Rauhanprosessi aloitettiin lokakuussa 2011 San Sebastianissa. ETA julisti lopettavansa kaiken aseellisen toiminnan.

Baskimaassa taistellaan rauhasta

LAURENT PERPIGNA IBAN

Puoli vuosisataa jatkuneen aseellisen taistelun, lukuisien attentaattien ja useiden rauhanomaisten ratkaisuyritysten jälkeen baskijärjestö (ETA) ilmoitti toukokuun alussa lopettaneensa toimintansa. Espanjan entinen konservatiivihallitus luotti itsenäisyyden kannattajien täydelliseen tappioon. Haavat eivät välttämättä umpeudu, jos Espanja ei suostu ojentamaan sovinnon kättä.

Ainhoan kaupungintalo Ranskan Baskimaassa.
Ainhoan kaupungintalo Ranskan Baskimaassa.
San Sebastian, Espanjan Baskimaa.
San Sebastian, Espanjan Baskimaa.

HETKI ON JUHLALLINEN. On neljäs toukokuuta 2018, ja merkkihenkilöitä koko maailmasta kiirehtii Villa Arnagassa Cambo­-les-Bainsissa Pyrénées-Atlantiquesin departementissa järjestettävään kansainväliseen kokoukseen, jossa on tarkoitus päästä eteenpäin Baskimaan konfliktin rauhanomaisessa ratkaisussa.1 Vieraita vastassa ovat Pohjoisen Baskimaan presidentti Jean-René Etchegaray ja eteläafrikkalainen asianajaja Brian Currin.2 Irlannin nationalistipuolue Sinn Féinin entisen johtajan Gerry Adamsin rinnalla ovat Jonathan Powell, joka toimi Britannian pääministerin Anthony Blairin hallituksen kansliapäällikkönä Irlannin tasavaltalaisarmeijan (IRA) kanssa käytyjen neuvottelujen aikana 1990-luvulla, ja Michel ­Camdessus, kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) entinen johtaja. Kaikki ovat tulleet tukemaan aseellisesta taistelusta luopumista. Prosessi aloitettiin lokakuussa 2011 Aieten palatsissa San Sebastianissa. Baskien järjestö Euskadi ta Askatasuna (Baskimaa ja vapaus, ETA) onkin kulkenut sen jälkeen pitkän matkan, sillä se on juuri ilmoittanut lopettavansa toimintansa.

Päätös tehtiin pitkän sisäisen keskustelun lopuksi. Äänestykseen osallistuneista 1077 aktivistista 997 äänesti toiminnan lopettamisen puolesta. ”ETA tahtoo lopettaa konfliktikierteen, joka on asettanut Baskimaan valtioita vastaan ja jota on luonnehtinut poliittisen väkivallan käyttö. – – ETA on syntynyt kansasta, ja nyt se katoaa kansaan”, todettiin liikkeen viimeisessä julkilausumassa 3. toukokuuta 2018. Muutamaa päivää aikaisemmin ”kansallisen vapautuksen baskilainen sosialistinen vallankumouksellinen järjestö” oli tunnustanut ”suoran vastuunsa” konfliktin aikana aiheutuneista ”kohtuuttomista kärsimyksistä” ja ”korjaamattomista vahingoista”.3

Monia välittäjiä

”Rauhan tekeminen vaatii pitkän matkan”, Adams muistutti Villa Arnagassa.

Lähes kolmenkymmenen vuoden aikana lukuisat sovitteluyritykset ovat kaatuneet: ensin Felipe Gonzálezin hallituksen edustajien ja ETA:n jäsenten kahdenväliset neuvottelut Algerissa 1989; sitten Lizarra-Garazin sopimukset, joissa vuonna 1998 oli mukana lukuisia ammattiliittoja, puolueita ja yhdistyksiä rajan kummaltakin puolelta; ja lopulta ETA:n ja José Luis Rodríguez Zapateron hallituksen vuonna 2005 aloitetut neuvottelut. Vaikka epäonnistumisten konteksti vaihtelee, ETA on aina paennut Espanjan viranomaisten joustamattomuuden taakse oikeuttaessaan attentaattien jatkamisen.

Baskimaan abertzale-vasemmisto (”patrioottinen” vasemmisto) aloitti syvän strategisen pohdiskelun jo 1980-luvulla. Sitoutumalla täysin demokraattisiin instituutioihin ja hylkäämällä väkivallan Euskal Herria Bildu -puolue (Baskimaan yhdistäminen, EH Bildu) nousikin Espanjan baskiparlamentin toiseksi tärkeimmäksi poliittiseksi voimaksi. Samaan aikaan useat pasifistiset järjestöt, kuten Henry ­Dunant -keskus humanitaarisen dialogin puolesta (Sveitsi) ja Berghof-säätiö (Saksa), yrittivät saattaa konfliktin osapuolet lähemmäs toisiaan.

17. lokakuuta 2011 kuusi nimekästä hahmoa tapasi San Sebastianissa. He analysoivat aiem­pia epäonnistumisia ja yrittivät keksiä uuden tien eteenpäin. Aieten kokouksessa olivat mukana YK:n entinen pääsihteeri, Nobelin rauhanpalkinnon saanut Kofi Annan, Adams, Powell, entiset pääministerit Bertie Ahern (Irlanti) ja Gro Harlem Brundtland (Norja) sekä ranskalainen poliitikko Pierre Joxe. He loivat viiden suosituksen luettelon ”rauhanprosessin virittelemiseksi” ja tarjoutuivat välittäjiksi. Ensimmäisessä, vastustusta kohdanneessa ehdotuksessa ETA:ta kehotettiin ”ilmoittamaan julkisesti, että se on lopullisesti luopunut kaikesta aseellisesta toiminnasta, ja pyytämään Espanjan ja Ranskan hallituksia dialogiin”. Kolme päivää myöhemmin ETA ilmoittikin lopettavansa aseellisen toiminnan.

ETA:n delegaatio matkusti salaa Osloon. Siellä se odotti yli vuoden ajan dialogia Espanjan lähettiläiden kanssa. Hallituksen uusi johtaja, konservatiivi Mariano Rajoy ja hänen kansanpuolueensa (PP) eivät kuitenkaan aikoneet neuvotella: kun ETA tuntui heikommalta kuin koskaan, Espanja keskittyi sortotoimiin ja julisti ”voittoa terrorismista”.

Kansainvälinen Baskimaan tulitauon valvontakomitea (CIV), joka perustettiin Currinin aloitteesta syyskuussa 2011, sai kuitenkin keväällä 2012 selville, että ETA todella tahtoo laskea aseensa. Espanjan hallitus kiristeli hampaitaan ja julisti toukokuussa 2012 sisäministeri Jorge ­Fernández Díazin suulla, ettei se tarvitse kansainvälisiä valvojia. Taistelu ETA:ta vastaan on itse asiassa ollut tehokas väline yhdistämään maa instituutioidensa taakse. Espanjan joustamattomuus voimistui entisestään, kun Ranskan puolella Manuel Valls nousi ensin sisäministeriksi 2012 ja sitten pääministeriksi 2014.

Koska Espanja ja Ranska eivät suostuneet tekemään mitään aseistariisunnan puolesta, kansalaisyhteiskunta otti ohjat käsiinsä Ranskassa. 16. joulukuuta 2016 Louhossoassa Pyrénées-­Atlantiquesin departementissa esitettiinkin varsinainen komedia. Laajan poliisioperaation päätteeksi sisäministeri Bruno Le Roux kertoi julkilausumassa ETA:n kärsimästä ”uudesta kovasta iskusta”. Viranomaiset olivat pidättäneet viisi henkilöä: viininviljelijän, journalistin, maatalouskamarin entisen puheenjohtajan, videokuvaajan ja ympäristöaktivistin. Pidätetyt ovat itse asiassa rauhantekijöitä, jotka olivat tulleet huolehtimaan siitä, että yksi ETA:n asevarastoista tehtäisiin vaarattomaksi ja luovutettaisiin viranomaisille. Ranskan ihmisoikeusliigan kunniapuheenjohtaja Michel Tubiana – jonka piti olla mukana joukossa – tuomitsi ”suuren valheen”: ”Selvästikään sen paremmin Ranskan kuin Espanjankaan viranomaiset eivät tahtoneet, että asiat näkyvät sellaisina kuin ne ovat.”

Seuraavana päivänä tuhannet lähtivät Bayonnen kaduille. ”Tekomme oli täysin perusteltu, sillä absurdi tilanne oli ongelma Ranskan valtiolle: aseistautunut järjestö tahtoi laskea aseensa, mutta kaksi valtiota yritti estää sen”, kommentoi yksi viidestä aktivistista, baskilainen Jean-Noël ”Txetx” Etcheverry.

Revanssiasenne

Tästä alkoi Ranskan ja Espanjan eripura, joka räjähti katseilta piilossa ranskalaisespanjalaisessa huippukokouksessa Malagassa 20. helmikuuta 2017.

”Ranskan hallinto kertoi, että tästä päivämäärästä lähtien Ranska ei enää aseta esteitä ETA:n aseistariisunnalle”, tiivistää baskihistorioitsija Iñaki Egaña.

ETA:n yksipuolisen aseistariisunnan uskottavuuden puolesta todistivat monet instituutiot, muun muassa Vatikaanin konfliktinratkaisuryhmä. Aseistariisunnan huippuna Ranskan viranomaisille luovutettiin ­8. huhtikuuta 2017 lähes kolme ja puoli tonnia aseita historiallisen ja ainutkertaisen päivän päätteeksi: siviilit luovuttivat viranomaisille ETA:lta saamansa luettelon asekätköistä.

Sen jälkeen ETA:n lopusta tuli poliittinen kiistakapula. Espanjan kahtia jakautuneen yhteiskunnan avoimet haavat vaikeuttavat sovinnon saavuttamista. Terrorismin uhrien yhdistykset (AVT ja Covite) painostavat Espanjaa koko ajan. Suuri osa Espanjasta syyttää ETA:ta siitä, että se kirjoittaa historiaa uudelleen ja tekee omasta lopettamisestaan teatteria. Rajoyn mukaan juuri poliisin painostus nopeutti organisaation loppua.

”Päähenkilön asema ei kuulu nyt salamurhaajille vaan uhreille. ETA:n rikoksien tutkimukset jatkuvat; sen rikoksista langetetaan yhä tuomioita ja tuomiot toteutetaan”, Espanjan hallituksen johtaja julisti Cambo-les-Bainsin kokouksen aikana.

Villa Aranagassa kokouksen osallistujat korostivat, millainen kohtalo etsintäkuulutetuilla ja poikkeuksellisiin vankilaoloihin joutuneilla 279 vangilla on.

”Maantieteellinen hajanaisuus ja välimatkat vaikeuttavat vierailuja. Niin vankien yhteydet läheisiinsä katkaistaan, ja sellainen on yksityiselämän ja perheen kunnioittamisen vastaista”, julisti Maritxu Paulus Basurco.

Tämä asianajaja on vuosikausia puolustanut vakavasti sairaita vankeja, jotka hänen mukaansa ”vapautetaan vain harvoin”.

24-vuotias Unai Arkauz on nähnyt isänsä vain telkien takana: ”Perheeni maksama inhimillinen ja rahallinen hinta on valtava. Puhumattakaan kohtaamistamme vaikeuksista: kerran kuulimme tuhat kilometriä matkustettuamme, että isäni olikin siirretty toiselle puolelle Espanjaa.”

Rauhan rakentaminen ei ole helppoa

Vuonna 2014 perustettu liike armahduksen puolesta ja sortoa vastaan (Amnistia ta Askatasuna, ATA) on syntynyt juuri tätä taustaa vasten. Vaikka ATA on vähemmistössä, sen mukaan rauhan saavuttaminen on vaikeaa ”niin kauan kuin sotavangit kuolevat vankeina”. Näin selittää yksi järjestön puhemiehistä, Sendoa Jurado.

”Jos Espanjan perusongelmaa ei ratkaista, sama tapahtuu uudelleen. Katalonian esimerkki on paljastava: ihmisiä pannaan yhä vankilaan mielipiderikoksista. Espanjan valtio vastaa sorrolla kaikkeen vastarintaan, on se sitten väkivaltaista tai rauhanomaista.”

Tällä hetkellä radikaaleimpana liikkeenä pidetty ATA suhtautuu hyvin kriittisesti abertzale-puolueisiin. Se väittää, että ne ovat ”hylänneet historiallisen vaatimuksen vankien armahtamisesta ja valinneet mieluummin lähentymisen”.

Ranskan valtio ei juuri puhu aiheesta, mutta se on joka tapauksessa höllentänyt politiikkaansa siirtämällä kymmenkunta vankia rangaistuslaitoksiin, joissa he saavat olla lähempänä perheitään. Senaattori Frédérique ­Espagnac korostaa: ”Neuvottelutyö lähentymisestä alkoi sosialistihallituksen aikana, ja olen iloinen, että nykyhallitus on jatkanut sitä.”

Rajoy puolestaan on joustamaton. Hän julisti vielä toukokuun alussa: ”Terroristit eivät voittaneet mitään tappamalla eivätkä tappamisen lopettamisella joitain vuosia sitten, eivätkä he myöskään voita mitään liikkeensä lakkauttamisella.”

”Jokainen osapuoli, joka pyrkii täydelliseen voittoon, on vaarassa nähdä konfliktin alkavan uudelleen, kuten olemme saaneet monissa muissa tilanteissa todistaa”, todetaan ­Cambo-les-Bainsin loppuasiakirjassa.

Siirtymäkauden oikeusjärjestelyjen puuttumisen vuoksi Espanjan kanta todennäköisesti vaikeuttaa totuus- ja sovitustyötä. Covite-yhdistyksen mukaan ETA tappoi 837 ihmistä, joista 358 surmattiin toistaiseksi tuntemattomissa oloissa. Uhrien perheet odottavat edelleen selvitystä. Paljon kysymyksiä herättävät myös 4 113 kidutustapausta vuosina 1960–20144 sekä selvittämättömät salamurhat, erityisesti aikana, jolloin terrorisminvastaisia vapautusjoukkoja (GAL) oli valtavasti. Vuosina 1983–1987 nämä Espanjan hallinnon johtamat puolisotilaalliset kommandot eliminoivat kymmeniä baskiaktivisteja. He lopettivat toimintansa, kun Ranska ja Espanja alkoivat tehdä yhteistyötä terrorismia vastaan. Yhteistyön käynnisti Ranskan silloinen sisäministeri Charles Pasqua.

Abertzale-vasemmiston historiallinen hahmo Arnaldo Otegi varoittaa: ”Baskimaan poliittinen konflikti edeltää ETA:n perustamista eikä se siis lopu sen lakkauttamiseen. Maallamme on oikeus niin rauhaan kuin vapauteenkin.”

Etcheverry yhtyy mielipiteeseen: ”Baskinuorison ja -väestön kyky mobilisoitua ja organisoitua on Euroopassa varsin poikkeuksellinen. Huomenna se voi muodostaa todella tärkeän muutosvoiman, paikallisen, solidaarisen ja feministisen.”

”Rauhan rakentaminen on paljon vaikeampaa kuin sotiminen”, Adams todisti Villa Arnagassa. Tie on sitäkin pidempi, koska monet syistä, jotka ovat saaneet osan baskeista taisteluun itsemääräämisoikeuden puolesta, ovat edelleen olemassa. Espanjan valtio on käyttänyt aseellista taistelua baskikysymyksen depolitisoimiseen, mutta nyt se ottaa riskin, että maahan syntyy Katalonian lisäksi toinenkin itsenäisyysliike.

1 Tilaisuuden järjestivät kansainvälinen kontaktiryhmä (GIC), pysyvä sosiaalifoorumi ja Bake Bidea (Rauhan polku) -kansalaisjärjestö.

2 Omassa maassaan Currin oli totuus- ja sovituskomitean perustaja. Ks. Brian Currin, ”Choisir la paix au Pays basque”, LMD 6/2011.

3 Ks. tapahtumat kronologisessa järjestyksessä (ranskaksi): monde-diplomatique.fr/58713

4 Baskihallituksen ihmisoikeuksien ja yhteiselon osaston mukaan.

LMD 6/2018

suom. Tapani Kilpeläinen

Illuusio avoimesta yhteiskunnasta
Euroopan väestömullistus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *