Romanttisen fiktion huumaa

Varhaisimmat säilyneet esimerkit romanttisesta fiktiosta ovat peräisin muinaisesta Kreikasta, mutta ensimmäiseksi modernia rakkausromaania muistuttavaksi teokseksi nimetään yleensä englantilaisen Samuel Richardsonin Pamela; or, Virtue Rewarded vuodelta 1740. Pamelasta tuli myös ihka ensimmäinen Pohjois-Amerikassa julkaistu romaani, kun Benjamin Franklin kustansi sen vuonna 1742 Philadelphiassa. Suomeksi se on julkaistu kahtena erillisenä niteenä, Pamela vainottuna (1919, suom. V. E. Hämeen-Anttila) ja Pamela naimisissa (1923, suom. Valfrid Hedman).

Pamela on hyveellinen nuori tyttö, joka vastustelee himokkaan isäntänsä lähestymisyrityksiä, kunnes lopulta, kaikkien helpotukseksi, päätyy tämän kunnialliseksi vaimoksi. Modernin rakkausromaanin siitä tekee nimenomaan se, että tarina kerrotaan Pamelan itsensä näkökulmasta ja että siinä on onnellinen loppu.

Noihin aikoihin suosittu kirjallinen genre olivat erilaiset moraalisia ohjeita antavat kirjaset, mutta Richardson puki siveyttä ja kunniallisuutta koskevat neuvonsa poikkeuksellisesti romaanin muotoon. Pamelasta tuli suurmenestys, joka poiki myös erilaisia satiireja ja epävirallisia jatko-osia. Richardsonin mielestä harmillisten uusien tulkintojen vuoksi hän päätyi kirjoittamaan teokselleen jatko-osan Pamela in Her Exalted Condition, joka tosin floppasi pahasti. Ensimmäinenkään Pamela ei jäänyt ilman negatiivista huomiota. Jo aikalaiset kritisoivat teosta sen eläimellisen himokkaan miespäähenkilön vuoksi. Isäntä piinaa viatonta palvelijatartaan armottomasti ja yrittää moneen kertaa muun muassa raiskata tämän. 

Myöhemmin 1800-luvulla kirjoitettiiin useita edelleen suosittuja romanttisen genren klassikoita kuten Brontën sisarusten ja Jane Austenin teokset. Mutta vasta 1900-luvun alkupuolella laajemmille yleisöille markkinoitu kevyt romanttinen fiktio alkoi toden teolla saada kaupallista nostetta. Toisen maailmansodan jälkeen näyttämölle asteli sitten toimija, josta tuli synonyymi romanttiselle viihdekirjallisuudelle.

Harlequin Enterprises Limited perustettiin Kanadassa vuonna 1949. Sen johtajana toimi entinen turkiskauppias ja lakimies Richard Bonnycastle, joka omisti lukuisia pieniä painotaloja. Pitääkseen painokoneet käynnissä myös haastavina sota-aikoina, Bonnycastle oli alkanut kustantamaan pokkareina halpoja uusintapainoksia esimerkiksi vanhoista klassikoista ja suosituista rikosromaaneista. Hyvin pian havaittiin, että Harlekiini-kirjoina tunnetuksi tullut halpa romanttinen fiktio myi parhaiten, ja yritys keskittyi yksinomaan sen julkaisemiseen. 

Aivan kuin Richardsonin Pamelassa, myös Harlekiinien formaatti perustui hyveellisen ja viattoman sankarittaren näkökulmasta kerrottuun tarinaan, jonka onnellinen loppu oli yhtä kuin rakkausavioliiton auvoisa satama. Samaa kuviota varioitiin loputtomasti hyödyntämällä erilaisia hahmoja ja miljöitä – milloin viehkon sankarittaren rakkauden kohde oli vaikutusvaltainen miljonääri, milloin riuska cowboy, milloin seikkailtiin eksoottisilla keitailla tai rakkauden pääkaupunki Pariisissa. Sairaalamiljööseen sijoittuvat romaanit, joissa romanttisten unelmien kohde oli komea lääkäri, olivat erityisen suosittuja. Harlekiinien päähenkilö oli (kirjaimellisestikin) neitseellinen sankaritar, ja pitkään teoksissa ei ollut muutamia suudelmia kummempaa fyysistä sutinaa. Harlequinin omistajan vaimo, kustantamossa työskennellyt Mary Bonnycastle piti huolen, että linja pysyi siveänä. Mutta 1980-luvulla kävi ilmeiseksi, että kilpailevien kustantamojen kiihkeämmät teokset menivät kuin kuumille kiville, ja niinpä Harlekiinitkin taipuivat hekumalliseen menoon. 

Ja tunteiden paloa ja hekumaa löytyykin sitten vaikka mistä! Romaanissa nimeltä In Sniper’s Crosshairs rakkaus ja jännitys kietoutuvat toisiinsa hurskaassa amissi-yhteisössä, jonne piiloutunutta naista piinaa tarkka-ampuja. His Pregnant Desert Queen kuvaa Riyaalin kuningaskunnan playboy-prinssin kulissiavioliiton yllätyskäännettä. Eräässä kuumemman sarjan teoksessa His Human Bride yritetään pelastaa vierasta planeettaa vääjäämättömältä tuholta, ja samalla tietysti muhinoidaan paljon, mutta monogamisessa heterosuhteessa. Joku roti myös Rune-Yonin planeetalla. 

Mutta rapakon takaiset nyky-Harlekiinit eivät ole jämähtäneet vain perinteiseen tai omituisempaan heteronormatiivisuuden versiointiin. Inklusiivinen romanttinen kirjallisuus, joka huomioi paremmin erilaiset seksuaali- ja etniset vähemmistöt, on viime vuosina siirtynyt marginaalista – pienten kustantamoiden, internetin fanifiktion ja omakustanteiden maailmasta – näkyväksi kaupalliseksi menestykseksi. Suuretkin kustantajat haluavat osansa kakusta, ja niinpä myös markkinoiden dinosaurus Harlequinilla on omat inklusiiviset sarjansa. Viihdekirjallisuuskin siis leijailee yhteiskunnallisen muutoksen tuulissa, vaikkakin viiveellä.

Vaikka useimmiten Harlekiinien kaltainen kirjallisuus sivuutetaan kirjallisissa piireissä tyystin – niiden kustannuksella harvemmin vaivaudutaan edes naureskelemaan – sitä ei sovi sivuuttaa. Wordsrated.com-sivuston koostaman tilaston mukaan romanttinen fiktio oli lähes viidenneksen osuudella toiseksi suosituin fiktion genre vuonna 2021, ja sen suosio on kasvussa. Romanttinen fiktio myy hyvin. Ja kustannusalan tunnetun lainalaisuuden mukaan, se mikä myy, mahdollistaa kaupallisesti kannattamattomien eli niiden arvostetumpien korkeakirjallistenkin teosten kustantamisen. 

Romanttinen kioskikirjallisuus tarjoaa helposti lähestyttävää, ajatukset arjesta irrottavaa viihdettä, mutta sen suosioon voi löytää myös niin kutsutun keittiöpsykologisen selityksen. Merkityksellissä ihmissuhteissa me kaikki olemme haavoittuvaisia, ja teokset, joissa ei säästellä draaman kaaresta ja tunteiden palosta, auttavat käsittelemään omiin suhteisiin liittyviä vaikeita tunteita. Mutta mikä parasta, ne ovat omiaan palauttamaan mieleen sen tosielämän siirappisen vaiheen, kun orastava suhde on jännittävimmillään: kun ilma säkenöi sekä uutuudenviehätyksestä, seksuaalisesta latauksesta että suhteen tulevaisuutta koskevista kutkuttavista ja piinaavista kysymyksistä. 

Erään kirjan sankarittaren sanoin: “Vaikka hän olikin arvannut, että Loganin suudelma olisi yhtä voimakas ja rohkea kuin mies itsekin, hän ei ollut tiennyt, että se sytyttäisi hänen oman intohimonsa. Mutta oliko se ollut rakkautta ensi silmäyksellä vai vain silkkaa himoa?” (Sandy Steen: Ei sanoja vaan tekoja. Harlequin Viettelys-sarja, 1999. Suom. Pertti Koskela)