Kiinan ”yhteiselo” koettelee uiguureja

RÉMI CASTETS

Vaikka on vaikea arvioida, moniko uiguuri on vangittu tai pantu uudelleenkoulutusleirille – puhutaan miljoonasta – on varmaa, että Xinjiangin muslimeja tarkkailee ennennäkemätön valvontajärjestelmä. Heitä ei suinkaan rangaista siitä, mitä he ovat tehneet, vaan siitä, mitä he saattaisivat tehdä. Xi Jinping on tehnyt sorto- ja kiinalaistamispolitiikasta turvallisuusihanteen.


Kuva: Travelingmipo

Mitä tapahtuu Xinjiangin maakunnassa Kiinan äärimmäisessä länsiosassa? Human Rights Watch kertoi syyskuussa 2018 poikkeuksellisen laajoista ihmisoikeusrikkomuksista, joiden uhriksi ovat joutuneet uiguurit – turkkilaista kieltä puhuva ja islaminuskoinen väestö – samoin kuin kazakit ja uzbekit.1 Kiinan viranomaiset kiistävät tämän ja puhuvat taistelusta ”radikalismia” tai ”terrorismia” vastaan. Heidän mukaansa näitä ilmiöitä ruokkivat uiguurien maanapaossa elävä oppositio. Islaminuskoiset maat puolestaan ovat täysin hiljaa.

Varmaa on, että ”koulutuksella muutokseen” -suunnitelmaa, joka otettiin käyttöön 1990-luvulla Falun Gong -lahkon kannattajien ”uudelleenkouluttamiseksi”, on Xinjiangissa sovellettu ja laajennettu kaikkiin muslimivähemmistön edustajiin, joiden lojaalius hallinnolle herättää vähänkään epäilyksiä. Koska virallisia lukuja ei ole, on mahdoton sanoa tarkasti, moniako ilmiö koskee. Tutkija Adrian Zenz tukeutuu arviossaan vankilarakennusten rakennus- tai laajennusmarkkinoihin. Hänen mukaansa yli 10 prosenttia uiguuriväestöstä eli miljoona ihmistä on joko joutunut aiemmin suunnitelman piiriin tai on nyt vankilassa.2

Toisin kuin työleireillä (laogai), täällä epäillyt eivät pääse oikeuden eteen ja heitä voidaan pitää vangittuna toistaiseksi. Zenzin tutkimukset ja ihmisoikeusjärjestöjen raportit osoittavat, että sortomekanismilla on monta tasoa: osa uudelleenkoulutustunneista on avoimia tilaisuuksia, mutta on myös suljettuja keskuksia, joissa pidetään rautaista kuria. Protestiajatusten patologisoimiseen yhdistettynä nämä suunnitelmat pyrkivät ”pyyhkimään pois ideologiset virukset” ja kohtelemaan yksilöitä sen mukaan, miten vastentahtoisia nämä ovat.

Strateginen energiakeskus

YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto pyysi virallisesti päästä tarkastamaan tilanteen. Kiinan viranomaiset myönsivät rakennusten olemassaolon, mutta sanoivat, että ne on tarkoitettu yhtä aikaa patrioottiseen kasvatukseen sekä ammattikoulutukseen, jonka tarkoitus on auttaa vähemmistöjä integroitumaan yhteiskuntaan. Ne, jotka eivät osaa mandariinikiinaa sujuvasti, saavat kielikursseja patrioottisen kasvatuksen, ns. itsekritiikin ja kuulustelujen ohella. Ulkomaiden viestinten reportaasit niistä, jotka ovat vapautumisensa jälkeen paenneet maasta, maalaavat synkemmän kuvan kuin Kiinan viestimet. Maanpakolaiset kuvaavat joskus erittäin kovia pidätysoloja, voimakasta painostusta, jopa psykologista tai fyysistä kidutusta. Turkin hallitus epäröi pitkään reaalipolitiikan ja uiguurisolidaarisuuden välillä, mutta helmikuun puolivälissä se lopulta julkaisi vastalauseen.

Xinjiangia ovat sen historian aikana usein ravistelleet väkivaltaiset purkaukset, joihin on aina vastattu uusilla sortotoimilla. Kiinan viranomaiset eivät näytä pääsevän eroon noidankehästä.

Korkeiden, vuoristen tasankojen ympäröimä alue oli pitkään silkkitien keskeinen risteysalue. Ajanlaskumme ensimmäisen vuosituhannen alkaessa se sai kokea kiinalaishallinnan kausia Han-, Sui- ja Tang-dynastioiden aikana.3

Kun portugalilaiset olivat kiertäneet Afrikan, maareitit hylättiin vähitellen meriteiden hyväksi. Näille erämaan keitaille se merkitsi pitkän rappion alkua. Kun Qing-dynastia (1644–1912) 1700-luvun puolivälissä valloitti nämä alueet, jotka olivat kääntyneet islamiin ٩٠٠- ja ١٦٠٠-lukujen välillä, ne olivat jo menettäneet keskeisyytensä. Kiinan sulkeutuneisuus, alueen eristyneisyys ja sitten Kiinan ja Neuvostoliiton konflikti tekivät siitä lopulta Kiinan silmissä strategisen umpikujan.

Xinjiang, yksi Kiinan köyhimmistä alueista, yksi maan köyhimmistä, sai kuitenkin kokea uuden nousukauden, kun se sai alueellisen ja kansainvälisen merkityksensä takaisin. Sen jälkeen, kun Mao Zedong sijoitti sinne joukkoja 1949, se yhdistettiin muuhun Kiinaan julkisilla investoinneilla, joita tehtiin paljon 2000-luvun vaihteessa ”suuren lännen kehityspolitiikan” myötä. Politiikka toi mukanaan valtavan määrän han-kiinalaisia, enemmistöväestöä. Jo 1950–1960-luvuilla syntyi uusia kaupunkeja alueen pohjoisosiin, ja seuraavina vuosikymmeninä etelän vanhojen keitaiden kasvot muotoiltiin uusiksi.

Nykyisin Xinjiangin yhdistää muuhun Kiinaan laadukas maantieverkosto ja rautatieverkko, jolla kulkee erikoispikajunia. Valtionyritysten ja Xinjiangin tuotanto- ja rakennuskomennuskunnan tuotantoyksiköiden ansiosta4 alue on erikoistunut kaivostoimintaan ja maataloustuotantoon (puuvillaa, tomaatteja ja muita hedelmiä).

Kolme kertaa Ranskan kokoinen alue on muuttunut strategiseksi energiakeskukseksi – siellä on neljännes maan hiilivedyistä ja 38 prosenttia hiilivaroista. Kiina toivoo vähentävänsä riippuvuuttaan maahantuonnista, joten kiinalaisyritykset saavat sieltä kuudenneksen kansallisesta öljyntuotannosta ja melkein neljänneksen maakaasusta. Öljy- ja kaasuputket kytkevät alueen keskus- ja rannikkoalueisiin. Niitä rakennettiin nopeasti 1990–2000-luvuilla ohjaamaan hiilivetyvirtoja, jotka ruokkivat Kiinan kasvua. Sen jälkeen viranomaiset ovat panostaneet nestehiilen infrastruktuuriin sekä tuuli-, aurinko- ja vesivoimaan.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, kun presidentti Xi Jinping aloitti uusien ”silkkiteiden” hankkeen (Belt and Road Initiative, BRI), Keski-Aasian alueen avautuminen on tehnyt Xinjiangista keskeisen osan strategiaa, jolla Kiina levittää valtapiiriään Aasiaan. Maakunnan naapurissa on Pakistan, Afganistan ja ex-neuvostovaltioita, ja se on rautateiden, maanteiden ja energiankuljetuksen solmukohta. Peking tukeutuu näihin väyliin varmistaakseen energiahuoltonsa ja taloudellisen loistonsa aina Eurooppaan saakka. Lähialueiden vakaus on hallinnolle elintärkeää. Se ajattelee, että jos se ei pidä lähialueita ruodussa, niille saattaa kehittyä islamismia tai liian voimakasta yhdysvaltalaisvaikutusta.

Vaikka Kiinan valtio on vähitellen voimistanut suvereenisuuttaan alueella, muisto kapinoista, jotka johtivat lyhyisiin itsenäisyysvaiheisiin5, mellakoista ja hiljattain lisääntyneistä väkivaltaisista iskuista, jopa terroriteoista, herättävät siinä levottomuutta. Tätä Keski-Aasian aluetta hallitsevat turkkilaisten kielten puhujat, ja ennen länsimaiset maantieteilijät kutsuivatkin sitä ”Itä-Turkestaniksi” tai ”Kiinan Turkestaniksi”. Alue on ainutkertainen ja sen epävakaus on aina huolestuttanut Kiinan keisareita. Kun Qingit tahtoivat tehdä siitä ”uuden rajansa” (Xinjiang mandariinikiinaksi), suufilaiseen teokratiaan nostalgisesti suhtautuneet piirit, jotka olivat siihen saakka olleet auktoriteettiasemassa, tekivät islamin puolustamisesta keinon mobilisoida ihmiset ei-­islamilaista kiinalais-mantšulaista valtaa vastaan. 1900-luvun alussa erottuivat yhtäältä kazakki- ja kirgiisipaimentolaisten hallitsemat alueet pohjoisessa ja Pamirin tasangolla ja toisaalta paikallaan asuvien uiguurien kansoittamat keitaat etelässä ja idässä.

Keisarikunnan romahtamisen jälkeen 1912 Kiinan toisiaan seuranneet sotaherrat kohtasivat ennennäkemättömän auto­nomiaa ajaneen tai itsenäisyysmielisen opposition. Siihen kuului uuden sukupolven aktivisteja, oikealla panturkkilainen liike ja vasemmalla kommunistit, joita Neuvostoliitto elätti ja tuki 1940-luvun loppuun saakka. Maon ja kommunistien voitto vuonna 1949 ja sitten kulttuurivallankumousta (1966–1976) edeltänyt ja sen aikana jatkunut sortopolitiikka tekivät lopun näistä verkostoista.

Vuoden 1989 käänne

Kun 1980-luvulla valtaan nousi Kiinan kommunistipuolueen uudistusmielinen siipi, sekä puolue että hallinto pestasivat vähemmistöjen edustajia yrittääkseen saada heidät mukaan valtiokoneistoon. Kulttuuri ja uskonto vapautuivat, ja ”anti­kolonialistinen” nationalistinen aktivismi6 heräsi eloon kampuksilla ja uiguurien intellektuellipiireissä. Osa yhteiskunnasta kääntyi taas islamia kohti. Etelässä rakennettiin uudelleen madrasojen verkosto ja perustettiin talip-piirejä eli uskonnon opiskelupiirejä. Jotkut vaativat sosiaalisten normien islamistamista, jopa itsenäisen islamilaisen valtion perustamista. Siitä todistaa kapinayritys Barinissa 1990.7 Taustalla oli muutamaa kuukautta aiemmin perustettu verkosto eli Itä-Turkestanin islamilainen puolue.

Vuosina 1985, 1988 ja 1989 Ürümqissa ja muilla keitailla järjestetyissä mielenosoituksissa tuomittiin demografinen kolonisointi, sortotoimet ja etninen epätasa-arvoisuus sekä poliittisen autonomian puute. Mielenosoituksia vetivät opiskelijajärjestöt, joskus uskonnollisten piirien rinnalla, mutta ne rappeutuivat hallituksen rakennusten kivittämiseksi toukokuussa 1989. Tiibetiä ravistelivat maaliskuun voimakkaat mellakat ja Pekingiä Tiananmenin aukion kesäkuiset tapahtumat, joten puolue pelkäsi, että tilanne Xinjiangissa riistäytyy lopulta sen käsistä. Lisäksi Neuvostoliiton hajoaminen avasi itsenäisyyden monille uiguurien serkuille, turkinsukuisia kieliä puhuville kansoille.

Kommunistipuolueen konservatiivisiiven paluu vei autonomia- ja itsenäisyyspiireiltä kaiken toivon neuvotella alueella harjoitettavasta politiikasta. Puolue, Xinjiangin islamilainen yhdistys (muslimeja edustava verkosto), aluehallinto, uskonnollinen opetus, koulu ja yliopisto otettiin vähitellen puolueen haltuun. Jos kaaderit eivät olleet tarpeeksi tottelevaisia, jos he olivat liian uskonnollisia tai liian suvaitsevaisia autonomialiikettä tai separatismia kohtaan, heidät erotettiin tai heitä jopa rangaistiin.

Yhteiskunnan kontrolli alkoi vähitellen tiukentua. Paetakseen pidätyksiä sitoutuneimmat nationalistiaktivistit liittyvät Keski-Aasian, Turkin ja lännen uiguuridiasporaan, joka ennen oli kommunistimyönteinen tai panturkkilainen. Heidän tarkoituksensa oli paikallisorganisaatioiden avulla jatkaa taistelua ihmisoikeuksien puolesta Tiibetin mallin mukaan. Väkivallaton strategia voitti nationalistien piirissä lopullisesti vuonna 2004, kun heidän organisaationsa yhdistyivät maailman uiguurikongressiksi Washingtonissa.

Xinjiangissa jännitys lisääntyi sorron laajenemisen myötä. Uupuneet uiguurimassat lähtivät kadulle Hotanissa 1995, Yiningissä 1997 ja muualla. Kun etelän islamistilaiset koulut, madrasat, oli purettu, osa islamilaisnationalistisista piireistä ajatteli, että puolue oli nyt sodassa islamia ja uiguurien islamilaista identiteettiä vastaan. Talipit samoin kuin eräät nationalistisolut painuivat maan alle. He järjestivät pienryhmiä, joiden toiminta oli väkivaltaista, jopa terrorismia. Vuosina 1990–2001 Kiinan viranomaisten mukaan ”200 terroristiteossa sai surmansa 162 ihmistä”.8 Vähitellen nämä pienryhmät kuitenkin purettiin.

Maaliskuussa 1996 kommunistipuolue julkaisi listan ankaria direktiivejä, joiden tarkoituksena oli pyyhkiä pois mahdollinen kumoustoiminta.9 Seurasi useita ”Lyödään kovaa” -kampanjoita, jotka johtivat patrioottisen kasvatuksen istuntoihin, loputtomaan määrään kumoustoimintaa koskevia lakitekstejä sekä merkittäviin pidätysaaltoihin. Samassa dokumentissa korostettiin, että on välttämätöntä rohkaista han-kiinalaisten virtaa tuotanto- ja rakennuskomennuskuntaan. Tarkoituksena oli rajoittaa moskeijoiden rakentamista tiukasti, nimittää pyhäköihin ja uskonnollisiin organisaa­tioihin vastuuhenkilöt, jotka rakastavat ”äiti-Kiinaa”, rekisteröidä kaikki, joille on annettu opetusta luvattomassa uskonnollisessa koulussa, ja ryhtyä ”koviin toimiin”, jotta uskonto ei vaikuttaisi yhteiskunnallisiin ja poliittisiin asioihin.10 Amnesty International arvioi, että tammikuun 1997 ja huhtikuun 1999 välillä teloitettiin ainakin 190 ihmistä.11

Yli 300 terrorismin uhria vuonna 2014

Pakistaniin ja Afganistaniin siirtyneitä islamistinationalisteja alkoi juuri tällä kaudella pitää yhteyttä komentaja Jalalouddin Haqqanin talibanverkostoihin. Ryhmällä, jota Peking kutsuu Itä-Turkestanin islamilaiseksi liikkeeksi (ETIM), oli vaikeuksia saada hiljattain alueelle uudelleen levittäytyneiden al-Qaidan runsaiden verkostojen huomio. Koska sen keinot olivat vähäiset, sillä oli vaikeuksia levittäytyä Xinjiangiin, jossa nukkuvat verkostot oli pitkälti tuhottu. Käyttämällä hyväkseen 9/11-hyökkäysten jälkeisestä tilannetta ja sitä, että yhdysvaltalaisjoukot vangitsivat osan ETIM:sta Afganistanin operaatiossaan, Kiinan viranomaiset kehittivät ”kolmen vitsauksen” (sangu shili) retoriikan: terrorismi, (etninen) separatismi ja uskonnollinen ekstremismi. Näin he samastivat nationalistiset demokraattiset piirit, väkivallattomat autonomistit, islamin arvoja sosiaalisesti ja poliittisesti kannattavat ihmiset sekä ETIM:n jihadistit ja laajemmin kaikki protestiliikkeet.

ETIM:n jäljelle jääneet jihadistit levittäytyivät Waziristaniin, ottivat nimekseen Turkestanin islamilainen puolue (TIP) ja tulivat osaksi al-Qaidan maailmanlaajuista verkostoa. He käyttivät sosiaalista mediaa kiihottaakseen väkivaltaan, ja vaikka Kiinan tiukka internetvalvonta teki heidän julkaisuistaan vaikeasti saatavia, pitkän rauhallisen kauden jälkeen Xinjiangin eteläosa ja sen pääkaupunki Ürümqi saivat kokea sarjan attentaatteja. Väkivaltaisuudet alkoivat 2008 olympiakisojen lähestyessä ja laajenivat 2009, kun mellakat panivat uiguurit ja han-kiinalaiset vastakkain Ürümqissa12 ja aiheuttivat virallisesti 197 kuolonuhria – kolme neljäsosaa heistä han-kiinalaisia. Alueen ylle laskeutui hiljaisuuden verho. Internet­yhteydet katkaistiin useaksi kuukaudeksi, mutta hyökkäykset lisääntyivät.

Jotkin näistä teoista tuntuvat TIP:n solujen suunnittelemilta, kuten Kašgarin attentaatit 2011, mutta monet, kuten terä­aseilla toteutetut hyökkäykset poliiseja tai tavallisia siviilejä vastaan, vaikuttivat valmistelemattomilta. Niiden takana olivat luultavasti nuoret, jotka olivat vain katsoneet TIP:n tai muiden jihadistiliikkeiden videoita. Monet väkivaltaiset teot järkyttivät Kiinan julkista mielipidettä, ja joskus väkivaltaisuudet jopa ylittivät Xinjiangin rajat: auton ajaminen väkijoukkoon Tiananmenin aukiolla lokakuussa 2013 (5 kuollutta, 2 turistia ja 3 hyökkääjää), puukkohyökkäys Kunmingin asemalla maaliskuussa 2014 (31 kuollutta ja 143 haavoittunutta), toukokuun 2014 hyök­käys eräällä Ürümqin torilla (43 kuollutta ja yli 90 haavoittunutta). Näiden jälkeen seurasi muita, pienempiä attentaatteja, ja 2014 oli musta vuosi: terrorismin uhreja oli yli 300, kun vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä heitä oli ollut vain muutama joka vuosi.

Lähes samalla hetkellä TIP levittäytyi uudelleen Afganistaniin talibanien rinnalle ja ennen kaikkea Syyriaan, missä se pystyi luomaan verkostoja. Kiina muuttui entistä levottomammaksi. TIP:n osuus Syyrian konfliktissa moninkertaisti sen koon ja tuen. Näytettyään kykynsä muiden al-Nusran rintaman osien ja sitten Hayat Tahrir al-Shamin (HTS) rinnalla Syyrian luoteisosassa sillä oli nyt raskasta materiaalia ja se saattoi mobilisoida satoja taistelijoita. Niillä alueilla, joilla se toimii – Pakistanissa, Afganistanissa, Lähi-idässä – TIP merkitsee suurempaa uhkaa Kiinan intresseille kuin Xinjiangissa. Itse asiassa uiguuriyhteiskunta ei tunnu tahtovan pitää kiinni sen jyrkästä islamtulkinnasta, kun taas Xin tahtoma ”suuri teräsmuuri”13 rajoittaa edelleen sen toimintamarginaalia Kiinassa suuresti.

Väestön mitta tuli kuitenkin täyteen, kun pidätykset ja tuomiot (myös kuolemantuomiot) lisääntyivät vuoden 2009 mellakoiden jälkeen. Monien mielestä 1980-luvun kulta-aika oli ohi: silloin yhteisöjen keskinäisille konflikteille löytyi vielä välittäjä. Kauna Pekingiä kohtaan muuttui kaunaksi han-kiinalaisia kohtaan: heitä pidetään ylimielisinä kolonisoijina, jotka pitävät muita toisen luokan kansalaisina, joiden täytyy alistua ja kiinalaistua.

Keskusvallan ehdottama ”yhteiselo” perustuu yhtä aikaa väestölliseen homogenisoitumiseen, kiinalaistamiskulttuuriin sekä siihen, että han-kaaderit kontrolloivat autonomisen alueen instituutioita voimakkaasti. Uiguurikielen täytyy väistyä mandariinikiinan tieltä koulujärjestelmässä, poliisin ja hallinnon valvonta voimistuu lakkaamatta ja han-kiinalaisten muuttoliike jatkuu. Kaikki tämä voimistaa paikallisväestön tunnetta, että se hukkuu kiinalaisiin.14

2010-luvun alussa han-kiinalaisia oli 40 prosenttia alueen 22 miljoonasta asukkaasta (6 prosenttia vuonna 1949) ja uiguureja yli 45 prosenttia (75 prosenttia vuonna 1949). Kun heidän ylivoimainen asemansa hallinnossa ja taloudessa yhdistetään epäluuloisuuteen alkuperäisväestöä kohtaan, huomattava osa uiguureista pysyy yhteiskuntatikkaiden alimmalla puolalla. Toki valtio takaa yli puolet alueen budjetista ja on jo pitkään taannut kaksinumeroisen kasvun massiivisten investointien ansiosta. Siitä huolimatta huonosti koulutetut tai koulutuksestaan huolimatta syrjityt uiguurit eivät juuri pääse hyötymään kasvusta.

Maan uutena vahvana miehenä presidentti Xi on luvannut juuria terrorismin maasta ja määritellyt turvallisuuspolitiikan uudelleen. Terrorismin vastaisen taistelun elimet on uudelleenorganisoitu ja pantu hallituksen tiukempaan valvontaan. Vähemmistöjen ja uskonnollisten asioiden sekä ”edustuksellisiksi” kutsuttujen uskonnollisten yhdistysten valvonta oli ennen hallinnon eri haarojen vastuulla, mutta nyt se on siirtynyt hyvin keskusvaltaiselle puolueen yhtyneen rintaman työosastolle.15

Myös oikeuskoneisto on muotoiltu uudelleen. Jo marraskuussa 2014 Xinjiangin autonomisen alueen kokous oli äänestänyt voimaan lain, jolla uudistetaan alueen uskonnolliset säädökset vuodelta 1994. Tarkoituksena on modernisoida moskeijoiden ja jäljellä olevien uskonnollisen koulujen kontrolli, vaikka niitä valvotaan tarkasti jo nyt.16 Vuonna 2017 käyttöön otettiin uusia toimia ”uskonnollisen ekstremismin” vastaisen taistelun nimissä. Monien muslimien mielestä toimenpiteiden sisältö on tungetteleva: niissä kielletään ”epänormaaliksi” tulkittu parta ja hunnun käyttäminen julkisesti.

