Toivottomuuden lähteillä

 

 

Ananda Devi: Näistä raunioista

Fabriikki Kustannus 2018 Suom. Saana Rusi

ANANDA DEVI on eräs saarivaltio Mauritiuksen huomattavimmista kirjailijoista. Alun perin jo vuonna 2006 julkaistu Näistä raunioista on Devin teoksista tunnetuin. Se on voittanut arvostetun Prix des cinq continents de la Franco­phonie -palkinnon sekä filmatisoitu vuonna 2012. Voineekin sanoa, että marginaaliseen käännöskirjallisuuteen keskittynyt Fabriikki Kustannus on tehnyt suoranaisen kulttuuriteon suomentamalla teoksen.

Näistä raunioista kertoo neljän nuoren kipeän kasvutarinan. Ève, Sadiq, Savita ja Clélio asuvat Troumaronissa, Mauritiuksen pääkaupungin Port Louisin reunamilla, missä elämä on jatkuvaa kamppailua olemassaolosta. Turistiparatiisin katveessa kukkii maailma, jota sävyttää turvattomuus, rikollisuus ja ennen kaikkea syvä toivottomuus tulevaisuudesta.

Jokainen nuorista koettaa paeta näköalattomuutta omalla tavallaan: Sad runoja kirjoittamalla, Clélio väkivallan keinoin, Ève kauppaamalla kehoaan vaihtaakseen sen koulutukseen. Savita on nuorista ainoa, joka valitsee selviytymiskeinokseen pyyteettömän rakkauden tien. Eri keinot tähtäävät kaikki samaan lopputulokseen: saada, kaupata tai väkivalloin ottaa itselleen tulevaisuus. 

Kielikuvien täyttämä teksti on yltäkylläistä – jopa siinä määrin, että runsaus tihkuu paikoin mahtipontisuuden puolelle. Osaltaan tekstin lyyrisyys kumartaa runoilija Arthur Rimbaudille (1854–1891), jonka tuotannosta Sad saa ponnistusvoimaa oman tulevaisuutensa kuvittelemiseen. Tästä yhteydestä huolimatta prameileva tyyli etäännyttää lukijan välillä kiusallisesti tarinasta ja jättää kielen ja sisällön välille harmillisen railon.

Näistä raunoista ottaa tiukasti kantaa heteronormatiivisen, vahvasti sukupuolitetun maailman ongelmiin. Troumaron muodostuu toksisen maskuliinisuuden kiehuvaksi ytimeksi, jossa syrjivästä vallanjaosta kärsivät kaikki. Siinä missä naisten ja lasten asema on erityisen haavoittuva, miesten ainoaksi selviytymiskeinoksi jää väkivaltaisiin jengeihin kuuluminen. Tämän myrkyllisyyden saa tuntea nahoissaan etenkin Ève, joka näkee oman kehonsa vain kaupankäynnin välineenä.

Osansa kritiikistä saa myös globaali kapitalismi, joka näyttäytyy paitsi Èven juonikuviossa, myös laajemmin koko yhteiskunnan kuvauksessa. Kun paikallinen tehdas lakkautetaan ja tuotanto siirretään halvempiin maihin, jäävät lasten vanhemmat työttömiksi. Kaiken tämän toivottomuuden luonnollisena ulostulona on tragedia: jonkun on kuoltava. Kertomuksen lopussa paha saa palkkansa, mutta lukija jää pohtimaan, millä hinnalla oikeus lunastetaan ja muuttuuko mikään oikeasti.

Näistä raunioista on voimallinen ja karmaiseva teos. Yli vuosikymmen sitten kirjoitettu romaani vaikuttaa edelleen – pakolaisuuden ja ympäristökatastrofien aikakaudella – mitä suurimmassa määrin ajankohtaiselta. Se kertoo ihmisistä, joilta puuttuu kaikkein perustavanlaatuisin inhimillinen tarve eli toivo omasta tulevaisuudesta. Kieleltään runsas, tunnelmaltaan unenomainen ja kooltaan pieni romaani on vaikuttavuudessaan maailmanluokan teos.

Jenni Lindvall

Räppäri Face – vihaisen nuorison ääni vai taitavaa ratsastamista protestimielialalla?
Joka veljeään vihaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *