Yritysjohtajat poliittista valtaa kahmimassa

MIGUEL SERNA

Latinalaisessa Amerikassa yritysjohtajia on nykyisin yhä useammin korkeissa yhteiskunnallisissa viroissa. Perussa, Chilessä, Paraguayssa ja Argentiinassa he ovat nousseet presidentiksi asti. Uusi tutkimus vahvistaa talouseliitin voimakkaan yliedustuksen maanosan maiden parlamenteissa.

Kun Perun presidentiksi vuonna 2016 valittu yritysjohtaja Pedro Pablo Kuczynski joutui eroamaan korruptioskandaalin vuoksi, hänen seuraajakseen 23. maaliskuuta 2018 valittu Martín Alberto Vizcarra oli hänkin yritysjohtaja. Sama kuvio toteutui neljä vuotta sitten myös Panamassa, jossa yritysjohtaja Ricardo Martinellia seurasi presidentinvirassa yritysjohtaja Juan Carlos Varela. Meksikossa presidenttinä toimi vuosina 2000–2006 Coca Cola -yhtymän maajohtaja Vicente Fox, Chilessä presidentiksi valittiin vastikään uudemman kerran liikemies Sebastían Piñera, joka oli jo toiminut samassa virassa vuosina 2010–2014. Argentiinassa liikemies Mauricio Macri voitti vaalit vuonna 2015 ja Paraguayssa liikemies Horacio Cartesin presidenttikausi on päättymässä.

Latinalaisessa Amerikassa yritysjohtajien ilmestyminen korkeimpiin poliittisiin virkoihin on uusi mutta sitäkin laajemmalle levinnyt ilmiö. Diktatuurien jälkeisellä siirtymäkaudella 1980-luvulla sotilashallintoa 1970-luvulla tukenut liikemaailma piti suunsa sievästi supussa. Eikä sillä ollut juuri syytäkään mesoamiseen, sillä tuoreet demokratiat pitivät kiinni perusperiaatteesta, jonka mukaan markkinatalouden ja yritystoiminnan ensisijaisuutta ei pitänyt kyseenalaistaa.

1990-luvulla nähtiin uusliberalististen uudistusten toinen kierros ja se auttoi yksityissektoria valtaamaan uudelleen poliittisen kentän. Yritysjohtajia alettiin nimittää julkisen hallinnon korkeisiin virkoihin, joskus jopa vaalien kautta. Joissakin maissa liikemaailma on onnistunut luomaan läheiset suhteet latinalaisamerikkalaisen oikeistopopulismin johtaviin hahmoihin, kuten Perussa Alberto Fujimoriin ja Argentiinassa Carlos Menemiin.

1990-luvun lopusta lähtien kolme ilmiötä on horjuttanut alueen perinteistä taloussektoria ja pakottanut sen suorittamaan taktisen vetäytymisen: lama (varsinkin vuosina 1998 ja 2001), ulkomaisen pääoman tulviminen alueelle erityisesti yksityistämisten seurauksena sekä edistyspuolueiden nousu hallitusten johtoon muun muassa Venezuelassa, Brasiliassa, Argentiinassa, Boliviassa ja Ecuadorissa. Nykyinen konteksti vaikuttaa kuitenkin jälleen sopivan yrityssektorin poliittiselle operaatiolle. Jos vasemmisto ei ole hävinnyt vaaleja, se on ainakin heikentynyt, kun kriisiaikoina vasemmistolainen sosia­alinen talouspolitiikka ei näytä kannattavan. Tämä on tarjonnut yritysjohtajille tilaisuuden palata poliittisen aktivismin tielle. Niinpä esimerkiksi Brasiliassa São Paulon osavaltion teollisuuden keskusliitto, joka on maan suurin työnantajajärjestö, oli suoraan vastuussa presidentti Dilma Rousseffin vastaisten mielenosoitusten järjestämisestä juuri ennen kuin parlamentti poisti hänet vallasta vuonna 2016.1

Tilanteen täsmentämiseksi Le Monde diplomatiquen tutkijatiimi selvitti, mikä oli yritysjohtajien osuus parlamentin jäsenistä kahdeksassa Latinalaisen Amerikan maassa (Argentiina, Brasilia, Chile, El Salvador, Kolumbia, Peru ja Uruguay) vuosina 2010–2017.2 Maiden yhteensä 801 kansanedustajan joukosta eroteltiin ne, jotka olivat olleet yritysjohtajia tai yleensä liikemaailman johtotehtävissä, suurmaanomistajia tai kauppiaita ennen valintaansa parlamenttiin. Heidän keskimääräinen osuutensa kansanedustajista oli lähes neljännes (23 prosenttia), joskin luvut vaihtelevat melkoisesti eri maiden välillä: El Salvadorissa heidän osuutensa oli suurin eli 40 prosenttia ja Argentiinassa pienin eli 13 prosenttia.

Tulokset vahvistavat havainnon, että talouseliitti on yliedustettuna Latinalaisen Amerikan maiden parlamenteissa, sillä heidän osuutensa alueen työssä käyvästä väestöstä on keskimäärin 3,4 prosenttia. Saatavilla olevien tutkimusten mukaan tilanne on vielä kärjistyneempi niissä maissa, joissa on kaksikamarijärjestelmä: Brasilian senaatissa yritysjohtajien, suurmaanomistajien ja kauppiaiden osuus on 30 prosenttia ja Uruguayn senaatissa 20 prosenttia.3, 4

Patrons___lus_am_lat

1 Laurent Delcourt, ”Printemps trompeur au Brésil”, LMD 5/2016.

2 Miguel Serna ja Eduardo Bottinelli, ”El poder factico de las elites empresariales en la política latinoamericana”, Conseil latino-américain en sciences sociales (Clasco), Oxfam, Buenos Aires, 2018. Tutkimuksessa on selvitetty muun muassa yksityisen sektorin vaikutusvaltaa hallitusten ja korkeiden viranomaisten toiminnassa.

3 Paulo Roberto Neves Costa, Luiz Domingos Costa ja Wellington Nunes, ”Os senadores-empresários: recrutamento, carreira et partidos políticos dos empresários no Senado brasileiro (1986–2010)”, Revista Brasileira de Ciência Política, nro 14, Brasília, touko–elokuu 2014.

4 Miguel Serna, Eduardo Bottinelli, ”Los empresarios en la política en Urugauay en tiempos de cambio (2000–2015)”. Tutkimus julkistettiin XVI Tieteen ja tutkimuksen päivillä Uruguayn tasavallan yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa Montevideossa syyskuussa 2017.

Miguel Serna on sosiologian professori Urugauayn tasavallan yliopistossa Montevideossa. Hän toimii myös kutsuttuna professorina Paris 3 -yliopiston Latinalaisen Amerikan laitoksessa IHEALissa.

Tretjakovin gallerialla on monopoli taiteen tulkintaan
Vastaanpanemisen voima ei synny seisovassa vedessä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *