”Vuodesta 2022 Ukrainassa ei ole ollut poliitikkoja eikä äänestäjiä. On ollut vain kansalaisia, jotka täyttävät – tai ovat täyttämättä – velvollisuutensa maataan kohtaan.” Oleksij Kovžun on yksi Ukrainan tunnetuimmista poliittisista neuvonantajista. Ennen sotaa merkittävän osan elämästään politiikalle omistanut viestintäammattilainen suunnitteli vaalikampanjat kymmenille ehdokkaille. Normaalioloissa hänellä olisi kädet täynnä työtä: Volodymyr Zelenskyin toimikausi päättyi toukokuussa 2024 ja Verh’ovna Radan eli Ukrainan kansanedustuslaitoksen jäsenten toimikausi heinäkuussa 2024. Kunta-, piiri- ja oblastivaalit pitäisi järjestää syksyllä 2025. Venäjän 24. helmikuuta 2022 aloittamasta hyökkäyksestä lähtien voimassa ollut sotatilalaki on kuitenkin toistaiseksi lykännyt äänestäjien pääsyä vaaliuurnille.
Kovžunin mielestä maaliskuussa 2025 ei ole vielä sopiva aika keskustella vaalien järjestämisestä. ”Se pelkästään murtaisi maan yhtenäisyyden ja heikentäisi vastarintaa Venäjää vastaan,” hän toistaa Ukrainassa vallitsevaa yleistä näkemystä.
Mielipidetutkimusyritys Ipsosin mukaan 62 prosenttia Ukrainan hallitsemalla alueella sekä ulkomailla asuvista ukrainalaisista on samaa mieltä, 19 prosenttia pitäisi vaalien järjestämistä mahdollisena tulitauon astuessa voimaan ja vain 14 prosenttia haluaisi järjestää vaalit mahdollisimman pian.1 Kysymys vaaleista nousee kuitenkin esiin julkisuudessa yhä useammin. Sekä Yhdysvallat että Venäjä kyseenalaistavat avoimesti Zelenskyin asemaa ja katsovat, ettei hänellä ole demokraattisia valtuuksia rauhansopimuksen allekirjoittamiseen. Ukrainassa presidentti nauttii silti huomattavasta kansansuosiosta ja Zelenskyin jouduttua Donald Trumpin julkiseen nöyryytykseen 28. helmikuuta 2025 hänen kannatuksensa on vain lujittunut.
Tärkeimmät oppositiopuolueet torjuvat esitykset vaalien järjestämisestä sotatilalain aikana. Periaatteellinen vastustus ei kuitenkaan ole estänyt niitä valmistelemasta aktiivisesti jo useamman kuukauden ajan vaaliuurnille paluuta, mistä ovat osoituksena mielipidekyselyjen lisääntyminen, somesisältöjen kasvu ja kampanjatiimien rekrytointi kulisseissa. Valtavaa panostusta vaativien sotatoimiensa ohella Ukraina valmistautuu palaamaan poliittiseen arkeen, joka vuoteen 2022 asti oli erityisen vauhdikasta ja arvaamatonta.
Yli miljoonan armeijaan värvätyn äänestäjän osallistuminen vaaleihin on vielä määrittelemättä
Parlamentti äänesti sotatilalain jatkamisesta viimeksi toukokuussa 2025. Jatkosta on päätetty säännöllisesti vuodesta 2022 lähtien. Monien oikeusasiantuntijoiden siunaamasta yksilön- ja kansalaisvapauksien rajoittamisesta on vallinnut konsensus erityisesti vaalien järjestämiseen liittyvien turvallisuusuhkien ja logististen ongelmien takia.
”Vaalien välitöntä järjestämistä vaativat eivät ymmärrä, millaisia vaaroja säännölliset pommitukset ja monille alueille levitetyt miinat aiheuttavat”, selittää yhteiskuntatieteilijä Dimitri Vasilev.
Jonot äänestyspaikoilla olisivat vakava uhka niin äänestäjille kuin vaalitoimitsijoille. Vaihtoehdoksi on tarjottu verkkoäänestystä, jonka kannatusta ovat kuitenkin vähentäneet useat verkkohyökkäykset, kuten joulukuussa 2023 puhelinyhteydet 48 tunniksi lähes 14 miljoonalta asiakkaalta katkaissut matkapuhelinoperaattori Kyivstariin kohdistunut kyberhyökkäys, tai vuotta myöhemmin väestörekisteriin tehty kyberisku.
Ukrainan äänestäjäkunta on hajaantunut Venäjän hyökkäyksen jälkeen. Arviolta lähes seitsemän miljoonaa ukrainalaista on paennut ulkomaille, enimmäkseen Euroopan maihin.2 Myös maan rajojen sisäpuolella yli kolme miljoonaa asukasta on joutunut jättämään virallisen kotipaikkansa, mikä vaikeuttaa äänestysluetteloiden laatimista. Vuosina 2014–2022 Verh’ovna Radan 450 edustajanpaikasta 26 pidettiin tyhjinä – ne vastasivat Venäjälle menetettyjä Krimin, Donetskin ja Luhanskin vaalipiirien edustajia. Vaikka sama ratkaisu laajennettaisiin koskemaan Venäjän vuoden 2022 jälkeen valloittamia alueita, se ei ratkaisisi kiperää kysymystä siitä, miten järjestää näillä alueilla tai Venäjällä asuvien ukrainalaisten vaaleihin osallistuminen.
Venäjän vuoden 2014 jälkeen valtaamien alueiden väkiluku oli vuoden 2022 alussa 4–6 miljoonaa ihmistä. Miehitetyillä alueilla asui helmikuun 2022 jälkeen kaksi miljoonaa ihmistä, joiden osallistuminen vaaleihin altistaisi heidät Venäjän painostukselle. Vuoden 2025 alusta voimaan tulleen määräyksen mukaan miehitettyjen alueiden asukkaiden on hankittava Venäjän passi ja siitä kieltäytyvien katsotaan olevan laittomasti maassa oleskelevia ulkomaalaisia, jotka muodostavat kansallisen turvallisuusriskin. Heidän jättäminen vaaliprosessin ulkopuolelle merkitsisi puolestaan eräänlaista juridista tunnustusta sille, että osa valtakunnan alueesta on liitetty toiseen valtioon.
Armeijaan värvättyjen yli miljoonan naisen ja miehen osallistuminen vaaleihin on myös määrittelemättä. Äänestyspaikkojen avaamista lähelle rintamalinjoja tai liikkuvien vaaliuurnien käyttöönottoa pidetään yhtenä mahdollisuutena, mikä nostaisi vaalien kustannuksia.
Vaikka pysyvä tulitauko tulisikin voimaan, Ukrainan olisi vaikea poistaa kaikkia vaalien esteitä muutamassa viikossa. Kovžun on huolissaan siitä, että ”jos vaalien tulos ei miellytä Venäjää – sen enempää kuin nykyisen ideologisen suunnanmuutoksen myötä myöskään Yhdysvaltoja – niiden propaganda- ja disinformaatiokoneistot tulevat kaikin tavoin kyseenalaistamaan vaaliemme laillisuuden”.
Kolme vuotta kestäneen laajamittaisen hyökkäyssodan jälkeen on varsin todennäköistä, että vaalitulos olisi epäedullinen niin Venäjälle kuin Yhdysvalloille. Pitkien traumaattisten kokemusten jälkeen Ukrainan väestö saattaa osoittautua aiempaa vähemmän vastaanottavaiseksi puheille, jotka puoltavat sovintoa Venäjän kanssa. Ipsoksen tekemän mielipidemittauksen tuloksia on tulkittava varovaisesti, koska siinä ei voitu haastatella rintamalla olevia sotilaita, mutta 46 prosenttia vastanneista torjui kaikki aluemyönnytykset (11 prosenttia oli valmis hyväksymään Krimin luovuttamisen), ja 59 prosenttia uskoi edelleen mahdollisuuteen, että Ukraina voittaa sodan, kun taas 70 prosenttia vastusti 18–24-vuotiaiden kutsuntoja. Zelenskyin kannatus on nykyään 72 prosenttia, eli hänellä on edelleen mahdollisuus voittaa vaalit. Se edellyttää, että hän haluaa asettua uudelleen ehdolle ja että hänen suosiotaan eivät heikennä uudet sotilaalliset tai diplomaattiset takaiskut. On tietenkin selvää, että vaalimenestys riippuu myös Zelenskyin poliittisesta ohjelmasta – jota ei ole vielä selkeästi määritelty.
”Puolueet ja niiden johto valmistautuvat vaaleihin, koska se on niiden olemassaolon tarkoitus”, Vasilev selittää. Joidenkin henkilöiden ehdokkuus on itsestään selvä. Heihin kuuluvat vuoden 2004 oranssin vallankumouksen muusa Julia Tymošenko tai entinen presidentti Petro Porošenko (keskustaoikeistolainen Euroopan solidaarisuuspuolue). Myös Juri Boikon uskotaan asettuvan ehdokkaaksi. Hän johtaa parlamenttiryhmää, joka on perinteisesti kannattanut hyviä suhteita Venäjään ja joka uudistui huhtikuussa 2022 sen jälkeen, kun Venäjä-myönteisimmät kannattajat erotettiin ryhmästä tai siirtyivät muualle. Parlamenttiryhmä on voinut jatkaa toimintaansa, vaikka sen synnyttäneet yksitoista puoluetta kiellettiin maaliskuussa 2022.
Vaalien tuntematon tekijä on armeija, jolla saattaa olla suuri painoarvo Ukrainan poliittisen tulevaisuuden muotoutumisessa. Asevoimien erittäin suosittu entinen komentaja ja maaliskuusta 2024 lähtien Britannian suurlähettiläänä toiminut Valeri Zalužnyi lähtee Vasilevin ennustuksen mukaan ”varmasti” politiikkaan vastauksena ”laajojen kansalaispiirien vaatimukseen”. On vaikea arvioida, havittelisiko Zalužnyi presidentin virkaa vai parlamenttipaikkaa. Lähtisikö hän kisaan Zelenskyin vastustajana vai liittyisikö hän tämän uudistettuun tiimiin. Nykyisessä poliittisessa ja rintamatilanteessa yksikään ehdokas ei profiloidu presidentin edustaman diplomatian vastustajaksi. Kaikki ovat yksimielisiä siitä, että Yhdysvaltojen lobbaamista on jatkettava transatlanttisen yhteistyön varmistamiseksi ja että alueellisista myönnytyksistä tai tulitauosta on kieltäydyttävä, jos länsimailta ei saada turvatakuita. Oppositio on näin ollen varannut kritiikkinsä koskemaan liikekannallepano- ja kutsuntajärjestelmää, korruption vastaista taistelua, talousuudistuksia ja uutena asiana Ukrainan ja Yhdysvaltojen välisiä neuvotteluja maan malmivarojen hyödyntämistä koskevasta sopimuksesta.
Eripura voi nousta taas pintaan poliittisella kentällä, kuten entisen presidentin Petro Porošenkon tapaus osoittaa. Vuoden 2019 vaaleissa kärsimänsä tappion jälkeen Porošenko on istunut syytettyjen penkillä lukuisissa oikeudenkäynneissä ja vuoden 2025 helmikuun puolivälistä lähtien hänen nimensä on mukana Zelenskyin laatimalla oligarkkien pakotelistalla. Porošenko ei ole menettänyt vaalikelpoisuuttaan, mutta listalla olevilta on kielletty kaikki varainsiirrot, mikä on johtanut heidän liiketoimintansa seisahtumiseen. Tämä voi olla merkki siitä, että hallitus valmistautuu vaaleihin ja käyttää oikeusjärjestelmää välineenä vastustajiaan vastaan. Porošenko puolestaan syytti Bild-lehdessä 18. maaliskuuta 2025 Zelenskyiä ”vapauden loukkaamisesta, demokratian heikentämisestä ja opposition painostamisesta”. Lisäksi oligarkki imarteli Trumpia ja vaati uutta strategiaa, joka ei vaatisi nykyisen kaltaisia uhrilukuja. Porošenkon julkinen asemoituminen Zelenskyin kilpailijaksi kertoo, että vaalikampanjointi on pikkuhiljaa käynnistymässä. Presidentinvaaleja koskevan laskelmoinnin lisäksi edustuksellisen yhteiskuntajärjestelmän kannalta ratkaisevan tärkeät parlamenttivaalit kiristävät merkittävästi puolueiden välisiä jännitteitä.