Turvaverkko – mutta ketä vastaan?

Serge Halimi

Kun puolue on luotaantyöntävä, vihattava ja haisee pahalta, sen vastustajille riittää, että ehdokas esiintyy tolkun ihmisenä. Tältä pohjalta äärioikeiston äänestäjäpotentiaali on jo vuosikymmenien ajan edustanut niin vasemmisto- kuin oikeistoliberaaleille takuuta menestyksestä. Ranskan presidentinvaaleissa 2002 Jean-Marie Le Penin äänimäärä jämähti toisella kierroksella ensimmäisen kierroksen lukuihin, eli se nousi 16,8 prosentista vain 17,8 prosenttiin, kun taas hänen vastaehdokkaansa Jacques Chiracin ääniosuus singahti ١٩,٨ prosentista ٨٢,٢ prosenttiin. Sama mekanismi toi vuonna 2017 Emmanuel Macronille vaalivoiton, joskaan äänten ero ei ollut yhtä näyttävä.

Kun temppu on kerran onnistunut äärioikeistoa vastaan, niin miksei saman voisi tehdä myös vasemmistolle? Siltä varalta, että vasemmiston suosio kasvaisi liikaa, oikeistoliberaalit ovat alkaneet pystyttää arvomuuria, jota vasten vasemmiston toimet ja sanomiset näyttävät nyt vuorostaan epäilyttäviltä. Kun pahimmat vastustajat saadaan näyttämään liian vastenmielisiltä kumppaneilta, samalla myös nykyisten vallanpitäjien politiikkaan tympääntyneiden on pakko sopeutua siihen kaikesta huolimatta.

Vasemmiston syyttäminen juutalaisvastaisuudesta on alkanut nostaa päätään samaan aikaan Ranskassa, Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Kun kohde on valittu ja tiedetään, minkä poliittisen suuntauksen maine ja kunnia halutaan viedä, tarvitsee vain kaivaa esiin kyseistä suuntausta edustavan henkilön (esimerkiksi Britannian työväenpuolueella on yli 500 000 jäsentä) Facebookissa tai Twitterissä julkaisema kömpelö, liioitteleva tai sopimaton lausunto – ja media hoitaa loput. Jos vastapuolen edustaja kritisoi oligarkiaa, mediaa tai pankkeja, hänet on mahdollista murskata panemalla hänen suuhunsa mitä kummallisimpia anti­semitistisiä houreita, jotka kuitenkin ovat hänelle täysin vieraita – esimerkiksi että demokratia, journalismi ja rahoitusala ovat juutalaisten palveluksessa.

Tästä se lähtee. ”Jos [Jeremy] Corbynista tulisi pääministeri, olisi mahdollista sanoa, että Euroopassa on ensimmäistä kertaa antisemitisti valtion johdossa sitten Hitlerin.” Näin on väittänyt ranskalainen akateemikko Alain Finkielkraut.1 Yhdysvalloissa tilanne on yhtä uhkaava, sillä presidentti Donald Trumpin mukaan useampien vasemmistoehdokkaiden valitseminen kongressiin ”on tehnyt demokraattisesta puolueesta ­Israelin vastaisen ja juutalaisvastaisen puolueen”. Hän on lisännyt vielä, että ”demokraatit vihaavat juutalaisia”.

Ranskassa myös Bernard-Henri Lévy on onnistunut vertaamaan La France Insoumise -puolueen parlamenttiedustajaa François Ruffinia samaan aikaan tunnetun antisemitistisen Les Décombres -pamfletin kirjoittajaan Lucien Rebatet’hen, Vichyn hallituksen juutalaiskysymyksistä vastanneeseen pääkomissaariin Xavier Vallat’han ja Ranskan vapautuksen yhteydessä teloitettuun yhteistoimintamieheen Robert Brasillachiin. ­Medioiden lempitarinaniskijä Lévy on myös ollut havaitsevinaan Ruffinissa ”tietoista tai luihua hengenheimolaisuutta ­Gringoire-lehdessä julkaistun proosan kanssa”.2 Gringoire oli sotien välisenä aikana ilmestynyt lehti, joka tihkui juutalais­vihaa. Yksi sen kuuluisimmista parjauskampanjoista johti erään Kansanrintamaa edustaneen ministerin itsemurhaan.

Antisemitistit ovat murhanneet juutalaisia niin Ranskassa kuin Yhdysvalloissa. Tällaisia tragedioita ei pitäisi antaa ideo­logiseksi aseeksi sen enempää Trumpille, Israelin hallitukselle kuin asioita vääristeleville intellektuelleille. Jos turvaverkkoja on pakko pystyttää, suojatkoot ne meitä ennemmin niiltä, jotka panevat vastapuolen suuhun törkeyksiä hyvin tietäen, että nämä ovat niihin syyttömiä.

1 ”Alain Finkielkraut: ’Ich bin kein Opfer’”, Die Zeit, Hampuri, 21.2.2019.

2 Bernard-Henri Lévy, ”Il faut franchir le ’point Godwin’”, Le Point, Pariisi, 7.3.2019.

LMD 4/19

Serge Halimi on Le Monde diplomatiquen päätoimittaja. Suom. Kirsi Kinnunen.

Kiinnostava juttu, eikö vain?

Le Monde diplomatique:
reportaaseja ja analyyseja kaikkialta maailmasta.
Tilaa Diplo printtinä ja diginä täältä!

VOX ja Lega haluavat naiset kyykkyyn