Kirsi Kinnunen on tehnyt käännöksiä 1980-luvun alusta lähtien, aluksi muiden töiden ohessa. Muutettuaan Ranskaan 2000-luvun alussa hän on toiminut päätoimisesti kääntäjänä ja sen rinnalla suomalaisten sarjakuvataiteilijoiden agenttina. Hän ranskantanut noin 80 suomalaista ja suomentanut reilusti yli 100 ranskalaista sarjakuvaa. Seuraavaksi hän haluaa ruveta kirjailijaksi (ilmoittanut aikeesta jo 5-vuotiaana) – koska ammatillisena periaatteenaan on ollut tienata jokaisessa seuraavassa työssä vähemmän kuin edellisessä.

Kuinka ryhdyit kääntäjäksi?

Halusin ylioppilaskirjoitusten jälkeen lääkäriksi, terveydenhoitajaksi, taidekäsityöläiseksi, taiteilijaksi, toimittajaksi sekä kääntäjäksi. Opiskelin lopulta toimittajaksi ja kääntäjäksi (nyttemmin olen käynyt myös noitakoulun eli olen kaiken päälle vielä yrttihoitaja).

Mikä tekee hyvän kääntäjän?

Mahdollisimman vahva rytmi-, tyyli- ja vivahdetaju. Ne voi saavuttaa ainoastaan lukemalla – ja lukemalla PALJON ja jo lapsena! Toinen välttämätön ominaisuus on kulttuurien tuntemus. Lisäksi on uskallettava ottaa etäisyyttä lähtökielen rakenteista, jotta voi kääntää ajatuksia, ideoita, tyyliä, kielen rekistereitä – tärkeintä ovat tekstin henki, ajatukset ja rytmi. Pitää epäillä kaikkea, omia ratkaisuja (on uskallettava ”kill your darlings”), kirjailijan väittämiä, internetiä…

Onko kääntäjän työ on muuttunut urasi aikana?

No onpa on! Sähkökirjoituskone. Tietokone. Internet. On-line-sanakirjat. Wikipedia. Käännösohjelmat. Tekoäly. Kahta viimeksi mainittua sekä maailmantilan kehitystä pohdittuani olen päättänyt hankkia kaiken varalta valmiiksi mekaanisen kirjoituskoneen ja laatikollisen värinauhoja.

Mikä on ollut tähän asti mieleenpainuvin käännösprojektisi?

Ranskan sarjakuvakentän parissa katu-uskottavuuteni on korkeimmalla mahdollisella tasolla sen jälkeen, kun kerron kääntäneeni kaksitoista Alejandro Jodorowskyn kirjoittamaa Inkal-sarjakuva-albumia ja olevani edelleen järjissäni.

Mitä toivot suomalaisen kustannusalan tulevaisuudelta suhteessa ammattiisi?

Kääntäjille rojaltit myynnistä. Kääntäjien puolustaminen tekoälyä vastaan. Kääntäjien pitäminen tasavertaisina kumppaneina, kun keskustellaan palkkioista ja sopimuksista.  Kääntäjä pitää sisällyttää mukaan kirjan tuotantokokonaisuuteen, hän tarvitsee tiedon painoaikataulusta, mikä on edeltänyt käännöstä ja mitä sille tapahtuu käännöksen luovutuksen jälkeen, millä tavalla kustantaja markkinoi kirjaa jne. Olisipa myös kiva, jos kääntäjän nimi näkyisi systemaattisesti kaikessa kirjaa koskevassa ulospäin lähtevässä materiaalissa sekä kustantajien nettisivuilla – näkyvästi.

Millaisia tarinoita, ääniä tai teemoja toivoisit lisää suomalaisen kirjallisuuden kentälle?

Toivoisin lisää kepeyttä, joka kertoo mielen ja hengen joustavuudesta. Toivoisin romaaneja, joita ei ole jaettu kymmeneen tai kahteenkymmeneen lukuun vaan jotka alkaisivat ja päättyisivät ilman väliotsikoita. Kirjoja, joita ei ole valmiiksi suunniteltu elokuva- tai tv-sarjasovituksia varten. Erityisen paljon toivoisin kustantajilta uskallusta vaatia kirjailijoilta paljon ja olla julkaisematta kirjoja ennen kuin niiden kaikki mahdollisuudet on kaivettu esiin parhaassa mahdollisessa muodossa.

Toivoisin myös, että puhuttaisiin ensisijaisesti kirjallisuudesta eikä brändättyjen kirjailijoiden kissoista tai joogalennoista tai muista oheistuotteista. Toivoisin myös enemmän yhteiskuntakriittisyyttä, rohkeita mielipiteitä ja näkemyksiä.

Millaisesta kirjallisuudesta nautit eniten?

Rakastan runoja. Rakastan satuja. Rakastan kaunista kieltä ja ihmisen ja humaanisuuden – tai tarkemmin sanoen kaiken elävän ja sen syvällisen ymmärtämisen – asettamista tarinoiden keskiöön. Sarjakuva on loputtoman kiehtova taiteenlaji. Rakastan yhtä lailla pitkiä, vuolaita romaaneja kuin novelleja. Tärkeintä ovat kieli, rytmi, elämä ja rakkaus – haluan kokea, että kirjailija on oikeasti rakastanut kaikkia henkilöitään (ihmisiä tai muuta elävää).

Kehu jotain kollegan aikaansaannosta!

Ensimmäiseksi juuri nyt tulee mieleen sarjakuvataiteilija Ulla Donnerin sarjakuvaromaani Skiten, suomeksi Sontaa (S&S, 2019). Suomentaja Sinna Virtanen on luonut hulvattoman hauskan ja rytmillisesti loistavan suomennoksen. Ihailen sydämeni pohjasta!