Kymmenen kysymystä esikoiskirjailijalle: Petra Rautiainen
Petra Rautiainen on kirjailija ja historiantutkija, jonka esikoisromaani Tuhkaan piirretty maa avaa Lapin vankileirien ja jälleenrakennuksen historian lisäksi saamelaisten historiaa toisen maailmansodan aikana. Tuhkaan piirretty maa sai vuoden 2020 Savonia-palkinnon ja se valittiin Berliinin filmifestivaalien 2021 Books at Berlinale ‑tapahtuman kymmenen elokuvatuotantoon sopivan teoksen joukkoon.
Miksi kirjoitat? Kirjoittaminen on minulle tapa hahmottaa ja jäsentää maailmaa. Se on myös tärkeä keino saada ja välittää tietoa, oppia uutta itsestäni ja maailmasta.
Miksi halusit kirjoittaa juuri valitsemastasi aiheesta? En voinut muutakaan. Tajusin, että ainoa kertomisen arvoinen aihe on se, joka herättää itsessään vahvoja tunteita. Saamelaisten kolonialismi ja vankileirit on asioita, joista olen ollut kiinnostunut jo lapsesta asti.
Mihin sijoittaisit itsesi kirjallisuuden kentällä? Minua on joissakin arvioissa verrattu Sofi Oksaseen ja Katja Kettuun. Sanoisin, että nämä arviot eivät ole menneet ihan pieleen, mutta toinen romaanini tulee sijoittumaan lähihistoriaan ja käsittelee ilmastonmuutosta, joten se vasta kiinnostaakin, kehen minua sitten verrataan.
Millaista oli kustannussopimuksen hankkiminen? Minulla kävi uskomaton tuuri. Aiheeni ja tapa kertoa siitä sattui sellaiseen ajankohtaan, että se herätti heti kustannustoimittajien kiinnostuksen. Minut ”löydettiin” Kriittisestä korkeakoulusta: kustannustoimittaja luki minun tekstinäytteeni, jonka jälkeen hän pyysi, että lähetän koko käsikirjoituksen hänelle. Viikon päästä siitä minulla oli sopimus käsissäni
Kauanko työstit esikoisteostasi? Kolme vuotta. Varsinaisen kirjoittamisen rinnalla tein todella paljon taustatyötä, mutta erityisesti yhden talven ajan (muistaakseni 2017–2018) tein useamman kuukauden pelkästään taustatöitä enkä kirjoittanut ollenkaan. Se oli melko rankkaa aikaa, koska luin paljon vankileirikokemuksia muun muassa päiväkirjoista sekä muista natsileireistä ja sodasta kirjoitettuja marginaalisempia teoksia kuten Ruma sota ja Sota ja seksi. Molemmat teokset olivat tosin jo opiskeluajoilta tuttuja. Luin lisäksi monet teokset moneen otteeseen, jotta varmasti tiesin mitä kirjoitan. Tätä varten kirjoitin myös lähdeviitteellisen version tekstistäni.
Tärkein oppimiskokemuksesi esikoisen kirjoitusprosessista? Se, että teos on tosiaan ensimmäinen loppuun suoritettu työnnäyte kirjallisesta työskentelystä. Monet tavoittelevat täydellisyyttä jo ensimmäisellä yrittämällä ja asettavat riman korkealle. Opin, että kirjan tekeminen on prosessi, joka ei lopu kirjan ilmestymisen jälkeenkään. Ensimmäinen kirja on ensimmäinen työ: sen jälkeen tulee toinen, kolmas ja neljäs ja niin edelleen, joista jokainen ottaa oppiaan edeltävistään. Riittää että yrittää parhaansa ja muistaa, että parhaan yrittäminen ei tarkoita sitä, että rääkkää itsensä henkihieväriin.
Ketä nykykirjailijaa arvostat? Näitä on monia, tältä istumalta tulee mieleen Cormac McCarthy ja Linda Boström Knausgård.
Mitä luet juuri nyt? Vaikea kysymys, koska minulla on aina useampi kirja kesken. Mutta nyt luen Linda Boström Knausgårdin Lokakuun lasta ja toista romaaniani varten olen lukenut Marjut Anttosen Etnopolitiikkaa Ruijassa.
Mikä on kirja, joka kaikkien pitäisi lukea? Näitäkin on niin paljon! Tällä hetkellä se olisi Margaret Atwoodin Orjattaresi.
Kehu toista esikoista! Antti Röngän Jalat ilmassa oli vaikuttava esikoinen! Se on hieno esimerkki siitä, mikä voima on sellaisella aiheella, joka herättää kirjoittajassa tunteita. Teos oli aiheeltaan, teemaltaan ja tarinaltaan hyvä, mutta erityisesti Röngän kieli teki niin suuren vaikutuksen, että muistan sen vielä parin vuodenkin takaakin.
Kahdeksan kysymystä kustantajalle: Laura Vesanto
Laura Vesanto on Fabriikki Kustannuksen perustaja ja kääntäjä. Fabriikki on osuuskuntakustantamo, joka julkaisee suomennettua käännöskirjallisuutta.
Mitä kustannat eli mikä on kustannustalosi ”juttu”? ”Pieniä mestariteoksia, joista et muuten koskaan kuulisi.” Eli tavalla tai toisella yllättävää ja mahdollisimman ajatonta käännösproosaa kohtalaisella maantieteellisellä hajonnalla.
Miksi kustannat? Koska se on mahdollista. Koska työsarkaa on. Koska maailmalla sanotaan ja kokeillaan paljon sellaista, mikä ei liity mihinkään selkeään ilmiöön, mutta joka voisi puhutella myös suomeksi lukevia.
Mitkä ovat kustannusohjelmassa selkeästi esiin nousevia teemoja juuri nyt? Fabriikilla on tavannut olla vuotuisia (hyvin löyhiä) teemoja, ja nyt käynnissä on epätavallisten todellisuuksien teema. Julkaisutahti on tosin sen verran verkkainen, että tämä on jakautunut useammalle vuodelle. Seuraavaksi julkaistava António Lobo Antunesin Purret tasapainottelee epätavallisten todellisuuksien ja seuraavan teeman, maailmankansalaisuuden, välimaastossa.
Millaisia tarinoita, ääniä tai teemoja toivoisit lisää suomalaisen kirjallisuuden kenttään? Tietty roso, kulmikkuus ja keskeneräisyys olisi virkistävää vaihtelua. Käännöskirjallisuuden puolella olisi mahtavaa päästä lukemaan ruohonjuuritason liikkeistä, vaikuttamisesta ja anarkismista eri maissa – kaunokirjallisia kuvauksia talous- ja sananvapauden kriiseistä!
Ketä nyky(kauno)kirjailijaa arvostat? Kyllä minä arvostan ihan jokaista, joka pystyy tässä kakofoniassa kokoamaan ajatuksensa niin pitkäksi aikaa kuin kirjan kirjoittamiseen tarvitaan.
Mitä luet juuri nyt? Jia Tolentino: Trick Mirror. Reflections on Self-Delusion.
Mikä on kirja, joka kaikkien pitäisi lukea? Yritin keksiä jonkun rakenteellista epätasa-arvoa avaavan teoksen, ja Liv Strömquistin Kielletty hedelmä saattaisi mennä läpi paksukalloisemmallekin.
Kehu jotain toisen kustantajan uutuuskirjaa, jolle soisit enemmän huomiota! Mansardan teokset kautta linjan.