Millainen kirjoittaja olet?

Olen kirjoittajana aika intuitiiviinen ja ammennan usein kehollisuudesta. Luotan myös kokemuksellisuuteen tiedon lajina. Lisäksi koen että ennen kun voin mistään mitään sanoa tuntuu että on luettava paljon. Olen niitä ihmisiä jotka tutustuessaan uuteen asiaan lukevat aiheesta ensin pari kirjaa.

Miksi halusit kirjoittaa juuri valitsemastasi aiheesta? 

Lähtökohta oli, että jaan ­Timo K. Mukan kanssa samoja tornionjokivartisia juuria ja koen hänen kielellisessä maailmassa turvallisuutta, mutta myös hänen monialainen taiteenteko tulee itseä lähelle. Koen myös, että toisen ihmisen elämästä ei voi loppujen lopuksi kertoa kukaan muu kuin ihminen itse, mutta toisen ihmisen on mahdollista asettua siihen viereen ja kuunnella.

Kauanko työstit esikoisteostasi?

Teos haluttiin saada Mukan 80-syntymävuoden kunniaksi valmiiksi syksyksi 2024. Aikataulu oli aika tiivis. Vuoden 2022 lopulla tein ensimmäiset haastattelut ja aloitin aineiston keruun. Teksti alkoi tulla hiljalleen keruun rinnalla.  

Tärkein oppimiskokemuksesi kirjoitusprosessista?

Kirjailijan yksinäisyyden tunnistaminen. Kun on pää syvällä toisen ihmisen elämän kulussa on yllättävän haastava jakaa pään sisältöä arjessa muiden kanssa. Siksi sitä on sitten kurkottauduttava muita kohti entistä enemmän. Runouden parissa koen toisin. Etenkin runoja lausuessa erilaisissa tapahtumissa yksinäisyyttä ei samalla tavalla koe.

Mikä on yllättänyt eniten esikoiskirjailijana?

Tietokirjailijoiden toimeentulokysymykset. Vaikuttaa siltä, että tietokirjailijoiden tulisi työstää teoksiaan vielä muihinkin kirjailijoihin verrattuna enemmän intohimolla ja ” kutsumuksella”. Tuntuu, että apurahoituksessa on oletus, että haastavan tietotyön tulisi tapahtua ”siinä sivussa” tai ”kesälomalla”, vaikka tietokirjailijan työ, haastattelumatkat ja pitkät ajat arkistoissa, ei ole mitenkään mahdollista tapahtua ”viikonloppuisin”.

Millaisten lukijoiden toivot löytävän kirjasi pariin?

Ajattelen vähän idyllisestikin että kirjailijan on hyvä kirjoittaa sellainen kirja, että se resonoi kaikenlaisissa lukijoissa. Tavallaan minun toiveeni lukijoista eivät oikeastaan saisikaan mennä kirjan edelle. Silloin kun päästän kirjasta irti eli kun se on valmis, se sitten alkaa elämään sen omaa elämää, se tekee mitä se itse ­haluaa, vaikuttaa ihmisten kuten itse osaa.

Onko sinulla suunnitelmia seuraavaa teosta varten?

Olen aloitellut juuri kirjoittamaan uutta runoteosta, joka kulkee työnimellä Marja­miesnaisen muistiinpanoja 2. Teen sitä kumartaen runoilija Maila Pylkköselle.  

Ketä kirjailijaa arvostat?

Gloria Anzaldúan ajatteluun tunnun palaavan jatkuvasti. Rajalla olon ja rajan ylittämisen kuvaaminen on haastavaa, kuten on kaiken epäbinäärisen olemisen muukin osoittaminen. Sille ei ole ole niin paljon valmista kieltä. Varjojen ja usvan kuvaajana arvostan suuresti myös Taneli Viljasta. 

Mikä kirja on tehnyt sinuun lähtemättömän vaikutuksen?

György Faludyn Iloiset päiväni helvetissä (1962) laittoi pään jylläämään ilon voimasta haastavissakin maailman­poliittisissa tilanteissa. Teos kertoo fasisteja paenneen unkarilaisen elämänjanoisen omakohtaisen tarinan. Olen juuri aloittamassa myös Eileen Mylesin toimittamaa Pathetic literature -kokoelmaa ja on sellainen tuntu, että se saattaa tehdä minuun lähtemättömän vaikutuksen. 

Kehu toista esikoista tai uutuuskirjaa!

Rakastan Milka Luhtaniemen uutta runo­teosta, Tauotonta, joka ilmestyi keväällä 2024. Sen monet tasot äänestä aina kukkien räjähtävyyteen on arvokkaan mieletöntä. Kirja on sitä missä näkee kirjallisuuden selvästi taiteena.