Ruhtinaan oikut

Serge Halimi

Lähes kaikkien Ranskan medioiden avittamana presidentinvaalit voittanut Emmanuel Macron vaatii nyt, että häntä tukeva parlamentin enemmistö sorvaa hänelle lain, joka kieltää valeuutisten levittämisen vaalien aikana. Noinkohan presidentti jo nyt valmistelee seuraavaa kampanjaansa?

Piakkoin äänestykseen tulevasta lakiehdotuksesta paljastuu, miten sokea maan johto on siihen kohdistuvalle vastarinnalle ja miten sillä kuitenkin on samaan aikaan taipumus kehitellä jatkuvasti uusia voimakeinoja vastustuksen kitkemiseksi. Täytyy todellakin olla pahasti likinäköinen, jos vielä luulee, että ”järjestelmää” vastustavien ehdokkaiden, puolueiden tai liikkeiden voitto (Donald Trump, brexit, Katalonian kansanäänestys, Italian Viiden tähden liike) olisi pienimmässäkään määrin jonkun autoritaarisen hallinnon levittämien valeuutisten aiheuttama. Yhdysvaltojen tiedotusvälineet ovat jo yli vuoden ajan yrittäneet – raivokkaasti mutta ilman vakuuttavia todisteita – osoittaa, että Donald Trumpin valinta presidentiksi oli Vladimir Putinin keksimien fake newsien ansiota.

Emmanuel Macronia vaikuttaa riivaavan samantyyppinen pakkomielle, ja hän kuvittelee torjuvansa vaaran lailla, joka on yhtä tarpeeton kuin vaarallinenkin. Tarpeettomuudesta Ranskan korkein hallinto-oikeus totesi lausunnossaan 19. huhtikuuta 2018, että ”Ranskan lainsäädännössä on jo useita säädöksiä, jotka käytännössä kieltävät valeuutisten levittämisen”. Niihin kuuluu erityisesti 29. heinäkuuta 1881 voimaan tullut laki lehdistön vapaudesta, joka tekee valeuutisten, panettelun ja herjausten levittämisestä rangaistavaa.

Vaarallinen lakiehdotus on siksi, että siinä annettaisiin tuomioistuimelle vain kaksi vuorokautta aikaa toimia ”lopettaakseen valheellista informaatiota sisältävien uutisten – – levittäminen joukkotiedotuksen käyttämin teknisin keinoin”. Korkein hallinto-oikeus huomautti myös, että tällaisia uutisia ”on vaikea määritellä juridisesti, etenkin kun tuomioistuimella olisi erittäin vähän aikaa asian ratkaisemiseen”. Presidentti Macronin suunnittelema laki tiukentaa suhteettomasti verkko-operaattoreiden ja webhotellien ”velvollisuutta yhteistyöhön” viranomaisten kanssa, koska se laajentaa kaikkiin ”valeuutisiin” velvoitteen, joka alun perin oli tarkoitettu torjumaan ”ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten kannattamista, viharikoksiin yllyttämistä sekä lapsipornoa”.

Sellaista lakiehdotusta ei ole näkynyt, jonka kohteena olisivat tasavallan presidentin miljardööriystävien mediaomistukset, mainostajien harjoittama aivopesu ja julkisten televisiokanavien rahoituksen näivettäminen. Ja miksi turhaan rajoittaa koko lakitouhu koskemaan vain vaalien aikaa? Jos tarkastellaan pelkästään viime vuosikymmeniä, lähes jokaisen käydyn sodan yhteydessä – Persianlahti, Kosovo, Irak, Libya – julkisuudessa liikkuvien valheiden ja manipuloidun informaation määrä on kasvanut moninkertaisesti. Syyllisiä siihen eivät suinkaan ole olleet Venäjä tai Facebook tai muut sosiaaliset mediat, vaan demokratian ja journalismin suuret mahdit: merkittävimmät länsimaiset sanomalehdet, ykkösenä New York Times, sekä Valkoinen talo ja Euroopan johtavien maiden hallinnot. Miten kävikään vastikään Ukrainassa? Valeuutisen venäläisen toimittajan kuolemasta julkisti maan hallitus. Jos siis jokin tuomioistuin jonain päivänä joutuu ottamaan näitä valeuutisia levittäviä rikollisia niskasta kiinni, ainakaan sen ei tarvitse etsiä niiden osoitteita.

Serge Halimi on Le Monde Diplomatiquen päätoimittaja.

Serge Halimi on Le Monde Diplomatiquen päätoimittaja.

Illiberaalit ylipapit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *