Marielle_Franco_em_agosto_de_2016

Väkivallan paluu

ANNE VIGNA

Ne ajat tuntuvat olevan kaukana, kun lehtien kansissa julistettiin Brasilialle loistavaa tulevaisuutta. Etelä-Amerikan suurinta valtiota ravistelee nykyään väkivaltaisuuksien aalto, mistä yhtenä esimerkkinä on vasemmistolaisen kaupunginvaltuutetun Marielle Francon murha. Perustuslaillista järjestystä vastaan rikotaan yhä useammin, ja monet diktatuurin päätyttyä 1985 voimaan tulleet kansalaisoikeudet ovat nyt vaarassa. Niistä tärkeimpiä ovat sananvapaus ja vapaus valita maalle johtajat.

Marielle Francon muistoksi järjestetty muistokulkue ja mielenosoitus Rio de Janeirossa 15.3.2018. Kuva: Henrique Crang
Marielle Francon muistoksi järjestetty muistokulkue ja mielenosoitus Rio de Janeirossa 15.3.2018.
Velorio_de_Marielle_Franco

Sen jälkeen, kun kongressi erotti presidentti Dilma Rousseffin vuonna 2016 – Brasilian vasemmisto kutsuu tekoa ”parlamentaariseksi vallankaappaukseksi” – Brasilia on palannut aikaan, jonka monet toivoivat olevan lopullisesti mennyttä: aikaan, jolloin maata hallitsivat ”everstit” ja bandeirantet, eli paikalliset isokenkäiset, jotka hankkiutuivat eroon hankalista tapauksista väkivaltaisin keinoin. Nykyisin näitä hankalia tapauksia edustavat vasemmisto sekä köyhät, erityisesti maattomat, jotka valtaavat viljelemättömiä maa-alueita, joista heidän pitäisi saada nauttia virallisesti niin perustuslain kuin maaseudun uudistusohjelman mukaisesti.

Brasiliassa vietettiin 13. toukokuuta 2018 orjuuden päättymisen 130-vuotisjuhlaa. Samaan aikaan sen symboleista kipeimpiin kuuluva nahkaruoska teki paluun. Eteläbrasilialaiset suurtilanomistajat käyttivät ruoskaa maattomia talonpoikia edustavan MST-liikkeen jäseniä vastaan, kun nämä olivat odottamassa maan entisen presidentin Luiz Inácio Lula da Silvan saapumista alueelle 22. maaliskuuta. Oikeistolaisen edistyspuolueen PP:n senaattoria Ana Amélia Lemosta ei hävettänyt ylistää ruoskijoita ”todellisiksi gauchoiksi (karjapaimeniksi), jotka eivät epäröineet käyttää ruoskaansa”.

Yli 50 vuotta ammattiyhdistysliikkeessä ja politiikassa toiminut entinen presidentti Lula – joka on ollut vankilassa 7. huhtikuuta 2018 lähtien – sai aiemmin vierailla eri puolilla maataan kaikessa rauhassa, mutta vuoden 2018 maaliskuussa presidenttiehdokkaan kiertueen eteneminen estettiin useita kertoja. Tiesulkujen järjestäjinä oli traktorein, kivin ja jopa kiväärein varustautuneita miliisejä. Heidän tarkoituksenaan oli pysäyttää Lula, jottei tämä voisi herätellä kansaa vastustamaan 12 vuoden vankilatuomiota, joka hänelle annettiin lahjuksien otosta. Sekä vasemmisto että monet brasilialaiset asiantuntijat pitävät tuomiota vääränä. 122 juristin julkaisemassa artikkelikokoelmassa osoitetaan, että Lulan tuomio on annettu puolueellisin perustein ja siihen ovat vaikuttaneet enemmän tuomarin omat mielipiteet kuin todelliset todisteet.1

Kymmenen talonpoikaa kidutettiin ja murhattiin vuonna 2017

Lulan kiertuetta vastaan ammuttiin 27. maaliskuuta, ja poliisitutkinnassa on jo todistettu, että ampujat olivat peräisin Leandro Bonotton fazendalta (suurtilalta). Bonotto on 1990-luvulta lähtien vastustanut kiivaasti sekä MST:tä että maauudistusta virallisesti toteuttavaa valtion virastoa Incraa. Se ei sinänsä yllätä, sillä kaikki Lulan kiertuetta vastaan tehdyt hyökkäykset ovat olleet suurtilanomistajien järjestämiä. Ne kaikki kannattavat avoimesti väkivaltaa MST:tä vastaan.

Gedeão Ferreira, joka on Rio Grande do Sulin osavaltion maatalousliiton puheenjohtaja, julisti virkaanastujaispuheessaan: ”Me aiomme nousta MST:tä ja Incraa vastaan. Niiden ainoana tarkoituksena on viedä maataloustuottajilta heidän maansa.”2

Vuonna 2002 Ferreira sai tuomion viranomaisten vastustamisesta ja rikokseen yllyttämisestä, kun hän oli estänyt Incran edustajien pääsyn mailleen. Porto Alegren liittovaltiota edustava tuomioistuin – sama, joka hylkäsi Lulan vetoomuksen ja tuomitsi hänet vangittavaksi – vapautti Ferreiran seuraavana vuonna.

”Brasilia on erittäin väkivaltainen maa, jossa tappojen ja murhien määrä on ennätyksellisen suuri, mutta perinteisesti tämä ilmiö ei ole meillä koskenut politiikkaa, toisin kuin Kolumbiassa tai Meksikossa”, arvioi Rio de Janeiron valtionyliopiston politiikan professori Maurício Santoro.

”Rio de Janeiron vasemmistolainen kaupunginvaltuutettu Marielle Franco murhattiin samassa kuussa kuin Lulan kiertuetta ammuttiin. Tämänkaltaisia tragedioita ei Brasilian nykyhistoriassa ole ennen nähty.”

Väkivalta ulottuu nyt ensimmäistä kertaa korkeimman tason poliittisiin henkilöihin. Yhteiskunnallisille vastarintaliikkeille ilmiö on jo tuttu, mutta niitäkin kohtaan suunnatut väkivallanteot ovat selvässä nousussa. Sotilasdiktatuurin aikana perustettu CPT, Brasilian kansallisen piispainkokouksen maakomitea, on laskenut, että vuonna 2017 Brasiliassa murhattiin 70 aktivistia, eli enemmän kuin ennätysvuonna 2016, jolloin murhien lukumäärä oli 61. Viime vuoden 70 murhasta 52 oli yhteydessä maanomistusristiriitoihin.

”Työväenpuolueen [vasemmistolainen PT] hallitusajan päättyminen on johtanut selkeään väkivaltaisuuden kasvuun”, vahvistaa José Batista Afonso, joka on CPT:n asianajaja Parán osavaltiossa.

”Suurtilanomistajien liitot ovat järjestäytyneet uudelleen ja luoneet läheiset suhteet järjestystä pitäviin viranomaisiin. Tämä on erityisen selvästi havaittavissa Parán osavaltiossa, jossa tehtiin viime vuonna 21 murhaa. Vastaavaa ei ole nähty pitkiin aikoihin.”

Uhrien joukossa oli kymmenen köyhien talonpoikien liiton (LCP) jäsentä. Heidät oli otettu kiinni Santa Lúcian tilan maiden valtauksen yhteydessä 24. toukokuuta 2017, ja heitä oli kidutettu ennen teloittamista. Pau d’Arcon kunnassa tapahtunut joukkomurha on pahin sitten vuoden 1996, jolloin poliisi teloitti yhdeksäntoista MST:n jäsentä Eldorado do Carajásin kunnassa Parán osavaltiossa. Pau d’Arcon murhista tehdyssä tutkinnassa on nostettu syytteet 29:ää poliisia vastaan. Tutkinnassa selvisi, että kuolemaan johtaneiden vammojen lisäksi uhrien ruumiissa oli lukuisia murtumia, jotka vastasivat muiden pahoinpideltyjen kertomuksia kidutuksista.

Syytetyt poliisit ovat väittäneet, että kun he saapuivat fazendan alueelle tiettyjä maanvaltaajia koskeva pidätysmääräys mukanaan, heitä kohti ammuttiin. Poliiseista kaksi on kuitenkin tunnustanut rikoksensa saadakseen pienennettyä tuomiotaan, ja he ovat vahvistaneet eloonjääneiden version tapahtumista.

”Tutkinnan asiantuntijat ovat osoittaneet, että talonpojat eivät olleet ampuneet poliiseja. Poliisien kertomus ei siis pidä paikkaansa”, täsmentää syyttäjä Leonardo Caldas.

Amazonin alueen osavaltiossa Parássa tällaiset yhteenotot ovat tavallisia: Santa Lúcian fazendan omistajasuvulla Babinskilla on yksitoista suurtilaa, joiden pinta-ala on yhteensä 40 000 hehtaaria.

Sotilaspoliisit jakelevat tappouhkauksia

Kansalaisjärjestöjen mukaan Santa Lúcian maat olivat asianmukaisessa käytössä patriarkka Honorato Babinskin kuolemaan asti. Fazendan maita alettiin vallata vuonna 2013, kun 5 694 hehtaaria oli jätetty viljelemättä. Honorato Babinskin perillinen on hänen 25-vuotias poikansa, joka asuu Rio de Janeirossa, esittäytyy sosiaalisessa mediassa ”näyttelijänä” eikä peittele vilkasta yöelämäänsä. Hän on vaatinut oikeusteitse maanvaltaajien karkottamista. Saatuaan tuomarilta kehotuksen todistaa tilan olevan aktiivisessa toiminnassa, hän toimitti tuomioistuimelle asiakirjat, joiden mukaan tilalle on ostettu 1 700 nautaa ja 75 eläintä on rokotettu. Vaikka ne oli päivätty kuukausi kehotuksen jälkeen, tuomioistuin päätti, että maanvaltaajat karkotetaan. He kuitenkin palasivat takaisin kolme kertaa, joista viimeinen koitui heidän kohtalokseen.

”Tutkinnassa olisi nyt selvitettävä, kuka oli rikoksen takana. Ikävä kyllä Parássa poliisit hankkivat usein lisätienestejä toimimalla fazendeirojen [suurtilanomistajien] turvamiehinä”, huomauttaa syyttäjä Caldas kuin selittääkseen omaa pessimismiään tutkimuksen mahdollisia tuloksia kohtaan.

Parán poliisit myyvät palvelujaan myös kaivosyrityksille. Barcarenassa Cainquaiama-järjestö on syyttänyt monikansallista Norsk Hydro -kaivosyhtiötä lukuisista myrkkypäästöistä. 34,3-prosenttisesti Norjan valtion omistama yhtiö toimii 40 maassa. Barcarenassa Norsk Hydro omistaa oman ilmoituksensa mukaan ”maailman suurimman alumiininjalostamon”. Cainquaima-järjestö ilmoitti 23. helmikuuta 2018 viranomaisille jälleen yhtiön laittomista myrkkypäästöistä, jotka yhtiö kiisti mutta paikalliset terveysviranomaiset vahvistivat. Järjestö todisti Norsk Hydrolla olevan salaiset putket myrkkypäästöjä varten, ja jalostamo joutui supistamaan tuotantoaan 50 prosenttia. Kaksi viikkoa myöhemmin, 12. maaliskuuta, yksi järjestön johtajista, Paulo Sergio, murhattiin. Hän oli jo toinen kolmen kuukauden sisällä.

Järjestö on tammikuusta lähtien ilmoittanut viranomaisille Brasilian poliisivoimiin kuuluvan sotilaspoliisin jäsenten tekemistä tappouhkauksista.

”Otin välittömästi yhteyttä Parán osavaltion turvallisuusministeriin, jotta hän järjestäisi järjestölle erityissuojelun”, kertoo Parán sotilastuomioistuimen syyttäjä Armando Brasil.

”Hän vastasi, ettei se kuulu hänen tehtäviinsä ja lisäsi vielä, että järjestön johtajat olivat vallanneet maita. Aivan kuin se olisi jokin peruste murhiin. Sitä paitsi valtaamista ei ollut koskaan näytetty toteen. Murha sen sijaan oli. Kaikki tietävät, että poliisit tekevät yhteistyötä jalostamon kanssa. Tutkinnassa sen pitäisi käydä ilmi; en näe murhille muuta selitystä.”

Tapahtumien jälkeen ainakin kolme järjestön naisedustajaa on tehnyt ilmoituksen tappouhkauksista, mutta minkäänlaisiin suojelutoimiin ei ole ryhdytty.

Aktivisteja vangitaan tekaistuin perustein

Aktivistien suojelemiseksi on olemassa oma ohjelmansa, mutta se toimii tehottomasti: suojelua saavista 683 henkilöstä suurin osa on pelkän puhelinseurannan varassa. Vain 14 on todella poliisin suojelussa.

”Meitä vastaan hyökätään ennennäkemättömällä tavalla”, kertoo MST:n asian­ajaja Ney Strozake.

”Maaliskuussa erään maanvaltauksen yhteydessä Bahiassa päällemme laskettiin myrkkyä lentokoneista, jotka kuuluivat suurtilanomistajille. Etelässä lukuisia aktivisteja on vangittu tekaistuin perustein, ja heidän vapauttamisensa on osoittautunut erittäin hankalaksi.”

Edelleen Parán osavaltiossa pappi José Amaro vangittiin 27. maaliskuuta. Poliisi syyttää häntä lukuisista rikoksista, joihin kuuluu seksuaalista ahdistelua, rahanpesua ja maanvaltauksia. Amaro taisteli nunna Dorothy Stangin rinnalla, jonka suurtilanomistajien apurit murhasivat vuonna 2005. José Amaron pidättämistä vastustavat kaikki, jotka tuntevat hänen toimintansa alueen köyhien puolesta.

”Tämä on uusi taktiikka kirkon edustajien toiminnan estämiseksi”, huomauttaa CPT:n kansallinen koordinaattori Ruben Siqueira.

”Dorothy Stangin murha herätti suurta kansainvälistä huomiota ja suurtilan­omistajat joutuivat jarruttamaan väkivaltaisia toimiaan. Nyt kokeillaan, voisiko jonkun aktivistin maineen pilaaminen ollakin tehokkaampi tapa hänen toimintansa estämiseksi kuin hänen tappamisensa.”

Vaikka Amaron syytteen takana ovat pelkästään suurtilanomistajat, joita vastaan Amaro on taistellut, tuomioistuin on silti pidättänyt hänet väliaikaisesti. Amaro on saanut lukuisia tappouhkauksia, ja nyt hän istuu samassa vankilassa kuin Dorothy Stangin murhaaja. Pará on Brasilian vaarallisin osavaltio kansalaisaktivisteille, mutta tuomioistuin ei näe tässä mitään ongelmaa.

1 Carol Proner, Gisele Cittadino, Gisele Ricobom ja João Ricardo W. Dornelles (toim.), Comentários a uma sentença anunciada. O processo Lula, Canal 6 Editora, Bauru, 2017.

2 Joaquim de Carvalho, ”Ruralista pro-Bolsonaro, candidata do MBL, ativista pró-armas… quem está organizando os ataques a Lula no Sul”, Diario de Centro do Mundo, São Paulo, 25. maaliskuuta 2018.

LMD 5/2018

Suom. Kirsi Kinnunen

Vieraat ryöstävät Afrikan kalat
Näin Brasilia paapoo suurmaanomistajia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *