Äänikirjojen suosion kasvu ja lukemisen väheneminen ovat herättäneet keskustelua siitä, kuinka erilaiset tavat nauttia sanataiteesta vaikuttavat kaunokirjalliseen kokemukseen. Äänikirjat ovat tuoneet uusia ihmisryhmiä kaunokirjallisuuden pariin, ja trendi lukemisesta kohti kuuntelemista tulee todennäköisesti vain vahvistumaan. Kirjailija ja kirjoittamisen opettaja Sinikka Vuolan uusi romaani Myrskyn anatomia (WSOY 2024), jonka hän on itse lukenut äänikirjaksi, osoittaa kiehtovasti, kuinka äänikirjaformaatti voi monipuolistaa kaunokirjallisen ilmaisun mahdollisuuksia.

”Olimme kustantajani kanssa alusta alkaen samaa mieltä siitä, että luen itse Myrskyn anatomian äänikirjaksi”, Vuola kertoo. ”Asiasta ei käyty sen kummempia neuvotteluja. Kustantamolla todettiin, että he eivät voi kuvitella ketään muuta, joka voisi lukea kirjan.”

Vuola on kokenut lavarunousesiintyjä, ja hän on toiminut omien laskujensa mukaan kirjailijana, haastattelijana ja juontajana yli sadassaviidessäkymmenessä tapahtumassa. Kirjailijan vankka tausta esiintyjänä kuuluu Myrskyn anatomian äänikirjaversiossa. Romaani kertoo naisesta, joka elää yhdessä siskonsa ja isänsä kanssa eurooppalaisessa suurkaupungissa. Naisen sisällä ammottaa tyhjyys, jota ruokkii kaipuu kadonneeseen äitiin.

Lausutun sanataiteen loitsut

 Vuola hyödyntää teoksessaan voimallista metaforiikkaa, ja hän kuvaa päähenkilönsä kärsimystä black metal -estetiikan mieleen tuovalla tummasävyisellä intensiivisyydellä. Yhtä kouriintuntuvasti Vuola kirjoittaa kehollisuudesta, seksuaalisuudesta, rajojen katoamisesta ja haltioituneista yhteyden kokemuksista. Lähtökohdat äänikirjan lukemiselle olivat siis Myrskyn anatomian kohdalla otolliset. Vuolan lukemana romaani onkin transsinomainen ja hypnoottinen kokemus.

”Minulla ei ole esiintymisjännitystä, ja sukellan helposti tilaan, jossa kaikki muu katoaa ympäriltä”, Vuola sanoo. ”Äänikirjatiimi kuunteli lukemistani vaikuttuneena ja hiiren hiljaa. Tuotannossa mukana olleet ihmiset olivat aivan ihania, ja minulla on äänikirjan tekemisestä vain hyvää sanottavaa.”

Romaanin runollinen kieli, tunteellinen sisältö ja loitsumaisesti etenevä kerronta luovat intiimiyden, jota Vuolan eläytyvä ja immersiivinen lausunta syventää. Vuola ei kuitenkaan koe, että romaanin julkaiseminen sekä paperi- että äänikirjana olisi vaikuttanut hänen kirjoitusprosessiinsa.

”Luen aina kaiken kirjoittamani ääneen, ja olin lukenut Myrskyn anatomiankin useaan kertaan ääneen ennen kuin ajatus äänikirjasta edes nousi esiin”, hän sanoo. ”Haen kirjoittaessani oikeita sanoja ja rytmejä, joten koin äänikirjan lukemisen luontevaksi. Osasin teoksen melkeinpä ulkoa, kun menin studioon.”

Paperi- ja äänikirja puhuttelevat eri aisteja

Vuola tunnustaa olevansa itse ”paperikirjaihminen”. Hän rakastaa tunnustella kirjoja sormillaan, alleviivata tärkeitä kohtia ja kirjoittaa muistiinpanoja marginaaleihin.

”Ihminen käsittelee tietoa tutkitusti eri tavalla silloin kun hän lukee kirjaa. Toisaalta kertomukset ovat alun perin siirtyneet eteenpäin suullisena perintönä. Äänikirja on demokratisoiva asia, sillä lukeminen ei ole mahdollista kaikille. Monilla ihmisillä on näkökykyyn, keskittymiseen, lukutaitoon ja kielitaitoon liittyviä haasteita, ja siksi on tärkeää, että on olemassa erilaisia tapoja nauttia kirjallisuudesta.”

Vuola huomauttaakin, että keskustelu äänikirjojen julkaisemisen negatiivisista vaikutuksista kirjailijoiden tulonmuodostukseen sekä keskustelu äänikirjaformaatista ovat kaksi eri asiaa.

”Tein Myrskyn anatomian äänikirjasta erillisen sopimuksen, kuten Kirjailijaliitto suosittaa, sillä äänikirjojen ansaintalogiikka on ongelmallinen. Toisaalta äänikirjaformaatti sopii erityisen hyvin romaaniini, sillä tunteilla ja tunnelmilla on siinä suuri merkitys. Ääni on hyvin intiimi elementti. Tekstistä jää kuunneltuna jotain pois, mutta toisaalta kuunteleminen avaa siihen uusia merkityksiä.”