Bel-Tun_(26)

Kullankallis pallo

ARNOLD HATŠATUROV

Jalkapallon MM-kisat maksoivat Venäjälle 883 miljardia ruplaa eli yli 12 miljardia euroa. Loppulasku teki niistä kalleimmat koskaan järjestetyt urheilujuhlat. Jotain mittakaavaa antaa se, että johtavien Euroopan liigojen liiketoiminta pyörii satojen miljoonien eurojen kieppeillä. Seurat saavat tuloja televisio-oikeuksien myynnistä, lipputuloista, mainoksista, oheistuotteista ja sponsorisopimuksista.

JALKAPALLOSSA liikkuvat summat kasvavat koko ajan: Christiano Ronaldon siirto Juventukseen maksoi 112 miljoonaa euroa. Myös urheiluun liittyvä vedonlyöntitoiminta on kasvussa. Pelkästään Venäjällä vetoa lyödään arviolta 677 miljardin ruplan edestä vuosittain. Novaja Gazeta haastatteli taloustieteen asiantuntijoita ja otti selvää siitä, mitä nykyjalkapallon ympärillä pyörivä liiketoiminta pitää sisällään ja millaiset ovat sen yhteiskunnalliset kytkökset. Kysymyksiin vastasivat muiden muassa Moskovan talouskorkeakoulun sekä moskovalaisen yksityisen New Economic School -tutkijakoulun (NES) professorit.

”Jalkapallon sijaan rahat olisivat menneet tankkeihin”

Konstantin Sonin

Ekonomisti ja taloustieteen professori, Chicagon yliopiston Harris School of Public Policy.

”Kokonaisuudessaan MM-kisojen vaikutus maan talouteen jää plussan puolelle. Infrastruktuurin kehittämiseen käytetyt rahat, rakennustyö ja -materiaalit kasvattivat bkt:ta. 10–15 miljardin dollarin satsaus on kuitenkin verrattain vähän, jos ajatellaan Venäjän koko bkt:ta, joka liikkuu reippaasti yli kahdessa biljoonassa dollarissa. Ylipäätään kisoihin panostaminen ei välttämättä ollut kovin tehokasta rahankäyttöä, koska maassa on paljon muitakin tarpeita, esimerkiksi terveydenhuolto. Uskon kuitenkin, että jos kisoja ei olisi järjestetty, rahat olisivat menneet tankkien valmistukseen eivätkä mihinkään kansantalouden kannalta tuottavaan toimintaan.

Venäläiset seurat ovat eurooppalaisia seuroja jäljessä paljon enemmän taloudellisessa ja organisatorisessa mielessä kuin itse jalkapallossa. Johtavat eurooppalaiset liigat kävivät 1980-luvulla läpi murroksen, kun keskiluokka ja erityisesti perheet kiinnostuivat jalkapallosta ja kausimaksut otettiin käyttöön. Liigat kehittyivät taloudellisesti ja tuottavat nyt hyvin.

TV-oikeuksien myynti ja sponsorirahat riippuvat vain yhdestä asiasta: katsojien määrästä. MM-kisat osoittivat, että yleisömäärää on mahdollista kasvattaa yksinkertaisesti parantamalla katsojille tarjottavia palveluita. Venäjällä on satoja tuhansia ihmisiä, jotka mahdollisesti voivat innostua seuraamaan jalkapalloa, kunhan tuote vain on tarpeeksi hyvin paketoitu. Venäläisen jalkapallon suurin taloudellinen ongelmakohta on se, että suurin osa sponsoreista on valtionyhtiöitä. Tämä ei muuten koske vain jalkapalloa, vaan koko Venäjän taloutta ylipäätään. Valtion omistamilla yhtiöillä on suuri rooli myös sellaisilla aloilla, joissa siihen ei ole mitään erityistä syytä tai tarvetta. Valtion tuki saattaa olla seuralle haitallista, koska silloin sen ei tarvitse kiinnittää huomiota kestävän kulurakenteen luomiseen. Sponsoreiksi tarvittaisiin niitä yrityksiä, joiden tuotteita katsomossa istuvat ihmiset todella ostavat.

Euroopassa on satoja seuroja, jotka toimivat kannattavasti. Meillä ei vielä ole ilman valtion tukea toimivia seuroja, mutta olemme menossa oikeaan suuntaan.”

