Voimakkaassa kasvussa oleva urheiludiplomatia auttaa kiillottamaan Ruandan maakuvaa, jota autoritaarinen hallinto ja osallisuus Ruandan ja Kongon demokraattisen tasavallan rajalla sijaitsevan Kivun alueen konfliktiin ovat vahingoittaneet, mutta tavoitteena on myös houkutella sisämaavaltioon ulkomaisia investointeja.

Muutamaa päivää ennen maantiepyöräilyn maailmanmestaruuskilpailujen alkua (21.–28. syyskuuta) Ruandan pääkaupunki Kigali pukeutui Kansainvälisen pyöräilyliiton (UCI) väreihin. Mutta 18. syyskuuta kuuden tuhannen kilometrin päässä tapahtunut kömmähdys häiritsi pahoin hallinnon huolellisesti hiottua viestintää. Brysselin lentokentällä toimittaja Stijn Vercruyssea estettiin nousemasta koneeseen. Huolimatta Ruandan urheiluministeriön ja UCI:n allekirjoittamasta akkreditoinnista hänen VRT-televisiokanavansa kriittinen linja vallanpitäjiä kohtaan sulki lopulta ovet Brussel Airlinesin lennolle kohti ”tuhannen kukkulan maata”.

Mikään ei saanut pilata suurinta Etelä-Afrikan vuoden 2010 jalkapallon MM-kisojen jälkeen Afrikassa koskaan järjestettyä urheilutapahtumaa. Viikon ajan kilpailu tarjosi Keski-Afrikassa sijaitsevalle vähän Belgiaa pienemmälle maalle poikkeuksellista näkyvyyttä. Lähetykset näkyivät 33 maassa ja kokosivat ruudun ääreen vähintään 300 miljoonaa katsojaa, joista yli puolitoista miljoonaa pelkästään Ranskassa. Seitsemän päivän ajan idylliset kuvat moderniuden ja rehevän luonnon vuoropuhelusta iskostuivat televisionkatsojien mieliin.

Kiistanalainen kumppanuus PSG:n kanssa

Vaikka Kansainvälisen pyöräilyliitto ja ajajat ylistivät tapahtuman järjestelyjä, media ja lukuisat kansalaisjärjestöt syyttivät maata urheilun käyttämisestä imagon kiillottamiseen (sportswashing). Ruandan johdossa vuodesta 2000 ollut presidentti Paul Kagame, joka valittiin uudelleen vuonna 2024 peräti 99,18 prosentin ääniosuudella, pyrki heidän mukaansa kääntämään kansainvälisen huomion pois maassa tehdyistä perusoikeusloukkauksista. Harhautuksen tarkoituksena oli myös saada unohtumaan hänen antamansa tuki kongolaiselle kapinaliikkeelle, minkä muun muassa Yhdistyneet kansakunnat ja Kongon demokraattinen tasavalta ovat tuominneet (1).

Maan kansainvälinen maine ymmärrettävästi huolettaa Ruandaa. Urheiluun satsaamisen syy on hyvin käytännöllinen: sillä on taloudelliset vaikutukset erityisesti matkailuun, joka vastaa nykyisin kymmentä prosenttia bruttokansantuotteesta. Haasteita silti riittää. Vuosina 2021–2024 kansantalouden noin kahdeksan prosentin kadehdittavan vuotuisen kasvuvauhdin hyödyt kohdistuvat pääasiassa ”pieneen eliittiin”, totesi YK:n erityisraportoija Olivier De Schutter toukokuussa tekemänsä maavierailun jälkeen. ”Ruandan rikkain yksi prosentti saa 20 prosenttia kansantulosta, mikä on lähes kaksinkertainen osuus verrattuna köyhimpään 50 prosenttiin” (2). Varallisuuseroista huolimatta maalla on esittää rohkaisevia sosiaalisia indikaattoreita, kuten köyhyyden ja imeväiskuolleisuuden voimakas väheneminen (3).

Osin urheiluun nojaava kasvumalli herättää väistämättä kritiikkiä, kun on kyse maasta, joka sijoittuu YK:n inhimillisen kehityksen indeksissä (HDI) 195 valtion joukossa sijalle 159. Panostukset urheiluun ovat mittavia, ja samaan aikaan 40 prosenttia valtion budjetista on yhä riippuvainen kansainvälisestä avusta. Kigali maksaa englantilaiselle jalkapallojoukkue Arsenalille – ylivoimaisesti suosituimmalle seuralle ruandalaisten keskuudessa – 11,5 miljoonaa euroa vuodessa, ja ranskalaiselle Paris Saint-Germainille (PSG) 10–15 miljoonaa euroa vuodessa saadakseen Visit Rwanda -brändinsä pelaajien pelipaitoihin. Yhteistyötä PSG:n kanssa on jatkettu kannattajajärjestöjen protesteista huolimatta (4), mutta sopimus “Tykkimiesten” kanssa päättyy kuluvan kauden jälkeen. Huhtikuusta lähtien brändi on näkynyt myös Atlético Madridin varusteissa 10 miljoonan dollarin vuosihintaan, ja se koristaa pian koripallojoukkue Los Angeles Clippersin ja jenkkifutisseura Los Angeles Ramsin asuja 29. syyskuuta 2025 solmitun sopimuksen ansiosta.

Sijoittamalla näihin seuroihin hallitus varmistaa maalle kansainvälistä näkyvyyttä mutta myös tiettyä suosiota ruandalaisten keskuudessa, joille jalkapallo on ylivoimainen ykköslaji. ”1990-luvulla Ruandan isänmaallisen rintaman FPR:n pataljoonat järjestivät viidakossa jalkapalloturnauksia”, muistelee FPR:n entinen tiedottaja Aimable Bayingana. 

Vuonna 1993 Arushan rauhansopimusten aikaan – jolloin Kagamen johtamien kapinallisten ja presidentti Juvénal Habyarimanan hallituksen välinen sota päättyi – perustettiin jopa Armée Patriotique Rwandaise Football Club (APR FC), joka on nykyisin yksi mantereen johtavista joukkueista, vaikka oli aiemmin suljettu Afrikan Mestarien liigasta. ”Urheilu piti joukot kiireisinä, hyvässä kunnossa, toi kurinalaisuutta ja lievitti jännitteitä…”, jatkaa Bayingana, joka toimi Ruandan pyöräilyliiton puheenjohtajana vuosina 2007–2019.

Urheilu on olennainen osa FPR:n edistämää yhteiskuntajärjestystä, jota on luotu maata jälleenrakentaessa sen jälkeen, kun tutsien kansanmurhassa huhti–heinäkuussa 1995 tapettiin noin miljoona ihmistä. Lukuisat kertomukset selviytyjistä, jotka ovat löytäneet lohtua liikunnasta, nostetaan usein esiin (5). Nykyään urheilua käytetään ”rauhanomaisen yhteiskunnan” ihanteen edistämiseen. Urheiluministeriön kehityssuunnitelmaan on kirjattu visio aktiivisesta ja ”terveellistä elämää” elävästä väestöstä (6). Kerran kuukaudessa sunnuntaiaamuisin kaikkia ruandalaisia kannustetaan liikkumaan. Pääkaupungin uutta golfkenttää kiertävä useiden kilometrien mittainen juoksurata täyttyy päivittäin sadoista kigalilaisista. Kahviloissa ja kaupoissa kaikkialla näytöt välittävät lähetyksiä Euroopan jalkapallosarjoista.

”Tarina [pyöräilyn MM-kilpailuista] ei ole lähtöisin strategien kynästä, jotka olisivat toimistossa pohtineet, miten pyöräilyä voisi käyttää Ruandan markkinoimiseen ja ’imagon pesemiseen’”, vakuuttaa Skol-panimoa aiemmin johtanut belgialainen Ivan Wulffaert, jonka yritys oli pitkään paikallisen pyöräilyn pääsponsori. ”Kun vuonna 2015 aloitimme Aimablen [Bayinganan], Olivier Grandjeanin [Tour du Rwandan entinen johtaja] ja muutamien muiden kanssa pohdinnat maailmanmestaruuskilpailuista, tavoitteemme oli ennen kaikkea saada ruandalaisia kolmenkymmenen parhaan joukkoon”, hän kertoo nojaten kilpapyörään pyöräilyasu yllään. ”Presidentti Kagame tuli todella mukaan vasta ehdokkuusprosessin loppuvaiheessa vuonna 2018. Kun hän näki, että hanke oli mahdollinen, emme enää kärsineet resurssipulasta”, Bayingana lisää.

Luksusmatkailua, finanssikeskusta ja uutta teknologiaa

Urheiluministeri Nelly Mukazayiren mukaan maantiepyöräilyn maailmanmestaruuskilpailujen järjestäminen maksoi ”logistiikan osalta 16 miljoonaa dollaria [13,8 miljoonaa euroa]”. ”Kaikki tämä raha investoitiin paikallisesti, ja se hyödytti ruandalaisia yrityksiä ja siten koko väestöä”, hän painotti tapaamisessa kongressikeskuksen fanialueella Visit Rwanda -osastolla. Tähän on lisättävä Kansainväliselle pyöräilyliitolle (UCI) maksettu lisenssimaksu.  Rwanda Development Boardin (RDB) tiedottaja Sheja Vallière ei halunnut antaa tarkkaa lukua, mutta sanoi summan olevan ”5–10 miljoonaa dollaria”.

Kaikki nämä aloitteet ovat osa lähes 20 vuotta sitten laadittua kehitysstrategiaa. Vuonna 2007 Kagame perusti presidentillisen neuvoa-antavan neuvoston (Presidential Advisory Council, PAC), johon kuuluu tunnettuja ajattelijoita ja sijoittajia, kuten yhdysvaltalaiset Joe Ritchie ja Michael Fairbanks. Ruandassa ei ole merkittävää teollisuutta, ja se on kooltaan liian pieni ja väestöltään liian tiheä panostaakseen laajamittaiseen tehomaatalouteen. PAC:n mukaan maan pitää suuntautua luksus- ja liikematkailuun – pieni joukko suuren ostovoiman omaavia vierailijoita ympäristön suojelemiseksi – rahoitussektoriin ja uusiin teknologioihin Singaporen ja Monacon mallien mukaisesti.

Ruandan yksi suunnannäyttäjä on myös Luxemburg, joka tukee kunnianhimoista Kigali International Financial Center -hanketta. Kagame voi lisäksi luottaa läheiseen liittolaiseensa Qatarin emiiriin Tamim bin Hamad Al Thaniin. Qatar omistaa PSG:n ja on osallistunut Kongon demokraattien tasavallan kanssa käytävään sovitteluun. Lisäksi maa on hiljattain tullut Ruandan lentoyhtiö RwandAirin (49 %) ja pääkaupungin liepeille rakenteilla olevan kansainvälisen lentoaseman (60 %) osakkaaksi ja vastaa sen hallinnoinnista. Emiraatilla on selkeä intressi Ruandan turistimäärien kasvuun.

”Jos tavoittelet asiakaskuntaa, jolla on paljon rahaa, et panosta halpaseuroihin”, tiivistää entinen jalkapallomaajoukkueen maalivahti Eugène Murangwa. ”Tavoitteemme on parantaa ruandalaisten elintasoa”, jatkaa Murangwa, joka johtaa nykyisin urheilun edistämiseen keskittyvää Ishami-säätiötään. ”Uskomme, että urheilu avaa taloudellisia ja sosiaalisia mahdollisuuksia.” Hallitus sanoo strategian tuottavan tulosta. RDB:n mukaan matkailutulot ovat kaksinkertaistuneet Visit Rwanda -brändin lanseerauksen jälkeen vuonna 2018 ja nousseet 600 miljoonaan dollariin vuonna 2024. Vallière kertoo tavoitteena olevan ”miljardi dollaria viiden vuoden kuluessa”.

Hallinnon strategia näyttää saavan laajaa hyväksyntää. Jopa maan ainoa todellinen oppositiopuolue – maassa, jossa yhdistymis- ja sananvapautta rajoitetaan tiukasti (7) – ei enää vastusta sitä. ”Aluksi kritisoimme”, myöntää senaattori ja Green Partyn puheenjohtaja Frank Habineza, joka sai viime presidentinvaaleissa 0,50 prosenttia äänistä. ”Pidimme sitä rahan hukkaan heittämisenä ja katsoimme, että varat olisi pitänyt sijoittaa suoraan maan kehittämiseen. Mutta nyt näemme konkreettisia tuloksia, kuten Masai Ujirin 25 miljoonan dollarin investoinnin.” Hän viittaa Kigalin Zaria Court -kompleksiin, johon kuuluu hotelli, ravintola ja urheilukenttiä ja joka vihittiin käyttöön heinäkuussa Kagamen ja entisen nigerialaisen NBA-pelaajan toimesta. Remeran kaupunginosassa Amahoro-stadionin (45 000 hengen katsomo) ja BK Arena -koripallohallin (10 000 hengen katsomo) kupeessa sijaitseva Zaria Court on suoraa seurausta koripallomaailman verkostojen yhteistyöstä. 

Kigali on noussut yhdeksi Afrikan koripalloliigan keskeisistä areenoista. Liiga käynnistettiin vuonna 2019 NBA:n ja Kansainvälisen koripalloliiton (FIBA) toimesta huolimatta kahden yhdysvaltalaissenaattorin Marsha Blackburnin ja Jeffrey Merkleyn jyrkästä kritiikistä, jonka mukaan NBA syyllistyy ”suhteiden ylläpitämiseen diktaattoreihin ja despootteihin” (8).

Vuodesta 2024 lähtien Ruanda on isännöinyt myös ATP-kiertueen tennisturnausta, jonka suojelijana toimii entinen ranskalais-kamerunilainen Grand Slam -voittaja Yannick Noah. Mitä tulee formula 1:n paluuseen Afrikan mantereelle (edellinen kilpailu ajettiin Etelä-Afrikassa vuonna 1993), hanketta tukee seitsenkertainen maailmanmestari Lewis Hamilton. Monacon ruhtinas Albertin läsnäolo Kagamen rinnalla pyöräilykisojen palkintojenjaossa 28. syyskuuta on vahvistanut käsitystä ruhtinaskunnan tuesta Ruandan hakemukselle Etelä-Afrikkaa vastaan, vaikka Ruandassa ei ole vielä edes formularataa.