EU-jäsenyyden kannattajia Lontoossa 25.3.2017

Kaaos uhkaa Britanniaa

PAUL MASON

Britit äänestivät brexitin puolesta, vaikka kukaan ei vielä osaa edes arvata millä ehdoilla. Walesin laaksoissa äänestettiin eron puolesta tulevaisuuden toivottomuuden takia.

Nigel Faragen kampanjointi on ollut värikästä.
Manchester 1.10. 2017

”ENSIMMÄISTÄ kertaa ikinä jouduin jonottamaan äänestyspaikalla,” muisteli Nicola Davies brexit-kansanäänestystä, ”ja tiesin heti, että häviäisimme. Ihmiset kyselivät, miksi pitää käyttää lyijykynää. Oli ilmeistä, että osa ei ollut ikinä nähnyt äänestyskoppia.”

Eteläwalesilaisen Newportin asukkaat kannattivat brexitin toteutumista kansanäänestyksessä 23. kesäkuuta 2016.1 Kaupunki ja sitä ympäröivät laaksot ovat maan vanhimpiin kuuluvaa raskaan teollisuuden aluetta, ja työväenpuolueen kannatus on siellä edelleen hyvin vahvaa.

Uskollisuus puolueelle tai asiantuntijoiden synkkä ennustus teollisuudelle brexitin toteutuessa eivät kuitenkaan estäneet 60:a prosenttia Newportin äänestäjistä valitsemasta eron EU:sta.

Syy selviää kävelemällä kaupungin pääkatua. Aivan kuten vuonna 2016, monet kaupat ovat sulkeneet ovensa. Jäljellä olevat liikkeet ovat panttilainaamoja, hyväntekeväisyyskirpputoreja ja pikavippifirmoja. Kodittomien vettyneet viltit ja nuorten narkkarimiesten porukat kielivät köyhyyden oireista ja muistuttavat Newportin asukkaita joka päivä siitä, miten huonosti uusliberaali aika on kohdellut yhteisöä.

Halusin mennä juuri Walesiin, koska nyt pari vuotta myöhemmin on virinnyt pieni toivonkipinä niille, jotka toivovat brexitin perumista.

Pääministeri Theresa Mayn ehdottama brexit-suunnitelma, josta täpärästi päästiin sopuun 6. kesäkuuta 2018, on levinnyt näyttävästi käsiin, mikä on johtanut ulkoministeri Boris Johnsonin eroon ja konservatiivipuolueen sisällissotaan. Tämä on nakertanut puolueen suosiota ja myös tukea brexitille. Kansan pettymys tilanteeseen on näkynyt mielipidemittauksissa.

Brexitiä vastustava Best for Britain -liike julkisti elokuussa yksityiskohtaisen tutkimuksen, jonka mukaan 112 vaalipiiriä on kääntynyt brexitiä puoltavasta enemmistöstä EU:ssa pysymisen puolelle. Tuloksista ilmenee, että 2,6 miljoonaa ihmistä on muuttanut kantaansa: 1,6 miljoonaa pääosin työväenpuolueen kannattajaa on siirtynyt pysymisen kannalle ja noin miljoona konservatiivia eron kannalle.

Tukea People’s Vote -kampanjalle

People’s Vote, eli liberaalin keskustan ja työväenpuolueen oikean laidan ryhmittymä, joka vaatii uutta kansanäänestystä ensimmäisen kumoamiseksi, on saanut siten lisää kannatusta. Kun katsotaan tutkimuksen kansallisia tuloksia Newportin osalta, se ennustaa 9 prosentin siirtymää EU:ssa pysymisen puolelle – vaikkakin eron kannatus olisi edelleen täpärästi voitolla.

Työväenpuolueen aktiivi Nicola Davies on epäilevä. Vaikka hän itse toivookin toista kansan­äänestystä, olisi se hänen mukaansa alueelle tuhoisa. Yhteisö jakaantuisi entistä jyrkemmin omiin leireihinsä.

”Ensin valitimme vuosia ettei politiikka kiinnosta. Sitten he äänestävät ensimmäistä kertaa elämässään. Pitäisikö sitten sanoa, ettei tätä voi laskea?”

Tapasin Daviesin samalla kun tutustuin alueen vasemman laidan työväenpuoluelaisiin. He näyttivät minulle pala palalta paljon monisyisemmän poliittisen todellisuuden kuin mitä tuoreesta tutkimuksesta käy ilmi. Siinä missä tutkimuksen tekijät näkevät brexitin puolesta äänestäneiden tulleen katumapäälle, kyseessä onkin ruohonjuuritason edistyksellisten silmissä ennustamaton ja mahdollisesti vaarallinen tilanne.  

Walesissa työväenpuolue on vallassa oleva järjestelmä. Se on johtanut terveydenhoidosta, liikenteestä ja koulutuksesta Walesissa vastaavaa Welsh Assemblya siitä lähtien, kun se perustettiin 1990-luvulla. Siksi kaikkein huonoiten voivilla alueilla kansa vastustaa työväenpuoluetta. Syynä ovat arkipäivän murheet, jotka johtuvat siitä, etteivät sosiaalidemokraattisten puolueiden lupaukset ole pitäneet.

Ennen brexitiä turhautuminen enimmäkseen kanavoitui satojen konservatiivisesti ajattelevien ”itsenäisten” paikallisedustajien valintaan.

Kuitenkin toukokuussa 2016 brexit-kansanäänestyksen aikaan muukalaisvastainen äärioikeistopuolue UKIP oli noussut kuin tyhjästä ja saanut seitsemän paikkaa Welsh Assemblyyn 13 prosentin äänisaaliilla. Työväenpuolue, joka luuli onnistuneensa Walesin kansallismielisen vasemmistopuolueen Plaid Cymrun (20 %) kukistamisessa, joutuikin nyt tekemisiin brittiläisen kansallismielisen oikeistopuolueen kanssa.

Stephen Williams on muusikko ja työväenpuolueaktiivi entisestä kaivoskaupungista Merthyr Tydfilistä. Hän kertoo olevansa EU:n jäsenenä pysymisen puolella, mutta samalla toivovansa, että asia olisi jo ohi. Williamsin mukaan äärioikeistoryhmät ovat pieniä entisissä kaivoskaupungeissa, mutta lisäävät kannatustaan, jos työväenpuolue vaatii uuden brexit-äänestyksen.

”Ihmiset vain haluavat, että tämä on ohi”

Methyriläinen yhteisöaktiivi ja työväenpuolueen jäsen Margaret Davies uskoo, että alkuperäisen brexit-äänestyksen tuloksen taustalla oli vihamielisyys puolalaisia ja portugalilaisia siirtotyöläisiä kohtaan. Heitä on työskennellyt isossa paikallisessa teurastamossa matalilla palkoilla. Tämän lisäksi ihmiset tunsivat, ettei kukaan oikeastaan välittänyt heidän asioistaan huolimatta neljästä hallintokerroksesta: paikallinen neuvosto, Welsh Assembly, valtionhallinto ja EU.

Mayn hallinnon kaaoksesta huolimatta Davies ei usko, että asia on muuttunut: ”Minulla on ystäviä, jotka äänestivät EU-eron puolesta ja ovat nyt jäsenenä pysymisen kannalla, mutta myös ystäviä, jotka ovat muuttaneet kantaansa toiseen suuntaan – heidän mielestään äänestystulosta pitää kunnioittaa.”

Yrityksen ja erehdyksen prosessi, jolla Britannian neuvottelijat ovat kähmineet tietään kohti konkreettista brexit-sopimusehdotusta, on ollut näille ihmisille yhdentekevä. Margaret Daviesin sanoin: ”Se on jatkunut niin kauan ja tietoa on niin vähän, että ihmiset vain haluavat, että tämä on ohi.”

Sekä Newportissa että Merthyrissä työväenpuolueen aktiivit ovat ilmaisseet huolensa rasismin ja muukalaisvihan täyttämistä ”paikallisuutisia” jakavista Facebook-ryhmistä. Pikkukaupunkien yhteisöissä, joissa kadut ovat iltakuuden jälkeen autiot, näistä ryhmistä on muodostunut tärkeä virtuaalinen tila ennakkoluulojen ja vääristellyn tiedon levittämiselle.

Yli 17 000 ihmistä kuuluu suljettuun Facebook-ryhmään ”Merthyr Council Truths”. Ryhmän ylläpitäjät ovat systemaattisesti pitäneet yllä narratiivia, jonka mukaan alueen työttömyys johtuu EU-jäsenyydestä, EU-rahoitteiset hankkeet infrastruktuuriin näivettävät Walesin yritysten toimintaa ja työväen­puolueen johtama hallinto on korruptoitunut.

Newportissa tilanne on vastaavanlainen. Nicola Davies kertoo: ”Olen ryhmässä, jonka nimi on Newport News. Siinä on 5 000 jäsentä. Jakautuminen on hurjaa. Haastan rasismin, mutta tiedän, mistä se johtuu. Heidän asenteensa on tämä: ’Minulla ei ole mitään ja siksi pelkään kuollakseni, että joku vie minulta sen vähänkin’.”

UKIP:n kannatus on laskenut brexit-äänestyksen jälkeen, mutta puolue on heilahtanut äärioikeistoon. Se on toivottanut tervetulleeksi bloggari Milo Yiannopoulosin, kosiskellut Steve Bannonin kansainvälistä alt-right-verkostoa ja lisännyt antisemitismin perinteisten maahanmuuttovastaisuuden ja islamofobian rinnalle.

Fasistisen English Defence Leaguen entisen johtajan Tommy Robinsonin jouduttua vankilaan oikeuden halventamisesta UKIP järjesti hänelle tukimielenosoituksen Lontoossa somekanaviensa kautta. Se yltyi mellakaksi. Nyt UKIP pohtii, ottaako se Robinsonin riveihinsä. Nicola Davies kommentoi tätä: ”Suurin huoleni on, että jos Tommy Robinson päästetään puolueeseen, häntä seuraa iso joukko: hän voisi viedä mukanaan 10 000 Newportin kaduilta.”

Vaikka arvio olisikin liioiteltu, se osoittaa brexitin seuraavassa vaiheessa nousevan ongelman. Hyvin harva strategi politiikan vasemmalta tai oikealta laidalta on kunnolla miettinyt tätä: jos brexit epäonnistuu, kuinka reagoivat sen puolesta äänestäneet 17 miljoonaa ihmistä?

Vain kaksi vaihtoehtoa

Puolen vuoden brexit-neuvotteluja on käyty kaaoksen uhan alla. Tämä johtuu siitä, että maan suurimpien poliittisten puolueiden johdossa ei ole tunnustettu haasteen joko–tai-luonnetta.

Kuten EU-neuvottelijat ovat usein varoitelleet, neuvotteluilla on vain kaksi mahdollista ratkaisua: Britannia voi olla Norjan tyyliin osa yhteismarkkinoita ja sitä kautta mukana kaikissa ”neljässä vapudessa” tai se voi solmia Kanadan mallin mukaisesti vapaakauppasopimuksen, joka tekisi siitä EU:lle ”kolmannen osapuolen” ja antaisi sille mahdollisuuden tehdä itsenäisesti kauppasopimuksia muun maailman kanssa.

Theresa May yritti saada mandaatin neuvotella Kanadan mallista kesäkuussa 2017, mutta epäonnistui. Hänen puolueessaan on jopa 15 eurofiiliä, jotka eivät tule kannattamaan sitä, eikä parlamentin enemmistöä siis löydy. Niinpä May on kolmesti yrittänyt – ja epäonnistunut – ehdottaa brexitille ehtoja, joiden mukaan Britannia noudattaisi vapaaehtoisesti EU-sääntelyä kaupan ja palvelujen liikkuvuuden osalta ja saisi siten pääsyn yhteismarkkina-alueelle ilman sitoutumista sen sääntöihin.

Neuvottelujen kaikissa vaiheissa May on joutunut perääntymään. Joulukuussa 2017 hän myöntyi erillissopimukseen siitä, ettei Pohjois-Irlannin ja Irlannin tasavallan – eli eron jäkeen EU:n – välisellä rajalla olisi jatkossakaan fyysistä rajavalvontaa.

Vasta heinäkuussa May vihdoin esitti kokonaissopimusta brexitin toteuttamiseksi Chequersissä. Vaikka ”kovan” brexitin kannattajilla ei ollut tarjota vastaehdotusta, erosivat sekä Boris Johnson että brexit-neuvottelija David Davis kahden vuorokauden kuluessa. EU:n neuvottelija Michel Barnier antoi 5. syyskuuta lausunnon, että ehdotus oli ”kuollut”.

Nämä toistuvat kompastelut ja kuopat ovat näyttäneet äänestäjille, että brexitiä ajaneiden lupaukset olivat ylioptimistisia. MRP:n mielipidetutkimuksen mukaan 74 prosenttia äänestäjistä Boris Johnsonin vaalipiirissä uskoo, että brexit osoittautuu monimutkaisemmaksi ja vaikeammaksi kuin mitä he olivat ajatelleet.

Työväenpuolue on myös saanut brexit-vammoja. Vuosina 2016 ja 2017 sen strateginen ongelma oli, että kolmasosa sen omista kannattajista oli äänestänyt EU-eron puolesta. Lisäksi ne 40-60 edustajanpaikkaa, jotka puolue tarvitsee voittaakseen mitkä tahansa yleisvaalit, ovat alueilla, joilla yli puolet äänestäjistä oli brexitin kannalla. Ja kaiken huippuna Skotlannissa, jossa se tarvitsi takaisin EU-myönteisen Scottish National Party -puolueen 24 edustajanpaikkaa, kysymys brexitistä puristi sen konservatiivien ja SNP:n nationalistien väliin.

 

Corbynin kriittiset punaiset linjat

Brexit-neuvottelujen ensimmäisten puolentoista vuoden ajan Jeremy Corbynin strategia oli looginen. Hän rakensi sarjan kriittisiä punaisia linjoja, joiden mukaisesti hän tuomitsi konservatiivien brexit-ehdotuksia, mutta kieltäytyi itse tekemästä selkeää neuvotteluehdotusta tai kannattamasta uutta kansanäänestystä. Nyt tämä asema näyttää vaikeammin pidettävältä.

EU-jäsenyyttä puolustavien kampanjointi on keskittynyt vaatimaan uutta kansanäänestystä. Kun Corbyn ei ole tukenut tätä tavoitetta, osa työväenpuolueen Blairia kannattavista kansanedustajista on ryhmittynyt kansanedustaja Chuka Umunnan johdolla ja luonut selkeästi Eurooppa-myönteisen oikean laidan työväenpuolueeseen. Umunna on kieltänyt juonittelevansa kulisseissa Eurooppa-myönteisen keskustapuolueen synnyttämistä. Jos näin kuitenkin olisi, 290 000 People’s Vote kampanjan allekirjoittanutta olisivat, tietosuojalakien niin salliessa, mainio pohja aloittaa.

Vastauksena tähän työväenpuolueen johto on alkanut puhua positiivisempaan sävyyn uudesta kansanäänestyksestä. Corbynin uskollisten kannattajien joukossa People’s Vote -kampanjan kannatus on nousussa. Syyskuussa pidettyyn puoluekokoukseen jätetyistä 272 ehdotuksesta 150 koski brexitiä ja yli 100 vaati uutta äänestystä lisättäväksi seuraavaan vaalijulistukseen.

Kun sekä konservatiivien että työväenpuolueen kannat elävät, parlamentin kovien neuvottelujen määräaika marraskuun puolivälissä näyttää muodostuvan dramaattiseksi. Potentiaalisia lopputulemia on, että May joutuu ”kovan” brexitin kannattajien syöksemäksi; että May selviytyy, mutta ei saa taakseen riittävää tukea lopulliselle neuvottelutulokselle; että Corbyn ajetaan kannattamaan Norja-tyyppistä ratkaisua ja uutta kansanäänestystä; tai että koko soppa jatkuu joulun yli johtaen epävarmuuksiin valuuttamarkkinoilla ja investointirintamalla ”sopimuksettoman” brexitin peikon häämöttäessä taustalla.

”Saavutettavuusketju on rikki”

Menin Cardiffiin tapaamaan ainoaa työväenpuolueen poliitikkoa, jolla on muodollinen rooli brexit-neuvotteluissa, jotta voisin ymmärtää, mitä tuo viimeinen vaihtoehto käytännössä voisi tarkoittaa.

Cardiffin Cantonissa työ­väenpuolueen ovella nuori nainen oli kohtelias mutta määrätietoinen.

”Tiedän, että kello on yli viisi, mutta olen saanut päätöksen ja siihen liittyy sanktio,” hän kertoi Mark Drakefordille.

Nainen heilutti kirjenippua, jossa oli niitä isoja kirjaimia, joita hallinto käyttää, kun se lähettää huonoja uutisia etuuksia saaville ihmisille. Drakeford hymyili ja pyysi hänet sisään. Muutaman viikon päästä tämä setämäinen entinen sosiaalipolitiikan professori on todennäköisesti Walesin aluehallinnon pääministeri ja vastuussa noin 17 miljardin punnan vuosibudjetista. Mutta toistaiseksi sana sanktio riitti kiinnittämään kaikkien huomion hänen toimistossaan.

Työttömyystukien varassa eläville ihmisille sanktiot tarkoittavat lovea jo muutenkin laihaan toimeentuloon: vähemmän ruokaa tai lainanlyhennyksiä, entistä suurempaa voimattomuutta. Puoluetoimitsija pyysi naisen kokoushuoneeseen, jossa häntä autettaisiin seuraavan siirron kanssa.

Drakeford sanoi: ”Kun kerron hyvin toimeentuleville ihmisille, että viime lauantaina joku tuli toimistooni kertomaan, ettei ole syönyt keskiviikon jälkeen mitään, he kyllä sinänsä uskovat minua, mutta samalla he luulevat, että kyseessä on yksittäistapaus. Meidän kaltaisemme ihmiset ostavat uuden teepannun, jos vanha menee rikki. Mutta entä jos taloudessa ei ole mitään säästöjä ja joka penni tarvitaan, eikä ole mitään tehtävissä, jos teepannu menee rikki?”

Drakefordin mukaan monissa paikoissa, joita työväenpuolue edustaa, ”saavutettavuusketju on rikki. Eriarvoisuus on räikeää ja näkyy olemassaolostaan kamppailevien ihmisten päivittäisessä elämässä”.

Facebook-ryhmien muukalaisvastaisuuden sijaan kyse oli brexit-äänestyksessä pohjimmiltaan tästä. Siksi kanta ei ole muuttunut, vaikka valtionjohto on hapuillut. Drakeford on tällä hetkellä Walesin hallituksen talousasioiden ministeri ja osallistuu siinä roolissa Skotlannin ja Britannian kollegojensa kanssa ministerien komiteaan, jonka muodollisena tehtävänä on Britannian neuvotteluaseman hahmottaminen. Toisin kuin moni muu työväenpuolueen johtohahmo Walesissa, hän kannattaa Corbyniä ja toivoo tulevansa valituksi puolueen johtoon ensi kuussa.

Jos Drakeford onnistuu, siitä saattaa seurata lisää hämmennystä työväenpuoleen briexit-kantaan, koska puolue on Walesin hallinnon johtoasemassa pitkään kannattanut osallistumista tulliliittoon ja yhteismarkkina-alueeseen. Tämä kanta juontaa juurensa uhkaavaan taloudelliseen vaaraan.

”Walesin tuotteita viedään muualle EU:hun enemmän kuin Britannian muihin osiin, ja siksi kaupan esteet tärkeimmälle vientimarkkinallemme vaikuttavat suhteettoman paljon Walesin talouteen.”

Drakeford pelkää, että Walesissa merkittävät lentokone- ja autoteollisuus menettävät ajan mittaan investointeja ja tuotantoa, jos tuloksena on konservatiivisen oikeiston vaatima ”kova brexit”. Osalle maataloussektoria kaikki, mikä estää kitkattoman pääsyn yhteismarkkina-alueelle, saattaa olla kuolinisku.

”Meillä on Menai Straitissa kasvava simpukkatuotanto, johon on vuosien mittaan tehty merkittäviä julkisia investointeja. Jos simpukat lähtevät ja niitä pitää varastoida ranskalaisissa vajoissa sillä aikaa, kun selvitetään täyttävätkö ne EU-säännöt, ne eivät enää ole tuoreita. Meillä on selvä taloustieteellinen näyttö siitä, että ’kovan brexitin’ tapauksessa tuotanto saattaa loppua kolmessa viikossa.”

Brexitin kolme näytöstä

Brexitin draamankaari näyttäisi kulkevan kolmessa näytöksessä. Ensimmäinen oli kansanäänestys; toinen on ollut Theresa Mayn pitkä poliittinen kärsimysnäytelmä. Toisen näytöksen huipentumaa odotetaan, ja lopputulemana saattaa olla brexit ilman sopimusta. Jos niin käy, on kolmannessa näytöksessä luvassa ruoka- ja lääkevarastoja, pitkiä rekkajonoja Doverissa ja luultavasti poliittinen kaaos.

Työväenpuolueen rooli on todennäköisesti kehittymässä tässä draamassa. Sen jäsenten keskuudessa uuden kansanäänestyksen kannatus kasvaa, vaikka puolueen linja on edelleen, että yleisten vaalien pakottaminen on paras tapa päästä eteenpäin umpikujasta. Siinä tapauksessa Corbynin olisi tosin pakko vihdoin paljastaa, mitä hän toivoisi brexitin lopputulemaksi. Suurin osa puolueen sisäpiiristä ajattelee, että se saattaisi olla lähellä Norjan tyyppistä sopimusta ja enenevässä määrin on merkkejä siitä, että Corbyn saattaisi olla valmistautunut toiseen kansanäänestykseen sopimuksen ratifioimiseksi.

Tämä kuitenkin herättää pelkoja vaihtoehtoisesta loppunäytöksestä. Seitsemäntoista miljoonaa ihmistä äänesti brexitin puolesta. Joillekin äänestäminen oli ensimmäinen poliittinen teko; monilla oli ensimmäistä kertaa tunne, että heidän äänensä oli muuttanut asioita.

Lehdistössä keskitietä kannattaville kommentoijille työ­väenluokkaiset brexitin kannattajat näyttäyvät usein epäpoliittisina ja epäjärjestäytyneinä.

Drakeford varoittaa havainnon olevan väärä: ”Ikinä en ole ajatellut, että nämä yhteisöt olisivat epäpoliittisia. Paikallisissa kysymyksissä he ovat aktiivisia. Olen ollut terveysministeri – ja yritäpä tehdä muutoksia terveyspalveluihin, kun ihmiset ovat syvästi kiintyneitä jo tuntemiinsa palveluihin. Ajatus, ettei ihmisiä kiinnostaisi, on väärä.”

Olipa lopputulos mikä hyvänsä, keskeinen haaste valtapuolueiden poliitikoille on brexitin jatkuva kannatus niissä yhteisöissä, joiden elämää se tulee eniten haittaamaan. Liberaalin keskustan kauan Britanniassa toistama tarina on hajonnut, koska siinä ei enää ollut yhteisöille järkeä vuosikymmenten palkkakuoppien ja ali-investoinnin jäljiltä.

Nationalismista, muukalaisvihasta ja teknokraattisen hallinnon vastustamisesta rakennetut tarinat ovat houkuttelevia Etelä-Walesin kaltaisissa paikoissa. Haastaakseen ne työväenpuo­lueen on alettava kertoa tarinaa toivosta.

1 Kts. Paul Mason, ”UK: lost, divided and alone” ja ”Britain’s new politics and changed alliances”, LMD (englanniksi) 7/2016 ja 6/2017.

LMD UK 10/18

Suom. Meri Päivärinne

Ulkomaiset yritykset Kiinassa
Italia EU-vastaisen rintaman etujoukoissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *