Kuningaslohi (Oncorhynchus tschawytscha) on tyynenmerenlohien suurin laji. Lohta kasvatetaan Uudessa-Seelannissa ja Chilessä. U.S. Geological Survey

Kalanviljelyn sameissa vesissä

Cédric Gouverneur

Nykyisin jo puolet maailmassa syödystä kalasta on kasvatettua. Lohi tuottaa vaurautta esimerkiksi Norjalle ja Chilelle, jonka toiseksi tärkein vientituote se on. Teollinen kalanviljely on kuitenkin puutteellinen vastaus meren luonnonvarojen hupenemiseen, ja se aiheuttaa merkittäviä ympäristö- ja terveysriskejä niin Atlantin kuin Patagoniankin vuonoissa.


Vähän ennen kuin Michelle Bachelet jätti Chilen presidentin tehtävät, hän ilmoitti Punta Arenasissa 29. tammikuuta 2018, että maahan perustetaan sen toistaiseksi laajin kansallispuisto Kawésqar: 2,8 miljoonan hehtaarin alue Patagonian lounaisosien saarilla ja niemillä. Suojelu koskee kuitenkin ainoastaan maa-alueita, ei läheisiä vesiä ja niiden haurasta ekosysteemiä. Epäjohdonmukaisuuden selittää se, ettei lohenkasvatuksen laajenemista tahdota estää.

Ennen lohi oli loppuvuoden juhlien luksusruokaa, nyt siitä on tullut arkipäiväinen kulutustuote. Meren ja makean veden tuotteiden maailmankaupan arvo on arviolta 136 miljardia euroa. Lohi ja taimen ovat tärkeimmät arvokalat ja tonnimäärältään toisena – tonnikalojen jälkeen. Koko maailmassa kalanviljelyllä tuotettiin 2,25 miljoonaa tonnia Atlantin lohta vuonna 2016, kun vuonna 1993 määrä oli vain 300 000 tonnia.1 Vuonna 2017 tämä kalalaji (Salmo salar) oli kuparin jälkeen Chilen toiseksi tärkein vientituote (3,4 miljardia euroa).2

Sotilasdiktatuuri aloitti lohenkasvatuksen 1980-luvulla. Se nimittäin luotti Chilen ja kalankasvatuksen pioneerina toimineen Norjan ilmastollisiin ja maantieteellisiin samankaltaisuuksiin. Eteläisen Tyynenmeren vuonoissa sylinterin muotoisia häkkejä onkin koko ajan enemmän. Nykyisin Chile kasvattaa 23,6 prosenttia maailman lohesta. Kaksi kolmasosaa tuotannosta menee vientiin, ennen kaikkea Yhdysvaltoihin, Japaniin ja Brasiliaan. Tammikuussa 2018 kansallinen kalastus- ja kalanviljelylaitos (Sernapesca) oli myöntänyt järvialueelle (Los Lagos, alue X) 539, Aisénin alueelle (XI) 634 ja Magallanesin alueelle (XII) 126 toimilupaa.

Uusi kansallispuisto vaikuttaa ennen kaikkea kawésqari­väestöön. Se polveutuu paimentolaisina eläneistä alkuperäiskalastajista, jotka kulkivat Patagoniassa kanooteilla ennen kuin asettuivat aloilleen 1900-luvun puolivälissä. Viranomaiset keskustelivat heidän kanssaan etukäteen. Valtion (vuodesta 1993) tunnustamista kahdestatoista yhteisöstä neljä kieltäytyi hyväksymästä puiston perustamisen. He pitivät ehdotettua suunnitelmaa ”rannikkomerialueen monipuolisesta käytöstä” epätyydyttävänä.

”Meri on keskeinen osa kosmogoniaamme”, selittää kapinoivien kawésqariyhteisöjen tiedottaja Leticia Caro.

”Meidän velvollisuutemme on pitää huolta meriympäristöstä. Puisto kaappaa nimen ’kawésqar’ käyttöönsä ja luovuttaa meren lohiteollisuuden käsiin.”

Hänen isänsä Reinaldo Caro, seitsemänkymppinen merikalastaja, on huomannut kalan vähenevän. ”Nykyisin meidän täytyy kalastaa koko päivä, jotta saisimme saman verran kuin ennen puolessatoista tunnissa.”

Vika on hänen mukaansa kalanviljelyssä: ”Siellä, missä salmoneras toimivat, vesi on kuollut. Kalanviljelylaitosten jätteet vajoavat meren pohjaan. Ja ennen tämä maailmankolkka oli niin puhdas! Pahinta on, että jos saamme kiinni kalankasvattamosta paennutta lohta, joudumme maksamaan korvausta: kalat ovat edelleen yritysten omaisuutta.”

Viime heinäkuun lopussa kasvattamosta pakeni 690 000 antibioottien täyttämää lohta.

Chilen alkuperäisväestö puolustaa omaa osaansa merestä

Monet Santiagoon kokoontuneet kansalaisjärjestöt vahvistavat havainnon: ”Talouskasvu on ainoa syy kalankasvatukseen. Koskaan ei kysytä, mitä ekosysteemi kestää”, julistaa meriympäristöä puolustavan Oceana Chili -järjestön varapuheenjohtaja Liesbeth Van der Meer.

”Magallanesin alueella [maan eteläosassa] asuu valaita ja pingviinejä”, muistuttaa Chilen Greenpeacen koordinaattori Estefanía González.

”Vuonoista olemme laskeneet, että veden täydellinen uusiutuminen kestää kolmekymmentä vuotta. Miksi näin hauraaseen ekosysteemiin perustetaan saastuttavaa teollisuutta?”

Huhtikuussa 2018 kapinoivat kawésqarit saavuttivat ensimmäisen voiton. Vetoamalla vuonna 2008 voimaan tulleeseen ”lafkenche-lakiin”, joka tunnustaa alkuperäisväestön oikeuden rannikkoalueisiin, he saivat teollisuuden suureksi pettymykseksi aikaan sen, että puiston vesialueet luokitellaan. Niin kauan kuin hallinnon eri osat eivät ole vielä päättäneet luokittelusta – prosessi vie vuosia – 80 prosenttia kalanviljelyalan toimilupapyynnöistä alueella XII on jäädytetty.

Óscar Garay ottaa meidät vastaan toimistossaan Puerto Natalesissa kolmen tunnin ajomatkan päässä Punta Arenasista. Salmones Magallanes -yrityksen johtaja on myös XII-alueen kalankasvattajien Salmonicultores Magallanes -järjestön varapuheenjohtaja.

”En ole sokea. Totta kai kalanviljely vaikuttaa ympäristöön”, hän myöntää. ”Kaikki ihmisen toiminta vaikuttaa, jopa lentokoneella lentäminen. Kysymys kuuluu: millaisia todelliset vaikutukset ovat ja miten niitä voisi pienentää?”

Entä kalastajien huomaama saaliin väheneminen?

”Tilanne on sama kaikkialla maailmassa, jopa siellä, missä lohta ei kasvateta lainkaan. Kalanviljelyn avulla voidaan päinvastoin välttää liikakalastus, joka tyhjentää valtameret.”

Entä se, ettei rantavesiä sisällytetty mukaan kansallispuistoon, ja se, että kawésqarit vetosivat lafkenche-­lakiin?

”Rantavesiä vaati kourallinen kawésqareja. Muille puisto ei ole minkäänlainen ongelma. Alkuperäisväestöllä on tietysti oikeutensa. Lafkenche-laki on kuitenkin liian epäselvä: kuka tahansa voi vaatia yksinoikeutta valtamereen, koska hänen alkuperäiskansaan kuuluneet esivanhempansa ovat asuneet alueella. Toivottavasti presidentti Piñera parantaa lakia.”

Sebastián Piñera on konservatiivinen miljardööri, joka toimi Chilen presidenttinä vuosina 2010–2014 ja valittiin tänä vuonna virkaan uudelleen. Hän sitoutui 7. syyskuuta 2017 Puerto Monttissa ”täsmentämään lakia, jotta esivanhempien alueiden suojelu voidaan varmistaa taloudellista toimintaa estämättä”.

”Chilessä kalankasvatusta pidetään tuotantomallina, jota valtio valvoo hyvin vähän, sillä se luottaa yritysten itsesäätelyyn”, tiivistää eläinlääkäri ja Centro Ecocéanos -kansalaisjärjestön johtaja Juan Carlos Cárdenas.

Vain yhtä toimilupa-anomusta kymmenestä tutkitaan ympäristövaikutusten kannalta. Yhdeksässä muussa tapauksessa viranomaiset tyytyvät ympäristövaikutuslausuntoon, jonka on kirjoittanut kalanviljelijä itse!

”Valtion korkein johto on samassa juonessa alan johtajien kanssa”, huudahtaa Cárdenas.

Hän muistuttaa, että Jorge Rodríguez Grossi, joka toimi talousministerinä elokuusta 2017 maaliskuuhun 2018, johti vuosina 2012–2015 Australis Seafoodsia, yhtä maan suurimmista lohenkasvattajista. Felipe Sandoval Precht istui vuosina 2014–2017 SalmonChile-järjestön puheenjohtajana – lähes kaikki lohentuottajat kuuluvat järjestöön. Samalla hän toimi kalastusasioista vastaavana valtion alivaltiosihteerinä.

Politiikan ja kalanviljelyn yhteenkietoutuminen ei ole tyypillistä vain Chilelle. Norjassa alan jättiläisen Marine Harvestin varapuheenjohtaja Marit Solberg on konservatiivisen pääministeri Erna Solbergin sisar. Tämä antaa lisää vettä myllyyn niille, jotka syyttävät hallituksia siitä, etteivät ne opi mitään terveys- tai ympäristökriiseistä, jotka kalankasvattamoihin tuon tuosta iskevät.

Tarttuva lohen anemia (ISA) raivosi kaikkialla Chilen rannikolla jo vuonna 2007 ja pudotti tuotannon lähes puoleen. Kasvattamoiden läheisyyden ja riittämättömien normien vuoksi virus levisi nopeasti. Sitten vuoden 2016 alussa Chattonella-­myrkkylevät tappoivat lohet häkkeihinsä Chiloé-saarella. Tilanne riistäytyi kalankasvattajien hallinnasta, ja he pyysivät apua: ”Kuolleisuusvolyymi ylittää logistisen kapasiteetin”, kirjoitti Sandoval Precht ­3. maaliskuuta 2016.3 Seuraavana päivänä Sernapesca salli ”poikkeustoimet ylivoimaisen esteen vuoksi” ilman minkäänlaisia vaikutustutkimuksia. Kansalliset merivoimat heittivät saaren rannoille yhdeksäntuhatta tonnia mätänevää lohta 11.–25. maaliskuuta. Seuraavaksi samalle saarelle iski Alexandrium catenella -myrkkylevä, ennennäkemättömän laaja leväkukinta, joka hävitti eläimistön. Kaikki meren tuotteet muuttuivat syömäkelvottomiksi. Kriisi paljasti teollisuuden ja saaren kalastajien vastakkainasettelun. Sitä pahensi jo ennestään helmikuun 2013 laki, joka suosi seitsemää kolmeen konglomeraattiin kokoontunutta perhettä, jotka hallitsevat 80 prosenttia kalastuksesta.

”Hallitus tarjosi vahingonkorvaukseksi 100 000 pesoa [134 euroa] kalastajaa kohti. Silloin nousimme barrikadeille”, kertoo Marcela Ramos.

Tämä kuusikymppinen opettaja on noussut yhdeksi Chiloén keskeisimmistä puolustajista: ”Katkaisimme tie- ja lauttayhtey­det kahdeksaksitoista päiväksi. Tahdoimme, että lohialan vastuu tunnustetaan ja että se maksaa vahingoista.”

Saaren yhteydet muuhun maailmaan katkaistiin 2.–19. toukokuuta. ”Santiago tahtoi laukaista tilanteen ennen 21. toukokuuta, päivää, jolloin Chile juhlii merivoimiaan”, selittää Chiloén autonomialiikkeen jäsen ja Frente Amplio -vasemmistoliikkeen koordinaattori Adriana Ampuero.

”Heidän täytyi myöntyä korvauksiin, mutta tilanteen uusiutumisen estämiseksi ei ole tehty mitään.”

Chiloén mielenosoittajat ovat vakuuttuneet siitä, että leväkukinta aiheutui mädän kalan viskaamisesta mereen. Kalanviljelyn puolestapuhujat taas vetoa­vat menneisyyteen ja kiistävät syysuhteet: chileläiskirjailija Francisco Coloane kertoi ilmiöstä jo vuonna 1945 ilmestyneessä kirjassaan Golfo de Penas. Myös Óscar Garay muistuttaa, että Magalhãesinsalmessa kuoli 1500-luvulla kokonainen kalayhdyskunta: ”Jo Puerto del Hambren tragedian väitetään tapahtuneen leväkukinnan vuoksi. Kasvatettiinko silloin muka lohia?”

Valparaísossa toimivan Sernapescan kalanviljelyosaston apulaisjohtaja Alicia Gallardo lisää: ”Ympäristötuomioistuin katsoi, ettei kalanviljelyn ja leväkukinnan yhteydestä ole mitään todisteita.4 Selitystä on etsittävä ilmaston lämpenemisestä.”

”Ilmaston lämpenemisellä ei ole mitään tekemistä tämän leväkukinnan kanssa”, vastaa tohtori Tarsicio Antezana, eläkkeellä oleva meribiologi, joka on opettanut valtamerentutkimuksen instituutissa San Diegossa Kaliforniassa ja asuu Chiloélla.

”Ammoniumioni myötävaikuttaa tällaisten ilmiöiden tapahtumiseen. Ja orgaanisen aineksen hajoaminen – kuolleet lohet – tuottavat ammonium­ionia. Sernapesca on riippuvainen talousministeriöstä: mikä on ministeriölle tärkeintä? Ympäristö vai talouskasvu?”

Sektori käyttää 80 % maahan tuoduista antibiooteista

Lohialalla työskentelee viidestä kuuteen tuhatta ihmistä, joten viranomaiset vetoavat koko ajan työpaikkojen tärkeyteen. Työpaikat ovat kuitenkin epävarmoja ja huonopalkkaisia, väittää Gustavo Cortez, joka työskentelee norjalaisen Marine Farmsin tehtaassa Chiloén saarella ja toimii saaren lohityöläisten liiton puheenjohtajana: ”Kymmenen tuntia päivässä ja 400 000 pesoa [535 euroa] kuukaudessa. Monet tekevät ylitöitä pärjätäkseen loppukuun. Leväkukinta, kuten vuoden 2007 ISA-viruskin, aiheutti valtavan kriisin: 80–90 prosenttia palkansaajista jäi työttömäksi. Meidän oli pakko ryhtyä toimiin saadaksemme korvauksia valtiolta. Chile on hyvin uusliberalistinen maa. Pahinta on, että kriisistä huolimatta alan johdolla oli erittäin hyvä vuosi!” raivoaa ammattiyhdistysmies.

Lohen kurssi maaliskuussa 2016 oli 5,90 dollaria kilo. Huhtikuussa kurssi oli 7,33 dollaria ja syyskuussa jo yhdeksän dollaria.5 Garay vahvistaa: ”Kysynnän ja tarjonnan laki on sellainen. Kun tarjonta vähenee ja kysyntä pysyy samana, hinta nousee.”

Taistellakseen sairauksia vastaan chileläiset kalankasvattamojen omistajat turvautuivat laajamittaisesti antibiootteihin: niitä käytettiin viidestä seitsemäänsataan kertaa enemmän kuin Norjassa.

”Kahdeksankymmentä prosenttia Chileen tuoduista antibiooteista menee kalanviljelyyn”, täsmentää Van der Meer.

Maailman terveysjärjestö (WHO) pelottelee vastustuskykyisten bakteerien uhalla, joten nyt Sernapesca vaatii vähentämään antibioottien käyttöä. Käytännössä Chilen hallitus myöntääkin, että kalanviljely on saavuttanut rajansa.

”Alueille X ja XI ei enää myönnetä uusia toimilupia”, täsmentää Gallardo. ”Kun otetaan huomioon ympäristöolot ja tuotannon kestävä kehitys, kasvattamoja ollaan siirtämässä toisaalle.”

Nyt kasvattamojen omistajat vilkuilevat himokkaasti aluetta XII.

”Siellä on 52 000 kilometriä rannikkoa”, täsmentää Garay.

”Enemmän kuin alueilla X ja XI yhteensä.”

Vuoden 2011 opiskelijakapinoiden entinen vetäjä Gabriel Boric, Frente Amplion kansanedustaja, esitti parlamentille toukokuussa 2017, että uusien toimilupien myöntämistä tulisi lykätä ”kunnes tieteellinen tutkimus selvittää, mitä ekosysteemi kestää”.

Hän kuitenkin lisää: ”Aloitteeni hylättiin perustuslain vastaisena: he eivät tahdo, että talou­teen kajotaan.”

Kun Garaylle mainitaan nuoresta ja raivokkaasta vastustajastaan, hän huokaa: ”Edustaja Borucin ongelma on siinä, että hän ei pidä kapitalismista.”

1 ”La situation mondiale des pêches et de l’aquaculture 2016”, Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö, Rooma.

2 Chilen keskuspankki, Santiago. Verkkosivun www.aqua.cl uutiskirje.

3 Silloin SalmonChilen puheen-johtajana toimineen Sandoval Prechtin kirje viranomaisille, nyt asiakirjassa ”Reporte crisis social ambiental en Chiloé. Resumen ejecutivo”, Greenpeace Chile, Santiago, syyskuu 2016.

4 ”Rechazan demanda ambiental por vertimiento de salmones muertos en Chiloé”, Chilen kolmas ympäristötuomioistuin, Valdivía, 29.12.2017, www.3ta.cl

5 Markkinatutkimus, www.indexsalmon.com

LMD 9/2018

Suom. Tapani Kilpeläinen

Sähköauto on Kiinalle onnenpotku
Norjan kalanviljelyyn ei kajota

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *