Entisen liikenneministerin ja Kurskin alueen kuvernöörin Roman Starovoitin itsemurha oli yksi heinäkuun puhutuimmista tapahtumista. Hänet oli siirretty syrjään ministerintehtävästään viranomaisten aloitettua korruptiotutkinnat Kurskin raja-alueen linnoitustöihin liittyen. Myös neljä muuta korkeaa virkamiestä Kurskin ja Brjanskin alueilla on joutunut tutkinnan kohteeksi tai saanut syytteet miljardiluokan kavalluksista, jotka kytkeytyvät puolustusvoimien rakennusprojekteihin Ukrainan miehitetyillä alueilla ja rintaman läheisyydessä. Tämä on kuitenkin vasta jäävuoren huippu: Venäjällä on käynnissä laaja puhdistus valtaeliitin riveissä. Kuka joutuu vankilaan, mistä syystä ja miksi juuri nyt.
Heinäkuun viimeisellä viikolla pidätettiin Tambovin alueen entinen kuvernööri Maksim Jegorov, jota vastaan on nostettu syyte erityisen suurten lahjusten ottamisesta. Pian tämän jälkeen, 22. heinäkuuta, sama epäily kaatoi Novgorodin alueen liikenneministerin Konstantin Kuranovin. Vain muutamaa päivää aikaisemmin, 18. heinäkuuta, poliisi oli ottanut kiinni Novgorodin aluehallituksen varapuheenjohtajan Stanislav Šultsevin, niin ikään syytettynä mittavista lahjuksista.
Heinäkuun loppuun mennessä turvallisuuspalvelu FSB ja tutkintakomitea SKR olivat käynnistäneet vähintään 99 rikosprosessia kansanedustajia ja korkeita virkamiehiä vastaan. Tapauksia on kirjattu jo yhtä paljon kuin koko vuonna 2024 ja lähes kaksinkertainen määrä vuoteen 2021 verrattuna. Syytettyjen joukossa on ministeriöiden ja virastojen johtajia, varajohtajia sekä alueiden pormestareita ja heidän sijaisiaan – eli poliittisen järjestelmän ydinhenkilöitä. Tahti on huomiota herättävä: keskimäärin 14 uutta tapausta joka kuukausi.
Toim. huom. Rikostapauksia koskevat tiedot on koottu avoimista lähteistä, pääosin tiedotusvälineiden julkaisuista. Laskennassa on käytetty rikosasian aloittamispäivää, ei tuomion antamispäivää. Tilastosta on jätetty pois valtionyhtiöiden johtajat ja julkisten laitosten kuten koulujen, sairaaloiden tai kulttuuriorganisaatioiden päälliköt, sillä he eivät ole yhtä merkittäviä valtion vallankäyttäjiä kuin duuman edustajat ja korkeat virkamiehet.
Virkamiehistä kaikkein ankarimman puhdistuksen kohteeksi ovat joutuneet turvallisuuselinten omat edustajat: heihin kohdistuu lähes kolmannes (28%) kaikista rikosprosesseista. Seuraavina tulevat rakentamisen, asumisen ja kunnallispalveluiden virkamiehet (18%), talouden ja teollisuuden hallinnon työntekijät (11%) sekä liikenteestä ja luonnonvaroista vastaavat hallintotyöntekijät (molemmat 8%).
Lähes puolet kaikista 10,5 vuoden aikana tapahtuneista korkeiden virkamiesten pidätyksistä on tapahtunut viime 3,5 vuoden aikana eli täysimittaisen sodan alkamisen jälkeen. Ylimpien virkamiesten, ministerien, osastonjohtajien ja heidän sijaistensa pidätysten määrä on ylittänyt sotaa edeltäneet tasot. ”Autokraattisen hallinnon on kylvettävä pelkoa selviytyäkseen, mutta vältettävä kuitenkin käynnistämästä niin sanottua suurta terrorikoneistoa”, toteaa valtiotieteilijä Jekaterina Šulman. ”Virkamiesten pidätysten ei haluta näyttävän julkisuudessa kiinniottokampanjalta tai laajamittaiselta puhdistukselta. Järjestelmä välttää retoriikkaa, joka antaisi sellaisen kuvan. Samaan aikaan virkamiesten kasvaneet riskit, omaisuuserien uudelleenjako sekä se, ettei maasta ole mahdollista poistua turvallisesti, ovat keskeisimpiä venäläistä yhteiskuntaa epävakauttavia tekijöitä.”
Eliitin reaktio Starovoitin itsemurhaan viittaa siihen, että Šulmanin sanat pitävät paikkansa: jännitteet ja pelko järjestelmän sisällä ovat kasvaneet. Venäläisen toimittajan Farida Rustamovan ylläpitämän riippumattoman uutiskirjeen Faridailyn sisäpiirin lähteet kertovat, että uutinen kollegan kuolemasta oli shokki hallituksen jäsenille. Lähteiden mukaan ministerien keskusteluissa oli myötätunnon ilmausten ohella havaittavissa epätoivoinen sävy. ”Käytännössä elinkautiset vankeusrangaistukset, Prigožinin murha ja Timur Ivanovin tuomio osoittavat, että jos joudut järjestelmän rattaiden väliin, sinut jauhetaan tomuksi”, eräs ministereistä väitetysti totesi. [Timur Ivanov toimi Venäjän varapuolustusministerinä vuosina 2016–2024. Hänet pidätettiin korruptiovyyhdissä huhtikuussa 2024 ja tuomittiin 13 vuodeksi vankeuteen.]
Useat hallituksen jäsenistä pitävät Starovoitin itsemurhaa paitsi suurena tragediana myös tekona, joka rikkoi aikaisemmin vallinneita kirjoittamattomia sääntöjä siitä, että ongelmat ratkaistaan hiljaisesti ja ilman väkivaltaa: ”Starovoit näytti ulospääsykeinon, jota jotkut saattavat nyt alkaa pitää yhtenä vaihtoehtona”, myönsi yksi ministereistä.
Korruption uudet säännöt
Virkamiesten tuomioihin liittyvät usein omaisuuden takavarikointi ja huomattavat sakot, jotka ylittävät moninkertaisesti rikoksen aiheuttaman vahingon.
Yksi esimerkki on 25. kesäkuuta pidätetyn Dagestanin tasavallan valtiosihteerinä vuodesta 2021 palvelleen Magomed-Sultan Magomedovin tapaus. Jo pidätystä seuraavana päivänä tuomioistuin hyväksyi syyttäjänviraston vaatimuksen takavarikoida valtiolle Magomedovin ja hänen sukulaistensa omistuksessa olleen öljynsiirtoterminaali Kaspetrolservisin (entinen Dagnefteprodukt), MSB Holding -yhtiöt sekä muuta omaisuutta. Virastaan erotettu Magomedov vapautettiin sen jälkeen, kun hän suostui matkustuskieltoon.
Bijskin piirin pelastustoimen erikoisyksikön entiseltä päälliköltä Viktor Velikodnyilta puolestaan takavarikoitiin 34 kiinteistöä, muun muassa kauppakeskus, katettu tori sekä Sotšissa sijaitsevia asuntoja ja liiketiloja. Omaisuus oli kirjattu pääosin sukulaisten ja Velikodnyin hallinnassa olleiden yhtiöiden nimiin. Penzan alueen entinen kuvernööri Ivan Belozertsev puolestaan tuomittiin lahjuksen ottamisesta 12 vuodeksi ankaran kurin rangaistussiirtolaan ja 450 miljoonan ruplan (noin 4,8 miljoonaa euron) sakkoon. Lahjuksen arvo oli 30 miljoonaa ruplaa eli noin 330 000 euroa.
”Nykyiset takavarikot ja sakot ovat pikkurahoja verrattuna teollisuuslaitosten kansallistamiseen, reprivatisointiin, eli valtio-omisteisen yrityksen tai omaisuuden uudelleen yksityistämiseen ja suuryritysten uudelleenjakoon”, toteaa nimettömänä pysyttelevä yhteiskuntatutkija. “Ne ovat vain oheisseuraus virkamiesten voimistuvasta vainosta.”
Repressiopolitiikan on hänen mukaansa tarkoitus toimia pelotteena ja tiivistää keskusvallan ympärille muodostuneen eliitin rivejä. Viesti on suunnattu ensisijaisesti niille eliitin jäsenille, jotka aiemmin flirttailivat opposition kanssa ja joiden lojaalisuudesta on epäilyksiä. Toissijaisesti se kohdistuu varakkaisiin ihmisiin, joilla ei ole poliittista päätösvaltaa. Heidän joukossaan ei ole enää ketään, joka avoimesti kritisoisi hallintoa – sellaiseen ei kukaan nykyisin ryhdy – mutta monet heistä eivät osoita riittävän innokasta tukea hallinnolle ja ”sotilaalliselle erityisoperaatiolle” ja yrittävät lisäksi jatkuvasti siirtää varojaan ulkomaille. Kolmas kohderyhmä ovat turvallisuusviranomaiset, joita halutaan varoittaa epäkuuliaisuuden seurauksista.
“Turvallisuuselinten johtoportaan asema on muutoksessa. Yksityisiltä yrityksiltä ja tehtailta saadut lahjusrahat ovat olleet yksi heidän tärkeimmistä ja vakaimmista tulonlähteistään. Nyt tehtaat kuitenkin siirtyvät yksi toisensa jälkeen ”oikeiden ihmisten” käsiin, mikä tarkoittaa pelisääntöjen muuttumista”, asiantuntija sanoo. “Valtio haluaa näyttää, etteivät vanhat järjestelyt enää päde, vaan nyt on uudet pelisäännöt ja vaatimukset riittävälle lojaalisuudelle.”
Korruptiotapausten käsittely on nopeutunut ja muuttunut rutiininomaiseksi prosessiksi, joka käydään läpi lähinnä muodon vuoksi. Haastattelemamme asianajajan mukaan tutkinnan alkamisesta tuomion antamiseen kuluu nykyisin paljon vähemmän aikaa kuin aikaisemmin, ennen kaikkea siksi, että todistuskynnystä on merkittävästi madallettu. “Ennen tutkintaelimet arvioivat hyvin tarkkaan, kannattaako asia viedä oikeuteen”, hän kertoo. “Jos oli pienikin epäilys, että syyte voisi kaatua oikeudessa, asia palautettiin lisätutkintaan tai tuomioistuin antoi vapauttavan tuomion, eikä syytettä viety oikeuteen sellaisenaan. Nyt todistamisen vaatimuksia on laskettu ja kaikki etenee joutuisasti – niin tutkinta kuin oikeuskäsittelykin.”
Asianajajapiireissä on havaittu, että tutkinnan ja oikeuskäsittelyn laatu on heikentynyt huomattavasti. Asianajajat Artjom Jablokov ja Daniil Gorkov kertovat, että aiemmin korruptiosyytteet perustuivat yleensä siihen, että epäilty saatiin kiinni itse teossa ja rahan tai muun omaisuuden luovutus voitiin varmuudella todentaa. Nykyään syyllisyyden toteamiseen riittää usein pelkkä todistajanlausunto.
Huhtikuussa 2025 Venäjän hätätilaministeriön palontorjuntahallinnon varajohtaja Dmitri Daudašvili tuomittiin erityisen suuren lahjuksen ottamisesta 15 vuodeksi vankeuteen sekä sakkoon, joka oli viisinkertainen lahjukseen nähden. Daudašvilin asianajajien mukaan todisteita rahojen luovutuksesta ei ollut ja koko syyte perustui muutaman asianosallisen lausuntoihin. Yksi heistä oli samassa virastossa työskennellyt Velikodnyi, joka oli tuolloin itse syytettynä valtion varojen kavalluksesta.Hänellä oli todennäköisesti henkilökohtaisia syitä tehdä yhteistyötä tutkinnan kanssa.
Joskus syyte perustuu sellaisten todistajien lausuntoihin, joilla on vain välillinen yhteys rikokseen. “Syyte voidaan rakentaa vain rahat välittäneen henkilön sanojen varaan”, asianajajalähde kertoo. “Vaikka välittäjä ei jostain syystä olisi antanut rahoja eteenpäin eikä ‘lahjuksensaaja’ näin ollen koskaan saanut niitä, välittäjä saattaa väittää, että rahat oli kuitenkin tarkoitettu hänelle. Tällaisten lausuntojen todistusarvo on äärimmäisen heikko, mutta ne menevät nykyisin usein läpi oikeudessa.”
Helppoja kohteita pisteiden keräämiselle
Näytösluonteiset oikeudenkäynnit korkeita virkamiehiä vastaan lisääntyvät, mutta ”korruptionvastainen taistelu” kiihtyy myös alemmilla hallintotasoilla. Syyttäjänviraston tietojen mukaan vuoden 2025 ensimmäisellä neljänneksellä korruptiorikoksia paljastettiin lähes 25 prosenttia enemmän kuin vuoden 2024 ensimmäisellä neljänneksellä: noin 15 000 tapausta verrattuna aikaisempaan noin 12 000 tapaukseen.
“Erityisesti alempi virkamieskunta kuuluu niin sanottuun riskiryhmään”, kertoo nimettömänä pysyttelevä rikosoikeuden tutkija. “Henkilöt, jotka päättävät valtion varojen käytöstä aluetasolla tai organisoivat julkisia palveluja tarjoavien laitosten toimintaa, saattavat aivan yllättäen joutua syytetyn penkille.”
Useimmat syytteeseen joutuneet eivät siis ole ”ensimmäisen luokan” virkamiehiä tai valtionyritysten huippujohtajia, vaan alemman ja keskijohdon työntekijöitä – rivivirkamiehiä ja yksityisyritysten tavallisia työntekijöitä, kuten kassanhoitajia, lähettejä, varastotyöntekijöitä ja tavarantarkastajia. Eräässä “korruptiotapauksessa” tuomittiin alueen koulujen ruokahuollosta vastannut virkamies, joka kuittasi oppilaitoksen keittiön korjaustyöt valmistuneiksi, vaikka ”katon peruskorjauksessa oli lukuisia puutteita”. Krasnojarskissa puolestaan tuomittiin korruptiopykälän (rikoslain 160:n pykälän mukainen kavallus tai varojen väärinkäyttö) perusteella erään julkisen organisaation kassanhoitaja, joka varasti kassasta 80 000 ruplaa eli noin 850 euroa.
Asiantuntijoiden mukaan alempien virkamiestasojen rikosjuttujen lisääntymisen tärkein syy on viranomaisten pyrkimys täyttää tilastolliset tavoitteet. Tutkinnat on helpointa kohdistaa tavallisiin virkamiehiin ja alempien tasojen päälliköihin. “Se liittyy hallintosäädösten monimutkaisuuteen ja [virkamiesten] asemaan täydellisen valvonnan alla”, selittää rikosoikeuden tutkija. “Korruptiossa ei myöskään ole kyse pelkästään lahjonnasta vaan se merkitsee usein myös kavallusta ja virka-aseman väärinkäyttöä. Lisäksi valtion virkamiesten työtä säännellään niin tiukasti, että käytännössä on mahdotonta olla rikkomatta yhtäkään sääntöä. Tutkinta pyrkii yleensä myös liioittelemaan aiheutuneen vahingon määrää”, hän lisää. “Virkamiehen saatetaan laskea kavaltaneen enemmän [rahaa tai materiaa] kuin mitä todellisuudessa varastettiin. Ja jos budjettivaroilla on tehty hankintoja, mutta ei täysin ohjeiden ja tavanomaisten menettelyjen mukaisesti, syyttäjä laskee vahingon arvoksi usein laskennallisen kokonaissumman, joka kuvaa mahdollisesti syntynyttä teoreettista vahinkoa.”
Turvallisuus- ja tutkintaviranomaiset haluavat toiminnallaan ennen kaikkea näyttää maan ylimmälle johdolle, että heidän korruptionvastainen taistelunsa on tuloksellista. Alemman tason virkamiesten vainolle voi kuitenkin olla myös muita motiiveja. Haastateltavat mainitsevat ainakin viranomaisten halun kasvattaa omia tulojaan, joita he saavat korruptiosta syyttämättä jättämisestä, sekä mahdollisen valtaryhmien välisen kamppailun.