Tilanne paheni entisestään, kun paikallisen kommunistipuolueen johtoon nousi 2016 Chen Quanguo, joka oli toiminut samassa tehtävässä Tiibetin autonomisella alueella. Adrian Zenzin mukaan17 turvallisuusbudjetit ovat moninkertaistuneet. Poliisin erikoisjoukkoja ja mellakantorjuntaa on vahvistettu. Rekrytointi kulminoitui kesästä 2016 kesään 2017: silloin poliiseja oli yli 90 000, siis kaksitoista kertaa enemmän kuin vuonna 2009. Tavoitteena oli myös perustaa virkavallan toimipiste jokaiseen kylään. Chen tehosti myös ohjelmaa, jonka hellä nimi on ”ollaan yhtä perhettä”: virkailijat vierailevat säännöllisesti asukkaiden luona, joskus jopa useita päiviä. He pyrkivät tunnistamaan kumoustoiminnan, painostavat luopumaan islamista ja harrastavat patrioottista kasvatusta. Yli miljoonan virkailijan sanotaan olevan mukana hankkeessa, erityisesti etelän maaseudulla.

”Epätavallista” käyttäytymistä tutkitaan

Lisäksi Xinjiangista on tullut valtava koe­alue huipputeknisille valvontavälineille ja turva-alan big datalle.18 Älypuhelimet voidaan tarkastaa milloin tahansa poliisin tarkistuspisteissä ja monissa tarkistuspisteissä maanteiden varsilla. Kasvontunnistusominaisuudella varustettu laaja videovalvontajärjestelmä on parantunut entisestään.19 Useimmat uiguurit ovat joutuneet luovuttamaan passinsa, eikä niillä, jotka toivoivat lähtevänsä maasta, ole enää toivoa päästä ulkomaille.

Pekingin tarkoitus ei enää ole valvoa yhteiskuntaa ja rangaista vikapäitä. Tiedot kerätään Integrated Joint Operations Platform (IJOP) -järjestelmään, joka yhdistetään ”epätavallisen” käyttäytymisen tutkimiseen. Näin pyritään ennakoimaan tilanteita ja luokittelemaan yksilöt heidän lojaaliutensa asteen ja heidän edustamansa turvallisuusriskin mukaan.

Yksi lukuisista tunnistuskriteereistä on oleskelu yhdessä kahdestakymmenestäkuudesta ”riskimaasta”.20 Ulkomaalaisten tai ulkomailla oleskelleiden kanssa keskusteleminen, kielletyn WhatsApp-­sovelluksen lataaminen, parrakkuus, alkoholittomuus, tupakoimattomuus, halal-ruoka, ramadanin viettäminen, sian­lihasta kieltäytyminen tai tahto antaa lapsille kumouksellisina pidettyjä musliminimiä ovat kaikki epäilyttäviä merkkejä.

Nimekkäitä yliopistoihmisiä, taiteilijoita ja jopa kuuluisia urheilijoita on kadonnut. Heidät on luultavasti vangittu tai pantu kotiarestiin. Jo muutaman kuukauden ajan on annettu erittäin kovia tuomioita. Xinjiangin koulutusta valvovan toimiston entinen johtaja ja Xinjiangin yliopiston entinen rehtori tuomittiin kuolemaan ”separatistisista taipumuksista”. Taloustieteilijä ja kirjailija Ilham Tohti, yksi uiguurien intellektuellipiirien viimeisistä kriittisistä hahmoista, pidätettiin ja tuomittiin loppuiäkseen vankilaan 2014.

Kiinan viranomaisten silmissä toimet ovat menestyksekkäitä, sillä heidän mukaansa väkivallanteot ovat vähentyneet jyrkästi. He kehuvat turvallisuusmalliaan, jossa huipputeknologia yhdistyy kulttuurivallankumousta muistuttavaan voimakkaaseen pakkoon ja sortoon. Puolueen paikalliskaaderit, uskonnolliset vaikuttajat, virkamiehet tai intellektuellit, jotka vielä joitain vuosikymmeniä sitten saattoivat korjata väärinkäsitykset ja konfliktit valtion kanssa, joutuvat vaikenemaan. Mutta mykkyyteen pakottava strategia on vaarallinen, sillä Xinjiangin muslimeissa se tuottaa todellista turhautumista.

1 ”’Eradicating ideologial viruses’. China’s campaign of repression against Xinjiang’s Muslims”, Human Rights Watch, New York. 9.9.2018.

2 Adrian Zenz, ”’Thoroughly reforming them towards a healthy heart attitude’: China’s political re-education campaign in Xinjiang”, Central Asian Survey, Abingdon-on-Thames, syyskuu 2018.

3 Han-dynastia kesti vuodesta 207 eKr. vuoteen 220 jKr., Sui 581–618 ja Tang 618–907, mutta dynastioiden valta Xinjiangissa ei välttämättä kestänyt koko niiden kautta.

4 Nämä sotilasjohtoiset prikaatit perustettiin 1954 ja niiden tehtävänä on yhtä aikaa raivata ja turvata rajat.

5 Kašgarian emiirikunta Yacoub Begin johdolla 1866–1878; Hotanin emiirikunta ja sitten Itä-Turkestanin islamilainen turkkilainen tasavalta Kašgariassa 1933–1934; neuvostomyönteinen Itä-Turkestanin hallitus kolmella alueella Xinjiangista pohjoiseen 1944–1949.

6 Dru Gladney, ”Internal colonialism and the Uyghur nationality: Chinese nationalism and its subaltern subjects”, Cahiers d’études sur la Méditerranée orientale et le monde turco-iranien (Cemoti), no. 25, Pariisi, tammi–kesäkuu 1998.

7 Afgaanimallin mukaan järjestäytyneet jihadistit taistelivat yli kahden päivän ajan.

8 ”’East Turkistan’ terrorist forces cannot get away with impunity”, People’s Daily, Information Office of State Council, Peking, 21.1.2002.

9 Ks. ”China: State control of religion, update number 1”, Human Rights Watch, maaliskuu 1998.

10 ”Devastating blows: Religious repression of Uighurs in Xinjiang”, Human Rights Watch, 11.4.2005.

11 ”China: gross violations of human rights in the Xinjiang Uighur autonomous region”, Amnesty International, Lontoo, 31.3.1999.

12 Ks. Martine Bulard, ”Quand la fièvre montait dans le Far West chinois”, LMD 8/2009.

13 Kiinan puolustusinstallaatiota vuorten alla. Ks. Tom Phillips, ”China: Xi Jinping wants ’Great Wall of Steel’ in violence-hit Xinjiang”, The Guardian, Lontoo, 11.3.2017.

14 Gardner Bovingdon, The Uyghurs: Strangers in Their Own Land. Columbia University Press, New York, 2010.

15 Jérôme Doyon, ”Actively guiding religion under Xi Jinping”, Asia Dialogue, 21.6.2018.

16 ”The modern Chinese state and strategies of control over Uyghur Islam”, Central Asian Affairs, vol. 2, no. 3, Washington DC, 2015.

17 Adrian Zenz, ”’Thoroughly reforming them towards a healthy heart attitude’”, sama.

18 Josh Chin & Clément Bürge, ”Twelve days in Xinjiang: How China’s surveillance state overwhelms daily life”, The Wall Street Journal, New York, 19.12.2018.

19 Ks. René Raphaël & Ling Xi, ”Bons et mauvais Chinois”, LMD 1/2019.

20 Afganistan, Algeria, Azerbaidžan, Egypti, Etelä-Sudan, Indonesia, Irak, Iran, Jemen, Kazakstan, Kenia, Kirgisia, Libya, Malesia, Nigeria, Pakistan, Saudi-Arabia, Somalia, Syyria, Tadžikistan, Thaimaa, Turkki, Turkmenistan, Uzbekistan, Venäjä, Yhdistynyt arabiemiirikunta.

LMD 3/2019

Suom. Tapani Kilpeläinen

Kiinnostava juttu, eikö vain?

Le Monde diplomatique:
reportaaseja ja analyyseja kaikkialta maailmasta.
Tilaa Diplo printtinä ja diginä täältä!

Espanjassa vasemmisto voitti mutta äärioikeisto nousi
Kolme päivää, jotka muuttivat Afganistanin kohtalon