Rap-artisti Face keikalla. Kuva: Okras

Räppäri Face – vihaisen nuorison ääni vai taitavaa ratsastamista protestimielialalla?

JAN ŠENKMAN

”ASTUN ULOS putkasta ja näen papa­razzit.”

”Eliittikilvillä varustettu diakonin kaara kiitää suoraan helvettiin.”

”Katson Venäjää, loputonta voimattomuutta.”

Tässä muutama sitaatti Ufasta kotoisin olevan rap-artisti Facen uudelta albumilta Puti neispovedimy (suom. tutkimattomat tiet). Levyltä vyöryvä kapinahenki lyö kuulijaa vasten kasvoja. Kappaleet ovat täynnä protestia ja vallan vastustusta, mikä herättää nykyisessä ilmapiirissä automaattisesti huomiota.

Jotkut riehaantuvat: ”Just noin jätkä, anna niille turpaan!” Toiset tyytyvät toteamaan: ”Jaahas, taas yksi uusi isänmaan vihollinen.”

Nuorison kasvot

Mutta mitä väliä sillä on, mitä Face laulaa? Voin kertoa ainakin kolme syytä, miksi sillä on väliä.

Ensinnäkin Facella on miljoonayleisö. Hänen levynsä esittely blogikirjoituksessa riittää keräämään kymmeniä, jopa satoja tuhansia lukijoita – videoiden katselukerroista puhumattakaan. Face on todellinen tähti, vaikka häntä ei näekään televisiossa tai muualla valtamediassa.

Ja faktahan on, että internet on jo kauan sitten ajanut perinteisen median ohi. Eikä perinteinen media Facea kelpuuttaisikaan – hänen kappaleissaan on aivan liikaa kirosanoja. Uuden sukupolven artistit eivät tarvitse muuta kuin netin. Facen VKontakte-sivulla on 750 000 tilaajaa, ja siinä on jo näkyvyyttä kerrakseen.

Toiseksi mielenosoitukset Navalnyin puolesta ja muut protestimarssit keräävät jatkuvasti enemmän koululaisia. Heitä on alettu kutsua ”vihaiseksi nuorisoksi”. Kannattaa huomata, että juuri alle 18-vuotiaat ovat Facen pääyleisö. Artistia kannattaa siis kuunnella, jos haluaa ymmärtää, miksi nämä nuoret ovat vihaisia. Toimittaja ja videobloggari Juri Dudin haastattelussa Face totesi sen itsekin: ”Olen nuorison kasvot.”

Ja viimeisenä: Facessa itsessään on tapahtunut hämmästyttävä muutos. Vielä jonkin aikaa sitten Ufassa asuva pikkurikollinen ja diileri oli omien sanojensa mukaan hyvin tiiviisti tekemisissä uusnatsien ja nuorisovankilan kanssa. Hänen kappaleidensa vakiokamaa olivat ”kovan jätkän” teemat eli seksi, huumeet, kotibileet ja tappelut. Tekstien tärkein sanoma oli lähinnä se, kuka löi tai nai ketäkin.

Nyt sama ihminen on kirjoittanut tukun protestilauluja ja alkanut osallistua sorrettuja puolustaviin mielenilmauksiin. Hän on riisunut kommandopiponsa ja käy sivistynyttä keskustelua BBC:n radiokanavan kanssa.

Vapaus ja gangsteri-ideologia

Rap-musiikki itsessään on protestimusiikkia. Tai oli ainakin alun perin, kun se syntyi mustien asuttamissa synkissä kortteleissa. Niissä, joissa sukupolvi toisensa jälkeen elää sosiaalietuuksien ja huumekaupan varassa käväisten aina välillä telkien takia suorittamassa tuomioitaan. Melkein kuin Ufassa.

Rap julistaa periaatteessa vain yhtä sanomaa: painukaa kaikki hevon helvettiin. Se on protesti, mutta omaa laatuaan. Se on rikollisen protesti lakia vastaan.

Klassiseen rap-kuvastoon kuuluvat paksut kultaketjut ja muu mahtipontinen rekvisiitta. Sanoituksista päätellen räppärit eivät yleensä haaveile tasa-arvosta ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, vaan hienoista autoista, setelinipuista ja porealtaista täynnä kuumia pimuja. Yhtälön ongelma on se, että kaikki nämä kuuluvat siististi pukeutuville valkoisille miehille, joilla on hyvät työpaikat ja joita poliisi suojelee. Saadakseen sen mitä heillä on, pitäisi muuttua sellaiseksi kuin he ovat. Jos ei onnistu, voit kuitenkin olla päheä musta kovanaama, jolla on iso pyssy.

Gangsteri-ideologia ei suoraan edusta oppositiota, mutta niillä on joitain yhtymäkohtia. Kysyimme koululaisilta, mitä ”vapaus” heidän mielestään tarkoittaa.

”Sitä, että voi tehdä mitä huvittaa”, yksi vastasi.

”Mitä esimerkiksi?” kysyin.

”Ihan kaikkea. Mitä milloinkin huvittaa”, oli tarkempi vastaus.

Tässä asenteessa on selvä ero verrattuna perinteiseen venäläiseen käsitykseen, jonka mukaan vapaudella on aina tietyt ulkoapäin asetetut rajat. Nuoret eivät tietenkään ole mitään gangstereita, mutta se, että Face vetoaa heihin niin voimakkaasti, antaa ajattelemisen aihetta.

Facessa on monia mielenkiintoisia ja puoleensavetäviä piirteitä. Hän on rohkea nuori mies, jopa järjettömyyksiin asti. Entisenä nyrkkeilijänä hän on valmis ottamaan matsia missä ja milloin tahansa. Hän kamppailee verissäpäin viimeiseen hengenvetoon. Konserteissaan hän on monta kertaa joutunut tappeluun ja selviytynyt voittajana – feminiinisestä ulkonäöstään huolimatta.

Myös lyriikoissa Facen tyyli on suora ja hieman karski:

Ne yritti tarjota rahaa,

joka oli tahrattu meidän vereen,

etten sanoisi mitään pahaa,

niistä jotka meidät hukuttaa mereen.

Kuka suostui – en lyö kättä päälle,

lupaan.

Riimit ovat kirjaimellisesti totta. Facelle todella ehdotettiin rahaa, jotta hän muuttaisi hieman tyyliään ja jättäisi joitain valittuja sanoja pois. Hän ei suostunut. On yleisesti tiedossa, että useat artistikollegat ovat tarttuneet tarjoukseen.

”Mun maa on valtava lääni”

Face ei sorru viisasteluun tai liialliseen kikkailuun lyriikoissa, mikä on poikkeuksellista. Monet muusikot kärsivät tästä ongelmasta rasittavuuteen saakka. Esimerkiksi Oksimiron on äärimmäisen suosittu, mutta nuori yleisö hylkii häntä, koska hänen tekstinsä ovat niin vaikeatajuisia. Lisäksi kaikki, mitä hän tekee, huokuu korkean koulutuksen tuomaa akateemisuutta – taakka, josta Face on täysin vapaa.

Facea ei kannatakaan verrata muihin räppäreihin, vaan esimerkiksi Zveri-­yhtyeen simppelin taitavaan riimittelyyn.

”Lähiöt, korttelit, elementtitalot. Lähden pois, lähden pois kauniisti”, laulaa Roma Zver. Face on ilmaisussaan hieman karumpi, mutta sanat soljuvat sujuvasti:

Hei, muista meitä

Meitä ei lait suojaa koskaan

Menin nollasta miljoonaan

Mun maa on valtava lääni

Jouduinpa minne vaan

On kotona mun ääni

On mielenkiintoista, että Face kuvaa maataan valtavaksi, mutta on silti joka paikassa kuin kotonaan. Kuvauksessa ei ole häivähdystäkään liberaaleille tyypillisestä ahdistuksesta, jossa koko valtio koetaan yhdeksi isoksi vankilaksi.

Face lausuu kaikki sanat huolellisesti, eikä se ole mikään pikkujuttu. Yleensä parhaidenkaan räppärien riimeistä ei saa selvää kuin pari yksittäistä fraasia. Räppiä kuunnellessa on yleensä pakko jossain vaiheessa kaivaa tekstit esiin.

Kun Face räppää, joka sana erottuu: ”Jos maat olisivat vuodenaikoja, niin Venäjä on syksy”. Riimit ja sanavalinnat osoittavat lahjakkuutta. ”Rakastin Herraa Jumalaa, mutta olemme liian erilaiset.” Voimakasta tekstiä – ja sitä Facella riittää.

Mitä tapahtuu Facen kaltaiselle artistille, kun hän lukee Mandelštamin runoja (uuden albumin kappale ”Varastettua ilmaa”) tai kuuntelee Jegor Letovin musiikkia? Nähtävästi viimeisetkin luovuuden kahleet katkeavat.

Facen kaltaisia mielenkiintoisia ja värikkäitä persoonallisuuksia ei juuri ollut 1990-luvulla, jota nyt nostalgisesti muistellaan. Suurin osa viihdealan ammattilaisista jäi hapuileviksi tähdenlennoiksi, jotka kuolivat loppujen lopuksi nopeasti pois. Vain suoranaiset legendat jäivät jäljelle.

Ei mikään markkinointikikka

Facen opposition puolesta liputtavat kappaleet voisi helposti nähdä vain taitavana markkinointistrategiana. Häntä on syytetty yrityksestä ratsastaa vallitsevalla protestimielialalla, lohkaista sen avulla itselleen muhkea siivu yleisöstä ja rahastaa oikein kunnolla.

Yleinen protestimieliala on synnyttänyt sopivan markkinaraon, mutta Face ei tunnu laskelmoivan tai pelaavan mitään peliä. Hänen kappaleensa eivät koskaan ole olleet poliittisesti korrekteja, eikä uusin albumi poikkea tutusta linjasta sen suhteen.

Mikäli Face todella yritti saada uuden albuminsa avulla paljon myyntiä ja hehkutusta, niin yritys meni pahasti pieleen. Hänen uusi imagonsa ei miellytä monia vanhoja faneja. Uudet videot eivät ole keränneet enää yhtä paljon katselukertoja kuin edelliset. Se on kuitenkin yleisesti tunnettu kuvio: kun alat menestyä, osa yleisöstä kaikkoaa.

Eli ei, kyseessä ei ole markkinointikikka. Face vastustaa aidosti nykyistä valtaa. Syy siihen on yksinkertainen: Face vastustaa kaikkea ja haluaa toivottaa kaikki samalla tavalla helvetin kuuseen. Hän on ottanut kaiken vastustamiseen oppia ja vaikutteita sekä Mandelštamilta että Letovilta ja ilmeisesti kokee olevansa jonkinlainen klassisen runouden kirottu jälkeläinen.

Hän ei myöskään ole vihaisen nuorison suora äänitorvi. Yleisön mielialat ovat osuneet sopivasti yksiin hänen ilmaisunsa kanssa ja suosio on tullut sitä kautta.

Pakko sanoa, ettei Venäjä myöskään tarjoa kovin montaa vaihtoehtoa Facen kaltaiselle vahvoja mielipiteitä ja kunnianhimoa omaavalle nuorelle miehelle. Valtionyhtiö, vankila, poismuutto tai mielenosoittaminen Puškinin aukiolla – siinä ne taisivat kaikki jo ollakin.

NG 101

Suom. Marjo Mustonen

Boston ja innovaatiousko
Toivottomuuden lähteillä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *