Intian valtameren turkoosissa rantavedessä Pemban kaupungin liepeillä kahlaa joukko naisia kantaen taidokkaasti päänsä päällä ämpäreitä täynnä kaloja, joita aikovat myydä kaupungin vanhan kaupunginosan Paquitequeten torilla. Hienon koillis-mosambikilaisen hiekkarannan rauha on kuitenkin petollista. Cabo Delgadon pohjoisessa maakunnassa on tehty toistuvia, tappavia jihadistihyökkäyksiä aina lokakuun 5. päivästä 2017 lähtien, jolloin Mocímboa de Praian pientä satamakaupunkia piiritti kahden päivän ajan raskaasti aseistettu jihadistiryhmä.

ISIS-järjestöön kuuluva ryhmä tunnetaan vaihtoehtoisesti nimellä al-Shabab (joka tarkoittaa arabiaksi ”nuoria”) tai Ansar al-Sunna (”profeetallisen perinteen kannattajat”). Monista Mosambikin hallituksen ja alueen monen eri valtion  sotilaallisista väliintuloista huolimatta rauhaan ei ole palattu.

Suurin osa Mosambikin valtavista maakaasuvaroista, arviolta jopa noin 5 000 miljardin kuutiometrin verran, on keskittynyt Cabo Delgadoon, mikä houkuttelee monikansallisia yrityksiä: TotalEnergies (Ranska), ExxonMobil (Yhdysvallat), Eni (Italia) ja China National Petroleum Corporation (CNPC) ovat kaikki investoineet Rovuman altaan strategisiin toimilupiin, joilla ne kartoittavat maakaasuvaroja ja jakavat sitten kaasuntuotannon Mosambikin hallituksen kanssa. Australialaisilla Syrah Resources ja Triton Minerals -yrityksillä on hallituksen toimilupa grafiitinlouhintaan Balaman kaupungissa ja brittiläinen Gemfields on enemmistöomistaja Montepuez Ruby Mining -yhtiössä (MRM), joka hyödyntää yhtä maailman suurimmista rubiinikaivoksista.

Cabo Delgadon turvallisuuden palauttaminen ja ylläpitäminen on siten elintärkeää koko maalle. Tätä varten Maputon keskushallinto turvautui aluksi Wagnerin palkkasotilaisiin. Elokuussa 2019 silloinen presidentti Filipe Nyusi vieraili Venäjällä, ensimmäisenä mosambikilaisena valtionpäämiehenä sitten vuoden 1987. Maat elvyttivät strategista kumppanuuttaan kylmän sodan ajoilta, jolloin Neuvostoliitto tuki eteläisen Afrikan etulinjan maita Etelä-Afrikan apartheidia vastaan.(1) Moskovan-vierailunsa jälkeen Nyusi antoi tehtävän Wagner Groupille, joka lähetti noin 200 palkkasotilasta kukistamaan kapinaa. Operaatio päättyi surkeaan epäonnistumiseen, kun 12 palkkasotilasta kuoli muutamassa viikossa ja loput joutuivat vetäytymään maaliskuussa 2020.

Seuraavaksi Mosambikin hallitus kääntyi eteläafrikkalaisen Dyck Advisory Groupin (DAG) puoleen. Zimbabwen armeijan entisen everstin Lionel Dyckin vuonna 2012 perustaman yksityisen turvallisuusalan yrityksen oli määrä antaa mosambikilaisille joukoille ilmatukea. Mikään ei kuitenkaan näyttänyt hidastavan kapinallisten etenemistä ja suurhyökkäyksiä, kuten Mocímboa de Praian toista valtausta elokuussa 2020. Huhtikuussa 2021 DAG joutui vuorostaan ilmoittamaan vetäytymisestään Mosambikista.

Ruandan väliintulon hämärät motiivit

Heinäkuussa 2021 eteläisen Afrikan kehitysyhteisö SADC muodosti kahdeksan hankkeeseen osallistuvan maan yhteiset joukot (SADC:n operaatio Mosambikissa SAMIM): Etelä-Afrikka lähetti kaksi kolmasosaa sotilaista, ja loput tulivat Angolasta, Botswanasta, Kongon demokraattisesta tasavallasta, Lesothosta, Malawista, Tansaniasta ja Sambiasta. Afrikan unioni puolestaan lähetti sotilaallista kalustoa vuonna 2023 pyydettyään aiemmin maaliskuussa 2021 alueellista liikekannallepanoa.(2)

SAMIM ei pystynyt kuitenkaan kestävällä tavalla kääntämään voimasuhteita. Lisäksi  kaikki operaation osallistuneet maat eivät myöskään pystyneet kattamaan kustannuksiaan. Kesällä 2024 SADC:n valtionpäämiehet päättivät lopettaa SAMIM-operaation ja vain innokkaimmat maat – Ruanda ja Tansania – jatkoivat yhteistyötä Mosambikin kanssa  kahdenväliseltä pohjalta.

Itse asiassa juuri Ruandan armeija karkotti jihadistit satamakaupungista ja mahdollisti kaasuntuotannon jatkamisen Cabo Delgadon rannikolla heinäkuussa 2021. ”Mosambik ei koskaan antanut SAMIMille sen tarvitsemaa tukea”, kertoo Borges Nhamirre Institute for Security Studies -laitokselta (ISS). ”Se on aina asettanut Ruandan etusijalle ja sivuuttanut SADC:n joukot. Hän huomauttaa, että vaikka afrikkalainen operaatio jakoi tiedustelutietoja tilanteesta paikan päällä, Ruandan presidentin Paul Kagamen ja Mosambikin Nyusin välinen sopimus pysyi täysin hämärän peitossa.

Ennen kuin Ruandan suurlähetystö avattiin vuonna 2019, maiden väliset suhteet olivat olleet vähäiset. Vaikka Ruanda on vaiennut varsinaisista motiiveistaan, se on sijoittanut Cabo Delgadoon lähes 4 500 sotilasta. ”Se väittää toimivansa solidaarisuuden vuoksi, mutta kukaan ei lähetä niin paljon miehiä pelkästään siitä syystä”, Nhamirre sanoo.

Vuonna 2021 EU hyväksyi 40 miljoonan euron avustuspaketin Mosambikin armeijan kouluttamiseksi siviilien suojelussa ja alueellisessa rauhanturvaamisessa, ja marraskuussa 2024 se lähetti 20 miljoonaa euroa lisää Ruandan armeijan sotilastarvikkeiden ja ilmaoperaatioiden rahoittamiseen.

”Heidän joukkonsa ovat epäilemättä auttaneet parantamaan tilannetta Cabo Delgadossa”. Nhamirre kysyy kuitenkin ääneen: ”Mutta mitä ne oikeastaan suojelevat? Siviilejä vai maakunnan liike-elämän etuja? Vaikka koko väestö on uhattuna, sotilaalliset ponnistelut ovat paljon enemmän Palman kaltaisten kaasuntuotantoalueiden ympärillä”, jonka rannikolla TotalEnergies on investoinut Mosambikin LNG:n eli nesteytetyn maakaasun megahankkeeseen.

Merkkinä näiden kahden valtion lähentymisestä Mosambikin parlamentti ratifioi maaliskuussa 2024 keskinäisen luovuttamissopimuksen Ruandan kanssa. Ihmisoikeusaktivistit ovat kuitenkin huolissaan sopimuksesta, joka mahdollistaa vakavista rikoksista – kuten osallistumisesta tutsien kansanmurhaan vuonna 1994 – syytettyjen karkottamisen Ruandaan. Autoritaarisista pyrkimyksistään tunnettu Paul Kagame voisi käyttää sitä Ruandasta paenneiden poliittisten toisinajattelijoiden jahtaamiseen.

Ruanda Afrikan poliisina

Mahdollisten taloudellisten ja diplomaattisten hyötyjen lisäksi puuttumalla Mosambikin tilanteeseen Ruanda saa myös tilaisuuden parantaa imagoaan Afrikan poliisina. Ruandan hyvin koulutettujen ja kurinalaisesti toimivien joukkojen läsnäolo korostaa sen asemaa maailman kolmanneksi suurimpana (ja maanosan toiseksi suurimpana) YK:n rauhanturvaoperaatioiden rahoittajana, jolla elokuun lopussa 2024 oli 4 585 rauhanturvaajaa mobilisoituna. Suurten järvien alueen maa on erikoistunut myös yksityiseen turvallisuusalaan.

Ruandan sijoitukset Cabo Delgadossa ovat laajentuneet kaivostoimintaan, rakentamiseen, valvontaan ja muille liiketoiminnan aloille. Useita uusia ruandalaisia yrityksiä on perustettu, joista kolme – Macefield Ventures, NPD Limited ja Strofinare Mozambique – on kytköksissä ruandalaiseen holdingyhtiöön Crystal Venturesiin, joka on Paul Kagamen puolueen, Ruandan isänmaallisen rintaman FPR:n taloushaara. (3)

Mosambikilainen historioitsija Yussuf Adam uskoo, että Ranska on saattanut rohkaista Ruandan väliintuloa TotalEnergiesin etujen suojelemiseksi. Ranskan hallitusta lähellä oleva lähde kertoo kuitenkin, että ranskalaisen öljy-yhtiön kaasuhanke on seurausta yksityisten yhtiöiden ja Mosambikin hallituksen välisistä suorista keskusteluista.

Tarkoittaako tämä, että tilanne on parantumassa Cabo Delgadossa? Ruandan osallistumisesta huolimatta jihadistikapinalliset ovat edelleen aktiivisia. Yli miljoona maakunnan asukasta on paennut turvattomuutta, sieppauksia ja ryöstelyä kauemmas kaivosrannikolta. Kansalaisjärjestöjen keräämien lausuntojen mukaan jotkut sotilaiksi ja poliiseiksi naamioituneet kapinalliset onnistuvat sulautumaan kyliin esiintyen rauhanturvaajina ja pakottaen siviilit piilottamaan heidät. Sissisotaa käyvät jihadistit liikkuvat nopeasti ja piiloutuvat vuoristoon, jolloin viranomaisten on vaikea jäljittää heitä.

Kesäkuussa 2023 Mosambik hankki eteläafrikkalainen kevyen tiedustelu- ja vastarintatoimintaan suunnitellun AHRLAC-lentokoneen, jonka on kehittänyt eteläafrikkalainen Paramount group. Konetta käytetään nyt valvontaan ja pienimuotoisiin hyökkäyksiin. Mosambik yrittää hankkia myös hyökkäysdrooneja Kiinasta (Wing Loong II ja CH-4 Rainbow) ja Ranskasta (I-SEE-groupin IC-D).

Kapinan juuret köyhyydessä ja syrjäytymisessä

Monet tutkijat selittävät kapinan jatkumisen sillä, että Tansaniasta tai Keniasta käsin toimivat jihadistiliikkeet käyttävät hyväkseen Afrikan mantereen rikkaalla eteläisellä rannikolla rehottavaa laitonta kauppaa rahoittaakseen liikettään ja säilyttääkseen vaikutusvaltansa alueella. (4) Toisten asiantuntijat mukaan al-Shabab on syntynyt Mosambikin islamilaisen neuvoston (Cislamo) sisäisestä hajaannuksesta. Hallituksen tunnustama järjestö kokoaa yhteen nuoria salafistisaarnaajia ja -opiskelijoita, joista osa alkoi vastustaa paikallista maltillista suufilaista islamia saatuaan innoitusta kenialaisen papin Aboud Rogon dogmaattisista ajatuksista. Tuntemattomat hyökkääjät tappoivat Rogon vuonna 2012 Mombasassa: murha aiheutti useita päiviä kestäneitä mellakoita, kun kannattajat syyttivät turvallisuusjoukkoja hänen tappamisestaan.

Monien asiantuntijoiden mukaan näyttää kuitenkin siltä, että salafistiryhmän vetovoima johtuu ”aineellisesta puutteesta, erityisesti köyhyydestä, syrjäytymisestä ja nuorten tulevaisuudennäkymien puutteesta, jolloin uskonto toimii vain yhdistävänä tekijänä tai savuverhona”.(5)

Viisikymmentä vuotta itsenäistymisensä – ja Mosambikin vapautusrintama Frelimon yksinvallan – jälkeen maa on yksi maailman köyhimmistä. Cabo Delgadossa eriarvoisuus on räjähtänyt kaivosteollisuuden valtavien voittojen ja väestön kurjistumisen välillä. Action contre la faim -järjestön mukaan 45 prosenttia maakunnan asukkaista elää äärimmäisessä köyhyydessä, ja 66 prosenttia Mosambikin 3,3 miljoonasta vakavasta ruokaturvattomuudesta kärsivästä ihmisestä asuu alueella.(6) Järjestö korostaa myös ilmastonmuutoksen tuhoisia vaikutuksia, kuten pyörremyrskyjen lisääntymistä. (7)

Laajamittainen korruptio lietsoo vihaa

Kaiken lisäksi eliittien korruptio ruokkii vihaa, jota jihadistit käyttävät hyväkseen. Huhtikuussa 2016 puhkesi ”piilovelkaskandaali” laajamittaisesta valtion varojen kavaltamisesta. Se koskee kolmen valtionyhtiön saamia 2 miljardin dollarin lainoja sveitsiläiseltä Crédit Suisse ja venäläiseltä VTB-pankilta. Varat oli tarkoitus käyttää kolmen suuren merenkulkualan hankkeen rahoittamiseen – partio- ja kalastusaluksien hankintaan sekä telakoiden rakentamiseen – mutta ne olivatkin päätyneet lahjuksina Maputon vallanpitäjien lähipiirille, mikä johti useisiin näkyviin oikeudenkäynteihin Yhdysvalloissa ja Britanniassa.(8)

Kun petokset paljastuvat, neljätoista Mosambikin kumppanuusmaata ja Maailmanpankki päättivät keskeyttää kaiken avun (noin 265 miljoonaa dollaria vuodessa). Kansainvälinen valuuttarahasto IMF peruutti 165 miljoonaa dollaria alun perin hätäapulainaksi varatuista 286 miljoonasta dollarista. Tämän seurauksena julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen nousi 88 prosentista 128 prosenttiin vuonna 2016, kansallinen valuutta heikkeni ja inflaatio nousi 27 prosenttiin.

”Poliittiset päättäjät laskivat näiden velkojen takaisinmaksun kaasutulojen varaan, mutta rahaa ei koskaan tullut. TotalEnergies ja Eni nimittäin viivästyttävät turvallisuussyistä kaasun megahankkeitaan”, selittää Michel Cahen, emeritus tutkimusjohtaja Ranskan kansallisessa tiede- ja tutkimuskeskuksessa CNRS:ssä ja portugalinkielisen Afrikan poliittisen historian asiantuntija.

Odotellessaan rahakkaiden kaasuhanojen avautumista ulkomaiset monikansalliset yhtiöt jatkavat neuvotteluja toimiluvistaan ja suojelevat vain omia laitoksiaan. Samaan aikaan jihadistien hyökkäykset Cabo Delgadossa jatkuvat, mikä sulkee valtaosan väestä taloudellisen kehityksen ulkopuolelle.

Viitteet:
1 Carmen Bader, Le Mozambique dans la tourmente de l’après-guerre, Le Monde diplomatique, février 1993.
2 Déclaration du président de la Commission de l’Union africaine, 3 mars 2021, https://au.int
3 Romain Gras, Crystal Ventures, la face business du FPR de Kagamé, Jeune Afrique, Pariisi, 2 toukokuuta 2023.
4 Éric Morier-Genoud, Towards Jihad?, Hurst Publishers, Lontoo, 2023.
5 Ibid.
6 Mueda, la ville refuge, 15 lokakuuta 2024, www.actioncontrelafaim.org
7 Le Mozambique continue de faire face à une grave crise humanitaire causée par le conflit, les chocs climatiques et les défis liés à la gouvernance, 2025, www.actioncontrelafaim.org
8 Mozambique and the ’tuna bond’ scandal, 9 helmikuuta 2021, www.spotlightcorruption.org