyryytys. Egypti ja Saudi-Arabiakaan eivät ole välittäneet Prosperity Guardian -operaatiosta. Ainoastaan Bahrain, jossa on Yhdysvaltojen viidennen laivaston tukikohta, on liittynyt mukaan. Erästä Persianlahden monarkiaa edustavan diplomaatin mukaan ”Iranin presidentti Ebrahim Raisi solmi lokakuun lopussa kruununprinssi Muhammad bin Salmanin kanssa salaisen sopimuksen, jossa huthien sitoutuminen hyökkäämättömyyteen olisi vastine siitä, että Saudi-Arabia ei osallistuisi Yhdysvaltojen meriturvallisuusliittoumaan”. Djiboutin viranomaiset puolestaan ovat kieltäneet huthien vastaisiin toimiin osallistuvia yhdysvaltalaisaluksia käyttämästä sen satamaa, samoin kuin he kielsivät Yhdysvaltojen armeijaa käyttämästä Djiboutin lentokenttää Jemeniin suuntautuvien ilmaiskujen organisointiin.

Yhdysvallat on siirtänyt aiemmin Israelin edustalle sijoitetut merivoimansa Bab el Mandebin salmeen, ja joulukuun viimeisenä päivänä ylitettiin yksi raja, kun reaktiona huthien tulitukseen Yhdysvaltojen helikopterit ”puolustautuivat ja upottivat kolme neljästä pienaluksesta ja tappoivat niiden miehistöt”, kuten Yhdysvaltojen Lähi-idän asevoimien keskusjohto Centcom totesi tiedotteessaan. Yhdysvallat haluaisi operaatioihin rinnalleen Israelin ja Arabiemiraatit, joista Israelilla on tukikohta Assabin alueella Eritreassa ja Arabiemiraateilla Eritrean viranomaisten suostumus Israelin toimittaman sotamateriaalin sijoittamiseen Dahlak Kebirin saarelle. Toistaiseksi Israel ja Arabiemiraatit eivät kuitenkaan ole vastanneet myönteisesti Yhdysvaltojen pyyntöön.

Konflikti eskaloituu eskaloitumistaan Yhdysvaltojen vastattua voimankäytöllä huthien hyökkäyksiin ja pommittamalla Jemenin kaupunkeja. Tammikuun puolivälistä lähtien Yhdysvaltojen ja Britannian pommitukset ovat kohdistuneet Sanaan, Hajjahiin, Dhamariin, Al-Baydaan, Taizziin ja Hodeidaan. Tämä on saanut koko islamilaisen arabimaailman ja jopa Naton jäsenmaan Turkin kimpaantumaan. Presidentti Recep Tayyip Erdoğan tuomitsi ”suhteettoman voimankäytön huthikapinallisia vastaan” ja julisti mahtipontisesti, että ”Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta yrittävät muuttaa Punaisenmeren veriseksi mereksi” (6).

Toinen merkki eskalaatiosta on huthien 25. joulukuuta antama tiedote mahdollisista kostotoimista Prosperity Guardiania vastaan, jossa he ilmoittivat, että ”Bab el Mandebin salmen poikki kulkevat kansainväliset Internet-kaapelit ovat [heidän] valvonnassaan”. Euroopan, Afrikan ja Aasian yhdistävät kaapelit kulkevat Egyptin ja Punaisenmeren kautta Bab el Mandebin salmeen. Punaisenmeren pohjaan laskettujen noin viidentoista kaapelin kautta kulkee 17–30 prosenttia koko maailman Internet-liikenteestä. Jo vuonna 2016 merirosvot hyökkäsivät kaapelialuksen kimppuun Punaisellamerellä sen ollessa juuri laskemassa kaapelia merenpohjaan. Merikaapeleiden turvaamiseksi perustettu International Cable Protection Committee (ICPC) arvioi vuonna 2005, että merikaapeliverkoston katkoksen taloudellinen häiriön kustannus on 1,5 miljoonaa dollaria tunnissa (7). Nykyään vaikutus saattaa olla jopa kymmenkertainen.

Samaan aikaan kun Yhdysvallat ja Britannia ovat vaikeuksissa yrittäessään saada muita maita liittymään kanssaan samaan rintamaan, huthit ovat saavuttaneet menestystä. He ovat vahvistaneet kansainvälistä mainettaan ja saaneet useiden Arabiliiton maiden hiljaisen hyväksynnän toiminnalleen. Vaikka huthien vallankäyttö on herättänyt kiivasta ja toistuvaa vastustusta maan väestön keskuudessa, kapinallisten Israelin ja Yhdysvaltojen vastainen asenne on innostanut jemeniläisiä – ja asettumalla Daavidin asemaan Goljatia vastaan kapinalliset ovat saaneet armon heidän silmissään…