Brasilialaiset moottorisahat vastaan ranskalaiset puutarhakuokat

Kenelle Amazonia kuuluu?

RENAUD LAMBERT

Amazonin sademetsien palot aiheuttavat huolta monissa. Brasilian ilmastoskeptinen presidentti Jair Bolsonaro ajaa politiikkaa, jonka seurauksena metsiä tuhotaan. Mutta onko muilla mailla oikeutta puuttua asiaan? Maailmanvallat ovat jo pitkään ideoineet, mitä Amazonille pitäisi tehdä.

Metsäpalojen sijainnit merkitty vaaleanpunaiselle. Palot havaitsi MODIS (Moderate Resolution Imaging Spectroradiometer) 15.8.–22.8.2019 välisenä aikana. NASA Earth Observatory Joshua Stevens, MODIS-data saatu seuraavista lähteistä: NASA EOSDIS/LANCE, GIBS/Worldview, Fire Information for Resource Management System (FIRMS) sekä Global Fire Emissions Database (GFED)

Ranskan presidentti Emmanuel Macron on ryhtynyt mielipuuhaansa. Hän on asettunut etuoikeutetuksi vastaansanojaksi muiden maiden kollegoilleen, joita hän kutsuu ”illiberaaleiksi”.1 Ensiksi oli Unkarin pääministeri Viktor ­Orbán, sitten oli Italian Legan johtaja Matteo ­Salvini. Nyt Amazonin sademetsissä riehuneet tuli­palot ovat tarjonneet hänelle ihanteellisen vastustajan: Brasilian äärioikeistolaisen presidentin Jair Bolsonaron, ilmastoskeptisen, homofobisen naisvihaajan. Kun elokuun lopussa aikakauslehti ­Science osoitti yhteyden Sào Paulon taivaan pimentävien pilvien ja metsänhakkuiden ja kulopolttojen välillä2, Macron ehdotti, että Amazonin metsille luotaisiin kansainvälinen säännöstö siltä varalta, että alueen johtajat tekisivät planeettaa haittaavia päätöksiä.3

Voisivatko ikiaikaisen metsän pelastaa sen asukkaat? Ranskan presidentti näkee maailman James Cameronin Avatar-elokuvan Pandora-planeettana. Elokuvan syvänsinisen Na’vi-kansan vastarinta on lumonnut elokuvakatsomoita. Valitettavasti ehdotus tuskin innostaa brasilialaisia – ei edes Bolsonaron vastustajia. Brasilialaiset eivät ole unohtaneet tuhatta ja yhtä Brasilian suvereniteettia uhannutta projektia alueella, jolle saksalainen luonnontieteilijä Alexander von Humboldt (1769–1859) antoi nimen Hylea. Macronin kunnianhimoisessa ehdotuksessa kuuluu noiden projektien kaiku.

Amazonin asuttaminen Yhdysvaltojen mustilla

1800-luvulla merenkartoittaja ja meteorologi Matthew Fontaine Maury (1806–1873), Washingtonin Meriobservatorion johtaja, ehdotti ratkaisuksi maansa rotukysymykseen Amazonin asuttamista Yhdysvaltojen mustalla väestöllä. Hänen strategianaan oli ensin vaatia yksinkertaisesti Amazonin avaamista merenkululle.

”Koko lehdistö liittyi kampanjaan,” kirjoittaa brasilialainen historioitsija Luiz Alberto Moniz Bandeira. ”Orjan­omistajat, laivanvarustajat, kauppiaat ja hämärämiehet lähtivät joukolla kannattamaan Mauryn kauppapolitiikkaa, jota tieteen etu vaati.”4

Brasilian edustaja Washingtonissa soitti kuitenkin hälytyskelloja. Hänen mukaansa purjehtimisluvan antaminen Amazonilla ”johtaisi amerikkalaisten kauppapisteiden syntyyn, massiiviseen maahanmuuttoon ja siten kehitykseen, jollainen johti Texasin päätymiseen Yhdys­valloille”.

Brasilian lehdistön vuonna 1853 käsiinsä saama Mauryn kirjeenvaihto5 osoittaa, ettei huoli ollut perusteeton. ”Pyrkikäämme vakuuttamaan vastapuolemme diplomatialla”, kirjoittaa Maury, entinen upseeri. ”Sillä on ehkä mahdollista päästä Amazoniaan rauhallisin keinoin.” Sitten hän täsmentää metodinsa: ”Rauhallisin keinoin, mikäli mahdollista, voimalla jos on pakko.” Projekti kuitenkin epäonnistui.

Amazonin patoaminen

Lähes vuosisataa myöhemmin, vuonna 1948 Unesco perusti kansainvälisen Amazonin metsien instituutin (IIHA), joka oli tarkoitettu luonnontieteelliseksi tutkimuskeskukseksi. Vähitellen se kuitenkin ”otti toimintansa keskiöön Amazonin alueen taloudellisen kehittämisen”, Unescon tutkija Malcolm Hadley raportoi.

Instituutin brasilialaista osapuolta syytettiin ”kansallisen turvallisuuden vaarantamisesta perustamalla kansainvälisen instituutin Amazonian ’luonnolliselle puolustusvyöhykkeelle’”.6 Äänekkäimpiä kriitikoita oli edustajainhuoneessa 24. tammikuuta vuonna 1950 puheen pitänyt entinen presidentti Artur Bernardes. Hän esitti uhkakuvan, jossa Amazonin metsistä tulee ”vieraiden valtioiden yhteishallintoalue, joka sitten jaetaan niiden kesken siirtomaiksi”.7

IIHA hiipui pian, mutta muita ideoita ilmaantui. Yksi oudoimmista oli peräisin Washingtonissa sijaitsevasta Hudson-instituutista. Sen johtaja, tulevaisuudentutkija Herman Kahn ehdotti Amazon-virran patoamista. Näin syntyisi ”suuri mannerjärvi”, joka mahdollistaisi sen rantavaltioiden välisen liikenteen ja tuottaisi valtavat energiavarat.

Maantieteilijä Hervé Théry tyrmää ajatuksen täysin absurdina: ”Tarvittaisiin kilometrien pituinen pato ja veden nousu hukuttaisi suuren osan Amazonian väestöstä.”8 Brasiliassa vuoden 1964 vallankaappauksessa valtaan tullut sotilasjohto otti ajatuksen kuitenkin hyvin vakavasti. Heidän iskulauseensa kuului: Integrar para não entregar (”integroidaan [Amazonia] jotta sitä ei riistetä meiltä”).

4 000 kilometrin VALTATIE

Diktatuuri ryhtyi sitten jättimäisiin urakoihin, joiden tarkoitus oli vallata tyhjinä pidettyjä alueita. Ykkösprojektina oli rakentaa 4 000 kilometrin pituinen maantie, joka yhdistäisi Cabedelon kaupungin Nordestessa ja Lábrean lähellä Bolivian rajaa. Tie ei koskaan valmistunut lopullisesti, vaikka se vihittiin käyttöön 1972 lupauksin, että näin saataisiin maata köyhimmille – ilman maareformia, josta sotilaat kieltäytyivät.

Vakaa suuntautuminen Amazonian haltuunottoon on kuitenkin avannut maan taloutta valtion johdon tavoitteiden mukaisesti. Ehtymättömien rikkauksien lähteenä sademetsä houkuttelee suuryrityksiä, jotka tuovat Brasilialta puuttuvia pääomia ja huipputeknologiaa.

Sotilaitten projekti oli ristiriitainen: he halusivat varmistaa Brasilian suvereniteetin Amazoniassa ja samalla antaa alueen vieraiden kahmaistavaksi. Heidän lupauksensa oli taata maan turvallisuus ja sen kehitys. Kylmä sota tuli sopivasti apuun, ja tämä ongelma voitettiin liittämällä toisiinsa maantiede ja ideologia.

”Silloin maailma oli jakaantuneena kristilliseen länteen ja kommunistiseen itään”, selittää tutkija Ana Cristina da Matta Furniel. ”Tämä salli sotilaitten ratkaista kaksi ongelmaa: turvallisuuden (liittymällä länteen) ja kehityksen (lännestä virtaavien yksityisten sijoitusten avulla).”9 Brasilian suvereniteettia puolustettiin toisaalta allekirjoittamalla sopimuksia monikansallisten yritysten kanssa ja toisaalta jahtaamalla sissejä viidakossa.

Kun Brasilia palasi demokratiaan 1985, kansainvälinen konteksti oli muuttunut. Oli ilmaantunut huoli ympäristöstä ja alkuperäiskansojen oikeuksista. Uusi perustuslaki säätää artiklassa 231, että ”intiaanien ikiaikainen oikeus maihinsa tunnustetaan” ja että ”liittovaltion on määriteltävä heidän maittensa rajat ja suojeltava niitä”.

Ammattiyhdistysaktiivi Chico Mendes puolusti sademetsän kuminkerääjien oikeuksia. Hänet murhattiin 1988, mikä nostatti laajan kansainvälisen kampanjan, jossa oli mukana kuuluisuuksia, kuten Beatles-yhtyeen entinen jäsen Paul McCartney. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että samaan aikaan miljoonia hehtaareja sademetsää muutettiin laidunmaiksi.10

Kansainvälisiä reaktioita sateli. Senaattori ja tuleva varapresidentti Al Gore julisti vuonna 1989: ”Päinvastoin kuin brasilialaiset ajattelevat, Amazonia ei kuulu heille, vaan meille kaikille.”11 Ja Ranskan presidentti François Mitterand pani vielä paremmaksi: ”Brasilian on hyväksyttävä, että sillä on vain suhteellinen suvereniteetti Amazoniassa.”12

Vuosien varrella Brasilian demokraattiset hallitukset ovat pyrkineet vähentämään vieraiden valtioiden tunkeutumista sademetsiin liittämällä niiden suojelun ympäristökysymykseen ja alkuperäiskansojen oikeuksiin. Vuonna 1992 maahan perustettiin ensimmäinen täysin ympäristöasioille omistautuva ministeriö. Samana vuonna, muutamia kuukausia ennen Rion huippukokousta, presidentti Fernando Collor de Mello julkisti suunnitelman Yanomami-kansan 9,4 miljoonan hehtaarin suojelualueesta. Brasilian viesti oli, että koska se oli sitoutunut kestävään ympäristöpolitiikkaan ja kunnioitti alkuperäiskansojen oikeuksia, kenenkään ei tarvinnut loukata sen suvereniteettia.

Ekologia herättää sotilaissa vihaa

Sotilaat olivat palanneet parakkeihinsa levottomina. Heidän silmissään intiaanireservaatit tarjoavat mahdollisuuden luoda pieniä alkuperäiskansojen saarekkeita, joiden avulla Amazonia on ”balkanisoitavissa” ja ”rikkaitten maitten helposti manipuloitavissa”. Ekologisuuden vaatimus taas helpottaisi ”sellaisten kansainvälisten normien syntyä, jotka ovat kaukana valtioiden oikeuksien tasa-arvosta, itsemääräämisoikeudesta ja koskemattomuudesta”.13 Näin eilisen vihollinen olisi myynyt verenpunaista vihreänä, aseita kansalaisjärjestöjen sijaan. Sotilaat olivat edelleen uhkaavan valppaina. Joulukuun 10. päivänä vuonna 1991 entinen puolustusministeri Leônidas Pires Gonçalves kertoi päivälehti Folha de Saõ Paulossa, että ekologiasta vastaava valtiosihteeri herättää hänessä ”samanlaista vihaa kuin aikaisemmin kommunistijohtaja Luís Carlos Prestes”.

Bolsonaro on nyt yhtynyt sotilaiden näkemyksiin ja nimittänyt luonnonsuojeluministeriksi Ricardo Sallesin, entisen maataloustuottajien järjestön johtajan, joka on unohtanut edeltäjiensä puheet kestävästä kehityksestä. Hänen silmissään Amazoniaa on puolustettava rikkauksien lähteenä, jotta siitä saadaan hyöty irti. Samalla ovat heränneet epäilyt globalismista. Brasilian valtio tietää hyvin, että ne suurvallat, jotka painottavat luonnonsuojelua etelän maissa, eivät yleensä harrasta samaa kotona. Tämä huomattiin, kun ”kansainvälinen yhteisö” sivuutti Ecuadorin tarjouksen suojella Yasunin kansallispuistoa, jos sille kompensoitaisiin puolet siitä tuotosta, jonka se saisi käyttämällä hyväkseen alueen öljyvarannot.14

Macron väitti Twitterissä 26.8.2019, että Amazonian tuhoutuminen on ”maailmanlaajuinen ongelma” ja kielsi ketään pitämästä sitä yksinomaan omana ­asianaan. Hän aikoo esittää ­COP 25 -ilmasto­kokouksessa ”pitkän aikavälin strategian”, jonka tarkoituksena on ”taata Amazonian väestön hyvinvointi sekä alueen kestävä ja ekologinen kehittäminen”. Näin on pulpahtanut jälleen ilmoille oikeus interventioon, tällä kertaa ilmaston puolesta. Asenne on kopioitu taannoisista läntisten valtojen humanitaarisista aseellisista interventioista: Somaliassa 1992, Haitilla 1994 ja entisessä Jugoslaviassa 1999.

Ranskan sotilaskorkeakoulun strategisen tutkimuksen instituutin (Irsem) johtaja Jean-Baptiste Jeangène Vilmer pohti asiaa Le Monde -lehdessä 27.8.2019: ”Turvallisuusneuvosto voisi päätyä arvioi­maan Amazonian sademetsien tuhon muodostavan niin suuren uhan rauhalle ja turvallisuudelle, että olisi oikeutettua ryhtyä voimatoimiin. Vaikka tällaiset voivat kuulostaa oudoilta ja vaarallisiltakin ja vaikka ne eivät tässä tilanteessa vastaisi tarkoitustaan, emme voi sulkea pois tilannetta kymmenen, kahdenkymmenen vuoden kuluttua, jossa interventio tulisi kyseeseen, jos panos ymmärretään elintärkeäksi.”

Vuoden 2000 marraskuussa Cristovam Buarque, yksi Brasilian työväenpuolueen johtajista, oli mukana keskustelutilaisuudessa yhdysvaltalaisessa yliopistossa. Eräs opiskelija kysyi häneltä, mitä mieltä hän on Amazonian kansainvälistämisestä.

Hänen vastauksensa tuli kuuluisaksi Brasiliassa: ”Jos Yhdysvallat haluaa kansainvälistää Amazonian, koska pelkää jättää sitä yksin brasilialaisten vastuulle, niin silloin meidän on kansainvälistettävä myös Yhdysvaltain ydinarsenaali – jo senkin takia, että amerikkalaiset ovat osoittaneet voivansa sitä käyttää – koska sen tuhovoima on paljon suurempi kuin Brasi­lian metsäpalojen.”

1 Ks. Serge Halimi ja Pierre Rimbert, ”Libéraux contre populistes, un clivage trompeur”. LMD 9/2018.

2 Herton Escobar, ”There’s no doubt that Brasil’s fires are linked to deforestation, scientists say”, Science, Washington, 26.8.2019.

3 Agence France-Presse (AFP), 29.8.2019.

4 Luiz Alberto Moniz Bandeira, Presença dos Estados Unidos no Brasil, Civilização Brasileira, Rio de Janeiro, 2007. Kappaleen tiedot ja lainaukset ovat tästä teoksesta.

5 Correio Mercantil, Rio de Janeiro, 12.9.1853.

6 Malcom Hadley, ”La nature au premier plan. Les premières années du programme environnemental de l’UNESCO, 1945–1965”, dans Collectif, Soixante ans de science à l’UNESCO, 1945–2005, Unesco, Pariisi, 2009.

7 J. Taketomi, ”Artur Bernardes, a luta contra os EAU e a internacionalização da Amazônia”, 24.9.2017, www.portaldoholanda.com.br

8 ”Pourquoi l’Amazonie? Présentation d’une recherche et d’une espace”, Bulletin de l’Association de géographes français, no. 441–442, Pariisi, maalis-huhtikuu 1977.

9 Ana Critina da Mata Funiel, ”Amazõnia. A ocupação de um espaço: internaciolização x soberania nacional (1060-1990)”, väitöskirja, Université catholique de Rio de Janeiro, 14.1.1993.

10 Sama.

11 Alexei Barrionuevo, ”Whose rain forest is this, anyway?, New York Times, 18.5.2008. Al Gore on kieltänyt sanoneensa näin.

12 Lainaus, Chantal Rayes, ”Amazonie: Bolsonaro répond à la pression internationale”, Libération, Pariisi, 24.8.2019.

13 Documents de l’École de commandement de l’Armée de terre brésilienne publiés en 1998 et 2001 et cités par Adriana Aparecida Marques dans ”Amazõnia: pensamento e presença militar”, thèse présentée pour l’obtention du doctorat en science politique, université de São Paulo, 2007. Libération, Pariisi, 24.8.2019.

14 Ks. Aurelien Bernier, ”En Équateur, la biodiversité à l’épreuve de la solidarité internationale”, LMD 6/2012.

LMD 10/2019

Suom. Heikki Jäntti

Kiinnostava juttu, eikö vain?

Le Monde diplomatique:
reportaaseja ja analyyseja kaikkialta maailmasta.
Tilaa Diplo printtinä ja diginä täältä!

Turkki ja Venäjä – kuka huijaa ketä Syyriassa?
Millaista on olla homo Algeriassa?