Kirja-arviot: virrassa Vietnamin historiaan

Kim Thúy: Ru

Gummerus 2019
Suom. Marja Luoma

”VIETNAMIN KIELESSÄ sana ’ru’ tarkoittaa kehtolaulua ja tuudittamista. Ranskan kielessä sana ’ru’ tarkoittaa pientä puroa ja kuvaannollisesti virtaamista, esimerkiksi kyynelten, veren tai rahan.”

Kim Thúyn omaelämäkerrallinen romaani Ru tuudittaa lukijansa ihmeelliseen, unenkaltaiseen tarinaan. Teos koostuu fragmenteista, joissa liikutaan suvereenisti eri ajassa ja paikassa: on mahtava palatsi Saigonissa, ahdas rahtilaiva Siaminlahdella, toukkia kuhiseva pakolaisleiri Malesiassa ja lopulta uusi elämä Kanadassa. Thúyn perhe kuului Vietnamin amerikkalaismieliseen yläluokkaan, joka joutui vuonna 1968 pakenemaan maan kommunistihallintoa. Hulppeaan elämään tottunut perhe pakeni meren yli ensin Malesiaan ja myöhemmin Kanadaan. Thúy kertaa teoksessaan perheensä pakomatkaa sodan runtelemasta Vietnamista mutta viipyilee myös menneessä kertoen tarinoita perheestään, maastaan ja niihin kietoutuvista katkerista kohtaloista. 

Thúyn kerronnasta välittyy herkkyys huomioida arkipäiväistä ja pienimuotoista ja antaa sille painoarvoa. Hän kuvailee keskittyneesti hetkiä, tuoksuja ja aistimuksia: paahdetun porsaan ja vermisellikeiton käryä, rambutaanien ja jakkihedelmien tuoksua, moottoriöljyn katkua ja kehtolaulujen kaikua laivan ruumassa. Samalla hän kertoo kotimaansa jakautuneesta historiasta, poliittisesta painostuksesta ja tapahtuneista hirmuteoista. 

Teos henkii jakautuneen maan murhetta ja näyttää katkelmissaan sen valtavan painolastin, jota Vietnam edelleen kantaa mukanaan. Yhdessä hetkessä Thúy saattaa luonnehtia lootuslammella kukkia kerääviä vanhuksia, toisessa taas kuvata pellolle ammuttua lasta tai prostituutiota harjoittaneita sukulaispoikiaan. Kaunis ja kauhea vuorottelevat, sukeutuvat tiiviiksi kudelmaksi, jossa toista ei voi erottaa toisesta.

Romaanin rakenne on taidokas. Epälineaarinen kerronta, runollinen kieli ja edellisen tekstifragmentin ajatuksellinen nivoutuminen seuraavaan luovat tekstiin aivan omanlaisensa rytmin ja poljennon. Se soljuu kuin puro: väliin oikukkaasti poukkoillen, väliin suvantoon rauhoittuen – palatakseen kuitenkin jälleen takaisin mutkikkaaseen luontoonsa. Elämäkerrallisessa kirjallisuudessa yleiseen pelkistettyyn kerrontaan verrattuna Ru tarjoaa virkeän poikkeuksen kaavaan.

Romaanissa vahvaksi teemaksi nousevat luonnollisesti sivullisuuden, etäisyyden ja juurettomuuden tunteet. Sopeutuminen Kanadaan vie aikaa, mutta vuosia pakonsa jälkeen Thúy palaa työkomennukselle Hanoihin vain todetakseen, ettei kuulu enää kotimaahansakaan. Hän kokee ensimmäistä kertaa koti-ikävää nuuhkiessaan pohjoisamerikkalaisen huuhteluaineen tuoksua vierailulle tulleen miesystävänsä t-paidasta. Sivullisuuden tuntu viipyilee myös katkelmissa, joissa kirjailija kuvaa oman poikansa autismia. Häntä tulee rakastaa matkan päästä, samalla paikalla ollen ja poissa – kahtaalle jakaantuneena.

Ru on pieni helmi autobiografisen kirjallisuuden joukossa: kerronnaltaan aistikas, teemoiltaan vakava ja yhtenäisyydessään tyylikäs kokonaisuus, jonka virtaan on nautinnollista tuudittautua. 

Jenni Lindvall

Kirja-arviot: filosofista riemua taikurien ajassa
Kirja-arviot: Kimlandia