”MM-kisojen vaikutukset näkyvät vasta pidemmällä aikavälillä”

Wladimir Andreff

Ranskan urheiluministeriön talousneuvonantaja ja emeritusprofessori Université Paris 1 Panthéon-Sorbonne -yliopistossa.

”Jalkapallon kaupallinen kehitys alkoi 1970-luvun lopulla. Muutama erityinen tekijä tekee lajista kiinnostavan tutkimuskohteen. Ensinnäkin kyseessä on joukkuelaji, jossa liigat ovat avoimia. Lisäksi laji on hyvin suosittu kaikkialla maailmassa. Ja taloudellisessa mielessä se on ylivoimainen – rahaa liikkuu jopa enemmän kuin Formula 1 -kisoissa.

Urheilun taloustieteellisessä tutkimuksessa on kaksi haaraa. Toisessa käytetään otteluiden tapahtumista ja tuloksista saatavaa tietopohjaa alustana erilaisten talousteorioiden testaamiselle. Toisessa analysoidaan dataa tieteellisesti ja pyritään tekemään johtopäätöksiä ja ennakointilaskelmia, joiden avulla tutkijat pystyvät antamaan neuvoja urheilupolitiikan alalla, esimerkiksi erilaisten säännösten suhteen.

Tulevien Pariisin olympialaisten suhteen olen joutunut toppuuttelemaan mitalitoiveita. Odotukset olivat laskelmiini verrattuna liian kovia. Tein samankaltaista matemaattista mallinnusta myös Sotšin olympialaisia varten, ja minut kutsuttiin venäläiseen yliopistoon kertomaan tuloksista. Yliopiston rehtori ei kuitenkaan ollut tyytyväinen laskelmiini, koska Venäjä oli vasta neljännellä sijalla mitalien määrässä. Hän sanoi, ettei se voi pitää paikkaansa, koska Vladimir Putin on antanut määräyksen, että Venäjän on tultava ensimmäiseksi. Ja Venäjä tosiaan pärjäsi kisoissa parhaiten. Mutta vain kaksi vuotta myöhemmin tuli doping-skandaali, ja Venäjä jäi neljännelle sijalle. Mallini osoitti siis myös sen, mikä vaikutus kiellettyjen aineiden käytöllä on tuloksiin.

Lähtökohtaisesti urheilutapahtumilla on positiivinen vaikutus talouteen. Tuloja ja menoja on kuitenkin vertailtava huolellisesti. Lopulliset vaikutukset näkyvät vasta pidemmällä aikavälillä ja niiden mittaamisen metodit ovat vasta kehitysvaiheessa.”

”Jalkapalloa viedään uusille alueille”

Shlomo Weber

Peliteorian ja poliittisen ekonomian professori,

New Economic School (NES).

Dmitri Dagajev

Moskovan talouskorkeakoulun kokeellisen urheilututkimuksen laboratorion johtava tutkija.

Jalkapallon MM-kisoista tuli historian kalleimmat ja samoin kävi Sotšin olympialaisten kanssa. Mistä tämä johtuu?

Weber: ”En ole aivan vakuuttunut siitä, että olisimme tehneet ennätyksen. Brasilia käytti MM-kisoihin 13 miljardia dollaria ja toteutti massiivisia rakennusprojekteja. Myös Qatar aloitti nollasta ja käytti rakentamiseen suuria summia. Suora talousajattelu ei muutenkaan tässä riitä, sillä uudet liikuntamahdollisuudet ja väestön elinolojen parantuminen infrastruktuurin kehittämisen myötä ovat asioita, joilla on merkitystä pitkälle tulevaisuuteen. Niille on vaikea laittaa hintalappua. Barcelona kulutti vuoden 1992 olympialaisiin paljon rahaa, mutta kisaprojekti tuki koko kaupungin kehitystä ja paransi sen kansainvälistä imagoa.”

MM-kisoilla on luultavasti erilainen merkitys kehittyvien maiden taloudelle kuin kehittyneille maille?

Dagajev: ”Kyllä, näin on, ja asia osuu aivan FIFA:n toimintapolitiikan ytimeen. FIFA pyrkii viemään jalkapalloa uusille alueille ja tukemaan investointeja nimenomaan siellä, missä on kehitystarpeita. Jos kyse olisi ainoastaan voiton tavoittelusta, kisoja järjestettäisiin vain maissa, joissa kaikki on jo valmiina. Kisojen hinnan vaihtelu maittain johtuu tästä. Etenkin BRICS-maat ovat olleet halukkaita hyödyntämään mahdollisuuden parantaa julkisuuskuvaansa, eivätkä taloustekijät ole niille pääasia.”

Monissa maissa suurten urheilutapahtumien järjestämistä vastustetaan, koska ne ovat kalliita ja iso osa rahoista valuu korruptioon. Mikä on Venäjän tilanne tämän osalta?

Dagajev: ”Sveitsissä suurista urheilutapahtumista päätetään usein kansanäänestyksellä, ja ihmiset ovat monta kertaa äänestäneet niitä vastaan. Kansalaiset vertailevat sitä, mihin muualle rahaa tarvitaan, ja esimerkiksi koulujärjestelmän tukeminen tuntuu heistä järkevämmältä ajatukselta kuin suurkisat. Tämä ajattelutapa pätee kuitenkin vain kehittyneissä maissa, joissa jokaisella on muutenkin mahdollisuus päästä katsomaan jalkapalloa, MM-kisoista riippumatta.”

Weber: ”Monissa kehittyneissä maissa, kuten Yhdysvalloissa ja Britanniassa, kansalaisten asema on vahvempi kuin Venäjällä. Etenkin ympäristöaktivistit ovat usein protestoineet kisoja mahdollisten negatiivisten ekologisten vaikutusten vuoksi. Uskon, että venäläiset olisivat kuitenkin äänestäneet MM-kisojen puolesta, jos olisivat saaneet valita. Venäläiset eivät ole vielä yhtä valveutuneita – eivät myöskään taloudellisessa mielessä. He eivät tiedosta, että lasku MM-kisoista jää lopulta veronmaksajalle.”

Venäjän järjestämät MM-kisat ovat keränneet paljon kiitosta. Olisiko jotain kuitenkin voitu tehdä vielä paremmin?

Weber: ”Suurimpana epäonnistumisena voidaan pitää sitä, ettei Yhdysvallat ollut mukana kisoissa. Jos ajatellaan politiikkaa, niin Yhdysvaltojen osallistuminen olisi voinut parantaa maidemme välisiä suhteita. Siinä mielessä Yhdysvaltojen putoaminen karsintaotteluissa oli valitettavaa. Yhdysvaltalaiset osoittivat kuitenkin suurta kiinnostusta kisoihin ja ostivat eniten lippuja heti venäläisten jälkeen.”

Onko urheilustadionien ja muun infrastruktuurin jatkokäytöstä ja toiminnan tuottavuudesta syytä olla huolissaan?

Dagajev: ”On syytä muistaa, että suurin osa MM-kisojen tuotosta menee FIFA:lle, joka elää sillä seuraavat neljä vuotta. TV-lähetyksistä ja lipputuloista saadut voitot jäävät valtiolle. Merkittävimmät taloudelliset vaikutukset ovat kuitenkin välillisiä. Kisaturistit käyttivät paljon rahaa, ja nyt venäläisillä seuroilla on uusia laadukkaita harjoittelupaikkoja. Pitkän aikavälin suunnitelmat stadionien hyödyntämiseksi eivät ole vielä kokonaan valmiita.”

Jalkapalloilijoiden palkkiot ovat usein huimia. Mikä on taloustieteen näkökulma tähän?

Dagajev: ”Jalkapallo liiketoiminnan alana kasvaa nopeammin kuin muu talous keskimäärin. Kalleimman jalkapalloilijan nimellisarvo on kymmenkertaistunut jokaisen viimeisen 20 vuoden periodin aikana. On syytä ottaa huomioon, että voimakas kasvu on vienyt myös lajiin liittyvää teknologiaa huomattavasti eteenpäin ja katsojille tarjottavat lisäpalvelut ovat monipuolistuneet. Fanit pääsevät yhä helpommin matkustamaan maiden välillä. Kaikki tämä on kasvattanut yleisön kiinnostusta jalkapalloa kohtaan ja se heijastuu myös palkkioihin.”

suom. Marjo Mustonen

Illiberaalit ylipapit
Illuusio avoimesta yhteiskunnasta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *