Korruption vastainen mielenosoitus Guatemalan pääkaupungissa 25. huhtikuuta 2015. Guatemalassa yhdeksää ex-presidenttiä syytetään korruptiosta tai uhataan vankilatuomiolla. Kuva: Makenso

Guatemala korruption kynsissä

CLÉMENT DETRY

Guatemalan onnistumiset taistelussa korruptiota vastaan jäivät monilta huomaamatta – mutta eivät presidentti James Ernesto Moralesilta. Hän on häätänyt maasta YK:n kansainvälisen komission, jonka avulla menestys on saavutettu. Toimintaa on epäilemättä vauhdittanut se, että presidentinvaalit ovat tulossa pian, 16. kesäkuuta 2019.

Ketsaali on Guatemalan kansallislintu ja Guatemalan valuutan nimi. Aikoinaan linnun sulkia käytettiin rahana. Kuva: D. Hatcher.

Kolme Keski-Amerikan parlamentin (Parlacen) salvadorilaisedustajaa ajoi keskellä yötä 19. helmikuuta 2007 Guatemalan suuntaan ylellisellä citymaasturilla. Piilossa salalokerossa heillä oli kaksi suurta urheilukassia. Parikymmentä kilometriä maiden välisen rajan ylittämisen jälkeen poliisiyksikkö pysäytti Eduardo d’Aubuissonin, William Pichinten, José Ramón Gonzálezin ja heidän kuljettajansa. Heidät vietiin El Jocotillon kylän lähistölle. Seuraavana päivänä neljän miehen edelleen savuavat jäännökset löydettiin palaneesta autostaan.

Ruumiinavaus paljasti lukuisia luotien aiheuttamia haavoja. Myöhemmin selvisi, että kolmella parlamenttiedustajalla oli mukanaan kaksikymmentä kiloa kokaiinia ja viisi miljoonaa dollaria käteistä. Heidän murhaajansa, neljä poliisia, pidätettiin kolme päivää myöhemmin ja surmattiin ennen oikeudenkäyntiä. Myös Victor Rivera, sisäministeriön korkea virkamies, jonka epäillään vastanneen operaatiosta, kuoli pari kuukautta myöhemmin.

Tällainen olisi voinut jäädä huomaamattakin väkivallan ja korruption riivaamassa Guatemalassa, jossa yhdeksää ex-presidenttiä vastaan esitetään syytöksiä, käydään oikeutta tai uhataan vankilatuomiolla. Tapaus ei kuitenkaan unohtunut, koska vuonna 2007 oli valtion ja Yhdistyneiden kansakuntien solmiman sopimuksen nojalla perustettu Guatemalan kansainvälinen rankaisematta jättämisen vastainen komitea (CICIG). Sen päämääränä on ”tukea, vahvistaa ja voimistaa instituutioita – – joiden vastuulla ovat tutkimukset ja oikeustoimet, jotka koskevat rikkeitä, joihin laittomat elimet ja salaiset turvallisuuskoneistot [CIAC, Cuerpos Illegales y Aparatos Clandestinos de Seguridad] ovat saattaneet syyllistyä”.1 Kolmekymmentäkuusi vuotta jatkuneen aseellisen konfliktin (1960–1996) hävittämän maan institutionaalinen heikkous helpottaa rankaisematta jäämistä, puhutaan sitten menneisyyden rikkomuksista tai nykyrikollisuudesta.

CICIG tutki Parlacen-juttua kahdeksan vuoden ajan, jotta Guatemalan oikeuslaitoksella olisi tarvittavat perusteet yhdeksää laitonta teloitusta koskevaan oikeudenkäyntiin. Se oli vain yksi ensimmäisistä käynnistetyistä oikeusjutuista: yhdessätoista vuodessa niitä tuli kahdeksankymmentä. Eräässä haastattelussa2 ­CICIG:n komissaari, kolumbialainen juristi ja diplomaatti Iván Velásquez Gómez, sanoo, että salaisten turvallisuuskoneistojen (CIAC) toimintaan osallistui kolmesataa tuomittua politiikan huipulta ja liikemaailmasta.

Komissio joutuu kuitenkin lähtemään maasta. Vuonna ٢٠١٥ valitun presidentti James Ernesto Moralesin hallitus on määrännyt sen lähtemään ennen kuin sen mandaatti päättyy ensi syyskuussa. Määräys ei estä komissiota jatkamasta hänen vuoden 2015 vaalikampanjansa rahoitusta koskevia tutkimuksia, mutta se hillitsee tutkimusten vaikutusta, sillä korkeimman vaalilautakunnan (TSE) keinot ovat vähissä. Jutun valaiseminen olisi muuttanut tilanteen ensi kesäkuun kuudennentoista presidentin- ja parlamenttivaalien kampanjassa, sillä se olisi kääntänyt huomion yhteen suurimmista heikkouksista, jonka vuoksi Guatemalan valtio on viime vuosina joutunutkin rikollisten haltuun: laittomaan vaalirahoitukseen.

Sotilashenkilöiden uusi toimenkuva

Politiikantutkija ja entinen ulkoministeri Edgar Gutiérrez selittää: ”CIAC-ryhmät, joista aseellista konfliktia seuranneina vuosina puhuttiin, olivat entisten sotilashenkilöiden aseistautuneita ryhmiä, jotka levittivät kauhua tarkoituksenaan estää perustamasta tehokasta väliaikaista oikeutta sotarikosten uhreille.” Koska demokratiaan siirtyminen uhkasi heitä, he vastasivat teloituksilla – usein teloittamalla johtajia järjestöistä, jotka toimivat sen puolesta, ettei demokratian paluu saisi maata menettämään muistiaan. Niin kävi esimerkiksi Juan José Gerardi Conederalle, joka johti hiippakuntien välistä historiallisen muistin palauttamisen (REMHI) hanketta. Hänet murhattiin 1998.

”Upseerit, jotka olivat lähellä siirtymäkauden ensimmäistä presidenttiä [1996–2000] Álvaro Arzúa, eivät kuitenkaan tyytyneet vuodattamaan ihmisoikeus­aktivistien verta. Heitä ajoi suurempi kunnianhimo: valtion ja talouden hallitseminen”, jatkaa Gutiérrez.

”Useimmat sotilasdiktatuurin tiedustelu-upseerit soluttautuivat vuosien varrella valtion lähelle tai sisälle järjestäytyneen rikollisuuden edustajina.”

Parlacen-juttua koskevissa päätelmissään CICIG korostaa, että rikokset suunnitteli ja toteutti ”salainen kompleksi, joka toimii poliisiviranomaisten ja vankilajärjestelmän sisällä”. Organisaatiosta hyötyivät muun muassa monet johtavat turvallisuusvirkamiehet, jotka nykyisin ovat vankilassa tai pakosalla: entinen rikospoliisin johtaja Victor Hugo Soto Diéguez, entinen sisäministeri Carlos Vielmann, entinen kansallisen siviilipoliisin (PCN) johtaja Erwin Sperisen ja entinen Jutiapan maakunnan parlamenttiedustaja Manuel de Jesús Castillo.

Kolumbian tilannetta tutkinut politiikantutkija ja kansainvälinen neuvonantaja Luis Jorge Garay Salamanca on esittänyt ajatuksen ”valtion valtaamisesta lyhyessä ajassa”.3 Guatemalaa koskevan muistion kirjoittanut tutkija Ian H. Tisdale puolestaan soveltaa ilmiöön CIAC-ryhmien muuttumista mafiaksi: ”Tehtävä on muuttunut – poliittisista teloituksista on siirrytty kilpailevien rikollisten teloituksiin – mutta metodi on pysynyt samana.”4

1990-luvulla tuli selväksi, että Guatemalan korruptio oli muuttunut rakenteelliseksi. Se sai Yhdysvaltojen ulkoministeriön pelkäämään ”demokraattisen vakauden romahdusta”5, kun huumekauppa maassa lisääntyi. Vuonna 2002 Yhdysvaltojen varaulkoministeri Otto J. Reich tuomitsi ”eräiden huumekaupan edustajien” ja Guatemalan ”valtion korkeimpien tasojen” salaliiton.6 Vain harvat tarkkailijat kuitenkaan olivat niin pessimistisiä, että he olisivat ennakoineet tilanteen pahenevan. Mutta sitten vuoden 2015 skandaali aiheutti ennennäkemättömän laajoja mielenosoituksia sekä istuvan presidentin Otto Pérez Molinan (2012–2015) pidättämisen.

Skandaali koski järjestelmällisiä tullipetoksia, joita Pérez Molinan isänmaallinen puolue (PP) oli ryhtynyt tekemään jo kauan ennen tämän nousua valtaan ja joilla se oli rahoittanut hänen vaalikampanjansa vuosina 2007 ja 2011. La Linea -nimellä tunnettu tapaus – joka maksoi Guatemalan veronmaksajille 280 000 euroa vastaavan summan viikossa – osoittaa, miten helposti huumekaupan lähellä olevat sotilaallis-mafiamaiset rakenteet organisoituvat poliittisiksi vaikuttajiksi ja ottavat valtion merkittävimmät asemat haltuunsa.

Guatemalan demokraattisen siirtymän poliittinen näyttämö antoi kenraali Pérez Molinalle ihanteellisen investointitilaisuuden pääomalle, jota hän oli nuoruudessaan kerännyt. Ensin hän oli johtanut vastavallankumouksellisia La Cofradia- ja El Sindicato -ryhmiä, jotka tosiasiallisesti hallitsivat suurinta osaa maan tulleista 1970-luvulla. Sitten hän oli ollut mukana ”Moreno-verkostossa”. Se sai nimensä entiseltä salvadorilaiselta sotilashenkilöltä ja huumekauppiaalta Alfredo Moreno Molinalta, joka väärensi suurimittaisesti tullien verotietoja 1990-luvulla.

Kun PP nousi valtaan, sen salaisten osakkaiden verkosto ei ainoastaan anastanut itselleen 450:tä julkista hankintaa vaan myös ja ennen kaikkea määräsi useiden suurten hallinnonhaarojen prioriteeteista – kuten Alejandro Sinibaldin (2012–2014) viestintä-, infrastruktuuri- ja asuntoministeriön. Niin se pystyi säätämään ohjelmia, hankkeita ja rahoitusjärjestelyjen aikarajoja, joiden avulla voitiin optimoida julkisen rahan jakaminen yrityksille, joilla oli yhteyksiä Sinibaldiin. Se oli ihanteellinen keino moninkertaistaa jälkikäteen maksettavat komissiot Pérez Molinan, varapresidentti Roxana Baldettin ja muiden verkostolle.

Siksi ”valtion valtaamista” koskevan jutun tutkimukset entisen presidenttikaksikon ympärillä käynnistettiin uudelleen vuonna 2016. Liikkeellepanijana oli parivaljakko, jonka muodostavat Velásquez Gómez ja Thelma Aldana, entinen yleinen syyttäjä ja tämän vuoden presidenttivaaliehdokas. CICIG:n verkkosivulla lukee näin: ”Päättelimme, ettei ongelmana ole niinkään hallitus, jonka jäsenet syyllistyvät korruptioon yksittäistapauksissa, vaan mafiaa muistuttava rikollinen järjestelmä, joka on saanut valtion haltuunsa vaaliuurnien avulla ja jonka tärkeimmät johtajat olivat Otto Pérez Molina ja Roxana Baldetti.”

Hallitus ei järkähdä

CICIG arvioi kuitenkin, ettei sen oikeudellinen tehokkuus riitä estämään sotilaallis-mafiamaisen alamaailman ikuista paluuta vaaleissa. Vaaleissa kilpasilla on laaja kirjo franchise-puolueita, usein katoavaisia, ideologisesti heikkoja ja rahoitukseltaan epäilyttäviä poliittisia yhteenliittymiä. Vuonna 2015 julkaistu raportti7 osoittaa, että yli puolet rahoituksesta vuosien 2011 ja 2015 vaalikampanjoissa oli laittomia tai tulivat rikollisjärjestöiltä.

TSE:n ja CICIG:n yhteistutkimus paljastaa, että Moralesin puolueelta Frente de Convergencia Nacionalilta (FCN) jäi vuoden 2015 kampanjassa ilmoittamatta verotukseen yhteensä noin 900 000 dollaria. Tämä ei ole yllätys, sillä Acción Ciudadana -kansalaisjärjestön vuoden 2012 raportin mukaan Guatemalan vaalikampanjat kuuluvat Latinalaisen Amerikan kalleimpiin.8 Jakamalla puolueiden käyttämän rahan äänestäjien määrällä analyytikot laskivat, että vuoden 2011 vaaleissa kulut ovat noin 10 dollaria äänestäjää kohti – Yhdysvalloissa vastaava luku on 12 dollaria ja Meksikossa 25 (BBC, 4.11.2016). Meksiko on Latinalaisen Amerikan toiseksi suurin talousmahti, jossa tapahtuvaa massiivista äänten ostamista El País -lehti kutsuu ”julkiseksi salaisuudeksi”.9

Aiheuttiko CICIG:n ryhtyminen oikeustoimiin sen, että korruptoituneet päättivät yhteisellä sopimuksella häätää sen maasta? Epäilemättä. Mutta muillakin tekijöillä on painonsa. Olihan Pérez Molina yhtä voimakas kuin seuraajansa Morales. CICIG:n mandaatti olisi epäilemättä jo päättynyt, jos Yhdysvaltojen presidentin Barack Obaman hallinto, YK:n komission tärkein ulkoinen poliittinen ja taloudellinen tukija, ei olisi puuttunut asioihin ja vaatinut sen uusimista. Donald Trump ei kuitenkaan vastusta CICIG:n uhraamista Guatemalan geopoliittisen linjan tieltä. Onhan varsin selvää, mikä sai Moralesin hallituksen siirtämään Israelin suurlähetystönsä Tel Avivista Jerusalemiin ja korostamaan diplomaattista ja kaupallista sitoutumistaan Taiwaniin Pekingin kustannuksella.

Marraskuussa 2018 uutissivusto Nómadan tutkimus paljasti, että presidentti Moralesia lähellä oleva poliitikkojen ja liikemiesten ryhmä oli maksanut washingtonilaisen lobbausyrityksen palveluista.10 Ryhmän päämääränä on, että Trump ei tuomitsisi Moralesin toimia CICIG:tä vastaan ja että hän sietäisi CICIG:n komissaarille Velásquezille langetettua oleskelukieltoa: viime syyskuusta lähtien tämä on joutunut johtamaan komissiota New Yorkista. YK:n pääsihteeri António Guterres katsoo kiellon rikkovan valtakirjaa, joka sitoo kumpaakin osapuolta syyskuun ensimmäiseen 2019 saakka.11 Myös Guatemalan perustuslakituomioistuin kumosi kiellon, mutta hallitus ei suostunut perääntymään.

1 ”Acuerdo entre la Organización de Naciones unidas y el gobierno de Guatemala relativo al establecimiento de una Comision international contra la impunidad en Guatemala (Cicig)”, www.cicig.org

2 Gerardo Lissardy, ”Iván Velásquez, comisionado de la Cicig: en Guatemala ’hay una ruptura del Estado de derecho’”, BBC News Mundo, New York, 23.1.2019.

3 Luis Jorge Garay Salamanca, Eduardo Salcedo-Albarán, Isaac de Léon-Beltrán & Bernardo Guerrero, ”La captura y reconfiguración cooptada del Estado en Colombia”, Fundación Método, Fundación Avina & Transparencia por Colombia, Bogotá, syyskuu 2008.

4 Ian Hadley Tisdale, ”The three headed beast: A look into the evolution of the Guatemalan captura de estado, and the anticorruption efforts of the Cicig”, Arizonan yliopisto, marraskuu 2018.

5 Otto J. Reich, ”Threats to democratic stability in the Dominican Republic and Guatemala”, kongressin kansainvälisten suhetden komitealle, Washington, DC, 10.10.2002.

6 Sama.

7 ”Financiamento de la politica en Guatemala”, Cicig, Guatemala, 16.7.2015.

8 ”?Cuánto costó la campaña electoral? Analisis del gasto yl rendición de cuentas de los partidos politicos en el proceso electoral Guatemala, 2011”. Acción Ciudadana, Guatemala, helmikuu 2012.

9 Sindy Nanclares, ”La compra de votos, un secreto a voces en Mexico”, El País, Madrid, 1.7.2018.

10 Jody Garcia, ”Jimmy, Baldizón y estos megaempresarios organizaron el lobby contra Todd y la Cicig (parte 1)”, Nómada, 11.10.2018.

11 ”Iván Velásquez decidirá nueva organización de Cicig, segúnm la ONU”, EFE, Mexico, 9.1.2019.

LMD 4/2019

Suom. Tapani Kilpeläinen

Kiinnostava juttu, eikö vain?

Le Monde diplomatique:
reportaaseja ja analyyseja kaikkialta maailmasta.
Tilaa Diplo printtinä ja diginä täältä!

Argentiina: maatalouden ja teollisuuden ikuinen ristiriita
Vitsien aika on ohi – elokuvabloggari BadComedian taistelee nyt eläkeuudistusta vastaan