Varsin tunnettu sotilas

Eräs maailman kuuluisimmista sodanvastaisen kirjallisuuden hahmoista on yksinkertainen koirakauppias Josef Švejk Prahasta. Tšekkiläisen Jaroslav Hasekin luoma hahmo esiintyy vuonna 1923 julkaistussa teoksessa Kunnon sotamies Švejkin seikkailu maailmansodassa, joka on eräs maan käännetyimmistä kirjoista ja joidenkin tulkintojen mukaan kirjallisuudenhistorian ensimmäinen varsinainen sodanvastainen romaani. Se kuvaa sotaa Itävalta-Unkarin armeijan venkoilevien sotamiesten sekä turhantärkeän ja verenhimoisen päällystön edesottamusten kautta. Satiirisesta teoksesta tuli yhtaikaisesti valtava menestys ja viranomaisten silmätikku. Sen lukeminen kiellettiin Tšekkoslovakian armeijassa vuonna 1925, ja se päätyi myös natsi-Saksan kirjarovioihin.

Švejkin suuri kansainvälinen suosio sai jotkut tšekkiläiset tuskailemaan toilailevan, idioottimaisen sotamiehen nousua kotimaansa kansalaisen arkkityypiksi. Švejk onkin melkoinen pakkaus. Kirjallisuuskeskusteluissa on kiistelty siitä, onko Švejk aidosti typerys vai tekeytyykö hän sellaiseksi päästäkseen pälkähästä jos toisesta. Selvää on kuitenkin se, että hänen kauttaan viranomaiset sekä armeijan ja sodankäynnin byrokraattinen ja hierarkkinen mielettömyys joutuu naurunalaiseksi. Hahmoa luodessaan kirjailija Hasek ammensi omista kokemuksistaan ensimmäisessä maailmansodassa.

Vaikka maailmansodat ja kylmään sotaan liittyneet konfliktit, kuten Vietnamin sota, ovat sittemmin kirvoittaneet kirjailijoiden kynistä kokonaisen joukon maailmankuuluja sodanvastaisia teoksia, jo vuosituhansia sitten on kirjoitettu teoksia, joissa on vähintäänkin pasifistisia teemoja. Varhaisena esimerkkinä mainitaan usein Aristofaneen muinaisessa Kreikassa kynäilemä komedia Lysistrate, jonka kantaesitys oli 411 eaa. Teoksessa Ateenan ja Spartan väliseen peloponnesolaissotaan tympääntyneet naiset julistavat yksissä tuumin yleisen ja yhtäläisen selibaatin pakottaakseen miehet hieromaan rauhaa. Juoni onnistuukin: himojensa kangistamat miehet taipuvat lopulta neuvottelupöytään.

Yhdysvaltalainen, kauhukirjailijanakin tunnettu Ambrose Bierce kirjoitti 1891 julkaistussa novellikokoelmassaan Tales of Soldiers and Civilians Yhdysvaltain sisällissodasta, jonka taisteluihin itsekin otti osaa. Kokoelma kuvaa sodan pyörteisiin joutuneiden inhimillistä kärsimystä ja kauhua tavalla, johon ei vielä Biercen aikana ollut totuttu – hän nimittäin nosti esiin sotilaiden tarinoiden lisäksi siviilien, naisten ja lasten kokemia hirveyksiä. Novellit, joista muutamia on myös suomennettu, olivat omiaan riisumaan sodankäynniltä esivallan sille mieluusti pukeman kunnian kaavun.

Toinen kuuluisa yhdysvaltalainen teos, joka pohtii varsin sydämeenkäyvällä tavalla sodan vaatiman inhimillisen hinnan kohtuuttomuutta, on vuonna 1948 julkaistu Dalton Trumbon romaani Sotilaspoika. Se kertoo ensimmäisessä maailmansodassa hirvittävästi haavoittuneesta amerikkalaissotilaasta, jonka ruumiista on jäljellä pelkkä torso ja joka on menettänyt kaikki aistinsa tuntoaistia lukuun ottamatta.

Kiinnostavaa kyllä, Jaroslav Hasekin klassikkoteoksen sodanvastaisessa ytimessä ei ole sodan kauhujen ja epäinhimillisyyden intensiivinen kuvaus niin kuin Biercen, Trumbon ja monien muiden samaa asiaa ajavassa teoksessa. Hasek ehti kuolla tuberkuloosiin vuonna 1923 ennen kuin sai kuusiosaiseksi suunnittelemansa kirjan valmiiksi, ja näin ollen kunnon sotamies Švejk – sodanvastaisen kirjallisuuden koheltava kiintotähti – ei koskaan ehtinyt rintamalle asti.

Lisälukemista:

Ambrose Bierce: Pyhä kauhu (Karisto 1996); Vanhempainmurhaajien klubi (Odessa, 1986)

www.bookculture.com/blog/2015/04/22/good-soldier-švejk-classic-satire-about-wwi