Kymmenen kysymystä esikoiskirjailijalle

Katri Naukari on kirjoittaja, taiteilija ja tuottaja, jota kiinnostavat tavallisuudesta poikkeavat luontosuhteet. Hänen esikoisromaaninsa Yhden puun tuho käsittelee ihmisen monimutkaista luontosuhdetta ja sisäistä tuhoviettiä lyyrisen esseen, autofiktion ja matkakirjallisuuden keinoja yhdistellen.

Miksi kirjoitat? 

Kirjoittaminen on tapani tarkastella maailmaa hitaan tekemisen avulla. Kirjoittamalla saan yhteyden mielensisäiseen ja pääsen käsiksi ajatuksiin, jotka peittyvät herkästi arkisen melun alle. Hidas ajatustyö on minulle tietynlaista kapinaa ulkopuolelta tulevia kiireen ja tehokkuuden impulsseja vastaan, asettumista jonkin luonnollisen ja virtaavan äärelle.

Miksi halusit kirjoittaa juuri valitsemastasi aiheesta?  

Minua kiehtoo ihmismielen ristiriitaisuus ja kompleksisuus, se miksi toimimme jatkuvasti omaa parastamme vastaan yksilöinä ja ihmiskuntana. Halusin tutkia, mistä ihmisen itsetuhoisuus kumpuaa ja katsoa itsekästä ihmistä myötätuntoisesti ja ymmärtävästi. Yritin löytää synkästä aiheesta myös huumoria. Pyrkimykseni oli kirjoittaa ympäristötuhosta välttäen kenenkään toisen elämäntapojen osoittelua ja syyllistämistä.

Mihin sijoittaisit itsesi kaunokirjallisuuden kentällä? 

Haluaisin ajatella sijoittuvani jonnekin proosan, esseistiikan ja runouden risukkoiseen välimaastoon. Inspiroidun valtavasti kirjoittajista ja teoksista, jotka liikkuvat vapaasti genrerajojen yli.

Millaista oli kustannussopimuksen hankkiminen?

Romaanikäsikirjoituksen kirjoittaminen vailla tietoa sen julkaisusta oli sekä ihanaa että raastavaa. Lähes jokainen esikoisromaanin julkaisusta haaveileva joutuu elämään sen pelon kanssa, että teksti tulee hylätyksi ja monen vuoden ajatustyö päätyy roskakoriin. Toisaalta oli vapauttavaa, ettei kirjoittamiseeni kohdistunut ulkopuolisia odotuksia. Pidän itseäni onnekkaana, että saan kirjoittaa ammatikseni ja tehdä tätä työtä myös jatkossa.

Kauanko työstit esikoisromaaniasi?

Kirjoitusprosessi kesti taustatöineen reilut kaksi vuotta. Teoksesta ei pitänyt alun perin tulla romaania, eikä edes kirjaa, vaan esitysteos, mutta teksti lähti nopeasti kohti hybridimäistä kirjallista muotoa ja päätin uskaltaa heittäytyä sen matkaan.

Tärkein oppimiskokemuksesi kirjoitusprosessista? 

Esikoisromaania tehdessäni opin luottamaan siihen, että prosessi etenee, vaikka joskus tuntuukin, ettei mitään tapahdu ja teksti ei edisty. Teoksen sisäinen ajattelu kehittyy hitaasti, ja sitä on mahdoton pakottaa. Tärkeintä on ollut löytää oma tapa tehdä ja työskennellä ja unohtaa kaikki kirjoituskouluissa opetetut mallit.

Ketä nykykirjailijaa arvostat?

Patti Smith, Maggie Nelson ja Donna Tartt ovat minua inspiroivia kirjoittajia. Arvostan myös paljon muun muassa Saara Turusen huumorintajua ja Maria Matinmikon kielellistä omalakisuutta.

Mitä luet juuri nyt?

Luen aina kymmeniä kirjoja samanaikaisesti. Nyt pöydälläni on muun muassa Raven Leilanin Kiilto, Deborah Levyn Elämisen hinta ja Virpi Vairisen Kaikki tapahtuu niin paljon.

Mikä on kirja, joka on tehnyt sinuun lähtemättömän vaikutuksen? 

Sieppari ruispellossa oli suosikkikirjani nuorempana. Sen alussa kertoja Holden Caulfield haistattaa kaikille pitkät ja jättää koulumaailman taakseen ovet paukkuen. En ole koskaan viihtynyt kouluissa, vaikka rakastan oppimista, siksi samaistuin kirjan kertojan angstiin niin vahvasti.

Kehu toista esikoista! 

Niko Hallikaisen aiemmin tänä vuonna ilmestynyt Kanjoni on mielestäni tämän vuoden mieleenpainuvin esikoisromaani. Se on kielellisesti upea teos, joka erottautuu virkistävällä tavalla suomalaisen kirjallisuuskentän perinteisyydestä.

Kahdeksan kysymystä kustantajalle

Kustannusosakeyhtiö Siltala on Aleksi ja Touko Siltalan vuonna 2008 perustama riippumaton kustantamo, joka julkaisee laadukasta kauno- ja tietokirjallisuutta. Lue Aleksi Siltalan vastaukset kahdeksaan kysymykseen kustantajalle!

Mitä kustannat eli mikä on kustannustalosi “juttu”?

Kustannamme korkeatasoista kauno- ja tietokirjallisuutta aikuisille. Painopistealueitamme ovat kotimainen proosa, käännetty kirjallisuus ja narratiiviset tietokirjat, etenkin historia.

Miksi kustannat?

Kustantamisessa oppii jatkuvasti uutta. Ammatti siedättää tehokkaasti epävarmuudelle, sillä siinä on vain harvoja lainalaisuuksia. Kustantaminen tarjoaa jatkuvia yllätyksiä, hyviä ja vähemmän hyviä. Lisäksi siinä tutustuu itseään fiksumpiin ihmisiin.

Mitkä ovat kustannusohjelmassa selkeästi esiin nousevia teemoja juuri nyt?

Monien suomalaisten kustantajien ohjelmassa näkyvät henkilökirjat, autofiktio sekä tietenkin dekkarit ja true crime. Fiktion puolella vaikuttaa ”contemporary classics” -buumi olevan vahva, vaikka lähinnä sen vaikutus näkyy Suomen ulkopuolella.

Millaisia tarinoita, ääniä tai teemoja toivoisit lisää suomalaisen kirjallisuuden kenttään?  

Runouden ja esseistiikan osuus näyttää hälyttävästi vähentyneen kustantamoiden tarjonnasta. Ilman niitä käsityksemme kirjallisuudesta kapenee pelkäksi ”lukuromaanien” kuluttamiseksi.

Mitä toivot suomalaisen kustannusalan tulevaisuudelta?

Toivon ja uskon painetun kirjan ja laadukkaan kirjallisuuden vetovoimaan. Kustannusala on jatkuvassa muutoksessa, mutta sen elinvoima on vahva.

Mitä luet juuri nyt?

Martti Anhavan elämäkertaa Paavo Haavikosta ja Annie Ernauxin kirjaa Vuodet.

Mikä on kirja, joka on tehnyt sinuun lähtemättömän vaikutuksen?

Andrei Belyin Petersburg tuntui lukiessa siltä kuin omassa päässä olisi juuri tapahtunut sekava vallankumous.

Kehu jotain toisen kustantajan uutuuskirjaa, jolle soisit enemmän huomiota!

Edward St. Aubynin Sokkotesti on kirja, josta en ole lukenut muualta kuin kustantajan katalogista. Siinä kirja, jonka aion ehdottomasti lukea!