Kaivososuuskuntien oudot toimet

AMANDA CHAPARRO

Aurinko nousee valaisemaan San Josén kaivoksen suuaukkoa Orurossa. Yön vuoren luolissa viettänyt Alfredo Huari kokoaa työkalujaan. Hän on saanut louhittua muutaman gramman erilaisia malmeja, kuten hopeaa, tinaa, sinkkiä ja lyijyä. Täkäläinen arvometalliesiintymä on Bolivian suurimpia, ja osuuskunnaksi järjestäytyneet 250 kaivostyöläistä jakavat sen malmisuonet keskenään. Ollaan 3 700 metrin korkeudessa, ja auringonsäteet polttavat jo ihoa. Leveäharteisen Huarin uurteisten kasvojen ilme kertoo osaltaan vuoden 2016 traagisten tapahtumien muistoista. Silloin kaivostyöläisten ja hallituksen välinen konflikti riistäytyi hallinnasta. ”On totta, että me kaivostyöläiset olemme kiivasta väkeä. Siinä tilanteessa kuitenkin molemmat osapuolet turvautuivat välivaltaan”, Alfredo Huari huomauttaa istuutuessaan yötyöstä lepäävien työtovereittensa viereen.

Vuoden 2016 ”mustan elokuun” aikana ”osuuskuntalaisiksi” kutsutut kaivostyöläiset sulkivat maan strategiset valtaväylät. Yhteenotot virkavallan kanssa vaativat viisi kuolonuhria ja kymmeniä loukkaantuneita molemmissa leireissä. Mielenosoitukset päättyivät lopulta tragediaan, jossa konfliktia sovittelemaan tullut varasisäministeri Rodolfo Illanes otettiin kiinni ja murhattiin 25. elokuuta. Presidentti Evo Morales tuomitsi rikoksen ”anteeksiantamattomaksi” ja määräsi maansurun. Kriisi oli käännekohta Moralesin ja hänen tärkeimpiin liittolaisiinsa kuuluneen ay-järjestön kanssa. Väkivaltaisuuksien käynnistäjänä oli osuuskuntia koskeva lakiehdotus, joka olisi sallinut alan työläisten valita vapaasti ammattiyhdistyksensä. Fencominin eli Bolivian kaivososuuskuntien liiton silloinen puheenjohtaja Carlos Mamani piti sitä ”sodanjulistuksena”, vaikka osa osuuskunnista näytti säilyttäneen osuuskuntamallista pelkän nimityksen.

”Rahavuoren” eli 4 800 metrin korkeuteen kohoavan Cerro Rico -vuoren juurella sijaitseva Potosí on Bolivian toinen suuri kaivoskeskittymä. Miguel Delgadellon suvussa kaivostyöläisyys on kulkenut isältä pojalle, ja Miguel on noussut urallaan päällikkötasolle asti. Kypärä keikkuu miehen päässä, jaloissaan hänellä on raskaat saappaat ja poskessa kokapensaan lehti, ja hän kertoo: ”Minulla on avustaja, jolla on omat työläisensä. Me teemme heidän kanssaan sopimukset urakka- tai päiväpalkkiopohjalta. Täällä jokainen vastaa itsestään.”

Työ vuoren uumenissa on raskasta ja vaatii uhrinsa. Lämpötilat vaihtelevat nollan ja + 40 asteen välillä ja työläiset hengittävät jatkuvasti myrkyllisten hiukkasten täyttämää ilmaa. Bolivian tietopalvelukeskuksen kaivosasioihin erikoistunut asiantuntija Marco Gandarillas kertoo tarkemmin ”osuuskuntien” organisaatiosta: ”Voittoja ei jaeta tasaisesti vaan etuoikeutetut ryhmät riistävät työntekijöitä, joiden työpäivät voivat venyä 16-tuntisiksi. Siinä on syy, miksi osuuskunnat vastustavat ammatillista järjestäytymistä.”

Vielä muutama vuosi sitten presidentti Morales piti kaivososuuskuntalaisia hallituksensa ”luonnollisina ja varauksettomina liittolaisina” (Página Siete, marraskuu 2013). Kaivostyöläisten liiton pääkaupunkialueen aluejohtaja Simón Condori säestää: ”Me edustamme muutoksen ja 2000-luvun uusliberalismin vastaisen taistelun etujoukkoja.” Liitossa on lähes 120 000 jäsentä, ja kun jokaisen kaivostyöläisen takana on yleensä myös hänen perheensä äänet, liitto edustaa vaaleissa merkittävää ryhmittymää.

Vuodesta 2005 lähtien kaivososuuskuntalaiset ovat tukeneet Moralesin Movimiento al Socialismo -puoluetta (MAS), ja vastineeksi he ovat päässeet avainasemaan ministeriöissä ja valtionhallinnossa. Vuonna 2006 kaivosministeri Walter Villarroel tuli Fencominista ja monet kansanedustajat ovat myös sen riveistä. Tietopalvelukeskus Cedlibin mukaan Moralesin valinnan jälkeen kaivososuuskuntien hyväksi on laadittu ainakin yhdeksän eri lakia. Näistä esimerkiksi kaivoslaki ”asettaa kaivososuuskuntien oikeudet muiden elinkeinoalan toimijoiden edelle”, arvioi energia-asiantuntija Pablo Villegas. Kuitenkin vuonna 2016 Fencomin esitti julkisuudessa jälleen uuden vaatimuslistan. Siinä esitettiin muun muassa osuuskuntalain poistamista tai sen muuttamista. Lisäksi vaadittiin mahdollisuutta liittyä yhteen yksityisten yritysten kanssa sekä vielä osuuskuntien mielestä liian tiukkojen ympäristösäädösten höllentämistä.

”Sietämättömiä etuoikeuksia”, tokaisee varapresidentti Álvaro García Linera haastattelussa presidentinpalatsin salongissa Simón Bolívarin muotokuvan alla. Hän on MAS:n poliittinen arkkitehti. García Linera kertoo, millaisen vastaehdotuksen hallitus oli tehnyt ennen konfliktin puhkeamista: ”Joko te toimitte yrityksinä ja maksatte veroja niin kuin muutkin tai valitsette osuuskuntamallin, jolloin teillä ei ole mahdollisuutta luovuttaa tai vuokrata toimilupianne yrityksille.”

Mutta miksi nousta kaivostyöläisten voimaa vastaan, kun he ovat merkittävä osa Moralesia tukevia kansanliikkeitä? Yksi selitys on epäilemättä raaka-aineiden hintojen romahdus, mikä on johtanut valtion kukkaron kutistumiseen ja pakottanut sen etsimään uusia tuloja muun muassa kaivosverotusta laajentamalla.1 ”Hallitusta oli kritisoitu paljon”, selittää Ricardo Bajo, Le Monde diplomatiquen Bolivian julkaisujen päätoimittaja. ”Ihmisillä oli käsitys, että kaivososuuskuntalaiset saivat tehdä mitä halusivat, koska he olivat hallituksen liittolaisia, ja kaikki muut noudattivat sääntöjä ja maksoivat veronsa paitsi kaivososuuskunnat. Kun hallitus oli voittanut useita taisteluja sektoreilla, joissa se oli kohdannut vastarintaa, ja oppositio oli heikko, hallitus uskoi voimansa tunnossa voivansa panna kaivostyöläiset polvilleen ja järjestykseen.”

Suhteiden kiristyminen on kuitenkin seurausta koko siitä kuviosta, jossa ”2000-luvun sosialismia” hakeva valtiojohto ja työläisten emansipaatiosta vähät välittävä elinkeinosektori alun perin lähtivät tähän luonnottomaan suhteeseen. Todellisuudessa osuuskunnat ovat lähinnä käyttäneet hyväkseen läheisiä suhteitaan vallanpitäjiin ”edistääkseen villiä kapitalismia ottamalla käyttöön uusliberalistisen mallin, joka kieltäytyy kaikesta valtion taholta tulevasta säätelystä”, tiivistää tutkija Claude Le Gouill.2

MAS:n valtaannousun jälkeen vuonna 2006 Oruron departementissa Huanunissa syntyi kiista Posokonin vuoren julkisessa omistuksessa olevan kaivoksen malmisuonien hyödyntämisestä. Osuuskuntien kaivostyöläisten ja valtion omistaman Bolivian kaivosyhtymä Comibolin kaivostyöläisten välillä puhjenneissa yhteenotoissa kuoli 16 ihmistä ja loukkaantui 81. Kuusi vuotta myöhemmin osuuskunnat vaativat uusia toimilupia Colquirin kaivokseen – ja jälleen mellakoitiin. Vuonna 2014 hyväksyttyyn kaivoslakiin sisällytettiin iso osa osuuskuntien vaatimuksista. Lakia puitiin kolme vuotta, ja samaan aikaan hallituksen, osuuskuntatyöläisten ja valtion palkkalistoilla olevien kaivostyöläisten välillä puhkesi säännöllisin välein vakavia yhteenottoja.

Lakeja seuranneet viisi asetusta vahvistivat osuuskuntien valvontaa vuoden 2016 väkivaltaisuuksien jälkeen. Asetusten mukaan valtio voi palauttaa hallintaansa toimiluvat, joita ei hyödynnetä tai jotka on edelleen luovutettu yksityisille yrityksille. Se oli voitto hallitukselle, vaikka se samalla vaaransi sen suhteet entiseen liittolaiseensa. Uusia yhteenottoja saattaa hyvinkin puhjeta, sillä osuuskuntalaiset ovat uhanneet ryhtyä mielenosoituksiin, jos Illanesin murhasta epäiltyjä väliaikaisesti pidätettyinä olevia henkilöitä ei vapauteta.

Orurosssa San Josén kaivoksen edessä eräs työläinen, joka haluaa pysyä nimettömänä, ilmoittaa lopullisen mielipiteensä vuoden 2019 presidentinvaaleista: ”Ya no apoyamos.” (”Tällä kertaa me emme enää tue [MAS-puoluetta]”.)Hänen mielipiteensä ei ainakaan vielä ole enemmistönä hänen työtovereittensa parissa…

1 Vuosina 2015–2016 öljy- ja kaasutulot romahtivat 33 prosenttia (Latinalaisen Amerikan ja Karibian talouskomissio) ja kaivosverot 2 prosenttia.

2 Claude Le Gouill, ”La politique minière du gouvernement d’Evo Morales: entre mythes et pragmatisme politique”, IdeAs, Pariisi, syksy 2016 – talvi 2017.

LMD 9/2018

Suom. Tapani Kilpeläinen

Bolivian Evo Morales pysyy vallassa konflikteista huolimatta
Darja Serenko ja runoilijan hätäkommunikaatio

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *