Kalanvijelyä Norjan Velfjordenissa.

Norjan kalanviljelyyn ei kajota

CÉDRIC GOUVERNEUR

Lerøy, maailman toiseksi suurin lohenkasvattaja, vie meidät vierailulle pilottikasvattamoonsa Sagen 2:een lähellä Bergeniä Norjassa.

Hallin altaissa kasvatetaan rasvakalojen armeijaa. Kalanviljely on tehnyt tästä pienestä kalasta liittolaisensa: rasvakala nimittäin saalistaa lohitäi-nimistä loista (Lepeophteirus salmonis). ”

Tuotamme suunnilleen kuusi miljoonaa rasvakalaa vuodessa”, selittää Lerøyn tekninen johtaja Harald Sveier.

”Sen ansiosta voimme käyttää 90 prosenttia vähemmän hoitoja täitä vastaan”.

Lerøy esittelee meille myös ainutkertaisen prototyypin, joka on saanut nimen ”putki”. Kolmeasataatuhatta nuorta lohta kasvatetaan kuukausien ajan 50 metriä pitkässä muovirakennelmassa, joka kelluu vuonossa. Putkeen on aikaansaatu keinotekoinen virtaus, ja siihen pumpataan vettä syvältä: ”Kolmenkymmenenviiden metrin syvyydessä vesi on liian kylmää täille”, selittää Sveier.

”Lohet uivat virrassa ja ovat paremmassa kunnossa. Ulosteet ja jätteet kerätään ja käsitellään – sen sijaan, että ne pääsisivät kasaantumaan ja saastuttamaan vuonon.”

Vuoden 2018 lopussa Lerøy aikoo ottaa käyttöön toisen, ”neljä kertaa suuremman putken, jonka kapasiteetti on 1,2 miljoonaa lohta”. Rakennelman hinta on ”luottamuksellista tietoa” mutta varmasti korkea. Toimistossaan Oslossa myös toinen norjalainen lohijätti, Mitsubishin tytäryhtiö Cermaq, esittelee meille innovatiivisia hankkeita, kuten iFarmin: ”Sen avulla voimme suunnata hoidon pelkästään niille lohille, jotka tarvitsevat sitä”, kertoo Wenche Grønbrekk, joka vastaa riskeistä ja kestävyydestä.

”Jokainen kala tunnistetaan kasvontunnistusjärjestelmän avulla.”

Bioteknologian saavutukset saavat melkein unohtamaan, että aluksi lohenkasvatus oli käsityötä, maanviljelijöiden sivuelinkeino. Ultramoderni automatisoitu kalanviljely synnyttää vähän työpaikkoja (vain 7 650 koko Norjassa) mutta paljon voittoa. Vuonna 2017 maasta vietiin 1,2 miljoonaa tonnia lohta, mikä oli 54,8 prosenttia maailman koko tuotannosta ja arvoltaan noin miljardi euroa.1 Ala tuottaa jättimäisiä omaisuuksia. Vuonna 1993 syntynyt Gustav Magnar Witzøe, Salmar-yhtymän perijä, on yksi maailman nuorimmista miljardööreistä.

Lohitäin vuoksi ala ei kuitenkaan ole kasvanut enää vuoden 2013 jälkeen. Ja ympäristö kärsii kuten Chilessäkin. Villilohien populaatio on romahtanut kolmessakymmenessä vuodessa (vuonna 2016 niitä oli 470 000 yksilöä, kun 1980-luvulla niitä oli miljoona), sillä niiden risteytyminen kasvattamoista paenneiden lohien kanssa on tehnyt lajin haavoittuvammaksi.2 Vuonna 2015 seitsemäntoista yhdistystä (luonnonsuojelijoita, vaeltajia, kalastajia, metsästäjiä) valittikin Norjan hallituksesta Euroopan vapaakauppajärjestölle ­(EFTA), koska kalanviljelyn vaikutukset eivät noudattaneet vesipolitiikan puitedirektiiviä (23.10.2000).

Liian kriittiset tieteentekijät joutuvat mustalle listalle

Ala reagoi kritiikkiin ja ennen kaikkea kuluttajien luottamuksen katoamiseen. Se yrittää rajoittaa saastumista, estää kaloja pakenemasta, rajoittaa myrkyllisiä hoitoja sekä taistella viruksia ja loisia vastaan. Tuholaismyrkkyjä (diflubentsuronia ja teflubentsuronia) pyritään vähentämään hyödyntämällä täin luonnollisia vihollisia. Merikalastajayhdistys Fiskarlaget kuitenkin syyttää niitä siitä, että ne surmaavat myös muita pieniä äyriäisiä, muun muassa pieniä kuoriäyriäisiä eli krillejä.3 Ala vastaa, että sama ongelma esiintyy myös siellä, missä kalanviljelyä ei harrasteta. Ja kuten Chilessäkin, alalla on tukenaan valtiollinen elin, Bergenissä toimiva Norjan merentutkimusinstituutti Havforskningsinstituttet (HI).

”Ilmeistä yhteyttä ei ole”, instituutin tutkija Rita Hannisdal vakuuttaa.

”Krillien kohonnutta kuolleisuutta on havaittu kauan ennen kalanviljelyn olemassaoloa. Jotkut tahtovat nähdä asioiden välillä yhteyden, mutta syysuhdetta ei ole osoitettu riittävän selvästi. Tarvitsemme todisteita, mutta aihetta koskevia tutkimuksia ei toistaiseksi ole tehty.”

Onnistuimme kuitenkin löytämään vuonna 1982 tehdyn tutkimuksen, joka osoittaa, että diflubentsuroni tappaa rapujen toukkia.4 HI, joka tammikuussa 2018 fuusioitui Norjan elintarvike- ja meriruuan tutkimuslaitoksen (Nifes) kanssa, on riippuvainen kalastusministeriöstä. Ministerinä vuosina 2009–2013 toiminut työväenpuolueen Lisbeth Berg-Hansen omisti kalanviljelyalan osakkeita. Hänen seuraajansa Per Sandberg (edistyspuolue) pyrki viisinkertaistamaan lohentuotannon vuoteen 2050 mennessä.5 Vuonna 2016 hän kutsui kalanviljelyn arvostelijoita ”pimeyden voimiksi”. Sanat eivät olleet tyhjiä: Morgenbladet-päivälehti ja Harvest-verkkolehti löysivät kymmenkunta tieteentekijää, jotka oli pantu mustalle listalle hallitsevan ajattelutavan kritisoimisesta.6

Yksi heistä on ranskalainen Jérôme Ruzzin, ympäristötoksikologian opettaja ja tutkija Bergenin yliopistosta. Hän tutkii pysyviä orgaanisia ympäristömyrkkyjä (POP). Rasvaisia kaloja, kuten lohia, tutkitaan proteiiniensa vuoksi ja hermostolle välttämättömän monityydyttymättömän omega-3-rasvahapon lähteenä. Kalojen rasvaan keskittyy kuitenkin myös saasteita, kuten dioksiinia ja polykloorattuja bifenyylejä (PCB). HI vakuuttelee, että se ”valvoo saastemääriä joka vuosi ja julkaisee ne verkkosivullaan”, ja korostaa, että ”arvot ovat Euroopan unionin määrittämien maksimimäärien alapuolella”.

”Teemme säännöllisiä kokeita ja kunnioitamme hallituksen tiukkoja vaatimuksia. Olemme reilusti raja-arvojen alapuolella”, vakuuttaa Grønbrekk.

Hän kääntää asian argumentiksi kalanviljelyn puolesta: ”Hiljattaiset tutkimukset osoittavat, että kasvatetussa lohessa on vähemmän ympäristömyrkkyjä kuin villeissä rasvaisissa kaloissa. Kalanviljelyn etuna on, että voimme valvoa kalojen ravintoa.”

Myös marraskuussa 2016 ranskalaisessa 60 Millions de consommateurs -lehdessä julkaistu tutkimus pyrkii osoittamaan, että kalastettu lohi ja jopa luomukasvatettu (villikalalla ruokittu) kala sisältävät enemmän myrkkyjä kuin perinteisellä menetelmällä kasvatettu lohi, sillä niiden ravinnossa on enemmän lihajauhoa ja vähemmän kasviperäisiä aineksia.

Tästä huolimatta viitearvoihin täytyy Ruzzinin mukaan suhtautua varoen: ”Marraskuussa 2000 Euroopan unioni määritti rajaksi seitsemän pikogrammaa viikossa. Liian monet kuluttajat kuitenkin ylittävät tämän annoksen. Kuusi kuukautta myöhemmin raja-arvo kaksinkertaistettiinkin neljääntoista pikogrammaan.”

Saksan liittovaltion ympäristövirasto kritisoi raja-­arvojen peukalointia tuoreeltaan.7 Ruzzin työskenteli Nifesissä, jossa hän tutki POP-yhdisteitä sisältävän lohen terveysvaikutuksia. ”Huomasin lohiöljyllä ruokkimisen kielteisen vaikutuksen rottien aineenvaihduntaan, kun niitä verrattiin puhdistetulla öljyllä ruokittuun ryhmään. Eläimille kehittyi tyypin 2 diabetes ja hyvin vakavaa ylipainoa.8 Nifes kielsi minua puhumasta viestimille suoraan, osallistumasta tieteellisiin kongresseihin ja lisäksi se rajoitti huomattavasti tutkimustoimintaani. Kaikkea valvottiin A:sta Ö:hön.”

Omega-3-rasvahappojen terveysvaikutuksia epäillään

Myös myrkkyjen kasaantumisen ja niiden cocktailvaikutusten seurauksia tunnetaan huonosti. Professori Ruzzin kyseenalaistaa lisäksi kehuttujen omega-3-rasvahappojen oletetun hyödyn: ”Inuitit syövät paljon omega-3-­rasvahappoja, ja heillä on vähän sydän- ja verisuonisairauksia. Omega-3-rasvahappojen syömisen pitäisi siis olla hyväksi terveydelle. Mutta itse asiassa nykyisin tiedetään, että inuiteilla on erityinen geeniperimä.9 Infarktipotilaille määrätään omega-3-rasvahappoja, mutta mitään paranemista ei tapahdu.”

Ruzzin näyttää meille Norjan tutkimusministeriön julkaisun, jossa vuonna 2012 myönnettiin, että ”omega-3-rasvahappojen positiivisia terveysvaikutuksia ei ole dokumentoitu riittävän hyvin”. Ruzzin jätti Nifesin vuonna 2010, eikä hän enää syö kasvatettua lohta. Ranskan kansallinen ruoka-, ympäristö- ja työturvallisuusvirasto (Anses) kehottaa kuitenkin syömään kalaa kaksi kertaa viikossa sekä runsaasti omega-3-rasvahappoja sisältävää kalaa ja vähärasvaista kalaa, ”jotta kalan käytöstä saataisiin kaikki hyöty, täytettäisiin väestön monityydyttymättömän omega-3-­rasvahapon tarve ja minimoitaisiin samalla liiallisen tietyille myrkyille altistumisen aiheuttamat riskit”.10

Anne-Lise Bjørke-Monsen on biokemisti ja lastenlääkäri Haukelandin yliopistosairaalasta Bergenistä. Hänkin on mustalla listalla. Verdens Gang -lehdessä (10.6.2013) hän kehotti lapsia ja raskaana olevia naisia luopumaan lohen käytöstä. Hänen haastatteluunsa reagoitiin laajalti niin Norjassa kuin ulkomaillakin. Hänen esimiehensä sanoutuivat hänen kehotuksistaan irti.

”Lohiala ostaa tutkimukset”, hän syyttää. Todisteeksi hän näyttää meille Nifesin koordinoiman tutkimuksen vuodelta 2006: tutkimuksen on rahoittanut alan jätti Marine Harvest.

”Olen tavannut nuoria tutkijoita, jotka ennen siirtyivät epävarmasta työsuhteesta toiseen. Nyt he työskentelevät lohialalla ja elävät mukavasti.”

Vuonna 2008 Nifesin tutkija Victoria Bohne sai selville, että lohien ravinnossa esiintyvä etoksikiini saattaa ylittää aivoja suojelevan veri-aivoesteen. Hän syyttää Nifesiä siitä, että hänet ”pakotettiin lähtemään”.11 Lihajauhon valmistajat ovat valinneet tämän hapettumisenestoaineen (E324) estämään lihajauhon härskiintymisen ja itsestään syttymisen, sillä Kansainvälinen merenkulkujärjestö velvoittaa ottamaan huomioon syttymisriskin.12

Alun perin E324:n kehitti kumiteollisuus estämään halkeamat autonrenkaissa. Koska se vaikuttaa rasvaliukoisiin vitamiineihin vakauttavasti ja estää niiden hapettumisen, sitä alettiin käyttää säilöntäaineena. Monsanto-yhtymä valmisti sitä 1960-luvulla hedelmien ja vihannesten käsittelyyn, kunnes Euroopan unioni kielsi sen. Kesäkuussa 2017 Bryssel kielsi E324:n käyttämisen myös eläinten ravinnossa vuodesta 2019 alkaen. Cermaq-­yhtymä täsmentää, että se on ”vähentänyt etoksikiinin käyttöä viime vuosina, sillä se on keskustellut lohenravintotoimittajiensa kanssa”, ja korvannut sen ”toiminnassaan Norjassa” erityisesti ”luonnollisella antioksidantilla, tokoferolilla (E-vitamiinilla)”.

Koska kasvatettujen kalojen ruokkimisessa turvaudutaan kalastuksen tuotteisiin, toiminnan puolesta esitetyltä pääargumentilta eli meren luonnonvarojen suojelemiselta menee pohja. Kalanviljely on tehnyt myyntiargumentin myös suhteellisen pienestä hiilijalanjäljestään, ja lisäksi se yrittää monipuolistaa lohien ravintoa.

”Meriraaka-aineiden osuus on enää 30 prosenttia, ja se pienenee koko ajan”, täsmentää Cermaqin Grønbrekk.

”Maatalousraaka-aineiden täytyy tulla kestävistä lähteistä. Levien ja hyönteisten käyttöä tutkitaan parhaillaan. YK ar­vioi, että 30 prosenttia villikalavarannoista on liikakalastettuja, eikä tilanne siis ole kestävä. Tulevaisuutemme kannalta on tärkeää käyttää merta niin kuin maanviljelijät eikä niin kuin metsästäjät”, hän lopettaa viittaamalla valtamerentutkija Jacques-Yves Cousteaun (1910–1997) sanoihin.

Muita mahdollisuuksia tutkitaan Kanadassa, ”ainoassa maassa, joka on hyväksynyt geenimuunnellun eläimen ihmisen ravinnoksi”, Vigilance OGM -yhdistystä lainataksemme. Mainospuheiden mukaan yhdysvaltalaisen AquaBounty-­yhtiön Panamassa kasvattama lohi kasvaa aikuiseksi ”kaksi kertaa nopeammin”. Puuttuvien merkintöjen vuoksi ja koska tämä Intrexonin tytäryhtiö pitää jakeluverkostonsa salassa, Québeciin tuotiin neljä ja puoli tonnia geenimuunneltua lohta kaikessa hiljaisuudessa vuonna 2017. Niin saapui, intoilee AquaBountyn verkkosivu, ”maailman kestävin lohi”.

1 Norjan tilastokeskus, Oslo.

2 Atlantin lohen tieteellisen neuvontakomitean raportti 2017, Norjan ympäristövirasto, Trondheim, www.vitenskapsradet.no.

3 ”Lusemidler ødelegger”, Norges Fiskarlag, 19.1.2018, www.fiskarlaget.no.

4 Marit Ellen Christensen ja John D. Costlow junior, ”Ultrastructural study of the exoskeleton of the estuarine crab (Rhithropanopeus harrisii): Effect of the insect growth regulator Dimilin (diflubenzuron) on the formation of the larval cuticle”, Marine Biology, vol. 66, no. 3, Berliini, 1982.

5 Per Sandberg, ”The future is bright blue”, The European Files, no. 47, Bryssel, kesäkuu 2017. Sandberg erosi elokuun kolmantenatoista.

6 ”De forbannede lakseforskerne” (”Kirotut lohitutkijat”), Morgenbladet, Oslo, 9.6.2017, ja Harvest, 16.1.2018.

7 Andreas Gies, Günther Neumeier, Marianne Rappolder ja Rainer Konietzka, ”Risk assessment of dioxins and dioxin-like PCBs in food. Comments by the German Federal Environment Agency”, Chemosphere, vol. 67, no. 9, Lontoo, huhtikuu 2007.

8 Jérôme Ruzzin et al., ”Persistent organic pollutant exposure leads to insulin resistance syndrome”, Environmental Health Perspectives, vol. 118, no. 4, Durham (Pohjois-Carolina), huhtikuu 2010.

9 Matteo Fumagalli et al., ”Greenlandic Inuit show genetic signatures of diet and climate adaptation”, Science, vol. 349, no. 6254, Washington DC–Cambridge, 18.9.2015.

10 ”Manger du poisson: pourquoi? comment?”, Agence nationale de sécurité sanitaire de l’alimentation, de l’environnement et du travail (Anses), Maisons-Alfort, 14.4.2016.

11 Nicolas Daniel ja Louis de Barbeyrac, Poissons: élevage en eaux troubles, ”Envoyé spécial”, France 2, 7.11.2013.

12 ”Ethoxyquin in fish feed”, Norjan meritutkimusinstituutti, Bergen, 26.3.2011, nifes.hi.no.

LMD 9/2018

Suom. Tapani Kilpeläinen

Kalanviljelyn sameissa vesissä
Kun Venäjä uneksi Euroopasta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *