Kuva: Valter Campanato/Agência Brasil

Näin Brasilia paapoo suurmaanomistajia

ANNE VIGNA

HEILLÄ ON tapaaminen joka tiistai komeassa villassa pääkaupunki Brasílian varakkaassa kaupunginosassa.

”Lounastamme kerran viikossa ja menu vaihtuu joka kerta”, kertoo parlamentin suurmaanomistajien ryhmän tiedottaja.

Sanaa ”menu” ei kuitenkaan tule tässä ymmärtää ruokalistana, sillä kyse on aiheista, joista parlamentin suurmaanomistajien lobbausryhmä keskustelee pienen piirin kesken ennen kuin asia viedään kongressiin tai Planaltoon eli presidentinpalatsiin.

”Menu on tismalleen oikea sana: he määrittelevät keskusteluissaan sen, missä kastikkeessa he tarjoilevat itselleen intiaanien oikeudet tai maatalouden uudistusohjelman”, irvailee Alceu Castilho, Brasilian maatalousliiketoimintaa seuraavan tarkkailuryhmän edustaja.

Suurmaanomistajien parlamenttiryhmällä oli puolet kongressin äänimäärästä, kun Dilma Rousseffin erottamisesta päätettiin. Sen jälkeen, kun Michel Temeristä tuli maan presidentti elokuussa 2016, ryhmän vaikutusvalta on kasvanut ennennäkemättömiin mittoihin. Temer on nykyään niin pohjattomassa epäsuosiossa (alle 5 prosenttia brasilialaisista ilmoittaa olevansa tyytyväisiä häneen), ettei hän voisi pysyä vallassa ilman suurmaanomistajien tukea. Temer onkin ollut lukuisia kertoja tiistailounaiden kutsuvieraana.

”Kahden vuoden aikana presidentti on toden totta tyydyttänyt tarpeemme täydellisesti. Vain muutamia esteitä on vielä poistettava”, arvioi João Henrique Hummel.

Hän edustaa tiistaitapaamisten isäntää, maatalousalan ”voittoa tavoittelematonta ajatushautomoa”, jossa on jäseninä maan 40 suurinta maatalousjärjestöä – joilla ei myöskään ole ”voittoa tavoittelevia päämääriä”, kuten Hummel tähdentää. Ajatushautomo rahoittaa suurmaanomistajien parlamenttiryhmän toimintaa, analysoi lakiehdotuksia ja kehittelee uusia.

”Esteistä” puhuessaan Hummel muistuttaa ”Michel Temerin kahdesta peräytymisestä” kahden presidenttivuotensa aikana. Ensimmäisellä kerralla Temer jätti lobbausryhmän toiveiden vastaisesti poistamatta laista ”orjatyön” määritelmän. Juuri tämän käsitteen perusteella työministeriö vuonna 2017 vapautti 2 264 työläistä, joita 165 yritystä, muun muassa fazendat (suurmaatilat), olivat pitäneet töissä ”orjuutta vastaavissa oloissa”. Toinen kerta oli se, kun Temer yritti avata yhden Amazonin alueen tärkeimmistä luonnonvara-alueista, Rencan, yksityisen kaivosteollisuuden valtauksille. Hän joutui perääntymään kaksi kertaa kansainvälisen painostuksen vuoksi. Se oli pettymys Hummelin tovereille, mutta nämä voivat aina lohduttautua sillä, että presidentti on toteuttanut 13 kohtaa heidän 17 kohdan prio­riteettilistastaan.

Pahiten suurmaanomistajia kiusaavat säädökset, jotka rajoittavat elintarviketeollisuuden alueellista laajentumista erityisesti Amazonin alueella. Avainsana heille on tässä kohtaa ”joustot”, joita pitäisi heidän mielestään soveltaa selvityksiin, jotka on tehtävä ennen kuin maatalous- ja kaivosyrityksille myönnetään toimilupa. Suurmaanomistajat vaativat joustoja myös ympäristövaikutusten arviointivelvoitteeseen.

Toteutuneisiin vaatimuksiin kuuluu laki, joka antaa ulkomaisten yritysten hankkia maita ilman rajoituksia. Suurmaanomistajat ovat esittäneet myös, että yritystoimintaa haittaavat ”historialliset esteet” poistettaisiin – niillä tarkoitetaan intiaanien ja quilombolojen (orjien jälkeläisten) oikeuksia ja valtion velvollisuutta toteuttaa maauudistus maanomistuksen oikeudenmukaistamiseksi Brasiliassa. Tässäkin suurmaanomistajien edut ovat voittaneet: Temerin hallitus on tehnyt ehdotuksen intiaanien ja quilombolojen maaoikeuksia koskevien perustuslakisäädösten muuttamiseksi. Lisäksi se on leikannut mittavasti määrärahoja kahdelta kansalliselta toimijalta eli Incralta, jonka tehtävänä on toteuttaa maauudistusta, sekä kansalliselta intiaanisäätiöltä Funailta.

Tultuaan presidentiksi ­Michel Temer poisti välittömästi hallituksesta pieniä maataloustuottajia suosivaa politiikkaa noudattaneen maatalouden kehittämisministeriön. Maatalouden uudistusohjelman toteuttamista rajoittaa nyt uusi laki, jonka tarkoituksena on myös vahvistaa suurmaanomistajien alle markkinahinnan ostamien maiden omistusoikeudet. Tällaiset laittomat hankinnat ovat kuuluneet fazendeirojen (suurmaanomistajien) ikiaikaisiin toimintatapoihin.

”Uusi laki merkitsee suurinta mahdollista häviötä taistelussa maanomistuksen demokratisoinnin puolesta”, tiivistää Julianna Malerba, joka on Rio de Janeiron liittovaltion yliopiston ympäristöoikeuden professori.

”Siinä säännöt kirjoitetaan kokonaan uusiksi, mistä seuraa entistä laajempi omistusten keskittyminen. Lisäksi suurmaanomistajat pääsevät nauttimaan veronpalautuksista ja velkojensa leikkauksista.”

Kaksi vuotta maatalousministerinä toiminut Blairo Maggi kuuluu suurmaanomistajien eturyhmän ykkösketjuun. Hänet tunnetaan Brasiliassa paremmin liikanimellä ”soijakuningas”, koska hän on maailman suurimman soijantuottajayhtymän Amaggin omistaja. Amaggi tunnetaan Paratiisin papereista, joiden mukaan se oli perustanut Louis-Dreyfus-yhtymän kanssa erittäin kannattavan yrityksen Caymansaarille.

”Nykyinen hallitus on poistanut kaiken maataloutta koskevan ympäristösääntelyn, olipa kyse muuntogeenisistä siemenistä tai väkilannoitteista,” selittää Carlos Frederico Marés de Souza Filho, joka on Paranán osavaltion katolisen yliopiston maatalousoikeuden professori.

”Lain takaamat mahdollisuudet olivat jo ennestään erittäin rajalliset ja nykyinen laki sallii jopa sellaisten kasvinsuojeluaineiden käytön, jotka on kielletty niiden alkuperämaassa.”

Suurmaanomistajien parlamenttiryhmällä on kongressin alahuoneen 513 edustajasta takanaan 235 ja 81 senaattorista 27. Sillä on siis varaa toimia hyvin aktiivisesti. Se on muun muassa tehnyt aloitteita, jotka toteutuessaan lisäisivät väkivaltaa entisestään. Näitä ovat esimerkiksi lakiehdotus, joka antaisi maataloustuottajille aseenkantoluvan, ja toinen, joka määrittelisi maattomien maatyöläisten MST-liikkeen sekä asunnottomien työläisten MTST-liikkeen terroristijärjestöiksi.

Suurmaanomistajat ovat myös olleet kahden Incran ja Funain toimintaa koskevan parlamentaarisen selvityskomitean johdossa. Ne ovat jättäneet 96:ta henkilöä (antropologeja, kansallisten ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen johtajia, syyttäjiä, entisiä oikeusministereitä jne.) koskevan tutkintapyynnön, koska nämä ovat heidän mielestään syyllistyneet ”vilppiin maatalous­maiden rajojen ja omistusoikeuden määrittelyssä”. Tutkinta ei ole vielä käynnistynyt, mutta uhka on edelleen olemassa.

”Lisäksi oikeuslaitos on suurelta osin vastuussa yhteiskunnallisten vastarintaliikkeiden kriminalisoinnista”, huomauttaa Brasilian ihmisoikeuskomitean asianajaja Layza Queiroz Santos.

”Jos edistyksellisten ja konservatiivien valtasuhteet eivät tasoitu tänä vuonna pidettävissä kongressivaaleissa, on mahdollista, että edessämme on uusi hyökkäysaalto.”

Samaan aikaan kun Temerin hallitus huolehtii maatalousteollisuuden eduista, Brasiliassa on edelleen lähes 4 miljoonaa maatonta talonpoikaa ja lähes 66 000 niin sanottua tuottamatonta fazendaa – joiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 175 miljoonaa hehtaaria.

”Luvut on lisäksi arvioitu alakanttiin”, tähdentää Marés de Souza Filho.

”Tuottavuuden määrittely­kriteerit ovat peräisin 1980-luvulta. Jos maattomien talonpoikien kurjuudesta ei välitetä, konfliktit tulevat radikalisoitumaan.”

Vuosina 2016 ja 2017 äärimmäisessä köyhyydessä elävien brasilialaisten lukumäärä kasvoi 11,2 prosenttia eli 13,3 miljoonasta 14,8 miljoonaan henkeen. Tätä aihetta ei kuitenkaan koskaan kirjata tiistaitapaamisten menuun.

LMD 5/2018

Suom. Kirsi Kinnunen

Väkivallan paluu
Tretjakovin gallerialla on monopoli taiteen tulkintaan

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *