Ääritoimintaa meemien muodossa

TATJANA VASILTŠUK JA VLAD DOKŠIN

Kuka tahansa sosiaalista mediaa käyttävä voi joutua Venäjällä oikeuden eteen. Novaja Gazeta raportoi Etelä-Siperiasta, Altain Barnaulista, jossa tuomioita tehtaillaan kuin liukuhihnalta.

BARNAULISTA ON tämän vuoden aikana tullut venäläisen ääritoiminnan pääkaupunki. Kuvista ja somepostauksista jaetaan kaupungissa tuomioita niin tiuhaan tahtiin, että Google-haku antaa Barnaulille vastaukseksi loputtoman listan ekstremismiä. Samana päivänä, kun tämän jutun haastattelut tehtiin, oli kolmen ääritoimintaa koskevan tapauksen oikeusistunto. Kaikissa tapauksissa on kyse sosiaalisessa mediassa julkaistuista kuvista.

Novaja Gazetan toimittajat tapasivat kolme syytettyä. He eivät tunteneet toisiaan ennen oikeuteen johtaneita tapahtumia eivätkä ole olleet aikaisemmin julkisuudessa omasta tahdostaan. Ohjaaja-opiskelija, nuori valokuvaaja sekä rakennusalan ammattilainen kertoivat rohkeasti tilanteestaan.

Heitä kaikkia uhkaa jopa kuuden vuoden vankeusrangaistus. Syytenimikkeinä ovat vihanlietsonta ja uskonnollisten tunteiden loukkaaminen. Kaikki kolme ovat joutuneet Venäjän finanssivalvonnan Rosfinmonitoringin ”ekstremistien ja terroristien” mustalle listalle, vaikka oikeusprosessit ovat vielä kesken.

Eniten julkista huomiota on herättänyt Marija Motuznajan tapaus, johon on tarttunut myös ihmisoikeusjärjestö Agoran asian­ajaja Aleksei Bušmakov. Bušmakovilla on aikaisempaa kokemusta pykälä 282:a vastaan kamppailusta, sillä hän on puolustanut oikeudessa muun muassa videobloggaaja Ruslan Sokolovskia. Bušmakov on todennut, että todennäköisesti ainoa jäljelle jäävä keino saada Motuznajalle oikeutta on kääntyä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen puoleen.

Osa 1 – Rikossyyte

Marija Motuznajaan kohdistuu massiivinen mediahuomio. Hän on huolissaan siitä, miten hänet julkisuudessa esitetään ja kieltäytyy antamasta haastatteluja valtavirran tiedotusvälineille. Hänellä ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuutta paeta lehdistöä ja tv-toimittajia saapuessaan oikeuteen. Julkisuus on ollut pääasiassa negatiivista ja Marija kertoo yllättyvänsä, jos jossain kirjoitetaan häntä koskevista tapahtumista puolueettomasti.

Marija opiskelee taideyliopistossa ohjauksen koulutusohjelmassa. Hänen oli tarkoitus jatkaa opintojaan Kiinassa ja mahdollisesti työllistyä siellä. Nyt nuorta naista uhkaa kuitenkin kuuden vuoden vankeusrangaistus kuvista, jotka hän jätti näkyviin vanhalle VKontakte-sivulleen kaksi vuotta sitten.

Marijaa tultiin noutamaan kotoaan aamulla 8. toukokuuta 2018. Kolme poliisia tunkeutui asuntoon ja alkoi penkoa tavaroita. Tekniset laitteet takavarikoitiin ja Marijaa kiellettiin soittamasta kenellekään. Puhelin piti asettaa lentotilaan.

”Kun he mylläsivät siellä, minua todella pelotti. Minut valtasi äänetön hysteria. Menin tolaltani ja sanoin kaikkea typerää. Jostain syystä kysyin: ’Onko tämä Navalnyin takia?’ ’Älä kaiva verta nenästäsi’, he vastasivat.”

Marija oli aiemmin osallistunut opposition mielenilmauksiin ja tehnyt vapaaehtoistyötä Navalnyin tukijoukoissa. Hän epäilee, että se oli yksi syy siihen, miksi ekstremismi-etsinnät kohdistuivat juuri häneen. Marija sai vasta poliisiasemalla kuulla, mistä häntä epäillään. Poliisi näytti Marijalle printit kuvista, jotka hän oli julkaissut pari vuotta aikaisemmin silloisella VKontakte-sivullaan.

Yhdessä kuvassa on pappi kynttilöiden ympäröimänä. Alla oleva teksti kysyy: ”Haaveilitko sinäkin jo lapsena bisnesmiehen urasta?” Toisessa kuvassa on ortodoksinen kulkue kuvattuna kuraisella ja kuoppaisella tiellä. ”Venäjän kaksi suurinta onnettomuutta”, kuvateksti toteaa.

Poliisit löysivät myös vi­deon, joka oli tarttunut Marijan koneelle ilmeisesti viruksen mukana. Oppositiojohtaja Navalnyi esiintyy siinä mukamas Hitlerin rinnalla. Poliisien mukaan se loukkaa Navalnyita henkilönä. Tässä kohtaa Marija ei enää tiennyt itkeäkö vaiko nauraa. ”Olin aivan sanaton”, hän kuvaa tilannetta.

Poliisit uhkasivat Marijaa pitkällä pidätyksellä, jos hän ei tunnusta tekoja. Tunnustamalla hän selviäisi pelkällä vuoden yhdyskuntapalvelulla. Marija kirjoitti tunnustuksen poliisin sanelemana. Rikostutkijat käsittelivät Marijan meemikuvia täysin vakavina, ja Marija muistaa erityisesti yhden, joka totesi hänelle ankarasti: ”Minä olen myös uskovainen, Marija, ja tämä on minulle hyvin ikävää.”

Syytteet Motuznajaa vastaan nostettiin pykälän 282 sisältämien ”vihanlietsonnan” ja ”uskonnollisten tunteiden loukkaamisen” perusteella. Maksimirangaistus ensimmäisestä on viisi vuotta vankeutta ja jälkimmäisestä yksi vuosi. Samassa yhteydessä Marijalle ilmoitettiin, että hänet on lisätty rekisteriin, johon kootaan ekstremisteiksi ja terroristeiksi tiedettyjen henkilöiden henkilötiedot. Käytännössä se tarkoitti sitä, että Marijan pankkitilit jäädytettiin välittömästi eikä hänellä ole enää mahdollisuutta päästä minnekään töihin.

Nämä seuraukset hänelle langetettiin ilman minkäänlaista oikeuden päätöstä. Omaa tapaustaan koskevat materiaalit hän sai nähdä vasta sen jälkeen, kun oli allekirjoituksellaan hyväksynyt matkustuskiellon. Asiakirjoista selvisi, että hänen tapauksessaan tullaan kuulemaan kahta todistajaa. Todistajat olivat Marijalle tuntemattomia nuoria oikeustieteen opiskelijoita.

Todistajat Anastasija Bitner ja Darja Isajenko olivat tehneet viranomaisille ilmoituksen, että uskovaisina ihmisinä he pitävät Motuznajan julkaisemia kuvia loukkaavina ja vaativat asiassa rangaistusta. Vielä tähän päivään mennessä ei ole selvinnyt, miten valituksen tehneet ovat voineet loukkaantua Motuznajan yksityisellä tilillä julkaisemista kuvista, etenkin kun tili oli poistettu käytöstä jo ennen loukkaantumista.

Osa 2 – Oikeuskäsittely

Elämänsä ensimmäisessä oikeus­­istunnossa Marija on selvästi hyvin hermostunut. Hän kertoo olevansa shokissa ihmisten määrästä. Tutkintavankeutta kos­kien hän kommentoi, että oli valmistautunut siihen henkisesti, muttei tiennyt tarkemmin käytännöistä. Motuznajalle tuli yllätyksenä, että tutkintavankeuteen saa viedä vain ne tavarat, jotka ovat sillä hetkellä mukana. ”Jouduin sinne ihan kylmiltään, ei ollut edes yhtä tupakkaa mukana”, hän kuvaa.

Istunto ei kestä kauaa. Marija kiistää syyllisyytensä ja kertoo tunnustaneensa painostuksen alaisena. Asian käsittelyä jatketaan virallisen syytteen alaisena rikoksena, mikä tarkoittaa sitä, että todistajia ei tulla kutsumaan yhteenkään käsittelyyn lähitulevaisuudessa. Todistajat ovat tapauksessa kiinnostavia, koska heillä on vireillä aivan samanlainen prosessi 19-vuotiasta Daniil Markinia vastaan. Myös Markin asuu Barnaulissa.

Istunnon jälkeen tapaamme Marijan ystävineen kahvilassa. Puhumme siitä, kuinka mielivaltaisesti viranomaiset tuntuvat valikoivan kuvista ongelmiin joutuvia ”ekstremistejä”.

Marija Motuznajan tuttava kertoo, että hänellä on sisäpiirin tietoa paikallisen tutkintaviranomaisen toiminnasta. Vuonna 2013 viranomaisen toimintapolitiikka muuttui, ja tutkijat alkoivat etsiä henkilöitä, jotka voisivat sopivasti ”loukkaantua”.

Marijan tuttava kertoo tietävänsä asiasta oman työnsä kautta, mutta haluaa korostaa, ettei itse ole ollut toiminnassa mukana. Hän sanoo nähneensä, että tutkintaviranomaisilla on tietokanta täynnä loukkaaviksi ja kielletyiksi luokiteltuja meemikuvia. Kokoelman avulla etsitään osoitteita, joista meemejä on julkaistu. Niitä löytyy usein ihmisten VKontakte-sivuilta. Siinä kohtaa kuvaan astuvat sopivat todistajat, jotka tekevät ilmoituksen ääritoiminnaksi väitetystä postauksesta.

Entä jos pahin vaihtoehto toteutuu ja tuomio on ankarin mahdollinen? ”Toivon, että selviäisin vankeusrangaistuksella eikä tapahtuisi mitään vielä pahempaa”, Marija puuskahtaa.

Osa 3 – Sarjan seuraava syytetty

Daniil Markinilla on vastassaan samat syytteet – ja samat todistajat – kuin Marija Motuznajalla. Muutenkin koko juttu on edennyt saman kaavan mukaan: kotietsintä, takavarikointi, pankkitilien jäädyttäminen. Markinin tuomio luetaan vielä tänä vuonna.

Markin epäilee, että todistajat ovat ehkä olleet harjoittelussa rikostutkinnassa ja saaneet sieltä tehtävän tehtailla kanteluita nettikuvista. Ajatuksessa saattaa olla jotain perää, sillä todistajien käymän korkeakoulun (Venäjän presidentin alaisen kansantalouden ja julkishallinnon akate­mian Altain osasto) verkkosivuilla opiskelijoita kehotetaan näkyvästi ottamaan osaa sosiaalisen median videokilpailuun nimeltä ”Vastustan ekstremismiä”. Kilpailua tukee Venäjän opetus- ja tiedeministeriö.

Myös Daniilia syytetään uskonnollisten tunteiden loukkaamisesta. Yksi hänen ”rikollisista” julkaisuistaan on kuva Game of Thronesin Jon Snow’sta kuvatekstillä ”Hän nousi kuolleista! Totisesti nousi!”.

Olimme paikalla myös Markinin oikeuskäsittelyssä. Sinne saapui todistajaksi ehdonalaisvalvoja Ivan Papsulin. Kuulemisen alussa Papsulin kertoi, että Markinin kasvot ovat hänelle ”jollain tavalla tutut”. Hän muisteli tavanneensa Markinin isoäidin. Isoäiti oli pyytänyt poliisilta apua, koska Daniil ei tehnyt muuta kuin istui koneella. Markin asuu isoäitinsä kanssa. Poliisi teki kotikäynnin jututtaakseen poikaa. Papsulinin mukaan Markinin isoäidin koti on täynnä ikoneita.

Tästä syyttäjä kiinnostuu: ”Puhuiko isoäiti mitään Markinin asenteesta uskontoa kohtaan?”

”Kyllä puhui, sanoi ettei poika ole uskovainen”, Papsulin vastaa.

”Asia selvä”, toteaa tuomari.

”Laitetaanko kaikki ateistit nyt vankilaan vai?” huutaa joku salista.

Tuomari Molokojedov ei reagoi kommenttiin ja on muutenkin ilmeisen hyvällä tuulella. Koko Markinin kuulemisen ja todisteiden läpikäymisen ajan häntä hymyilyttää kovasti.

”Työnsaannin kannalta on kaikkein vaikeinta”, kertoo Daniil istunnon jälkeen. ”Jos hakisin vaikka McDonald’siin, niin minua ei valittaisi, koska nimeni on rekisterissä. Eihän kukaan terroristia palkkaa”, hän sanoo totisena.

Osa 4 – Tehtaan liukuhihna rullaa

Myös 38-vuotiaalla Andrei Šašerinilla on vaikea työtilanne. Pienen pojan isä on rakennustyömies ja tehnyt aiemmin tilaustöitä omaan laskuunsa. Nyt hän pitää taukoa, sillä kaikki aika kuluu asioiden selvittelyssä asianajajan kanssa. Pian hänellä ei ole enää varaa maksaa lakipalveluista. Onneksi apua on luvattu ihmisoikeusjärjestöjen taholta.

Andrei Šašerinilla on takanaan sama tapahtumien ketju kuin Motuznajalla ja Markinilla.

Epäilysten myötä Andrei joutui välittömästi ekstremistien ja terroristien ”mustalle listalle” ja hänen luottotilinsä jäädytettiin. Hän ei pysty maksamaan asuntolainaansa normaalisti, ja pankki perii viivästymisestä valtavia lisämaksuja.

Vuonna 2017 Šašerinin talo paloi poroksi. Perheellä ei ollut varaa ostaa uutta, joten he ottivat lainan ja ostivat huoneen – kooltaan 12m². Varsinaiset vaikeudet alkoivat kuitenkin vasta tämän vuoden toukokuussa, tarkemmin sanoen aamulla 5. toukokuuta, kun poliisit hyökkäsivät perheen huoneeseen. Andrei laitettiin käsirautoihin ja vietiin pois ilman mitään selitystä.

Andrein vaimo Jelena lähti järkyttyneenä viemään heidän poikaansa päiväkotiin. Poliisi seurasi häntä sisään saakka ja valvoi, kun hän jätti pojan hoitajalle. Sitten poliisi ilmoitti, ettei Jelena ole menossa töihin. Hänet vietiin kuulusteltavaksi samalle tutkintaosastolle kuin miehensä ja tämän isä. Tiukka kuulustelutilanne eteni vauhdilla. Poliisit vilauttivat jotain kuvia. Syytös oli uskonnollisten tunteiden loukkaaminen. Jos Andrei ei tunnustaisi heti, hän joutuisi saman tien tutkintavankeuteen.

”Minua peloteltiin, että päiväkodissa kyllä tiedetään, kenen lapsi poikani on. Että hänen isänsä on ekstremismistä tuomittu rikollinen”, Andrei kertoo.

”Poliisit sanoivat, että pojallamme tulisi ongelmia opiskelujen kanssa. Eikä kukaan sukulaisistani saisi enää töitä”, Andrei kertoo ääni särähtäen.

Hän kieltäytyi silti tunnustamasta ja hänet lähetettiin psykiat­riseen tutkimukseen. Lopputuloksena oli määräys pakkohoitoon. Päätöksestä on valitus vireillä.

Kuvat, jotka Andreilla on tallella, eivät vaikuta kovin loukkaavilta. Yhdessä niistä lukee: ”Teitkö syntiä? Lausu kolme kertaa ’Krim on meidän’”.

Andrei uskoo vakaasti, että tapausten saama julkisuus auttaa sekä häntä että muita uhreja. ”Näittekö kuinka paljon toimittajia oli paikalla Marijan istunnossa? Tuomari meni ihan kalpeaksi. Tästä kannattaa pitää mahdollisimman paljon meteliä. Se voi vielä pelastaa jonkun elämän”, Andrei sanoo katsoen samalla hellästi poikaansa.

Jälkisanat

Paluumatkalla Barnaulista Moskovaan saimme kuulla vielä yhdestä Altain aluepiirissä nostetusta meemikuviin liittyvästä kanteesta. Syytetty on kansalaisaktivisti Anton Angel, joka uskaltaa kertoa asiastaan vasta nyt, kun useita muita tapauksia on noussut esiin julkisuudessa.

Viranomaiset väittävät, että Angelin sivuilla on kiellettyä materiaalia. Angel itse ei tiedä, mitä se tarkalleen ottaen on. Todistajia jutussa on kaksi.

Kuvallista ääritoimintaa osataan tutkia myös muissa kaupungeissa. Moskovalainen taiteilija Marija Antonenko on syytettynä opposition mielenosoitukseen liittyvästä karikatyyrisestä kuvasta, jonka hän julkaisi tämän vuoden toukokuussa. Häntä uhkaa viiden vuoden vankeusrangaistus.

Sergei Sokolov Tveristä on saanut syytteen julkaisemistaan ”ihmisyyttä halventavista” kuvista. Hakassian tasavallassa asuva Lidija Bainova taas sai ekstremismisyytteen kirjallisesta rikoksesta, kun hän avautui VKonktaktessa tyttäreensä kohdistuneesta etniseen alkuperään liittyneestä syrjinnästä.

Tiedotusvälineissä ovat alettu julkaista ohjeita siitä, miten oman VKontakte-sivunsa voi ”puhdistaa” epäilyttävästä materiaalista. Jotkut suosittelevat jopa täydellistä luopumista kaikista Mail.ru-yhtiölle kuuluvista sosiaalisen median palveluista, koska silovikit käyttävät niitä ansana.

Ja loukkuun voi tipahtaa kuka vain.

NG, NRO 86, 10.8.2018

Suom. Marjo Mustonen

Italia EU-vastaisen rintaman etujoukoissa
Afrikan viimeinen absoluuttinen monarkia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *