Toivoa Korean niemimaalla?

Serge Halimi

On olemassa maa, jossa – toisin kuin Brasiliassa – oikeuden eteen joutuvat entiset konservatiiviset presidentit ja heidät tuomitaan julkisten varojen kavalluksesta ja heitetään vankilaan. Maa, jossa oikeisto, äärioikeisto ja protestanttiset fundamentalistit katsovat presidentti Donald Trumpin pettäneen heidät. Maa, jossa Trump näyttää haluavan ratkaista konfliktin (jota yksikään hänen edeltäjistään ei ole kyennyt selvittämään – ei edes viimeisin, joka sentään sai Nobelin rauhanpalkinnon) sen sijaan, että kyseenalaistaisi ydinsopimuksen, kuten Iranissa, tai sopimuksen keskimatkan ohjuksista, kuten Venäjällä.

Ehkä koska tämä kaikki on kovin monimutkaista ja tapahtuu Kaukoidässä, se ei tunnu löytävän paikkaansa siinä suuressa mustavalkoisessa kertomuksessa, joka vuoroin muokkaa, vuoroin vääristää ihmisten näkemystä maailmasta. Siltikin – varsinkin maailman tilanteen ollessa niin synkkä kuin se on – Etelä-Korean presidentin Moon Jae-inin Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa pitämä määrätietoinen ja optimistinen puhe ei olisi saanut jäädä niin vähälle huomiolle kuin se jäi. Hän nimittäin julisti 26. syyskuuta 2018: ”Korean niemimaalla on tapahtunut ihme.”

Ihme? Ainakin sitä voi kutsua täyskäännökseksi. Kukaan ei ole unohtanut Yhdysvaltojen ja Pohjois-Korean presidenttien vain vuosi sitten Twitterissä käymää sanasotaa, jossa muun muassa levitettiin ”tulta ja tuhoa” ja kiisteltiin siitä, kummalla on ”isompi ydinnappi”. Yhdysvaltojen YK-lähettiläs Nikki Haley on vastikään paljastanut, että painostaakseen Kiinaa vaikuttamaan naapuriinsa ja liittolaiseensa hän oli vihjannut uhkaavasti Kiinan YK-lähettiläälle Yhdysvaltojen voivan vallata Pohjois-Korean. Nykyisin presidentti Trump ylistää ”ystävänsä” presidentti Kim Jong-unin ”rohkeutta” ja republikaanien kokouksessa hän jopa väitti ”rakastavansa” tätä!

Niin etelä- kuin pohjoiskorealaiset käyttävät hyväkseen tätä planeettojen konjunktiota painaltaakseen pikamarssia eteenpäin. Etelä-Korean oikeisto on riekaleina ja Pohjois-Korean johto näyttää vihdoin asettaneen maan talouskehityksen etusijalle. Demokraatit ja yhdysvaltaiset mediat ovat parjanneet Trumpia varomattomaksi arvioidun Pohjois-Korean lähentymisen takia, mutta neuvottelujen mestariksi itsensä julistanut Valkoisen talon isäntä ei mielellään tunnusta, että joku häntä ovelampi olisi huiputtanut häntä. Ja vaikka Yhdysvallat päättäisi palata ”tulen ja tuhon” tielle, sen kiristyneet suhteet Kiinaan ja Venäjään luultavasti estäisivät niitä seuraamasta mukana.

Tässä kokonaiskuvassa Korean niemimaan ydinaseriisunnasta ei saa tehdä ennakkoehtoa, joka estäisi neuvotteluosapuolia etenemästä muissa asioissa, joita ovat sotaharjoitusten keskeyttäminen, talouspakotteiden poistaminen sekä rauhansopimus. Pohjois-Korea ei nimittäin koskaan luovu henkivakuutuksestaan ilman vankkoja takuita – presidentti Trump ei ole ikuinen sen enempää kuin hänen nykyinen lauhkeutensakaan. Tässä piilee paradoksaalisesti lisäsyy optimismiin sen suhteen, että tulevina kuukausina saatetaan ratkaista konflikti, joka on jatkunut jo yli 70 vuotta.

1 Le Monde, 12.3.2018.

2 ”The Obama doctrine”, The Atlantic, Boston, huhtikuu 2016.

LMD 11/18

Serge Halimi on Le Monde diplomatiquen päätoimittaja.
suom. Kirsi Kinnunen

Algoritmit Innostuvat ääriajattelusta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *