Guzel Jahina: Ešelon na Samarkand (suom. Evakuointimatka Samarkandiin, AST 2021)
Venäläisen nykykirjallisuuden kirkkaimpiin tähtiin kuuluvan Guzel Jahinan maaliskuussa ilmestynyt romaani Ešelon na Samarkand on yksi vuoden odotetuimmista kirjauutuuksista Venäjällä. Aikaisemmissa romaaneissaan Jahina on nostanut esiin Venäjän lähihistorian kipukohtia ja niin hän tekee tälläkin kertaa: kirja kertoo 1920-luvun nälänhädästä Volgan alueella.
Ešelon na Samarkand vie lukijat vuoteen 1923 seuraamaan pelastusoperaatioksi tarkoitettua junamatkaa, jolla kuljetetaan 500 nälkiintynyttä lasta Kazanista Samarkandiin, missä ruokaa on paremmin saatavilla. Päähenkilöt ovat raiteilla kulkevan evakuointiyksikön päällikkö Dejev sekä vastuullinen virkamies Belaja. Kuusi viikkoa kestävä matka on täynnä vaaroja ja haasteita: ruokatarpeita ja lääkkeitä on vaikea saada ja imeväisikäisen vauvan ruokkiminen on hankalaa. Lisäksi matkantekoa mutkistavat eksyminen reitiltä, yhteiskunnallinen levottomuus ja epämääräiset kulkijat. Matkasta tulee inhimillisyyden mittari kaikille sen osallisille. Lopulta lasten pelastaminen nousee kuitenkin korkeimmaksi päämääräksi ja ihmisten välinen vihanpito ja luokkaristiriidat väistyvät tärkeän tehtävän tieltä.
Jahinan aikaisempi menestysteos Suleika avaa silmänsä on julkaistu Kirsti Eran suomentamana vuonna 2016 (Into Kustannus).
Dina Rubina: Odinokij pišuštšij tšelovek (suom. Yksinäinen kirjoittava ihminen, Eksmo 2020)
Dina Rubina on yksi luetuimmista venäläisistä nykykirjailijoista. Hänet tunnetaan erityisesti taidokkaista juonistaan sekä riipaisevasta ihmiskuvauksestaan, johon yhdistyvät lempeän humoristiset sävyt. Uudessa kirjassaan Rubina tekee yllätyskäännöksen ja kertoo aseistariisuvan avoimesti ja omalla viehättävän ironisella otteellaan siitä, miten kirjoja kirjoitetaan. Odinokij pišuštšij tšelovek ei kuitenkaan ole pelkkä kokoelma hyviä neuvoja kirjailijaksi aikovalle, vaan henkilökohtaista pohdintaa sisältävä kuvaus kirjailijan elämäntavasta, luomistyöstä, haasteista ja ihmissuhteista. Kirja koostuu 12 novellista, joista jokaisessa pureudutaan tiettyyn teemaan. Näitä ovat muun muassa ”Keitä kirjailijat ovat ja mistä näitä omalaatuisia ihmisiä tulee”, ”Kirjailijan unelmat, totuus ja valhe”, ”Mystiikka ja sattumukset kirjallisuudessa” sekä ”Kirjailijan kuolema hänen elämänsä lopullisena huipentumana ja voittona”.
Rubinan ihastuttavat kirjat ovat valloittaneet lukijoita ympäri maailmaa ja niitä on käännetty yli 30 kielelle. Suomeksi häneltä on ilmestynyt kolmen novellin kokoelma Kaksiosainen sukunimi (Idiootti 2015, suomennos Tuukka Sandström).
Boris Akunin: Mir i voina (suom. Rauha ja sota, AST 2020)
Historiallisen fiktion mestari Boris Akunin, oikealta nimeltään Grigori Tšhartišvili, on hyvin tuottelias kirjailija ja äärimmäisen suosittu Venäjällä. Hänet tunnetaan parhaiten 1800-luvun loppupuolelle sijoittuvista dekkareistaan, joissa Erast Fandorin -niminen etsivä ratkoo rikoksia Sherlock Holmesin tyyliin. Herrasmiesetsivän seikkailuja on käännetty yli kolmellekymmenelle kielelle.
Vuonna 2013 Akunin vaihtoi tyylisuuntaa ja alkoi kirjoittaa sekä fakta- että fiktio-osia sisältävää kirjasarjaa Venäjän valtion historiasta. Kokonaisuudessaan sarjan on tarkoitus kattaa ajanjakso muinaisista Kiovan Venäjän ajoista aina vuoteen 1917. Historioitsijan koulutuksen saanut Akunin haluaa omien sanojensa mukaan tutkia Venäjän historiaa perusteellisesti ja purkaa vallitsevia myyttejä. Mir i voina on sarjan seitsemänteen osaan liittyvä, vuoteen 1812 sijoittuva fiktiivinen kertomus, jossa Polina Katina -niminen iäkäs maanomistaja selvittää lähistöllä tapahtuneita raakoja murhia. Murhatutkimukset keskeyttää Venäjän ja Ranskan välinen sota. Akunin kuvaa teoksessaan erityisesti sotatilan siviileille aiheuttamia vaikeuksia.
Erast Fandorinin tutkimuksia -sarjan uusimpia suomennoksia ovat Erikoistehtäviä ja Valtioneuvos (Into Kustannus 2015 ja 2016, suomennos Anton Nikkilä).
Jevgenij Vodolazkin: Sestra tšetyrjoh (suom. Neljän sisar, AST 2020)
Kansainvälistä tunnustusta niittänyt Jevgeni Vodolazkin on yksi merkittävimmistä venäläisistä nykykirjailijoista. Hänen teoksensa ovat olleet ajatuksia herättäviä, eikä filosofinen näytelmä Neljän sisar ole poikkeus. Vodolazkinin mukaan kyseessä on ensimmäinen osa tekeillä olevasta samannimisestä romaanista. Kertomus sijoittuu hätkähdyttävästi nykyiseen todellisuuteemme: on vuosi 2020 ja maailmassa jyllää koronavirusepidemia, joka vie päivittäin tuhansien ihmisten elämän. Tapahtumat sijoittuvat Moskovan laitamilla sijaitsevaan infektiosairaalaan, jossa osastolle suljetut potilaat tutustuvat toisiinsa. Nuorta pitsalähettiä, iäkästä kirjailijaa ja kunnianhimoista keski-ikäistä poliitikkoa valvovat viimeinen sairaalaan jäänyt lääkäri sekä ylikuormittunut sairaanhoitaja. Sairastuneiden keskustelut käsittelevät epidemian ja politiikan lisäksi eksistentiaalisia kysymyksiä. Myös taustalla kuuluva taukoamaton vasaroiden kalke mietityttää kolmikkoa. Rakennetaanko sairaalaan uutta osastoa vai väsätäänkö ulkona ruumisarkkuja?
Vodolazkinilta on ilmestynyt kaksi Elina Kahlan suomentamaa teosta: Umberto Econ Ruusun nimeen verrattu Arsenin neljä elämää (Into Kustannus 2015) sekä kolmelletoista kielelle käännetty Lentäjä (Into Kustannus 2018).
Aleksandra Marinina: Bezupretšnaja reputatsija (suom. Tahraton maine, Eksmo 2020)
Moskovan miliisivoimissa rikosanalyytikkonakin uraa tehnyt Aleksandra Marinina kuuluu itsestään selvästi venäläisten dekkarikirjailijoiden parhaimmistoon. Yli kolmekymmentä vuotta bestseller-listoilla pysyneen Marininan rikosromaanien päähenkilö on kirjailijaa itseään muistuttava, kulttihahmoksi noussut nerokas rikostutkija Anastasija Kamenskaja.
Uudessa jännitystarinassa nyt jo eläkeiän saavuttanut Kamenskaja tutkii erään tuntemattoman kirjailijan outoja edesottamuksia. Kaivaessaan totuutta esiin hän joutuu uuteen yllättävään tilanteeseen, kun häntä itseään aletaan syyttää murhasta. Jostain löytyy todistajia, jotka väittävät hänen häiriköineen ja kiristäneen uhria. Marinina onnistuu punomaan koukuttavan juonen, jossa lukija pääsee seuraamaan, miten Kamenskaja selvittää tiensä ulos tukalaksi muodostuvasta tilanteesta. Kahdessa osassa ilmestyneen Bezupretšnaja reputatsijan esipuheessa kirjailija korostaa, ettei oikeastaan kirjoita rikoksista vaan ihmisen psykologiasta.
Marininalta on suomennettu kahdeksan Kamenskaja-dekkaria, joista viimeisimmät ovat Kuoleman käsikirjoitus ja Varastettu uni (Otava 2008 ja 2010, suomennos Liisa Viitanen).
Andrei Ivanov: Teatr užasov (suom. Kauhujen teatteri, Novoje literaturnoje obozrenije 2021)
Viron kansainvälisesti menestyneimpiin nykykirjailijoihin kuuluva Andrei Ivanov kuvaa kirjoissaan maan venäjänkielisen vähemmistön tuntoja omasta henkilökohtaisesta historiastaan ammentaen. Uudessa romaanissaan hän jatkaa kulttuuri-identiteetin problematiikan tutkailemista, ja kertomuksen kantava teema on edellisten teosten tapaan vironvenäläisten päähenkilöiden juurettomuuden kokemus. Kahden maailman välissä elävät henkilöhahmot ovat vielä aikuisiälläkin hukassa Neuvostoliiton jälkeensä jättämän kipuilun kanssa. Tämä heijastuu heidän kaoottiseen elämäänsä, jossa seilataan etsimässä vuoronperään rahaa ja huvituksia. Yksi joukkion ajanviettopaikoista on paikallisen käsityötaiturin väsäämä omalaatuinen ”kauhujen kabinetti” naamioineen ja luurankoineen. Teatterirekvisiitta ja kauhuelementit korostavat hahmojen mielenmyllerrystä ja tarinan absurdeja piirteitä. Kauhujen teatterin näyttämöllä tunteet eskaloituvat ja epätoivon määrä nousee uusiin ulottuvuuksiin.
Ulkopuolisuuden kokemusta varsin universaalilla tavalla valaisevan Ivanovin tuotantoon pääsee tutustumaan myös suomeksi, sillä häneltä on suomennettu palkittu teos Kourallinen tomua (Aviador 2018, suomennos Jukka Mallinen).
Marjo Mustonen