Darja Serenko ja runoilijan hätäkommunikaatio

ANNA VORONKOVA

Tapasin Darja Serenkon (synt. Omskissa 1993) oikeussalissa Moskovassa vuonna 2016. Seurasin, kuinka oudosti pukeutuneet nuoret ihmiset odottivat äänekkäästi oikeusprosessin alkua. Joukosta erottui hiljainen tyttö, joka tussasi keskittyneenä kirjaa mustaksi.

Kuva: Vasilj Petrov
Kuva: Pelagija Zamjatina
Kuva: Tanja Sushenkova

”Se on blackout”, hän selitti. ”Semmoinen runouden laji, jossa tylsässä dokumentissa maalataan mustaksi kaikki paitsi muutama sana, se on runoilijan viesti.”

Kirja oli hallinnollisia rikkomuksia koskeva laki. ”Mua pelottaa vähän ja tämä auttaa”, Darja sanoi.

Darja kertoi minulle olevansa runoilija. Lisäsin hänet kaveriksi Facebookissa. Itse työskentelin tuolloin maahanmuuttajien kanssa, ja poliisin käyttäytyminen heitä kohtaan raivostutti minua.

Nuoret pidätettiin, kun he olivat järjestämässä kulkevaa näyttelyä nimeltä ”NE MIR” (”ei rauha”). Osallistujien joukossa oli myös Katrin Nenasheva, josta kirjoitimme edellisessä numerossa. Aktivistit ovat sotaa ja militarismia vastaan, mutta kun Venäjällä lain mukaan joukkomielenosoitus yleistiloissa on hallinnollinen rikkomus, he pysyttelivät liikkeessä. Heidät pidätettiint nopeasti ja viettiin oikeuteen.

Koko prosessi oli aktivistitaiteilijoille performanssin tärkein osa. Facebookin kautta he kutsuivat kavereita kaduille piirtämään poliisiautoja ja oikeussalin arkielämää, ihmisiä, tilanteita. Oikeusprosessi määräsi aktivisteille sakkorangaistuksen.

Vähän ajan kuluttua sain Darjalta kutsun ”Hiljanen piketti” -performanssiin (#тихийпикет). Vuoden aikana Darja teki joka päivä kotona kylttejä ja piti niitä esillä matkalla töihin. Välillä hän teki kylttejä metrossa. Ihmiset katsoivat häntä, ottivat kuvia, ja jotkut kysyivät, mitä tämä kaikki tarkoittaa.

Yhdessä kyltissä luki: ”Jos meidän ’patriotismi’ tarkoittaa vihaa muita kansoja kohtaan ja salaliittoteorioita, niin en halua olla patriootti”. Muut kyltit kertoivat perheväkivallasta (vuonna 2016 säädetyn uuden lain mukaan perheväkivallasta annettavia rangaistuksia kevennettiin) ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksista.

Joskus ihmiset lähestyivät Darjaa. He kyselivät asioista. Jotkut väittivät, että venäläiset ovat parempia kuin uzbekkilaiset, jotkut uhkailivat taiteilijaa. Darja pitää tavallisia metromatkustajia oman aktionisminsa osallistujina. Vuorovaikutus on hänelle tärkeää.

Darjan yhden hengen mielenosoitus syntyi reaktiona aktivisti Ildar Dadinin vankilatuomioon. Se oli ensimmäinen kerta, kun yhden henkilön mielenosoituksesta tuomittiin vankilaan.

Uudessa projektissaan ”Hätäkommunikaatio” Darja ja kaksi muuta taiteilijaa, Aleksandra Kiseleva ja Olga Mashinets leikkivät kerrostalon sisätilan ja asukkaiden kanssa. ”Nykytaide kuuluu kaikille”, sanovat taiteilijat, jotka päättivät, että heidän asuintalonsa voisi toimia galleriana.

Seinät ja yleistilat voisivat kantaa ystävien nykytaidetta. Niin syntisi oikea ihmisten vuorovaikutus, eikä asukkaiden tarvitsisi enää pelätä toisiaan. Taide tulee asukkaiden luokse, kun taiteilijat järjestävät talon käytävillä luentoja arkkitehtuurista sekä näytelmiä.

”Haluaisimme, että improvisoitu galleriamme olisi kaikille avoin tila”, kertoo Daria.

Lue lisää Hätäkommunikaatio-projektista (venäjäksi).

Darja Serenkon Facebook-sivut löytyvät täältä.

LMD 9/2018

Suom. Tapani Kilpeläinen

Kaivososuuskuntien oudot toimet
Kiistanalaisia raportteja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *