Sahelin alueen valtiot ovat poistaneet Ranskan sotilaat maaperältään, mutta siitä huolimatta nämä uudet sotilashallinnot eivät ole kyenneet luomaan todellista tulevaisuuden visiota – ja ennen kaikkea ne eivät ole onnistuneet pysäyttämään yhä tappavampaa jihadistiaaltoa.
Kaksitoista vuotta Ranskan käynnistämän Serval-operaation jälkeen, jonka tarkoituksena oli pysäyttää jihadistiryhmien eteneminen Malissa, Sahel kärsii yhä kasvavasta turvattomuudesta. Ranskan ja sen liittolaisten mobilisoimat 5 100 sotilasta Barkhane-operaatiossa (2014–2022), Yhdistyneiden kansakuntien (YK) lähettämät 13 000 sinikypärää ja Euroopan unionin vuodesta 2014 lähtien toteuttamat neljä eri operaatiota eivät ole onnistuneet pysäyttämään aseellista väkivaltaa, joka käy yhä tappavammaksi.
Alueella riehuu nyt toistuvia valtioiden rajat ylittäviä kriisejä. Vallankaappausten aalto on nostanut valtaan juntat, jotka ovat solidaarisia keskenään mutta kyvyttömiä torjumaan turvattomuutta huolimatta alkuperäisistä lupauksistaan palauttaa rauha ja valtion auktoriteetti.
Heinäkuun alussa 2025 al-Qaidan liittolaisverkostoon kuuluva Islamin ja muslimien tukiryhmä (JNIM) toteutti seitsemän koordinoitua iskua Länsi-Malissa, lähellä Senegalin ja Mauritanian rajoja. Syyskuussa 2024 sama järjestö toteutti yhden päivän aikana kaksi näyttävää iskua Bamakossa: se tappoi 70 turvallisuusjoukkojen jäsentä santarmiakatemiassa ja tuhosi presidentin lentokoneen sotilaskentällä. Kyseessä oli ensimmäinen hyökkäys Malin pääkaupunkiin lähes kymmeneen vuoteen.
Teot osoittavat, että jihadistiryhmät liikkuvat vapaasti Sahelin alueella – ja että ne pystyvät nykyään myös synkronoimaan toimintaansa symbolisesti merkittäviin samanaikaisiin iskuihin.
Kymmenen vuotta sitten Sahel oli Afrikan alue, jossa väkivaltaista ääriliikehdintää esiintyi vähiten. Mutta vuonna 2024 siellä kuoli eniten ihmisiä ääriliikkeiden väkivallan seurauksena: kuolemien määrä on kolminkertaistunut vuodesta 2021 ja noussut 11 200:aan. Kehitys osuu yksiin Malista vuonna 2020 alkaneen vallankaappausten aallon kanssa. Tuon murheellisen luvun lisäksi on huomioitava, että vuonna 2024 kansalliset turvallisuusjoukot – venäläisten kumppaniensa avustuksella – tappoivat itse 2 430 siviiliä.
Alueen kaksi pääasiallista jihadistiryhmää – JNIM ja Islamilaisen valtion Sahelin haara (ISSP) – hyödyntävät paikallisväestön tyytymättömyyttä hallintoja kohtaan, kun ne eivät kykene tarjoamaan peruspalveluja tai turvaa eivätkä hillitsemään elintarvikepulaa ja maankäyttöön liittyviä jännitteitä. Vallankaappausten jälkeen nämä ryhmät ovat entisestään vahvistuneet.
JNIM on laajentanut toimintaansa perinteisiltä tukialueiltaan Pohjois- ja Keski-Malista länteen, etelään ja naapurimaihin – erityisesti Burkina Fasoon ja Nigeriin. Molemmat ryhmät keräävät hallitsemillaan alueilla zakatia, uskonnollista almuveroa, mutta toimivat eri logiikalla. Islamilaiselle valtiolle se on pelkkää kiristystä, JNIM:lle se taas on luonteeltaan vaurautta uudelleenjakavaa. Molemmissa tapauksissa se muodostaa tärkeän tulonlähteen ryhmittymille.
Siirtyminen siviilivaltaan kangertelee
Näiden ryhmien laajentuminen kolmessa maassa on johtanut lukuisiin hyökkäyksiin sekä turvallisuusjoukkoja että siviilejä vastaan. Erityisesti Burkina Faso on kärsinyt valtavasti, sillä sekä jihadistit että hallitusta tukevat miliisit ovat syyllistyneet verilöylyihin kostaakseen paikallisväestön oletetun tuen vastapuolelle. Maan historian tuhoisin hyökkäys (kuolleiden määrä vaihtelee lähteestä riippuen 130:sta 600:aan) tapahtui Barsaloghossa elokuussa 2024, kun JNIM surmasi kaupungin puolustamiseen pakkotyönä kaivantoja tehneitä siviilejä.
Heinäkuun 2023 vallankaappauksen jälkeen jihadistiväkivalta on selvästi kiihtynyt myös Nigerissä. Vuonna 2024 maassa kirjattiin jyrkkä kasvu terrorismin aiheuttamissa kuolemissa: 930 uhria, eli 94 prosentin kasvu. Hyökkäykset asevoimia vastaan lähes kaksinkertaistuivat vuoden yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana.
Kaksi Islamilaisen valtion toteuttamaa iskua kesäkuussa 2025 kuvastaa tätä huolestuttavaa kehitystä. Yksi isku kohdistui sotilastukikohtaan Banibangoussa (yli 30 kuollutta sotilasta), toinen taas rukoukseen kokoontuneisiin siviileihin Mandassa (vähintään 70 siviiliuhria). Iskujen yhteydessä jihadistit saivat haltuunsa niin huomattavan määriä aseita ja varusteita, että he saattoivat myydä ylimääräiset tarvikkeet toimintansa rahoittamiseksi.
Vaikka kaikki sotilasjuntat ovat sitoutuneet palauttamaan siviilihallinnon pikaisella aikataululla, ne pysyvät vallassa edelleen. Alkujaan lyhyiksi luvatut siirtymäkaudet ovat venyneet, ja siviilivallan palauttamiseksi luvatut toimenpiteet on vähitellen hylätty.
Nigerissä ei julkistettu lainkaan virallista siirtymäaikataulua. Sen sijaan järjestettiin pikaisesti muutamia viikkoja kestänyt ”kansallinen vuoropuhelu”, mikä johti siihen, että kenraali Abdourahamane Tiani nimettiin presidentiksi viisivuotiskaudelle, jota voidaan tarvittaessa jatkaa. Samaan aikaan laillisesti valittu presidentti Mohamed Bazoum on ollut eristettynä palatsissaan heinäkuun 2023 vallankaappauksesta lähtien.
Malissa viranomaiset ovat ilmoittaneet järjestävänsä vaalit, joille on ollut jo kaksi vuotta varattuna oma budjettinsa valtion kirjapidossa, mutta vaalien odotus on ollut turhaa. Heinäkuussa 2025 kenraali Assimi Goïta sai siirtymäajan parlamentilta viiden vuoden jatkomandaatin ilman vaaleja.
Burkina Fasossa kapteeni Ibrahim Traoré teki samoin. Hän pidensi siirtymäkauden 60 kuukauteen vuonna 2024, ja vaalit on aikataulutettu vuoteen 2029. Poliittiset puolueet on nyt kielletty kaikissa kolmessa maassa, ja mikäli vaaleja ylipäänsä järjestetään, on aiheellista epäillä niiden legitimiteettiä.
Kolme juntan johtamaa valtiota käyttävät samoja keinoja vahvistaakseen valtaansa: tiukentuvalla autoritaarisuudella tukahdutetaan kaikki opposition toiminta; valtioiden välisellä koordinoinnilla tuotetaan yhdenmukaisia poliittisia linjauksia ja luodaan kumppanuuksia enemmän tai vähemmän demokraattisten ulkovaltojen kanssa. Kaikki tämä on kiedottu harhaanjohtavaan narratiiviin takaisin saadusta suvereniteetista. Asettamalla sama vuosi vaalivuodeksi ja puhumalla tavoitteesta perustaa valtioliitto, jolla olisi yhteiset biometriset passit, maat ruokkivat panafrikkalaista liikehdintää. Tavoitetta hyödynnetään sosiaalisen median propagandassa.
Samaan aikaan poljetaan kansalaisvapauksia. Pelottelu, mielivaltaiset pidätykset, pakkovärväys armeijaan ja jopa laittomat teloitukset kuristavat kansalaisyhteiskuntaa, ja lehdistön vaientamiseen käytetään sensuuria ja maasta karkotuksia. Lukuisien ulkomaisten tiedotusvälineiden toiminta on kielletty, mukaan lukien ranskalaiset Radio France Internationale (RFI) ja France 24, sekä Voice of America.
Malissa Joliba TV News -kanavan lähetykset on keskeytetty useaan otteeseen. Vuoden 2025 alussa sitä syytettiin Burkina Fason hallintoa halventavien lausuntojen levittämisestä keskusteluohjelmassa, jossa asetettiin kyseenalaiseksi kapteeni Traorén väite hänen vastustajiensa vallankaappausyrityksestä. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten nykyiset hallinnot pyrkivät kontrolloimaan mediaa. Tavoitteena on esittää väestölle eheä ja myötämielinen kertomus, vaikka erityisesti turvallisuuden osalta todellisuus on huomattavasti ristiriitaisempi.
Syyskuussa 2023 syntyneeseen puolustuskoalitioon Sahelin valtioiden liittoon (josta käytetään ranskankielistä lyhennettä AES) liittyneet Mali, Burkina Faso ja Niger pyrkivät lisäksi paikkaamaan alueelta poistumaan pakotettujen länsimaisten ja monenvälisten toimijoiden jälkeensä jättämän tyhjiön. Tämä tapahtuu erityisesti vahvistamalla suhteita Venäjään mutta myös Kiinaan ja Turkkiin. Vihollismaiden tapaan myös ulkoiset liittolaiset ovat jakautuneita. Koordinoitu ero Länsi-Afrikan talousyhteisöstä (ECOWAS) tammikuussa 2024 ja ilmoitus AES:n yhteisen sotilasyksikön perustamisesta tammikuussa 2025 kuvastavat halua ottaa etäisyyttä tavanomaisiin länsimaisiin kumppaneihin, Ranska mukaan lukien.
Suhteet Venäjään ovat toki olleet jo ennestään vahvat, mutta vähitellen vallankaappausten jälkeen maa on vakiinnuttanut asemansa keskeisenä sotilaallisena toimijana sekä kahdenvälisten kumppanuuksien kautta että AES:n diplomaattisena tukijana. Wagner-ryhmän palkkasotilaat taistelivat Malin asevoimien rinnalla jihadistisia ja separatistisia ryhmiä vastaan vuosina 2021–2025 syyllistyen samalla sieppauksiin, kidutuksiin ja lukuisiin summittaisiin siviilien teloituksiin. Kesäkuussa 2025 heidät korvasi vuonna 2023 perustettu Africa Corps -sotilasyksikkö joka on suoraan Venäjän puolustusministeriön alaisuudessa. Pienempiä osastoja on lähetetty myös Burkina Fasoon ja Nigeriin alkuvuonna 2024 kouluttamaan joukkoja, uudistamaan ja modernisoimaan turvallisuuspalveluja sekä suojelemaan vallassa olevia hallintoja.
Samanaikaisesti Venäjä ilmoitti tammikuussa 2025 tukevansa AES:n uutta sotilasyksikköä koulutuksen ja varustuksen osalta – symbolisesti vahva tuki nuorelle alueelliselle toimijalle. Yhteistyö on kuitenkin kohdannut vakavia takaiskuja. Africa Corps kärsi 13. kesäkuuta 2025 raskaan tappion Malin Anoumalanessa useiden tuaregipuolueiden muodostaman Azawadin vapautusrintaman (FLA) kapinallisille. Ryhmittymän tavoitteena on Pohjois-Malin Azawadin alueen itsenäisyys. JNIM:n järjestämä väijytys 1. elokuuta 2025 Tenenkoun kaupungin lähellä puolestaan aiheutti jihadistien mukaan kymmenien venäläisten ja malilaisten sotilaiden kuoleman.
Toinen merkittävä toimija tällä uudella alueellisella pelikentällä on Kiina, joka soveltaa Sahelissa samaa strategiaa kuin muualla Afrikassa: pitkäaikaista läsnäoloa taloudellisten investointien ja luonnonvarojen hyödyntämisen kautta. Sen kunnianhimoa kuitenkin horjutetaan toistuvasti.
Nigerissä Agadem–Cotonou-öljyputken rakentaminen – kiinalaisen yrityksen johtama kuuden miljardin dollarin hanke, jonka tarkoituksena on kuljettaa 200 000 tynnyriä öljyä päivässä Beniniin – on kohdannut vuodesta 2024 lähtien monia esteitä: rajojen sulkemisia turvallisuustilanteen vuoksi, työntekijöiden sieppauksia sekä kasvavia diplomaattisia jännitteitä Nigerin ja Kiinan välillä. Nigerin hallinto on jopa karkottanut joitakin projektin johtohenkilöitä ja perunut pääkaupungissa olevan kiinalaisomisteisen luksushotellin toimiluvan. Nillä eleillä pyritään vahvistamaan maan suvereniteettia, vaikka kohteena ovat pitkäaikaiset kumppanit, jotka voisivat korvata länsimaisten toimijoiden poistumisen.
Malissa useat vuonna 2024 hyväksytyt kaivoslainsäädännön uudistukset ovat vaikuttaneet myös ulkomaisiin toimijoihin, erityisesti kiinalaisiin pienkaivajiin, joita on syytetty vaarallisista ja ympäristölle haitallisista käytännöistä. Tammikuussa ja helmikuussa 2025 tapahtuneiden kuolemaan johtaneiden sortumien sekä elohopeamyrkytystapausten jälkeen Mali vaati näiden kiinalaisten intressejä hyödyttävien laittomien kaivosten sulkemista. Mali pitää kuitenkin huolta suhteistaan Kiinaan, sillä lailliset kiinalaiset investoinnit jatkuvat ja ulottuvat nykyään kaikkiin arvokkaisiin ja strategisiin mineraaleihin. Esimerkiksi jättiyhtiö Ganfeng sai vuonna 2024 oikeuden hyödyntää maan litiumesiintymiä.
Turkin vahva rooli
Suurimmaksi voittajaksi Sahelin liittosuhteiden uudelleenjärjestelyssä saattaa silti osoittautua Turkki. Maa vahvistaa jatkuvasti suhteitaan AES:n valtioihin asetoimitusten ja infrastruktuurihankkeiden avulla samalla kun se osoittaa kasvavaa kiinnostusta alueen luonnonvaroja kohtaan. Jo ennen vallankaappauksia Turkki oli rakentanut moskeijoita ja sairaaloita Nigeriin ja Maliin pyrkien asemoitumaan luotettavaksi kumppaniksi, joka kykenee auttamaan jihadistisen uhan voittamisessa.
Juuri turkkilainen yhtiö rahoitti Niameyssa vuonna 2019 kansainvälisen lentoaseman uudelleenrakentamisen ja rakennutti Afrikan unionin huippukokouksen yhteydessä Radisson Blu -hotellin. Investoinnit olivat yhtä lailla strategisia kuin symbolisiakin. Turkki ilmaisee kunnianhimoaan myös panostamalla lentoyhteyksiin: Turkish Airlines tarjoaa suoria lentoja kaikkiin kolmeen AES-maahan.
Turkki ei myöskään kavahda turvallisuusyhteistyötä, toisin kuin Kiina, joka on tällä saralla paljon varovaisempi. Turkki maksoi jo vuonna 2018 viisi miljoonaa dollaria rahoittaakseen G5 Sahel -maiden sotilasjoukkoja (hanke peruuntui vuonna 2023 Malin, Burkina Fason ja Nigerin vetäytymisen jälkeen). Viime aikoina Turkki on noussut Afrikan johtavaksi droonitoimittajaksi ja yhdeksi tärkeimmistä Sahelin alueen valtioiden asetoimittajista. Turkkilaiset Bayrkata TB2 -droonit ovat huomattavasti edullisempia kuin länsimaiset mallit. Mukana tulee myös turkkilaisia kouluttajia, jotka vastaavat laitteiden huollosta ja käyttäjien koulutuksesta. AES:n jäsenvaltioiden päätös suosia turkkilaista kalustoa venäläisiin ja kiinalaisiin kilpailijoihin nähden takaa Turkin pitkäaikaisen läsnäolon alueella.
Mutta voiko retoristen julistusten ja turvallisuustilanteeseen liittyvien epävarmuuksien lisäksi todella uskoa kolmen AES-maan integraatioon etenkin poliittisella tasolla? Vaikka alueellisen solidaarisuuden puolesta puhuvia lausuntoja ja konkreettisia eleitä ei puutu, eroja lähestymistavoissa on yhä – myös turvallisuuden saralla. Malin ja Algerian välille puhkesi huhtikuussa 2025 kriisi, kun Algerian armeija väitti ampuneensa alas malilaisen lennokin. Malin päätös kieltää Algerian ilma-alusten ylilennot alueellaan (vastauksena Algerian vastavaan päätökseen) ei saanut tukea Nigeriltä eikä Burkina Fasolta. Episodi muistuttaa, että kansalliset prioriteetit – tässä tapauksessa halu säilyttää hyvät suhteet Algeriaan – voivat yhä mennä allianssivelvoitteiden edelle.